Pikkupaineja

Hemi ja Gismo on välillä ihan mahdoton pari. Jompi kumpi käy härkkimässä toista, jotta saavat zembalot aikaiseksi.

Taisteluvammoja löytyy ihan kummastakin

Reeniä ilman raineria

Juups. Vaarallista, niin vaarallista... Ainakin mun kohdalla, kun ei ole kukaan valvomassa omaa töppäilyä ja sinne päin ohjaamista.

No, enivei, raineri ei pelipaikalle päässyt ja mä olin päättänyt reenata rakkineet tänään. Siis tuumasta toimeen.

Huua sai aloittaa ja olikin toosi hyvällä fiiliksellä. Fiiliksen syvin syy oli ehkä kuitenkin nälkä. Huua kun päätti uudelleen laatoittaa eilen illalla eteisen lattian iltaruuillaan. Niin tai näin, vauhtia oli ja väittäisin, että mä ohjasin ihan säällisesti, joskin muutamassa kohdassa ei meinannut ajoitus vaan osua kohdilleen, ei vaan tuntunut kertakaikkiaan sujuvalta =o/

Hupi sai ottaa lähinnä kontakteja törkytarkka – meiningillä ja kepittää jokseenkin vaativista kulmista. Kontaktit meni muutaman muistinvirkistyksen jälkeen ihan jees ja keppikulmat meni suorastaan yllättävän hyvin.

Hemi otti kontakteja ekaa kertaa hallilla, sen jälkeen kun on oppinut tökkimään. Hiukan epäilin keskittymiskykyä. Ja pah! Tehomoottori seisoi kontaktilla kuin liimattuna ja keskittyi vain ja ainoastaan tökkimään (ja tökki muuton kuin viimistä päivää). Putki otettiin pariin kertaan, aika hakusessa on vielä. Ja ahne paska kun olen, menin vielä kepittämään... No olihan se pikkukoiran keskittymiskyky viety jo äärimmilleen, eikä kepit mennyt lainkaan toiveiden mukaan. Loppuun saatiin kuitenkin ihan kelpo suoritus, johon oli mukava lopettaa =o)

Jäällä ja mehtässä

Pakattiin isännän kanssa autot aamusella ja suunnattiin kohti äippälää. Mikko pakkasi mukaan Huuan ja repun, minä Hirmun, Hupin, Hemin, Rinsessan ja Rinsessan rattaat.

Ajeltiin jäälle lenkkeilemään ja äippä ja Hakkekin liittyi seuraan.

Perskules mutta keli oli komia! Tuulikaan ei sopinut lahdelle yhtään!

Fiksuna siis pakkasin autoon rattaat pulkan sijaan, kun arvasin että Rinsessa nukahtaa. Joo' o... Ihan pikkusen väärä valinta! Jäälle meni ajoura, jolla työtely ei luonnnut sit alkuunkaan, koska päällä oli muhju ja alla vesi. Eikä mitä, nostettiin äippän kanssa rattaat penkan yli koskemattomalle hangelle, jossa kulki paikotellen jo ihan hyvinkin mut oli kyllä melkosia vastuksiakin. Rattaat on kyllä maastoversiot mut ei vissiin kuitenkaan ihan noihin oloihin suunnitellut (tai sit vika oli työntäjässä). Hyvin saatiin kunnon reissu kumminkin tehtyä ja kun takaisin tultii omia jälkiä pitkin, kulki kärryt jo ihan mukavasti ;o)

Hurja ei mitään varsinaista ajoa saanut, hakenut oli ihan kohtuullisesti ja hetkittäin paukutellutkin mutta ei siis mitään mainittavampaa.

Kuvia tulee galleriaan lisää päivänä eräänä, kun ehdin

Tiistain toivotut

eli liitelemässä agin muodossa.

Viikossa tuntuu olevan liian vähän iltoja siihen, että ehtisin hallilla viettämään niistä kahta. Niinpä luovuinkin (tai siis ilmoitin) ettei me treenata Hurjn kanssa enää kouluttajien maanantain ryhmässä. Em. johtuen tavoitteena on mennä tiistaisin hallille ennen kuin vedän treenit omalle ryhmälleni.

Tänään nakkasin koko porukan autoon kolmen jälkeen ja suunnistin kohti hallia. Rata oli tullut jo aikaisemmin saähköpostiin, eikä se tuntunu mitenkään eirtyisen kinkkiseltä, eikä sitä kyllä ollutkaan.

Ehkä jonkin sortin edistymistä ohjaajan toiminnassa on nähtävissä, eikä kaikki ohjauset ole enää kolmannella kerralla totaalisen myöhässä.

Hurjalla oli kiva vire ja vauhtia, haistelua on huomattavasti vähemmän kuin viimeksi. Haisteluun on otettu nyt tiukka linja ja se on hallissa totaalisen kiellettyä, myös silloin kun otan ohjeita vastaan tai turisen muuten vaan.

Rata meni siis suht kivasti, päänvaivaa tuottaa edelleen putkeen irtoaminen, jos putki ei ole Hurjan mielestä itsestään selvä tai kulma on hankala. Noh, ehkä tänään siihekin tuli taas edistystä. Keinu on edelleen hidas mutta tänään sekin meni reippaasti, kun Hurjaan hiukan hetsattiin ruuan avulla. Täytyy nyt vaan muistaa ihan joka kerta ottaa keinua samalla tavalla, kun hallilla käydään.

Hupi kohelonttilonttinen meni vauhdikkasti kuten aina. Hupille päänvaivaa tuottivat tänään vaatimuset tiukoista kurveista hankalissakin kulmissa olevilla hypyillä. Toisaalta, kun ei koiralta ole moista vaadittu, ei sitä ehkä ensimmäisellä kerralla voi vaariakaan. Hupi kuitenkin yrittää parhaansa ja se on hyvin helposti motivoitavissa. Nyt pitää otta itseään niskasta kiinni ja mennä useammin hallilla muistuttamaan Hupille keppien sisäänmenoa ja kontakteja. Kummassakaan ei voi sanoa suurta ongelmaa olevan mutta muistuttamista ja hiomista ne molemmat vaatii, jotta jossain kohtaa voidaan laittaa ilmo menemään kisoihinkin.

Hemi pääsi ottamaan sekä suoraa, että mutkaputkea ja hienosti ne menikin. Kepit otettiin pariin kertaan ja niissä ohjaaja sai neuvoja omaan liikumiseeni. Siis ihan sellaisiin, joihin en ole edes itse kiinnittänyt mitään huomiota. Alastulokontaktia otettiin hetken ja sitä onkin nyt tarkoitus opettaa ihan eri tavalla, kuin olen muille koirilleni opettanut.

Kiitsa rainerille!!

Pennun”tuoksua”

Vaan ei enää kotona, Hemi kun ei enää pennulle tuoksu.

Pääsinpä kuitenkin tuoksua ihailemaan, kun ajelimme Riikan kanssa Kauvatsalle katsomaan Tuohikorven I – pentuja.

Aina ne vaan on yhtä suloisia, kultaiset. Tällä kertaa ei kyllä ollut edes orastavaa kuumetta ilmassa, sen verran Hemi tuota ohjelmaa järjestää, ettei meidän lauma ole ihan lähiaikoina (toivottavasti/kai??) lisääntymässä. Ja eipä silti, koko I – pentue on jo varattukin.

Ja tietysti hiukan kuvasaastettakin =oD

Tuohikorven Iiro

Tuohikorven Iida

Puhutaan koiraa

Pojat pääsi pitkästä aikaa puhumaan oikein kunnolla koiraa, kun käytiin lenkillä Riikan lauman kanssa. Mukana porukassa oli 8 koiraa ja kaikki tulivat oikein hyvin juttuun.

Kiitos Riikalle ja W – laumalle (tosin Wilma joutui jäämään kotiin juoksun vuoksi ja korvaamassa oli Olivia tyttö).

Muutama kuva lenkiltä. Keli ei kuvaajaa suosinut (harmaata), eikä putkivalintakaan kyllä ollut oikea...

Pojat pääsi pitkästä aikaa puhumaan oikein kunnolla koiraa, kun käytiin lenkillä Riikan lauman kanssa. Mukana porukassa oli 8 koiraa ja kaikki tulivat oikein hyvin juttuun.

Wilson

Olivia ja Hemi

Wilson

Välineet testiin

Metsästyksestä, jos mistä saa kyllä hyvin helposti välineurheilua.

Minun onnekseni (ja beaglejenkin) isäntä satsaa kohtuullisen mielellään kunnon vehkeisiin.

Uusin hankinta on uusi tutka =O)

Tänään Hurja pääsi testaamaan tutkaa.

Sää oli muutoin mukava, mutta kyllä tuo lumitilanne hiukan huolestuttaa ja kun viikolla oli suojan puolella ja nyt pakkasella, mietein myös, miten tassut kestää.

Aloittivat tästä lähimetsistä. Ei tullut tulosta. Liekö syynä se, että nämä on meidän lenkkimaastoja (joissa kuuluu olla kuulolla ja toimitaan tietyin säännöin) vai jälkien puutteesta mutta Hurja ei kuulemma irronnut juuri mihinkään.

Vaihtoivat sitten toisen seuran alueelle, jossa edellinenkin ajo oli.

Samoin tein kun Hurja pääsi autosta, se singahti metsään. Ei aikaakaan, kun ajo oli päällä. Metsässä koira viihtyi nelisen tuntia ja matkaa kertyi reilun 10km. Ajoakin tuli enemmän kuin mukavasti =o) Tuosta voi laskea keskimääräisen etenemisnopeuden ja kädä koittamassa onnistuuko itseltä ;O)

Tässä kuva tämän päivän reissusta. Ajo (haukku) punaisella ja haku sinisellä. Kyllä oli mukavata, kun voin seurata sohvalta, neidin nukkuessa yläkerrassa, Hurjan menoa. Ehkä tuo on kuitenkin ihan säällinen beagle vaikkei sukutaulu kaikkien mielestä siltä näytäkään =OP

Loppuviimeksi Hurja piti hakea pois metsästä, luoksetulokäskyt kaikuivat pimeään metsään ja vielä narun päässäkin oli nokka näyttänyt kohti metsää ja hinku menemiselle oli kova.

Väsynyt koira oli, kun kotiin pääsi. Pallit ja kölin pää punoitti, anturat näytti siltä, kuin olisi tehnyt normilenkin kesäkelissä pehmeällä hiekkatiellä (eli ei havaittavia muutoksia). Pallit ja köli sai rasvaa ja koira kipallisen ruokaa lisättynä palauttumista edistävillä mömmöillä.