maanantai 4. lokakuuta 2010

Hakken taipparit

Pitkään mietin, koitanko edes saada Hakkelle taipparipaikkaa enää tälle syksylle. Hakkelle on tullu kesän aikana hurja määrä lisää omaa tahtoa ja poika on äijistynyt. Mä en halua mennä kokeilemaan, josko menisi läpi vaan mulla pitää olla hyvin vahva tunne siitä, että homma toimii, ennen kuin ilmo lähtee. Siis tokihan aina voi sattua työtapaturmia ja homma kosahtaa johonkin ennalta arvaamattomaan. Laitoin siis ilmon kuitenkin Pomarkkuun menemään ja kun paikka varmistui, päätin ottaa vielä yhdet treenit ennen tosikoitosta ja tehdä sen jälkeen lopullisen päätöksen. Keskiviikkona kävin ottamassa kuuden vaakun ruudun ja pupulla pari lyhyehköä jälkeä. Homma toimi juuri niin kuin pitikin.

Pitkän alustuksen jälkeen...

Pakkasin Rinsessan aamusella autoon ja hurautin äippälle tekemään vaihtoa: Rinsessa äippälle ja Hakke tilalle.

Oltiin aika ajoissa Pomarkussa ja ehdein hyvin lenkittämään Hakken kunnolla ja turisemaankin muutamien kanssa.

Alkulätinät sujuivat mallikkaasti, mitä nyt harjoitusarvostelija kysyi, onko mulla narun päässä hoffi?? Siis eihän tuo nyt niin iso koira ole...

Oma vuori taisi olla neljäntenä tai viidentenä. Hiukan turhan aikaisin otin Hakken autosta odottelemaan; meitä edeltänyt koira ”viihtyi” hakuruudussa olettamaani kauemmin.

Vesityö meni hiukan eri tavalla, kuin olin kuvitellut: Hakke lähti tyylilleen uskollisena vauhdikaasti lokille ja toi sen rantaveteen. Tässä kohtaa Hakke yleensä ravauttaa ja käskystä tuo kyllä lokin käteen rannalle. Vaan eipä tuonut nyt =o/ Lievällä äänensävyn muuttamisella sain kuitenkin koiran rannalle (oli kauhea hinku vielä uimaan) ja lokin rantavedestä. Toinen lokki ja laukaus ok. Tosin tämäkin palautus jäi rantaveteen.

Hakuruudussa laukaus ok ja viidellä lähetyksellä neljä vaakkua suoraviivaisilla palautuksilla tavoitteiden mukaisesti (=koira istuu ja luovuttaa linnun vasta pyydettäessä).

Jäljellehän sitä päästiin. Tuomariharjoittelija oli odottanut vesityön nähtyään ”huonompia” palautuksia ja oli tuomarin kanssa tyytyväinen koiran työskentelyyn alueella ja erityisesti vainun käyttöön. Hiukan ehkä kummasteltiin, kun sanoin ettei koira ole minun, eikä sitä tulla tuskin koskaan näkemään NOME kokeissa.

Jälkeä ei jouduttu kauaa odottelemaan.

Ensimmäinen lähetys Hakkemaista hulluttelua. Toisella lähetyksellä lähti jäljestämään. Jouduin tosin kysymään, meneekö jälkentekijän jälkiä (kun näin mistä jäljentekijä tuli takaisin tielle). Kysymykseen tuomari vastasi; ”En osaa sanoa mutta kanin kanssa se takaisin tulee”

Eli läpihän se meni!

Hyvä Hakke!! Kasvattajille kiitokset hyväpäisestä ja hyvän riistavietin omaavasa koirasta ja Hakken kotijoukoille erinomaisesta kasvatuksesta ja peruskoulutuksesta!

Hakke oli samalla sitten ensimmäinen Hupin jälkeläisistä, joka suoritti taipparit hyväksytysti. Muille tsempit treenaamiseen ja uskon kyllä vahavasti, että taipumisia nähdään lisää... Itselläkin on tässä yksi suunnitelma yhden ”pienen” pojan päänmenoksi ;O)