Näytelmiä

Joku kummallinen näyttelykärpäsenpoikasen purema on saanut aikaan jokusen ilmon laittamisen. Pääsääntöisesti mukana on ollut Hirmu mut mutta Hurja ja Hemikin on päässyt sahapukkeilemaan. Hupi pääsee aikasintaan vetskuihin (jos sinnekään), Hupilta on nimittäin yks alaetuhammas (huomasin sen kyllä heiluvan) jäänyt jonnekin matkan varrelle, niin tiedä sitten kuin tarkkoja noi tuomarit on..

Kotinäyttelyyn Porin Inttiin 30.7 piti (tuomarista huolimatta ;o)) laittaa joku... Laitoin sit Hirmun ja Hurjan. Ensimmäistä kertaa poika voitti isänsä ja Huua oli VSP kera CACIBin, Hirmu ei Arvo Rajalan mielestä ollut SAn arvoinen mutta ROPvetsku kuitenkin ja ison kehän pyörähdys päästiin suorittamaan.

Turun KR näyttelyyn 14.8 ilmoitin Hirmun ja Hemin hyvän tuomarin perässä. No juu, ylläri pylläri beaget oli tuomarimuutoksen kourissa... En mä sitä sano et Erja Nummikaan paska on mutta päähän otti kyllä vietävästi, kun kerrankin olis voinut olla ihan oikea, ulkolainen tuomari... Tuloksiin pitää olla tällä(kin) kertaa tyytyväinen. Hemi PU2 ja SERT, Hirmu PU3 ja ROPvet. Riikalle kiitsa mahtavasta reissuseurasta ja Hirmun esittämisestä. Kotiin autossa matkasi 2x SERT (Hemi ja Wilson ), ROP & RYP2 (Veeti )ja ROP vet (Hirmu)

Kolmeen näyttelyyn on nyt koiria ilmoiteltu, seuraavana vuorossa Tervakoski, jonne autossa matkaa Hirmu ja Hupin tyttö Hilla.

Hakken taipparit

Pitkään mietin, koitanko edes saada Hakkelle taipparipaikkaa enää tälle syksylle. Hakkelle on tullu kesän aikana hurja määrä lisää omaa tahtoa ja poika on äijistynyt. Mä en halua mennä kokeilemaan, josko menisi läpi vaan mulla pitää olla hyvin vahva tunne siitä, että homma toimii, ennen kuin ilmo lähtee. Siis tokihan aina voi sattua työtapaturmia ja homma kosahtaa johonkin ennalta arvaamattomaan. Laitoin siis ilmon kuitenkin Pomarkkuun menemään ja kun paikka varmistui, päätin ottaa vielä yhdet treenit ennen tosikoitosta ja tehdä sen jälkeen lopullisen päätöksen. Keskiviikkona kävin ottamassa kuuden vaakun ruudun ja pupulla pari lyhyehköä jälkeä. Homma toimi juuri niin kuin pitikin.

Pitkän alustuksen jälkeen...

Pakkasin Rinsessan aamusella autoon ja hurautin äippälle tekemään vaihtoa: Rinsessa äippälle ja Hakke tilalle.

Oltiin aika ajoissa Pomarkussa ja ehdein hyvin lenkittämään Hakken kunnolla ja turisemaankin muutamien kanssa.

Alkulätinät sujuivat mallikkaasti, mitä nyt harjoitusarvostelija kysyi, onko mulla narun päässä hoffi?? Siis eihän tuo nyt niin iso koira ole...

Oma vuori taisi olla neljäntenä tai viidentenä. Hiukan turhan aikaisin otin Hakken autosta odottelemaan; meitä edeltänyt koira ”viihtyi” hakuruudussa olettamaani kauemmin.

Vesityö meni hiukan eri tavalla, kuin olin kuvitellut: Hakke lähti tyylilleen uskollisena vauhdikaasti lokille ja toi sen rantaveteen. Tässä kohtaa Hakke yleensä ravauttaa ja käskystä tuo kyllä lokin käteen rannalle. Vaan eipä tuonut nyt =o/ Lievällä äänensävyn muuttamisella sain kuitenkin koiran rannalle (oli kauhea hinku vielä uimaan) ja lokin rantavedestä. Toinen lokki ja laukaus ok. Tosin tämäkin palautus jäi rantaveteen.

Hakuruudussa laukaus ok ja viidellä lähetyksellä neljä vaakkua suoraviivaisilla palautuksilla tavoitteiden mukaisesti (=koira istuu ja luovuttaa linnun vasta pyydettäessä).

Jäljellehän sitä päästiin. Tuomariharjoittelija oli odottanut vesityön nähtyään ”huonompia” palautuksia ja oli tuomarin kanssa tyytyväinen koiran työskentelyyn alueella ja erityisesti vainun käyttöön. Hiukan ehkä kummasteltiin, kun sanoin ettei koira ole minun, eikä sitä tulla tuskin koskaan näkemään NOME kokeissa.

Jälkeä ei jouduttu kauaa odottelemaan.

Ensimmäinen lähetys Hakkemaista hulluttelua. Toisella lähetyksellä lähti jäljestämään. Jouduin tosin kysymään, meneekö jälkentekijän jälkiä (kun näin mistä jäljentekijä tuli takaisin tielle). Kysymykseen tuomari vastasi; ”En osaa sanoa mutta kanin kanssa se takaisin tulee”

Eli läpihän se meni!

Hyvä Hakke!! Kasvattajille kiitokset hyväpäisestä ja hyvän riistavietin omaavasa koirasta ja Hakken kotijoukoille erinomaisesta kasvatuksesta ja peruskoulutuksesta!

Hakke oli samalla sitten ensimmäinen Hupin jälkeläisistä, joka suoritti taipparit hyväksytysti. Muille tsempit treenaamiseen ja uskon kyllä vahavasti, että taipumisia nähdään lisää... Itselläkin on tässä yksi suunnitelma yhden ”pienen” pojan päänmenoksi ;O)

Tervakoski KV

Tänään ajelin pitkästä aikaa oma koira kyydissä näyttelyyn. Hirmun ensimmäinen veteraanikoitos oli varsin mukava ja kotiintuomisina oli VSP- pytty (tai oikeastaan kyllä M&M lahjakortti). ROP vet oli ihana Henna ( EUW-06, W-07 Daragoj Heaven Can Wait ).

Päivä oli enemmän kuin mukava, pienestä sateesta huolimatta. Erityisen mukava oli nähdä Hirmun Tango veli (Daragoj Red Sox) ja tietysti tauon jälkeen beagleporukkaakin.

Rotukehän jälkeen Hirmu pääsi (?) Junior Hander kisaa Maarit Salmen kanssa (tästä Hirmu saa kiittää Riikka ;O)). Ikinä en ole Hirmun nähnyt liikkuvan ja seisovan niin kauniisti, kuin se Maaritin kanssa esintyi. Lähes käsittämättömäksi upean esiintymisen tekee se, että junnukehässä koirat pyörivät ja seisoivat suuntaan ja toisen ainakin pari tuntia!
Maarit sijoittui Himun kanssa vanhemmissa toiseksi, ilmeisen isosta (n. 20) osallistujamäärästä.

Toivottavasti saamme kuva parivaljakosta jossain vaiheessa.

Kiitokset Riikalle ja Anna – Kaisalle matkaseurasta ja onnittelut tuloksista!

Kisakauden korkkaus

Tänään agiliideltiin (luulin tosin aamulla, että menis enempi alikiidoksi) WeCAn perinteisissä loppiaiskisoissa.

Ilmoitin molemmat kisakoissut (=Hupi & Hurja) kaikkiin kolmeen starttiin. Juostavana oli siis kuusi starttia.

Jo eilen illalla aloi auton tuunaus ja vaatteiden kasaus, sen verran oli pakkasta luvattu. Mitä ilmeisimmin esivalmistelut onnistuivat, kun kukaan meistä kolmesta ei palellut . Itseltä jäi käyttämättä yhdet vilasukat ja kaksi fleeceä, koirat ei tarvinneet kuin yhdet takit vaikka mukana oli molemmille kaksi takkia.

Auton sikaosaston (=mun hienon uuden autohäkin) tuunasin pohjasta normin jumppapatjan & karvapeiton lisäksi uretaanilevyllä ja täkillä. Häkin päälle vippasin kisapaikalla EA – pakkauksesta avaruuspeiton. Pikkusen kyllä harmittaa, ettei tullut sitä lämpimittaria mukaan, olis ollut kiva katsoa, kuinka lämmin koirien omassa avaruusaluksessa oli. Joka tapauksessa koirat tarkeni ja häkki tuntui selvästi lämpimältä.

Tulokset sitten. Ne meni kyllä yli odotusten.

Hurjalle mukava, joskin hitaat radat. Ekan radan hitaus taisi tulla keinulta, toisella radalla Hurja oli kovin puutuneen oloinen. Toisen radan jälkeen oli jo varma, ettei kolmannesta tule mitään. Vielä mitä, Hurja otti sopivan mittaiset kauneusunet ja kolmannella radalla meno oli taas varsin mukavaa. Em. ongelmien lisäksi meitä vaivasi Hurjan kanssa taas putki. Hurjalla kun on aika ajoin tapana mennä aivan selvästä putken suusta ohi tai vaihtoehtoisesti heittää uukkari putkella.

Hurjan tulokset:
kisa A: aikavirhe +0,01, ratavirheet 5, tulos 5,01, sijoitus 3/10
kisa B: av. 0,76, rv 10, tulos 10,76, sijoitus 6/12
kisa C (hyppyrata): av. 0,39, rv 5, tulos 5,37, sijoitus 4/10

Hupin kanssa olin takuuvarma, että koiruus lähtee totaalisesti vanttuusta. Hupin kanssa en ole treenannut puoleen vuoteen ja ryhmässä olen sen kanssa ollut viimeksi ties koska.

Hupipa päätti olla tänään kiltti poika ja enemmän kuin hyvin kuulolla. Kuuloelinten ja ehkä hiukan ohjaajankin ansiosta päivä päättyi mukavasti Hupin ensimmäiseen nousunollaan =o)

Erityisen iloinen olen kepeistä ja kontakteista, jotka meni ihan kuin niitä olisi paljonkin treenattu.

Hupin tulokset:
kisa A: av. -10,43, rv 5, tulos 5, sijoitus 5/35
kisa B: HYL
kisa C (hyppyrata): av. -7,11, rv 0, tulos 0, sijoitus 4/30!!

Päivälle tuli taas ihan kivasti mittaa, vaan mikä siinä on hyvässä porukassa päivää viettää. Ja taisin saada päivän aikana ainakin yhdessä ihmisessä lievän shokki – ilmiön aiheutettua ;O)

V09 ja PMV09

Tänä vuonna autoon tuli pakattua kolme koiraa, joista tosin vain yksi oma, Hurja.

Aamusella siis Passatti kohti Ulvilaa (ja innokkaiden poliisisetien puhallutuksen jälkeen) Riikan pihaan. Auton pakkaaminen sujui yllättävänkin nopsaan, huolimatta kaiken maailman pussukoista ja nyssyköistä, joita Riikalla oli matkassa Wekon ja Lahja jenkin valiokinkereitä varten.

Matka sujui ilman yllättäviä mutkia ja oikealla taktikoinnilla ei Messarin parkkiksellekaan jouduttu (kumpanakaan aamuna) jonottamaan varttia kauempaa.

Lauantaina Hurjan kehä oli vasta puolen päivän jälkeen, joten mukavasti jäi aikaa turista kultsuihmisten kanssa ja seurata hiukan kehiäkin.

Hurjalle lauantaina ERI

Ryhmien jälkeen matka jatkui kohti Käpylää ja Oy Halpamatkat Ab:n varaamaa hotellia.
Kummelistakin tutun respan sedän pienoisten ”ongelmien” jälkeen saatiin koko lössi huoneeseen. Hurja parka ei ollut uskoa silmiään nähtyään Lahjan. Hurja mielestä Lahja oli selvästi hivenen epäilyttävä ja Lahjaa oli parempi tarkkailla sängyn päältä (liekö johtunut siitä, että Lahjan tassut eivät Hurjalle(kaan) asti näkyneet ;O) ).
Ravintolassakin piti käydä syömässä (etukäteen oli listaakin tullut netistä katseltua). Respan sedän (sen kummelista tutun) mielestä kun ruuhkaa oli ja kokkikin ihan paska. Vai oliko se sittenkin hidas?!
Palvelu Halpamatkoilla onneksi kuitenin pelaa ja koirien lenkityksen aikana asiantuteva matkanjohtajamme järjesti pizaaa ravinnoksi. Ja osaahan ne karvaranteet stadissakin lättyä vääntää..

Pizza napaan ja unta kuulaan oli siis loppu illan ohjelma.


Sunnuntai meni joltiseenkin lauantain kaavalla, Hurja sai tosin vain EH:n, kylläkin aivan koiran näköisellä arvostelulla. Shoppaillakin piti mutta kun tarjouksia ei oikeastaan ollut ja mitään suurta tarvetta ei millekään roinalle ollut, jäi shopailutkin suorittamatta. Noh, säästyipä rahnat.

Vaikka kotimatka alkoi heti kultaisten kehän jälkeen, kotipihaan pääsin vasta iltakymmenen jälkeen. Ajokeli ei mieltä ylentänyt ja pitihän sitä syömässäkin käydä.

Viikonlopun reissu oli hyvin onnistunut ja äippä ja Juha viihtyivät ilmeisen hyvin neljän koiran taloudessa (Hurri, Hirmu ja Hupi olivat äippällä hoidossa): ISO kiitos!!

Kiitos koko Halpamatkalaisten seurueelle ja kiva oli tavata beagletuttujakin, mukaan lukien molempien omien beaglejen kasvattajat.

Ja Passattikin sai tällä reissulla sen varsinaisen tulikasteensa ja neitsytmatkansa, Treen reissu (autossa vain yksi koira & ihminen) oli vain alkulämmittelyä. Ja hyvinhän P reissun rasitukset kesti =o)

Tre RN

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä tuli vietettyä kostean kylmässä Niihaman maneesissa.

Omista koirista mukana oli vain ”ilmainen” vaarikoira, joka kyllä sekin meinasi jäädä kotiin, kun edellisenä iltahan harjasin reilun muovikassillisen karvaa pois. Noh, vaarikoiralla on onneksi mistä ottaa.

Hupin jälkeläisistä neljä: Oliver, Hilla, Hilma ja Hilda oli ilmoitettu niin ikään näyttelyyn. Pikku Hoot tekivät näin ollen näyttelydevyyttinsä virallisessa luokassa. Oliverille ja Hildalle H, Hilla ja Hilma saivat EH:t. Aikaahan nuoriso vielä tarvii ja toki jokaisella on virheensäkin, arvostelut oli kaikilla kuitenkin ihan mukavaa luettavaa.

Hurri voitti veteraaniluokan ERIllä ja oli lopuksi VSP veteraani. Erityisesti mieltä tietenkin lämmittää tuomarin maininta koiran hyvästä kunnosta =o)

Superonnittelut Riikalle, Merjalle ja tietenkin kasvattajalle Wenla Wekottimen valioitumisesta tyylillä!!

Haku ulvila

Vaihteeksi kakkostulos =o/ ja esineistä ”jäi kiinni” tälläkin kertaa. Hipsukoissa siksi, ettei muistakaan alueista täysiä tullut.

Suoritusjärjetyksessä:

TOTTIS

Seuraaminen: ok
Istuminen: ok
Maahanmeno & luoksetulo: muuten ok mutta Hupi meinas tulla suoraan sivulle. Korjasi kyllä omatoimisesti mutta korjauksesta johtuen jäi aika vinoon.
Seisominen & luoksetulo: tuli kuulemma muutaman askeleen perässä.
Tasamaannouto: Vanha jekku kaivettiin taas esiin, kerpele sentään. Lähti hyvällä vauhdilla mutta päätti purkaa paineensa vanhan tavan mukaan kapulan heilutteluun. Annoin toisen käskyn, jonka jälkeen palautti ok, joskin kaukana.
Hyppynouto: Liike sinällään ok ja pisteet meni työtapaturmasta. Hupi koski hiukan estettä jo menvaiheessa (tätä ei tee yleensä koskaan). Takaisin tullessa tuli vissiin laskuvirhe ponnistuksen kanssa. Hupi jäi munistaan esteeseen kiinni ja kaatoi melkein esteen peräänsä. Tiputti kapulan em. hässäkässä kapulan, nosti kuitenkin ilman eri käskyä. Palautus vino ja turhan kaukana.
Estenouto: OK
Eteenlähetys: ok
Paikallaolo: ok.
Tasamaa- ja hyppynouto pudotti ikävästi pisteet alle 80, 79.

Tuomarina: Harri Heikkonen
Siellä täällä arvostelussa mainittiin: ”saisi olla vieläkin nopeampi”. Noh, näinhän se tietenkin on, kun kyse on kuitenkin ylimmästä luokasta. Osaan liikkeitä saan varmasti Hupille nopeutta, kaikkiin en. Näillä mennään.

UKOT:

Ukoissa ei mitään kummallista tapahtunut. Pistoja tehtiin varmaan 7-8, ilmaisut jees, muttei missään tapauksessa mitkään erityisen hyvät. Aika riitti enemmän kuin hyvin.
Pisteitä 166
Tuomarina: Hannu Viertonen


ESINEET:
Yhden toi, muun ajan juoksi. Oikean peräkulman näin merkkaavan, ei vaan riittänyt motivaatio hakemaan riittävästi. Kolmannenkin yli oli kuulemma juossut mutta mun silmiin ei saanut tästä edes käryä.
Pisteet: 9
Tuomari: Harri Heikkonen

Yhteensä pisteitä siis: 254
Tasaista linjaa ollaan tänä vuonna paukutettu. Ne kokeet, joista on tulos tullut, on pisteiden osalta ollut haarukassa.

Mä niin mielelläni kyllä sen ykkösen tänä vuonna jostain hakisin....

Golden Show 2009

Jokusia päiviä on tullut näpyteltyä näyttelyluetteloa ja kirjoiteltua arvostelulomakkeita...

Täänään oli siis Porin Seudun kultaisten ensimmäinen virallinen näyttely.

Aamulla tuli touhuttua järjestäjän toimissa ja kehien alettua näytteille-esittäjän toimissa.

Suureksi ilokseni Hupin jälkeäisiä oli paikalla kuusi: kolme narttua ja kolme urosta Tuohikorpelaisia.

Kaikki ”pikku”pennut saivat kehitysvaiheeseensa ja rakenteeseensa nähden hyvät arvostelut. Tästä on kaikkien hyvä jatkaa. Osa tarvitsee enemmän aikaa kuin toiset!

Isoissa pentuluokissa 5-7kk (20 pentua/luokka) ei sijoituksia tullut, Hakke toisn pääsi jatkoon kuuden parhaan joukkoon.

Kuva ©Hannu Pruuki

Kuva ©Hannu Pruuki

Kaikkien arvostelut ja kuvia lötytyy kotisivuiltani, kuvia on myös Tuohikorven kuvagalleriassa.

Hupille käyttöluokassa ERI2, hyvällä arvostelulla, siitäkin huolimatta, että koiruus lennätti karvaa enemmän kuin laki salli.
Hurri kilpaili ainoana luokassaan. ERI rapsahti ja lopulta Moppekoiranen oli VSP vet =O)

Kuva ©Niina Laurila

Kuva ©Niina Laurila

ISO kiitos Jonnalle ADHD Hupin esittämisestä, ei varmasti ollut niitä helpoimpia esitettäviä ;O)

Koko järjestelyporukalle kiitos puolestani ja Riikalle onnittelut niin omien koirien, kuin kasvattienkin menestyksestä!!

Härmä RN

Kello soi aamulla kukonlaulun aikaan ja siitäkin huolimatta heräsin puoli tuntia ennen kellon pirinää.

Aamun ohjelmassa oli kolmen koiran lenkitys, kun vaan yksi, Hurja lähti mukaan. Tänään oli luvassa siis se viimeisen SERTin metsästys =o)

Tavarat autoon kera eilen illalla pestyn koiran. Auton nokka ennen kuutta kohti Ulvilaa ja Riikan luona Fipatin pakkaus, joka kieltämättä tuotti hieman päänvaivaa.

Matkassa oli siis mukana kolme kultaista (Veeti, Elma ja Wenla) + Hurja + tietenkin kaikki tarpeellinen tavara. Paitsi se unohtunut sateenvarjo.

Riikka oli nukkunut yövuoron jälkeen kaikki 2,5 tuntia, joten yksimielisesti päätimme, että minä ajan. Matka sujui yllättävänkin nopsaan ja paikallakin oltiin melkein aikataulussa, hiukan jälkeen 09.

Tietenkin, kun näyttelyyn ilmoitetaan kahta rotua, ne eivät ole lähimaillakaan samaan aikaan, etenkään kun rodut on kahdella esittäjällä.... Hurjan kehä alkoi vasta klo 13.

Beagleja oli ilmoitettu mukava määrä ja ihan ok minulle uusi tuomarituttavuus Jari Fors koirat arvostelikin.

Hurjalle tuli noottia hännästä, se kun tuppaa kaartuman vielä turhan paljon selän päälle. Vaan ei siinä kaikki, oli koiruudessa (vai omistajassa) toinenkin perustavaa laatua oleva vika: Hurjan häntä oli trimmattu =oP Noh, makunsa kullakin. Eikä tuo trimmaus mitä ilmeisimin ihan koko koiraa pilannut. Tuloksena se viimeine SERT ja ROP.

Ryhmäkehiä odoteltiinkin sitten lähemmäs neljään. Ensin vuorossa oli Riikan Veeti, joka ei tällä kertaa sijoittunut. Välillä tuli vettäkin enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Jenkkicockereita kuvatessa oikein pahaa teki, kun hienosti laitetut turkit mivät kaiken veden ja purun itseensä..



Hurjan ryhmän tullessa vuoroon, astui koiruus mitä ilmeisimmin metallilastuun, jota koko näytteöypaikka oli täynnä. Hetken kävi kyllä jo mielessä, että kehä jää väliin. Hurja piti toista takakonttia ylähäällä ja suorastaan ulahti, kun varpaiden väliin painoi. Ryhmään kuitenkin päästiin ja metallihilukin ilmeisesti pois, koska liikkuminenkin onnistui melko hyvin. Kotiin tuomisina RYP2 sija kotimaisen ajokin jälkeen.

kuva©Terhi Riihimäki

Kotimatka sujui leppoisasti, mitä nyt Fipatti hivenen ulahteli ja jutukin menivät ehkä aavituksen levottomiksi... Kotona olin kahdeksan jälkeen. Onneksi ihana äippä kävi ulkoiluttamassa kotijoukot Mikon lomaillessa Kuopiossa, Kiitos äippä, taas. Hurja oli reissusta sen verran väsynyt, ettei lenkille hinkunut, muu porukka kyllä.

Iltapuhteeksi pesin ja tuunasin vielä Hupin, onneksi Hurri tuli laitettua jo eilen...

Kaunismoppe ja Metallimusiikkia

Tänään auton nokka aamulla kohti Kihniön ryhmänäyttelyä.

Eilen illalla pesin (ja ihme kyllä laitoin oikein ajan kanssa) Hupin. Hurria en viitsinyt pestä, kun en ollut yhtään varma, otanko vaaria lainkaan mukaan. Hiukan suurempia siistein Riikan jokusen viikon takaisen trimmauksen jäljiltä.

Aamulla pakkailin autoa ja äätin kuin päätinkin ottaa Hurrinkin mukaan. Vaari kun pääsee niin harvoin enää mukaan reissuihin.

Ei ollut ihan huono päätös Vaariakin mukaan ottaa: Hurrille Raimo Louhion tuomaroidessa toinen SERTi ja VSP vet ja PU2- sija Riikan mukana olleen Veetin jälkeen (Onnitelut Veetin ROPista!!). Yhtä se vielä huutelisi... Johonkin varmaan ilmoan, jos tuossa kunnossa pysyy. Tai sit en
...

Hupille KÄY EH3 ja kyllä siihenkin olen tyytyväinen. Vauhtiveikko esiintyi energialatauksesta huolimatta kohtuullisesti, joltiseenkin koko aijan ne jalkaa maassa ;O)

Muutama kuva näyttelystä (©Rushes ja ©Pohjatalo).









Melkoista höökää näyttelystä kotiin, koirien ulkoilutus, ruokkiminen ja (omien) vaatteiden vaihto ja kohti Kirjuria äiskän toimiessa kuskina.

Keikka oli aivan loistava siitäkin huolimatta, että Mikko, Seppo ja Juha oli hukassa pari tuntia ja puhelinkin hukkui johonkin nurmikolle.
Kiitokset vaan kaikille seurasta, eikä todellakaan vähiten Minnille moshauskumppanuudesta =O) ja Miikkalle karpalorinksuista (kuittaan kyllä..)!!

Tänään toivuttiin reissuista ja en muista, koska olisi niskalihakset olleet näin jumissa...

Arskan kisat 5.7.2009

Penkin alle meni...

Ukoilla aloitettiin. Kaikki Hupi löysi, ensimmäisen ilmaisi (senkin huonosti) ja toisella sanoi kerran väy.

Ajatuksia kisasta olisi vaikka kuinka, nyt ei vaan saa kirjoitettua...

En mäkään kyllä tekis töitä ilman palkkaa, joten koiran piikkiin ei voi kyllä laittaa mitään. Hupi on tänä vuonna treenannut tasan kerran, eikä eilisenkään jälkeen tullut palkallista ukkoa (vaikka mielessä kävi).

Keskeytin ukkojen jälkeen ja räpsein sitten tottiksesta muutamat kuvat


Jos jotain huonoa, niin hyvääkin. Pisti miettimään.

Treenatako vai vaihtaa lajia?
Tästä lisää myöhemmin.

Huoh!

Haku Harjavalta 4.7.2009

Vaihteeksi siis Valloissa.

Kisa alkoi esineillä (ei hyvä.)
Yksi esine nousi, pisteitä 9
Hupi kyllä liikkui alueella hyvin, mutta lähinnä ulkoili. Pääsääntöisesti pysyi alueen takaosassa ja sieltä tuo yksi nousikin.
Eipä tullut yllätyksenä. Jos esineet on aamun ensimmäinen, siellä yleensä ulkoillaan. Niin nytkin, huolimatta aamulla tehdystä 45min lenkistä.

Ukot
Meidän vuoron tullessa (5/6) ei yksikään koira ollut nostanut kaikkia ukkoja. Fiilikset ei siis ollut ihan katon rajassa.
Alkuun Hupi työskentely hyvin ja nenäkin oli mukana.
Ekalla ukolla ilmaisu ihan jees, joskin kauempana olisi ukosta saanut olla.
Toisella ilmaisu tökkäsi jo enemmän, siitä 7.
Loppupätkällä olikin sitten pikkusen takkuamista. Lähti ihan jees mutta motivaatio rupesi laskemaan selvästi.
Hiukan ennen 300m laitoin (tai yritin laittaa) koiraa vasemmalle kahteen kertaan. Ekalla kerralla upposi säälittävät 10m ja toisella vielä huonommin. Hupista oli selvästi nähtävissä, ettei vasemmalla ole ketään. Pisto oikealle, hyvä 50m pisto, joskin olisi saanut edetä enemmän.
Ja sitten idiootti tyhmä ohjaaja yrittää vielä koiraa vasemmalle.... Noh, ei mennyt ei.
Uudelleen oikealle ja sieltä, melkein 300m. Nousi ukko kohtalaisella, katkonaisella ilmaisulla. 6p.

Kaikki ukot siis nousi ja ilmaisutkin aika lailla sitä meidän tämän hetkistä tasoa.
Työskentelystä sitten lähtikin ”ihan kivasti” ja juuri siksi, ettei Hupi suostunut lähtemään vasemmalle riittävän syvälle..
Hupin kanssa ei ole tyhjiä treenattu koskaan juuri lainkaan, kun omasta mielestä se on osittain koiran ”kusettamista”. Toisaalta pitäisihän sen mennä, kun käsken... Tulipa mieleen, josko pitäisi opettaa koiralle ihan oma käsky pistolle, jonka tiedän varmasti olevan tyhjä??
Ukoista 152.

Tottis viimeisenä.
Varsin mukava suoritus. Pisteitä meni maahanmenosta (omasta käskystä johtuen jäi istumaan), osasta sivulletuloja (Hupin tekee metriloikan siirtyessään luoksetulosta sivulle). Näihin loikkiin en aio puuttua, koska intoa on, häviävät itsekseen, jos ovat hävitäkseen.
Tasamaanoudon palautusasento on kaukana. Tätä on treenattu ja kyllä kapula nykyään jo tuleekin huomattavasti lähemmäs.
Paikallaolossa nousi hetkeksi seisomaan, meni kuitekin omatoimisesti maahan.
Pisteitä tottiksesta 88.
Kivointa tottiksessa oli ehdottomasti se, että koira oli koko suorituksen rento, ei tietoakaan aikaisempien kisojen paineesta, joka on purettu joko tasamaa noudossa tai pisteiden jaossa.

Kisasta jäi hyvä fiilis =O)

Pisteitä yhteensä siis 249 ja II palkinto

Kisakausi korkattu haun osaltakin

Kisakausi korkattu haun osaltakin

Kalevin kisoihin on melkein pakko mennä, vaikka oli treenitkin jääneet vähälle.
Ja Hupin ukkotreenit on kyllä jääneet tosi vähälle, tänä vuonna yhdet treenit takana.

Kisa alkoi ukoilla. Arvonnassa saatiin Hupin kanssa viimeinen nummero, eli odotteluaikaa oli sellaiset kolme tuntia. Yllättävän nopsaan tuo aika meni, muiden kisailijoiden kanssa höpistessä ja sakumaanikko pennun touhuja katsellessa.

Eka ukko nousi ihan keskilinjan vierestä, 20m:stä, vasemmalta. Ensimmäiseltä pistolta tullessa näin kyllä että luukku oli kiinni ja Hupi poikkesinkin piilolla, ei kuitenkaan aloittanut ilmaisua. Jätin asian sikseen ja laitoin oikealle etu nurkkaan. Oikean piston jälkeen jäin keskilinjalle aavistuksen ennen piiloa ja lähetin vasemmalle. Hupi kurkkasi piiloon ja aloitti ilmaisun. Ilmaisu oli katkonainen ja koira levoton. Puutteellinen.

Toinen nousi (muistin mukaan) reilusta 200 oikealta, avoin piilo. Hyvä ilmaisu, eikä tullut vastaankaan oikeastan lainkaan. Erinomainen.

Kolmas ukko nousi ummparista hiukan ennen 300m. Ekalla lähetyksellä kuulu hau hau ja koira hiljeni. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen. Nyt hieno ilmaisu, vaikka edelleen rauhaton, Hupi pyöri ympäri piiloa tapansa mukaan. Erinomainen.

Pistoja taisi tulla kaiken kaikkiaan 9 tai 10. Työskentely oli alkuun hyvää mutta pitihän pirun käydä kertaalleen katon kautta ympäri (tämäkin paha tapa, josta yritetään koko ajan pois) ja nosti konttiakin ainakin kerran. Työskentelystä meni sitten niitä pisteitä...

Tulos ukoilta 148p.

Melkein suoraan maastosta tottikseen. Keli oli lämmin ja mitä ilmeisimmin kunto ei ole ihan kohdallaan, sen verran oli kieli pitkällä. Seuraaminen ei ollut meidän tasoa, seurasi toki mutta hiukan oli kontakti hakusessa. Istuminen ok. Meidän varmassa liikkeessä, maahan menossa tarvitsi kolme käskyä ja seisomisessakin kaksi. Noudot muuten ihan tason mukaiset mutta muisti taas, että kapulaahaan voi kantaa laipastakin (hypyssä) ja putosihan se sitten. Eteenmeno muuten hyvä mutta eteni käskyn jälkeen muutaman mittansa. Paikallaolossa tuli koiralle vissiin joku oikosuku, nousi toisen ohjaajan käsksytä istumaan ja hetken päästä seisomaan, eteni muutaman askeleen ja ilmeestä päätellen tässä kohtaa muisti, että olis viissin pitänyt maata (näkyi puskan läpi) ja meni takaisin maahan. Pisteitä 78, eli ei tosiaankaan mennyt odotusten mukaan.

Tottiksesta taas suoraan esineisiin. Nyt oli väsymys meidän puolella. Hupi haki hyvin ja rauhallisesti ravaten koko ajan. Normaalisti juoksee alkuun, kuin päätön. Kaikki esineet nousi ja pisteitäkin 28.

Tulos siis kevään ekoiksi kisoiksi ihan jees, II pisteillä 254.

Tästä on hyvä jatkaa ja kuntokin on TuplaPotkun takia hyvässä noususuhdanteessa =O)
Kiitokset Harjavaltaan taas kerran loistavasti järjestetyistä kisoista ja kisakumppaneille hyvästä seurasta.