torstai 20. lokakuuta 2011

Muutosten tuulia

Koko elämässä ja (vaikka) siksi blogissakin...

Blogi siis muuttaa ja on siksi hetken tauolla.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Syyskuun agit

Syyskuussa aloitettiin Hurjan kanssa uuden koutsin opeissa, uudessa ryhmässä.

Tiedä sit mistä johtuu mut treenit on mennyt enempi kuin hyvin. Oma asenne oli (ja on edelleen) jo kuukauden päivät ennen treenien alkua huisin korkealla ja motivaatio kohdallaan. Nyt mä odotan keskiviikkoa innolla, kun enne oli asenne enempi jaah... tänään olis treenit...

Se on varmaan tuo mun asenne, joka on vaikuttanut Hurjankin asenteeseen. Huua on ollut varsin mukavalla asenteella liikenteessä joka viikko.

Koiralla on vauhtia, se haluaa tehdä mun kanssa ja nimenomaan alikiitoa =o) Mun valssit on jo huomattavasti paremmin kohdallaan ja muutamia lähes täysiä nappisuorituksiakin on tullut (nimenomaan valsseissa, joissa oon niin tumpelo). Luotto Huuaan on kasvanut ja (ennen) Huuan mielestä niin kummallisesti sijoitetut putket sujuu jo ainakin 90%

Ens viikonlopun kisat on itelle nyt melkoinen näytön paikka. Pitäis saada se sama fiilis ja suoritukset siirrettyä treeneistä kisoihin...

Hemi on joka viikko ollut mukana hallilla. Hemin treenit on koiran fiilikisstä (ja ehkä hiukan ohjaajankin) olleet kontaktipainotteisia ja muutaman kerran on oteettu kontakteja ja keppejäkin taas pitkästä aikaa. Hemin kanssa on kiva treenailla, kun mulla ei ole agin suhteen mitään tavoitteita sen kanssa. Aika näyttää...

lauantai 1. lokakuuta 2011

"Nuoriso" kiihdyttelemässä

En mä ehkä Hurjaa ihaa nuoriso -kategoriaan enää laske, mutta onhan se toki lauman toiseksi nuorin. Nuoriso tulee siitä, kuin lähtiessäni koirien kanssa johonkin ilmoitan aina isännälle, millaisella kokoonpanolla oon lähdössä kulkuun: tyyliin nuoriso, ääripäät, beaglet jne.

No juu mutta siis asiaan.

Lauantaiaamu alkoi uintireissulla Rinsessan kanssa Nakkilan uimahalliin. Tempaisin Huuan ja Hemin kyytiin mukaan ihan siltä varalta, että keli suosii ja ajellaan samaa kyytiä Kirjuriin Lännen vinttikoirien järjestämään (perinteiseen?) koirien kiihdytyskisoihin.

Ja sallihan se sää. Mikään kovin lämmin keli ei, tuulesta johtuen, ollut mutta aurinko jaksoi paistaa.

Kisoissa vedettiin siis vinttareiden viehettä pitkin nurmikkoa ja otettin aikaa eri sarjoissa.
Hiukan epäilin, mitä mahtaa beaglet sanoa vieheestä, kun eivät ole koskaan moista nähneet ja etenkin ku se viehe oli muovipussi... Eniten ehkä epäilytti Hemin touhut, näin jo ilmoittautumisessa sieluni silmin, kun se lähtee täysin päinvastaiseen suuntaan tai vaihtoehtoisesti ryntää yleisön joukkoon kavereita moikkaamaan.

Apuohjaajat Heidi ja Tuija menivät koirien kanssa lähtöpaikalle ja minä Rinsessan kanssa maaliin odottamaan.
Kumpikin koira oli jo lähdössä hiukan kuula jumissa. Hurja kuulemma lähes pelästy viehttä, kun se tipautettiin maahan...

Alkuun päästyään Huua tuli vieheen perässä ilmeellä: "Mikähän juttu tää nyt on" ja oli (ilmeisesti?) yllättynyt löytäessään mut maalissa, viehe ei oikeastaan sit vissiin kiinnostanut...
Hemi ei meinannut päästä jutun juonesta kiinni. Lähti heti alussa kaartamaan pois päin vieheestä. Yllättävää kyllä, kun huomasi vieheen liikkuvan hieman kauempana, lähti perään (takellellen) ja tuli sen perässä maaliin asti.
Ei sit ihan onnistuttu beagleja muovipussilla huijaamaan ;)

Hurjan aika oli 10.942s (32,9km/h) ja Hemin 14.062s. (25,6 km/h)

Kivaa oli (ainakin mulla ja Rinsessalla ja vissiin koirillakin), seura ja sää suosi. Ensi vuonna ehkä sitten uudelleen ja tiedä vaikka keväällä (vuoden suunnittelun jälkeen) saisi aikaiseksi poikettua maastojuoksuihin, joita kiihdytyksetkin järjestänyt yhditys pitää.

Vielä parit kuvat pojista. Kuvat on ottanut Merja Marttila, kiitos!





torstai 25. elokuuta 2011

Aamupäivän reenit Tupalassa.


Kokoonpanona Mää, Rinsessa, Hemi, Hupi + Janika & Minna koiruuksineen.

Aiheena tottis (ja pikkumalikka sai maistella makkaraa jäljellä).

Hemin kanssa treenit meni lähinnä mun seisoskeluksi narun nokassa kentällä. Hemi treenaa nykyään vain, kun itse tyrkyttää. Nyt kokeilussa siis tällänen beaglen kanssa... minä passiivinen, koira aktiivinen (in my dreams =oP). Eniveis, hyvin on luonannut jo Ulasoorissa ja näyttelytreeneissä, Tupalassa ei vielä hyvin kertaakaan. Toki, Tupalassa on nurmikko (=paaaljoon haisuja) ja tänään lisänä Janika kusettamassa sakkiaan.
Mulla ei siis hermo ole sieltä pisimmästä päästä ja 30s tuntuu iäisyydeltä. Tänään hermo kuitenkin piti sen verran hyvin, että Hemi sai palkkaakin. Aikansa hörhöiltyään (narun nokassa) ja Janikan sakin haukuttuaan, tyrkytti pariinkin otteeseen maahanmenoa ja saatiin kaksi palkkaamisenarvoista sivulletuloakin (nämä pienillä avuilla). Jei (pieni sellainen). Ehkä tämä tästä.

Hupin kanssa piti treenata ruutua mutta merkit jäi kotiin... Otettiin sit seuraamista, huomio erityisesti käännöksissä ja nimenomaan niiden loppuunasti viemimisessä niin ettei napsu yli kuitenaan. Fiilikset oli kokonaisuutena jees ja huomatus piti antaa muutaman kerran.

Noutoa piti sit tietty kokeilla kans. On se vaan kumma, et se ensimmäinen palautus pitää jättää kilometrin päähän :o( Tälle on nyt pakko tehdä tosiaan jotain, jos meinaan vielä joskus tuon rakkineen kanssa kisata...

Kuvasaastetta ©Janika




tiistai 23. elokuuta 2011

Ei oo lepäilty laakereilla...


… vaikka blogi niin ehkä antaa ymmärtää. Koska selityksiä pitää aina olla, niin on nytkin (niiden toimivuudesta ei anneta takuuta). Oli tuossa ”työn alla” yks kirjoitelma ja isäntä on lomalla, niin hiukan on kirjoitteluhalut ollut heikolla. Ja sit kun ei ole kuvia, on jotenkin vielä hankalampi aloittaa kirjoittelua.

No jaa... nyt on kuitenkin jotain taas rustailtu... ja syyskuussa kun elämä palaa arkirytmiin saattaa tulla tekstiä säännöllisemmin...

perjantai 19. elokuuta 2011

Näytelmiä



Joku kummallinen näyttelykärpäsenpoikasen purema on saanut aikaan jokusen ilmon laittamisen. Pääsääntöisesti mukana on ollut Hirmu mut mutta Hurja ja Hemikin on päässyt sahapukkeilemaan. Hupi pääsee aikasintaan vetskuihin (jos sinnekään), Hupilta on nimittäin yks alaetuhammas (huomasin sen kyllä heiluvan) jäänyt jonnekin matkan varrelle, niin tiedä sitten kuin tarkkoja noi tuomarit on..

Kotinäyttelyyn Porin Inttiin 30.7 piti (tuomarista huolimatta ;o)) laittaa joku... Laitoin sit Hirmun ja Hurjan. Ensimmäistä kertaa poika voitti isänsä ja Huua oli VSP kera CACIBin, Hirmu ei Arvo Rajalan mielestä ollut SAn arvoinen mutta ROPvetsku kuitenkin ja ison kehän pyörähdys päästiin suorittamaan.

Turun KR näyttelyyn 14.8 ilmoitin Hirmun ja Hemin hyvän tuomarin perässä. No juu, ylläri pylläri beaget oli tuomarimuutoksen kourissa... En mä sitä sano et Erja Nummikaan paska on mutta päähän otti kyllä vietävästi, kun kerrankin olis voinut olla ihan oikea, ulkolainen tuomari... Tuloksiin pitää olla tällä(kin) kertaa tyytyväinen. Hemi PU2 ja SERT, Hirmu PU3 ja ROPvet. Riikalle kiitsa mahtavasta reissuseurasta ja Hirmun esittämisestä. Kotiin autossa matkasi 2x SERT (Hemi ja Wilson ), ROP & RYP2 (Veeti )ja ROP vet (Hirmu)

Kolmeen näyttelyyn on nyt koiria ilmoiteltu, seuraavana vuorossa Tervakoski, jonne autossa matkaa Hirmu ja Hupin tyttö Hilla.

lauantai 23. heinäkuuta 2011

Agipitsit

Hurjan kanssa käytiin juoksemassa kolme rataa, Hupinkin olin ilmoittanut mut motivaatio riittänyt mukaan ottamiseen ;)

Huuan tulokset:

A: hyl. (Lena Dyrsmeds, swe)
B: virheet 5 /aikavirhe +6,27 / tulos: 11,27 /sijoitus 2./8 (Anne Viitanen)
A: virheet 10 /aikavirhe +5,27 / tulos: 15,27 /sijoitus 8./10 (Kari Jalonen)



Viiminen rata ehdottomasti paras, vihreet tuli putkilta (sekä aika että rata), Hurja ei syystä tai toisesta irronnut tavalliseen tapaansa radalla olleisiin koko punaisiin putkiin... A ja B radan törpit oli varmaan ohjaajan... Pitäis vissiin kirjoittaa hiukan lähempänä nää "selostukset"


Kuvasaastetta lauantailta ja sunnuntailta löytyy galleriasta

torstai 14. heinäkuuta 2011

Yleistä lätinää

Aikas paljon ollaan koirien kanssa lomailtu ja pidetty hauskaa, jotain lätinää nyt kuitenkin.

Kesäkuun lopulla oli viimeiset ohjatut agitreenit ennen kuukauden taukoa. Tällä kertaa ohjaaja oli jollakin tapaa kuosissa, koiralla oli havaittavissa pienoisia vireongelmia... Hurjan ja Hupin laitoin agipitsiin Raumalle, Huualle 3 starttia, Hupille huvinpäiten yksi..

Käyttöön oon ottanut nyt privaattipäivät. Privaattipäivänä yks rakkine saa yksityistä spesiaalia huomiota ja on yleensä koko päivän mun ja Rinsessan touhuissa mukana, eikä tarhassa lainkaan. Hupin privaattipäivään esim. kuului pitkä aamuinen pyörälenkin metsässä vapaana päästellen, pihapuuhia, TOKOa/tottista ja Rinsessan kanssa leikkimistä (johon Hupin btw. Syttynyt nyt ihan kympillä;o)).

Hemin kanssa on koitettu pihassa ottaa perus tottisjuttuja ja onnistumis% on melko vaihtelevaa. Maahanmenon tuo välillä liiankin fiksu tehomoottori oppi alle vartin ja se on melko varma kotosalla, tosin joskus tarttee vielä apuja. Seuraaminen on joko ON tai OFF. Sit kun on ON, niin seuraa kuin saksansusikoirakonsanaan, täysin oikeassa paikassa ja jopa ehkä liiankin liki ja tillittää ylöspäin. Sit kun on OFF, ei pysy edes metrin etäisyydellä kuin nanosekunnin kerrallaan. Nooh, nou paineita, näillä mennään. Sama ON/OFF on myös agissa valloillaan mutten jaksa siitäkään ottaa painetta. Kontaktit osaa ja keppien perusteet hallussa, näistä on hyvä jatkaa... Niin ja kotikepeille on raivatuu nyt tilaakin, josko sitä ryhtyi treenaamaan hiukan useemmin?
Lelulla oon Hemin kanssa leikkinyt paljon, kun niin tekis mieli beaglea, joka palkkaantuu lelulla päivästä riippumatta. Kivasti on tämäkin edennyt ja repii ja riepoo sopivasti =o)

Hirmu viettää vapaaherran elämää ja nauttii siitä. Näyttelyjuttuja treenaillaan joskus pihassa ja jos on mukana agitreeneissä, pääsee ottamaan muutamia esteitä. Ja kuten sanottu, Hirmu nauttii olostaan. Ikää tulee kohta 9v. , samat lenkit menee kuin muutkin, fillarilla en oo yli vuoteen juoksuttanu, kun ei siitä oo oikein koskaan kovasti tykännyt.

Huua treenaa lähes toivottoman ohjaajansa kanssa agia ja tottistellaan silloin tällöin. Hurjan spesiaali on myös Hemin juoksuttaminen ympäri pihaa. Ja voi sitä riemua!!

Tässähän näitä tällä erää. Tulossa siis maksettuina menoina agipitsi Raumalla ja parit näyttelyt.

perjantai 8. heinäkuuta 2011

Ihanat (?) miehet (?) rannalla.

Aikasin aamusti kohti Karhuluodon koirarantaa, matkassa Rinsessa, Hupi ja Hemi.

Koko porukkaa en halunnut ottaa mukaan ja aikaisin mentiin, kun Rinsessa oli repussa mukana ja mä oon melko kädetön, jos joku konfliktitilanne vieraiden koirien kanssa sattuisi. Hirmu ja Hurja jäi kotijoukkoihin, kun eivät uimisesta niin perusta ja juoksemisen kanssakin on niin ja näin (enemmän menee haisteluksi tuollaisessa paikassa). Ja kun enenevissä määrin tuppaa koirasakki tuollaisissa paikoissa olemaan sellasta irtipäästään yhdistettynä siihen, etteivät osaa puhua yhtään koiraa, niin riski neljän uroksen lauman kanssa on kohtalainen, etenkin kun nämä kaikki tekevät kyllä elekielellä selväksi, mitä haluavat/eivät halua mutta etenkin Hirmu on nykyään sellainen, ettei huumorintaju tahdo riittää, jos ei viesti mene perille, vaan riekutaan ja remutaan varoituksista huolimatta.

Keskenämme saatiin olla melkein koko aika. Takaisin tullessa tuli staffiukko pullistelemaan mutta päätti poistua pelipaikalta Hupin ilmoitettua fiksusti, jotta lauma on mun ja puolustan sitä tarvittaessa.

Ja kuvasaastetta






lauantai 18. kesäkuuta 2011

Notkeaa menoa

Se olis sit ensimmäinen taipparikurssilainen suorittanut kokeen hyväksytysti! Onnea Riikka ja Wilson!!

Rinsessan kanssa oltiin koetta katsomassa (ja hyttysten syötävänä) ja ihan Wilsonin omalla tasolla ei tänään menty mutta helposti läpi kuitenkin, huolimatta sekä ohjaajan että järjestäjän asettamista haasteista ;)



Toinenkin kurssilainen kävi yrittämässä ja jos koira olisi toiminut kuten treeneissä, läpi olisi mennyt. Sevaan on (onneksi) niin, ettei nämä ole koskaan koneita. Harmittaa, ottaa päähän ja taatusti vituttaakin. Niin pitääkin, se kun kertoo että ollaan treenattu tavoitteellisesti ja koira on oikeasti siinä kunnossa, että sen pitäisi taipua. Pettymykset, onnettomat sattumukset ja työtaparurmat pitää vaan niellä, ennemmin tai myöhemmin. Niitä tulee. Ihan kaikille, myös ”guruille” ja nuoren, kokemattoman koiran kanssa vielä helpommin. Nenä sopivassa määrin ylös (ei niin paljoa, et hukkuu sateella ;)) ja uudella innolla ja sinnikkyydellä eteenpäin!

Onnitteluni vielä Tuijalle ja Karillekin Tiiran taipumisesta!!

Blogeja, joita käyn lueskelemassa

Linkkilista siivottu tauolla/lopetetuista/tms. (= ei kirjoituksia tämän vuoden puolella) blogeista ja lisätty jokunen uusi, joita käyn ainakin suht säännöllisesti lueskelemassa.

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Tottikset pitkästä aikaa porukassa

Tänään olin pitkästä aikaa tottistelemassa Hupin kanssa.

Mukana menossa oli Janika ja Linda. Kiitokset treeniseurasta!

Hupin kanssa otettiin pallottelua ja seuraaminen, luoksetulo ja eteenmeno, sekä molemmat esteet.

Pallolla sain (kuten joka kerta) Hupin intoa piukkaan → menoks. Pätkiä meni varsin mukavasti mut taas kerran ryhtyi seuraamaan ylöspäin, huoh. Niin ikään käännöksistä osa tuppasi valumaan pitkäksi. Pysähdykset jees.

Eteenmenossa mulla on ihan aina pallo palkkana ja 95% kerroista jätän sen luoksetulon jälkeen niin, että Hupi sen varmasti näkee (saatan leikkiäkin ennen jättöä). Pallon jättämisen jälkeen otetaan luoksetulo toiseen suuntaan, jonka jälkeen (jossain kohtaa eteenmeno). Eteenmeno onkin meillä kokeessa onnistunut loistavasti. Tänään Hupi ennakoi luoksetulon pysäytyksestä lähtöä (ennakoi siis pallolle pääsyä) ja jäi kauas istumaan. Koska olen laiska, eikä ko. Tilannetta ole tapahtunut viittä kertaa enempää treeneissä, en jaksanut tällä kertaa puuttua asiaan. Eteenmeno loistava, kuten aina. Maahanmeno meni vit..ralleen, kun osunut pallolle heti ja minä idiootti huusin käskyn liian aikaisin...

Hypyssä alkuun takkua, estenouto ok. Takaapäin katsottuna veti hypyssä takakontit alleen... selkä vissiin jumelissa...

Keli oli kuuma mut Hupin aurinkopaneelit näyttää toimivan edelleen, kohta 7v. Iässäkin, eikä keli haittaa edelleenkään.






Janikalle kiitsa kuvista.
Lisää kuvia >täällä

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Parempi myöhään kuin... eli taipparikurssin loppuajatuksia

Kai se on hyvä kirjoitella nyt, kun viimeinen kerta kevään kurssia loppui juuri...
Aloittelimme keväällä Porin seudun kultaisten taipparikurssin kymmenen koiran voimin. Suurimmalta osin porukka pysyi samana, joku joutui muiden kiireiden vuoksi lopettamaan ja vierailevia tähtiäkin nähtiin. Porukassa oli mukana vanhoja tuttuja ja isoksi iloksi myös uusia naamoja uusia koiria. Porukassa oli myös kaksi Hupin tyttöä, Hilla (Tuohikorven Hilla) ja Kultu (Lauder´s Glittering Gemstone).

Kultu


Valtaosa porukasta tähtää tämän vuoden taippareihin, osa ensi vuoteen ja muutaman koiran kohdalla suunnitelmat aikaistuivat, jonkun siirtyivät eteenpäin. Kaksi on jo ilmon kokeeseen laittanut ja peukutan täällä jo hyvissä ajoin.

Omaa taippareihin tähtäävää koiraa ei keväällä narun päässä ollut, kun Hakkekin meni viime syksynä läpi. Vaan kuinkas kävikään, muutaman ensimmäisen kerran jälkeen oli itselläkin se ohjattava (tosin vielä ilman suuria suunnitelmia). Hupin tyttö Tuohikorven Hilla nimittäin. Hannu tuli ensimmäisellä kerralla Hillan kanssa itse mutta kun Hannun intressit Hillan kanssa on verijäljellä, eikä Hilla ole varsinaisesti niitä helpoimpia ohjattavia, päädyimme loppujen lopuksi siihen, että minä teen Hillan kanssa kaikki treenit, joissa on riistaa ja Elina treenailee kotona perusjuttuja dameilla. Hillan ongelma kun on kierrokset ja kova suu, jotka yhdistettynä saa aikaan pannukakun mallisia variksia =o/

Hilla tekee mielelläni kanssani töitä, vaikkei olla mitenkään erityisen tuttuja toisillemme ja kun on riistaa ei edes Elina hakuruudun reunalla (tai muuallakaan) haittaa.

Ensimmäiset riistatreenit tehtiin rauhallisessa fiiliksessä, koira hihnassa. Käveltiin lähinnä metsässä ja kun riista nousi (siihen ”törmättiin”), tuli kehut ja palkka välittömästi. Alusta alkaen olen tehnyt Hillalle (kuten muillekin aikuisille koirille, joita olen treenannut/ohjannut) hyvin musta – valkoisen toimintamallin, joka toistuu muuttumattomana. Lähes poikkeuksetta ohjaamani koirat luovuttvat istuen, enkä tykkää ”elvistelyistä”, enkä kiertelyistä, enkä kaarteluista. Toki monetkin ohjaajat varmaan sallivat nuokin, minulle ja minun toimintatapaani ne eivät sovi. Hillakin ”luovuttaa” istuen. Luovuttaa siksi heittomerkeissä, että tässä vaiheessa varis tippuu varpaisiini samalla hetkellä, kun perse menee sammaleeseen. No hätä, ei sen ole vielä mitään väliä, eikä NOMEssa olla kuitenkaan starttaamassa. Pidän vaan etenkin vilkkaalle, toiminnanhaluiselle koiralle parempana vaihtoehtona sitä, että se tietää suoraviivaisen toimintamallin, jolla lailla sen pitäisi toimia, toimii myös Hillan tapuksessa siinä mielessä, ettei se touhota ja tohella yhtään ylimäärästä, jolloin suukin muuttuisi entistä levottomammaksi.

Kaiken kaikkiaan vaakkutreenit on mennyt hienosti. Tänään tehtiin ensimmäinen oikea hakuruutu, josta Hilla toi 4 ja näistä 1 meni rikki ja yksi oli pehmeä. Rikkoutunut vaakku sai kyytiä minun ärhädyksestäni (Hilla pelasi ja pyöritti vaakkua tullessaan) mutta mitä ilmeisemmin ärähdys kuitenkin toimi, koska kaksi seuraavaa tulivat ehjänä ja suu oli rauhallinen (tosin ote on vieläkin hyvin tiukka).
Vesitreenit viime viikolla Kauvatsalla menivät hyvin, siinä en näe ongelmaa. Ensimmäiselle pidemmälle lokille lähtöä mietti rannassa hetken, mutta lähti kuitenkin määrätietoisesti, kun ilmoitin: ”Ja varmasti menet”, seuraavalla ei ongelmaa.
Hae!

Meniskö??


Hilla

Tänään ammuttiin (kiitokset isännälle). Koska tiedossa on, että Hilla ei paukkua rakasta, menin sen kanssa reilun matkan päähän ampujasta. Kaksi paukkua tuli. Molempien kohdalla Hilla istui kuin patsas vierelläni, hyvin tarkkaavaisena, hötkyilemättä mutta kun lähdettiin autolle, tulikin kiire. Autolle (eikä autoon) kuitenkaan päässyt vetämällä/toheltamalla vaan piti pystyä olemaan kuulolla. Koska Hilla ei mene paniikkiin, eikä saa sydänhalavusta paukusta, pidin tässäkin pääni ja homma tehtiin, kuten minä haluan ja sellaisella tyylillä, kuin haluan ja melko hyvin päästiin lopputulokseenkin.

Paukkujen jälkeen olis tosiaan vielä tuo em. hakuruutu, joka meni hyvin, joten siinä mielessä homma tällä hetkellä jees: mielummin Hilla olisi autoon jäänyt mutta kun ei ollut vaihtoehtoa, tuli mukaan ja pystyi ja teki hyvän, omantasoisensa ruudun. Toki paukkua pitää vielä treenata mutta en vielä(kään) sulkenut täysin pois mahdollisuutta tämän vuoden kokeelta. Ei tuntunut Hillaa juoksukaan haittaavan, vaikka päivät taisi olla tänään ne parhaat =o)

Heinäkuun lomailen ja elokuussa aloittelen uuden kurssin. Hilla ei tosin taida lomaa saada, Elinan kanssa oli hiukan puhetta kimppatreeneistä ja saattaa Hilla päästä viikon tehotreeniinkin, kun omistajat karauttavat etelän lämpöön.

Iso kiitos kaikille kurssilaisilleni!! Todella toivon näkeväni ainakin ne, jotka ei kesän aikana taippareita suorita, syksyllä. Mukava porukka ja todella kivoja koiria kaikki! Ja kiitokset tietenkin myös Rinsessan mummille, joka tänäänkin antoi Rinsessan viihdyttää itseään koko illan ;o)

Kuvia kurssilaisista täällä ja täällä

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Käsittämätöntä hermojen hallintaa...

Meidän agirainerilta meinaan... Jos mä olisin tänään ollut itseni rainerina, olisin vetänyt itseni jojoon. Aivan luokatonta ohjaamista meikäläisen osalta... taas kerran. Kuin voikin olla niin perkeleen hankalaa yks veetun niisto?? Ei pysty jarraamaan, ja kun pystyy jarraamaan ja koira toimii, ei pysty palkkaamaan. Ja kepeillekin pitää koiraa viedä märkätupsu kädessä ja se käsi jalkovälissä (siis omassa). Ihan kun mä yrittäisin tehdä radan suorittamisen Huualle mahdollisimman hankalaksi =O/

Taas kerran voi kehua Huuaa. Huualla oli vauhtia ja se ja Huuan pääkoppa kesti mun lukemattomat virheet. Iloiseksi yllätykseksi Huualle kelpasi tänään myös (jo pari vuotta sitten ostettu) karvamotskari (eli se em. karvatupsu).

Virallinen valvoja (eli Rinsessa) oli tänään mukana treeneissä ja käyttäytyi taas kerran enemmän kuin hyvin =o)

Osa radasta, jota mentiin (ulkomuistista ja sinnepäin piirrettynä). Loppupään numeroinnista en ole varma, kun ei sinne asti Huuan kanssa päästy kuin ekalla kierroksella (joka on treeneissä aina tyyliä hylystä ulos).


maanantai 13. kesäkuuta 2011

Seisotaan nätisti...

Tai ainaikin koitetaan opetella sitä.
Maanantaisin ollan käyty näyttelytreeneissä oman agivedon jälkeen. Mukana on aina Hemi ja usein myös joko Hurja tai Hirmu.

Treenit järjestää Satakunnan seura- ja kääpiökoirayhdistys. Treenaaminen tulee tuolla maksullisuudesta huolimatta huomattavasti halvemmaksi kuin mätsäreissä ramppaaminen ja joka kerta koira pääsee pöydälle vähintään kerran, liikutaan yksin, isossa porukassa ja pareittain.

Erityisesti Hemille treenit on tehnyt hyvää ja muutaman treenikerran jälkeen nokka pysyy jo varsin mukavasti irti asvaltista. Hurja ja Hirmu käy molemmat lähinnä viilailemassa pikkujuttuja ja etenkin pöydällä olemista: Hirmun mielestä veteraani voi seisoa pöydällä aivan hyvin S-mutkalla ja Hurjan asenteessa (=en tykkää mut oon siivosti jos hoidat homma äkkiä sit pois alta).

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Huh hellettä Kalajärvellä

Kello herätti aamulla 04 (Rinsessa meni jo illalla mummilaan ekaa kertaa yökylään) ja sen viis minuttia kun menin torkuttamaan, meinas sekoittaa koko aamun. Kahvia koneeseen ja ihanan viileään (reilun 20) keliin aamulenkille koko sakin kanssa. Hyttysetkin oli vissiin vielä unimasan maassa, kun suht rauhassa saatiin tallustaa.
Lenkiltä tullessa lisää kahvia koneeseen ja repun pakkaus: kamera ladattuine akkuineen ja tyhjine muistikorttineen, vaihtovaatteet, jokunen pullo kylmää kivennäisvettä, pari tölkkiä pilsneriä ja hyvä fiilis. Suuntana siis kultaistennoutajien erkkari Seinäjoen Kalajärvellä.
Ulvilasta nappasin kyytiin Johannan ja matka jatkui kohti Kiikoisia, jossa hypättiin Elinan kyytiin. Samaisessa autossa matkusti kolme Tuohikorven I pentua.
Parkanon jälkeen Porin kautta tulleet karauttivat ohi ja peräsin ajeltiin perille asti, ja hyvissä ajoinkin oltiin. Paikka oli mitä mahtavin ja kelikin suosi(?), koiria kyllä kävi väistämättä välillä sääliksi moinen helle, tosin urakkansa päättäneet pääsivät järveen vilvoittelemaan.

Omista koirista ei mukana ollut yhtään mutta kehässä tuli silti pari kierrosta kaarreltua.
Ensimmäisinä kehään astelivat Tuohikopelaiset: Iina, Ikaros (Karo) ja Iivari (Roope), meikäläisen hihnan päässä esiintyi varsin mallikelpoisesti Roope. Kaikille kolmelle KP, Iina PNP2, Karo PUP1 ja BIS2 pentu, Roope pikkupentujen toinen heti veljensä jälkeen. Onnittelut kasvattajille ja omistajille ja tietenkin myös isäkoiran porukoille!



Roopen kanssa kehässä


PU-luokassa kirmasin vielä Veetin kanssa (ei sijoitusta).

Veeti


Tolkuttoman kuuman päivän kruunasi Riikan Wilsonin BIS1 sijoitus!! Eikä mennyt Riikan ja Hannan autolastillisella muutenkaan huonosti. Onnittelut!

Lopputohinoiden, kuvaussession, ruokailun ja autojen pakkaamisen (tässä olikin muuton hiukan suunniteltavaa, johtuen ruokasäkki ja pyttymäärästä) jälkeen viimeinen rutistus kohti Kiikoista, Ulvilaa (Johannan & Roopen luovutus) ja sitä omaa sänkyä... Kotoa lähdin viiden jälkeen ja takaisin olin kahdeksan maissa...

Koko poppoolle isot kiitokset matka ja näyttelyseurasta!! Tälläisessä porukassa pitkä ja kuumakin päivä menee melkein hujauksessa =o)
Päivän kuvasaalis löytyy täältä

torstai 2. kesäkuuta 2011

Vihdoin vauhdikkaita ratoja

Seuran omat kisat omalla hallilla, ykkösille ja kakkosille agiradat, kolmosille agi ja hyppäri.

Kisa-aamuna pakkasin jopa omaksi yllätykseksenikin kaksi koiraa, jotka oli molemmat ilmoitettu kisaamaan. Hurjan ja Hupin siis. Vielä illalla olin sitä mieltä, että Hupi jää kotiin, kun en ole sen kanssa treenannutkaan. Tämän vuoden puolella on Hupi ollut agiesteillä vissiin kaksi kertaa, eikä mitenkään loistavin tuloksin. Hupin on suorittanut kontaktit vähän sinne päin ja mä en vaan ehdi/osaa.

Tänään Hupi kyllä yllätti totaalisesti. Huolimatta levottomuudesta odotellessa, pysyi paketti jotakuinkin kasassa. Alun päätin ottaa yltiörauhallisesti, tuppaa nimittäin olemaan pikkusen sellasta vikaa, että jos hötkyän yhtään alussa, leviää ne vähäisetkin päässä olevat ohjauskuviot viimeistään puolivälissä.

Rata alkoi hypyllä, jonka kanssa suorassa linjassa oli puomi, tosin ennen puomia piti suortittaa mutkaputki, joten kiirettä en minäkään saanut oikein mitenkään päin aikaiseksi... puomin jälkeen pari hyppyä (toinen muuri), joiden väliin valssi (ja ehdin!) ja Aalle. Aalta putkeen, pari hyppyä ja takaisin putken jälkeen kepit, josta hypyille, joiden väliin olisi varmaan ollut hyvä tehdä takaaleikkaus (tai valssi, jota en edes harkinnut). Ei tullut takaaleikkaustakaan, vaan joku ihme sekamelska, joka tosin toimi (?!), loppuun rengas ja hyppy.

Kaikesta epäilyksestäni huolimatta selvittiin siis Hupin kanssa vallan mallikkaasti ja vauhdilla. Tulos 5 (muurilta lensi parit palat) ja aikaakin jäi käyttämättä 8,64s. Tuolla tuloksella mentiin ja pokattiin ykköspalli =O)
Hyvä me =o)

Hupin ja itseni mallikelpoisen suorituksen jälkeen oli tarkoituksena tsempata kunnolla Huuan radalle. Yritystä taisi ollakin... se ei vaan riittänyt ihan loppuun asti =o/
Alku oli reipas ja meno melkein vaan kiihtyi radan edetessä, josta johtuen en taas vaihteeks ehtinyt... Lopputulemana hylly toiseksi viimeiseltä esteeltä, joka oli rengas (Huua meni väärästä välistä ja ehti heti perään pomppaamaan viimeisenkin esteen). Ennen hylkyä, oli virheitä yhden kiellon verran.
Vaikka oma ohjaus oli taas luokatonta, voin olla (ja olen) tyytyväinen Hurjan vauhtiin, jollaista treenit on enteilleetkin...



Tiedä vaikka laittaisin ilmoja menemään näistä muutamasta innostuneena...

Loppupäivän talkoilin mahtavassa porukassa niin tuomarinsihteerinä kuin konttorirottanakin.

tiistai 24. toukokuuta 2011

Sekakäyttäjän elämää

Sanovat, että se voi olla hankalaa. Mun mielestä pikemminkin älyttömän helppoa: useimmiten on mukana jotain, mitä vetää.

Ne jotka enempi meikäläistä tuntee, tietänevät että saatan mietiskellä eri koirien ongelmia ja ongelmattomuuksia ja koiraurheilua ylipäänsä mitä kummallisimpiin aikoihin ja kummallisimmissa paikoissa.

Tänään tuli päivällä mieleeni, että mistä tää nykyajan trendi oikein juontaa juurensa. Pitää olla joko kukkahattu päässä tai suhista ja töniä kuin Milan tai huudella ä'äätä kananpalat vyölaukussa kuin Stillwell tai rykiä hihnasta menemään tai tunkea piikkari/sähkö kaulaan (valitettavasti siis koira, ei omaan). Ei saa kieltää, pitää vain kehua (ettei koiralle tuu paha mieli), pitää kieltää/korjata ei saa kehua (se, että saa tehdä, pitäis olla koiralle ainoa palkka). Kynsienleikkuuta tai pannan laittoa opiskellaan viikkotolkulla. Koira on susi tai sitten ei. Koiralla pitää olla johtaja tai sitten ei.
Siis pitää valita jokin noista (yksi) ja noudattaa sen tyylisuunnan lainalaisuuksia kuin valitsemansa elämänkatsomuksen peruskiveä.

Ei kyllä käy kateeksi yhtään uutta koiranomistajaa nykyisessä koulutustermistöviidakossa. Pitää tuntea se oma koira ja tietää, mikä sille sopii. No mistä helvatasta se pari viikkoa ensimmäisen ihanan karvapallon omistanut osaa sanoa, mikä sille koiralle sopii?? Ja kun ei osata ja kasvattajastakaan ei välttämättä ole apua/ häntä ei kiinnosta mennään johonkin törkyhintaiseen koirakouluun, joka julistaa omat metodinsa ainoiksi oikeiksi maan päällä. Ja noita puljuja tuntuu olevan joka lähtöön, sen sortin viidakko et huh huh. Puhumattakaan siitä, kun tulee ongelmia. Kurkitaan netistä paikallinen ongelmakoirakouluttaja, jolle sopivasti pääsee ja jonka puheet tuntuu ehkä itselle sopivalta. Tyhjennetään taas tilipäivänä viimeisetkin eurot, oletuksena, että elämä koiran kanssa muuttuu autuaaksi. No juu, saattaa se toki muuttuakin, ongelma vaan on että kuka tahansa jaadijaadikurssin käynyt tai niitä käymätön voi kutsua itseään ongelmakoirakoiluttajaksi. Sattumaa lienee sitten se osuuko nakin- vai sähkönsyöttäjän kursseille tai jos oikein onnen arpa osuu, jollekin noiden väliltä.

Miten ihmeessä sitä on ennen tultu koirien kanssa oikein toimeen? Vai ollaanko? Kun aika harvassa on ne kerrat, kun tässä vuosien varrella (kun vielä kentälläkin koulutin säännöllisestä/itse kävin koulutettavana) on varsinaisia ongelmia vastaan tullut. Vai onko ne ongelmat sitten vaan vielä saunan taa (parempi vaihtoehto?)?? Käykö kerhojen ja yhdistysten viikkokoulutuksissa enää ketään (siis niissä (lähes) maksuttomissa? Järjestetöönkä sellaisia enää?

Täytyy ihan tässä julkisesti julistautua sekakäyttäjäksi. Ja (ei aina niin hiljaakaan) onnelliseksi sellaiseksi. Käytössä on / on ollut varmaan joka ikinen koulutustyyli. Tai siis ainakin kokeilussa. Ja ihan koiran mukaan ja aika usein kyllä pakotan koiranikin sekakäyttäjäksi...
Mä en oo vielä onnistunut esim. opettamaan beaglea haukkumaan käskystä naksulla, vaikka mulle on kyllä väitetty, että puhtaalla operantilla ehdollistamisella se käy tuosta vaan. Kukaan ei ole vaan pystynyt vastaamaan, jotta miten. Ehkä mun pitää vaan suosista ottaa ne kesäkanat, niin opin tuonkin jalon taidon.

Mä en missään nimessä ole minkään sortin guru, enkä edes tituleeraa itseäni juuri koskaan minkään lajin kouluttajaksi. Ei mun koirista juuri kukaan osaa edes kulkea täysin vetämättä hihnassa, jos eivät ole käskyn alla. Jaan kyllä ajatuksiani ja mielipiteitäni ihan miellelläni, enkä ota niistä edes maksua, kiva jos jollekin kelpaa ja joku jaksaa joskus kuunnella ja saa höpinöistä edes jotain ajateltavaa. Toisaalta, voishan sitä pistää ihan maksulliset kurssitkin pystyyn (siis sillä tavalla maksulliset, että sais ihan itselleenkin palkkaa). Kai näillä koiravuosilla joku uuno ainakin jotain olisi valmis maksamaan. Eikä se nyt toisaalta niin iso homma olisi käydä viikonloppukurssia tai paria, niin johan siinä arvostus nousee, viis siitä onko kotona ensimmäinen vai kymmenes koira, jonka kanssa on jotain joskus tehtykin vai onko koiraa ensinkään, jos vaan sattuu tykkäämään ko. eläinlajista...
Onhan näitä kaikkia. Ihan kohtuullisen pitkän linjan kasvattajankin mielestä TOKOakin ainakin toiset treenaa ja lajissa kisaa vain siksi, että koira pysyisi vanttuussa, kun ovatten perusluonteeltaan niin agreja. Jassoo. No, mielipiteensä kullakin. Saattaa toki olla, että joskus nekin kannattaa pitää ihan omana tietonaan, niin pysyy se omakin ”maine” käyttökoirakasvattajana edes jonkinmoisena.



Eräällä foorumilla kirjoitellaan jo että noutajan palkkaaminen namilla taippareissa romuttaa johtajuuden... Siis mitvit??!! Ja ihan menee kuulemma syödessä hajuaistikin hetkeksi (tai siis ainakin heikkenee). Melkosta avaruustiedettä...

Vuodatusta aiheesta voisi jatkaa varmaan loputtomiin ja puhuessa tulisi pointti varmaan vielä paremmin ymmärretyksi.
Tällä kertaa kuitenkin tähän, onpahan ainakin aivoilleni jotain hommaa ensi yöksikin... jatkoa tullee...

lauantai 21. toukokuuta 2011

Laiska lauantai

Isäntä on reissussa harrastamassa ja kun tuntui, etten saanut oikein mistään hommasta kiinni, päätin laiskotella Rinsessan kanssa.

Pakkasin autoon päivän tarpeet, Rinsessan, itseni ja koirista Hurjan ja Hemin.

Laiskottelu aloitettiin hakemalla lähikaupasta (Siwa, matkaa 7km) jäätelö ja tupakka-aski. Jätskiä nauttiessani koitin saada jonkin sortin reissusuunitelmaa aikaiseksi. Koska vakikirppari Ulvilassa ei ollut vielä auki, suuntasin auton kohti Hong Kong:a (siis sitä kauppaa, ei kaupunkia). Humala sai kyytiä ja kukkapenkkiin tuli muutaman perennan mentävä reikä. Rinsessan avustuksella sain rehut ostettua (juu, en tosiaan muista enää nimiä, ostan kuvan perusteella mutta joku härkäjuttu oli ainakin yksi).

Kukkakaupasta auton nokka kohti saksalaisten Siwaa ja sieltä mukaan muutama lauantaitarjous. Koskapa olin jo käytn kaupungin toisellakin laidalla, voitiin palata Ulvilan kirpparille (järkevää reittisuunnittelua ennen kaikkea..). Kirpparilta ei tällä kertaa tarttunut mukaan kuin muutama paita Rinsessalle, kenkiä ei edelleenkään =o/
Kirpparin jälkeen päätettiin Rinsessan kanssa lounastaa ja suoritimme sen (vastoin tapojani) paikallisessa Hesessä. Nälkä toki lähti, ei tosin tarvitse taas hetkeen poiketa kyseisen ketjun puljuihin..

Tästä alkaa se koiramainen osuus

Kirpparillaja Hesellä saatiin tuhottua sen verran aikaa, että päätettiin lopettaa laiskottelu Kaasmarkun mätsäriin.

Kannattuksen(kin) vuoksi ilmoitin molemmat mukana olevat loppakorvat kehään. Tässä mätsäriässä (toisin kuin siinä, jossa pääsiäisenä kävimme Hemin kanssa) oli pienillä koirilla pöytä, tuomari kävi jokaisen koiran todella huolellisesti läpi ja palkinnotkin oli hyvät: BIS sai 100€:n lahajkortin Mustiin ja Mirriin vs. pääsiäisenä Hemi oli BIS ja sai RC:n muoviämpärin, ja lahjakortin laivalle (siis sellaisen, joita saa TaxFreesta, kun ostaa riittävän ison mällin ja joita tulee postissa). Hemi esiintyi melko mallikelpoisesti, itseasiassa seisominen sekä pöydällä, että maassa meni hyvin mutta liikkumisessa tuppaa olemaan joko liikaa vauhtia tai kirstu maassa. Hemi oli pikkupentujen punaisten "viides" (ei siis sijoituttu).
Hurja pääsi mukaan ihan vaan mielenvirkistykseksi, jos vaikka laittaisi sen kesän aikana johonkin näytelmään. Huua seisoi kuetn aina: maassa vapaasti, häntä ylhäällä ja pöydällä pönötti tutkittaessa asenteella: "äkkiä sitten, et pääsen pois". Tuppasi se Huuankin kirstu liikkeessä maahan menemään tai sitten tuijotti mua liikaa. Pikku muistuttelua siihenkin siis. Hurja oli pienten punaisten kolmas ja sai palkinnoksi, nahkaluun, hammasharjaluita, RC:n näytepusseja, keksejä ja lelun ja 9€: RC:n lahjakortin (kun osaa väh.10kg). Ikävä vaan että lahjakortti on Kokemäen M&M:n, jossa me ei käydä, eikä varmaan tule lähdettyäkään, kun ei ole mikään pakko tuota RC:a ostaa. Että jos joku ko. liikkeessä käy RC:a ostamassa, ilmoittaa vaan niin saapi lahjakortin.

Kotiin päästiin alkuiltapäivästä. Koirat laitoin tarhaa ja evästettiin Rinsessan kanssa, jonka jälkeen otettiin molemmille tarpeelliset kainalopäiskärit =o)

>Inkalle ja Peikolle kiitokset mätsäriseurasta!

torstai 19. toukokuuta 2011

Uusia tuulia

Päätinpä sitten kaiken muun touhun keskellä uusia omat kotisivuni ja siinä samalla sitten tietenkin bloginkin. Kevät on mulle aina jostain kumman syystä törkykiireistä.

En ole todellakaan mikään viherpeukalo, eikä mulle tule viherpihaa tai mitään muutakaan puutarha-aiheista lehteä. Silti huomaan viettäväni pihalla kukkamaissa ja puutarhankin puolella pers pystyssä enemmän ja enemmän aikaani... Hauskinta on, ettei taida se kaikki työ (=nyppiminen) edes näkyä ;O)

Sen lisäksi että olen pers pystyssä pihalla tulee aina joku kummallinen treeni & kunnonkohtuspiikki. Siis kaiken järjen mukaanhan sitä pitäisi olla tasaiseen ympäri vuoden?! Juu, ei vaan mulla. Tämä keväänä on kolostaan kaivautunut myös joku siivousvirus. Tämä se vasta vaarallista onkin: huomaan siivoavani useamman kerran viikossa ja vaikka ei olla edes kesäkuussa, on ikkunatkin pesty. Oikein itteäkin pelottaa...

Remppaa painettiin melkein apinanraivolla koko kevät ja valmista on tullut =o) Yläkerran vessa on ainoa täysin vaiheessa oleva ja muutama muu pikkujuttu. Ja tietenkin pitää tehdä puuhommia ja ruokota nurkkia (joita täällä todellakin riittää) ja lajitella & heittää menemään x – määrä romua.

Em. touhujen lisäksi pitää nykyään käydä parit vakkarikirpparit ainkin kerta viikkoon ja muutama vähemmän vakkari silloin tällöin. Mukaan tarttuu kohtuullisen harvoin mitään ja jos tarttuukin, useimmiten Rinsessalle. Joskin löysin kyllä taannoin itsellenikin neuleen ja hameen, molemmat maks kertaalleen pestyjä ja hintaakin tuli yhteensä huimat 1,7e

Ja tietenkin suuri osa päivästä menee ihanisen päivänsäteen, Rinsessan seurassa. Rinsessa on niin ihana ja aurinkoinen ja sopeutuvainen neiti. Liekö kaikki vaan huijausta?? Kuulopuheiden mukaan mulle on oma tahto tullut kaks vuotiaana. Ja ainakin ne, jotka on seurassani viettänyt useampia vuosia, ehkä tietävät, että sitä on paikoitellen himpun liikaakin xD

Olikohan tuossa nyt jo sopivasti (teko)syitä sille, että blogi on ollut päivittämättä helmikuusta??!

Nyt kuitenkin päätin korjata tilannetta ja päivittelen viikonlopun aikana kevään touhuja ainakin kategorioittain, jos en jokaista touhua ehdi erikseen kirjuuttelemaan.

Toivotaan, että blogilla on edelleen edes jokunen lukija, vaikka onhan näistä jutuista itselle myös suurta hyötyä!

tiistai 22. helmikuuta 2011

Hemi liitelee

Tai ehkei nyt kuitenkaan ihan vielä... Mutta siis hallilla oltiin treenaamassa ihan kaksin.

Alkuun tietenkin tökittiin taasen ja nyt otin jo jokusia askeleita pois kontaktin läheltä. Tökkimiseen lisättiin puomin alastulo n. Puolesta välistä ja koska alastulo ei tuottanut minkään sortin ongelmia, päätin sit ottaa riskin ja kokeilla koko puomia. Ensimmäisellä kerralla mietti ylösmenon puolivälissä, jatkaako vai ei ja sama ylösmenon ja tasaosuuden saumakohdassa. Kun nämä pohdittiin ”ajan kanssa”, ei niissäkään ollut muilla kerroilla mietittävää. Ja tietenkin pidin koiran narussa (ettei nyt tule kenellekään vääriä mielikuvia).

Kepite meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi ja oon vissiin itsekin saanut oman liikkumiseni taas hanskaan, niin on Heminkin helpompi mennä. Koht silleen tarttis viritellä verkot tai ohjurit.

Mutkaputkea päästeltiin taas muistinvirkistykseksi ja nyt lihapullan voimalla jo ”lähettämällä”, eli jäin itse melko lähelle putken lähetyspäätä.

Uutena juttuna otettiin hyppyjä rimat maassa. Tai siis onhan me otettu yksittäisiä mutta nyt oli enimmillään kolme estettä. Hienosti menee jo sivekkeiden välistä (kunhan lihapulla ei ole ohjaavassa kädessä) ja pikkuhiljaa seurailee jo ohjaavaa kättä ja ohjaustakin.

Aika paljon tuossa tuli mutta siis pienissä rykeissä otettiin ja tauoilla tykättiin toisistamme (istuin maassa, Hemi ”sylissä” ja halailtiin (tarkoituksena siis olla yhtä siellä hallilla, jottei tulis haahuiluita/haisteluita tulevaisuudessakaan). Kokonaisuudessaan hallilla oltiin puolisen tunti.


perjantai 18. helmikuuta 2011

Pakkaset pakottaa treenaaman sisällä

Ja ehkä hiukan räkätautikin. Mahtaa olla ärhäkkä pöpö, kun meikäläiseenkin on iskenyt (edellisestä on aikaa seitsemisen vuotta).

Ja vaikkei räkätautia oliskaan, niin ei tuolla ulkonakaan kyllä hullukaan treenaa, kun pakkaset huitelee lähempänä kolmea kuin kahtakymppiä. Ja täytyy kyllä sanoa, et ei me kyllä lenkkeilläkään näillä keleillä. Osa sakista on sen verran älyvapaata, et juoksisivat keuhkonsa mäkeen ja minähän en remmilenkille näillä keleillä lähde, kun en juuri koskaan paremmillakaan. Ja sitä paitsi, ei nuo nyt ainakaan vielä ole seinille tekemättömyyttään kiipeillyt ja ulkoillaanhan me toki, lyhyemmissä erissä vaan ja useampia settejä ja nenänkäyttöä saavatten ainakin harrastaa ulkonakin (= pari kourallista nappuloita hankeen, niin menee mukavasti ainakin sen tupakin verran).

Ja ennen kuin päästään otsikon aiheeseen, vielä yks juttu ohi sen: Vaikkei me ulkona mitään olla treenattukaan, on Hemi ihan itse oppinut uuden tempun. Tarpeeksi kun on pakkasta, niin Hemi paskoo vain etujalat maassa, vatsan alla. Voi luoja, et nauroin, kun ekan kerran hokasin mitä hittoa se tekee... Känny on kyllä ollut mukana mut en oo vielä onnistunut ikuistamaan sessiota.

Ja sit siihen aiheeseen eli sisätouhuihin...

Eniten tietty treenaa Hemi ja Hupikin jonkun verran, Hirmu ja Hurja treenaa, koska ihan välttämättä haluavat (ei ehkä kuitenkaan treenata, vaan sen palkan).

Hemihän on tökkinyt sisällä jo jonkun aikaa, yleensä toisen ruuistaan kokonaisuudessan. Nyt on uutena otettu ohjelmaan kertaalleen aloitettu maahanmeno. Maahanmeno sujuu jo vallan nopeaan ja mukavalla tekniikalla, alkuun Hemin pitää toki aina tarjota tökkimistä ;) Ihan uusi uusi juttu on sivulle tulo, jossa tulikin sit het pieniä haastavuuksia:

  • vino asento → siirryttiin seinän viereen

  • etujalat (tai ainakin toinen) ilmassa → oma ranka niin kieruun, että se on kohta S -mutkalla

  • vauhti, sitä on liikaa, kun koordinaatiota ja järkeä ei ole vielä tarpeeksi (siis ampuu puolihulluna kohti oikeaa paikkaa mut menee sähläämiseksi, kun taidot ei vaan riitä) → koitetaan treenata rauhallisemmalla hetkellä

Noh, nää nyt on näitä ja lisää varmaan tulee...


Uusien juttujen lisäks on ylläpidetty ja tuunattu vanhoja juttuja.


  • Sahapukkitönötys (=näyttelyseisotus). Hemihän osas seisoa niin pöydällä kuin maassa tänne tullessaan ja sitä taitota on tietenkin ylläpidetty. Koska en oikeastaa tykkää syöttää koiraa kehässä koko aikaa, on Hemikin opetettu samaan kuin aiemmatkin: Kun seisoo riittävän kauan kuin kivipatsas, saa palkan. Ja yllättävän pitkiä aikoja tehomoottori jaksaa jo pönöttää.

  • (Ruuan)odottaminen. Jos edellinen taito oli tänne tullessa, ei tästä ollut tietoakaan, vaan Hemi piti laittaa portin taa odottamaan ruokaansa. Nyt Hemi juoksee ulkoa sisälle, käy kurkkaamassa kipan keittiössä ja ryntää istumaan omalle paikalleen ja odottaa rauhassa vuoroaan (joka on porukan viimeinen). Vielä pitäisi saada tuo keittiölenkki pois, niin olisin erittäin tyytyväinen!

  • Luvan odottaminen: porteista, ovista, boksista jne ei tulla ulos/pois ilman lupaa. Tämä on paikoittain todella hyvällä mallilla (esim. boksista ei ilman lupaa tule, vaikka poistuisin huoneesta) mutta ulosmeno porukalla tuottaa vielä päänvaivaa. Nooh, lissää reeniä ja sitä ikää.


Hupi on treenannut lähinnä kaukoja ja rauhallista mutta aktiivista sivullaoloa.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Pikkupaineja


Hemi ja Gismo on välillä ihan mahdoton pari. Jompi kumpi käy härkkimässä toista, jotta saavat zembalot aikaiseksi.

Taisteluvammoja löytyy ihan kummastakin











tiistai 8. helmikuuta 2011

Reeniä ilman raineria

Juups. Vaarallista, niin vaarallista... Ainakin mun kohdalla, kun ei ole kukaan valvomassa omaa töppäilyä ja sinne päin ohjaamista.

No, enivei, raineri ei pelipaikalle päässyt ja mä olin päättänyt reenata rakkineet tänään. Siis tuumasta toimeen.

Huua sai aloittaa ja olikin toosi hyvällä fiiliksellä. Fiiliksen syvin syy oli ehkä kuitenkin nälkä. Huua kun päätti uudelleen laatoittaa eilen illalla eteisen lattian iltaruuillaan. Niin tai näin, vauhtia oli ja väittäisin, että mä ohjasin ihan säällisesti, joskin muutamassa kohdassa ei meinannut ajoitus vaan osua kohdilleen, ei vaan tuntunut kertakaikkiaan sujuvalta =o/

Hupi sai ottaa lähinnä kontakteja törkytarkka – meiningillä ja kepittää jokseenkin vaativista kulmista. Kontaktit meni muutaman muistinvirkistyksen jälkeen ihan jees ja keppikulmat meni suorastaan yllättävän hyvin.

Hemi otti kontakteja ekaa kertaa hallilla, sen jälkeen kun on oppinut tökkimään. Hiukan epäilin keskittymiskykyä. Ja pah! Tehomoottori seisoi kontaktilla kuin liimattuna ja keskittyi vain ja ainoastaan tökkimään (ja tökki muuton kuin viimistä päivää). Putki otettiin pariin kertaan, aika hakusessa on vielä. Ja ahne paska kun olen, menin vielä kepittämään... No olihan se pikkukoiran keskittymiskyky viety jo äärimmilleen, eikä kepit mennyt lainkaan toiveiden mukaan. Loppuun saatiin kuitenkin ihan kelpo suoritus, johon oli mukava lopettaa =o)


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Jäällä ja mehtässä


Pakattiin isännän kanssa autot aamusella ja suunnattiin kohti äippälää. Mikko pakkasi mukaan Huuan ja repun, minä Hirmun, Hupin, Hemin, Rinsessan ja Rinsessan rattaat.

Ajeltiin jäälle lenkkeilemään ja äippä ja Hakkekin liittyi seuraan.

Perskules mutta keli oli komia! Tuulikaan ei sopinut lahdelle yhtään!

Fiksuna siis pakkasin autoon rattaat pulkan sijaan, kun arvasin että Rinsessa nukahtaa. Joo' o... Ihan pikkusen väärä valinta! Jäälle meni ajoura, jolla työtely ei luonnnut sit alkuunkaan, koska päällä oli muhju ja alla vesi. Eikä mitä, nostettiin äippän kanssa rattaat penkan yli koskemattomalle hangelle, jossa kulki paikotellen jo ihan hyvinkin mut oli kyllä melkosia vastuksiakin. Rattaat on kyllä maastoversiot mut ei vissiin kuitenkaan ihan noihin oloihin suunnitellut (tai sit vika oli työntäjässä). Hyvin saatiin kunnon reissu kumminkin tehtyä ja kun takaisin tultii omia jälkiä pitkin, kulki kärryt jo ihan mukavasti ;o)

Hurja ei mitään varsinaista ajoa saanut, hakenut oli ihan kohtuullisesti ja hetkittäin paukutellutkin mutta ei siis mitään mainittavampaa.









Kuvia tulee galleriaan lisää päivänä eräänä, kun ehdin

tiistai 1. helmikuuta 2011

Tiistain toivotut

eli liitelemässä agin muodossa.

Viikossa tuntuu olevan liian vähän iltoja siihen, että ehtisin hallilla viettämään niistä kahta. Niinpä luovuinkin (tai siis ilmoitin) ettei me treenata Hurjn kanssa enää kouluttajien maanantain ryhmässä. Em. johtuen tavoitteena on mennä tiistaisin hallille ennen kuin vedän treenit omalle ryhmälleni.

Tänään nakkasin koko porukan autoon kolmen jälkeen ja suunnistin kohti hallia. Rata oli tullut jo aikaisemmin saähköpostiin, eikä se tuntunu mitenkään eirtyisen kinkkiseltä, eikä sitä kyllä ollutkaan.

Ehkä jonkin sortin edistymistä ohjaajan toiminnassa on nähtävissä, eikä kaikki ohjauset ole enää kolmannella kerralla totaalisen myöhässä.

Hurjalla oli kiva vire ja vauhtia, haistelua on huomattavasti vähemmän kuin viimeksi. Haisteluun on otettu nyt tiukka linja ja se on hallissa totaalisen kiellettyä, myös silloin kun otan ohjeita vastaan tai turisen muuten vaan.

Rata meni siis suht kivasti, päänvaivaa tuottaa edelleen putkeen irtoaminen, jos putki ei ole Hurjan mielestä itsestään selvä tai kulma on hankala. Noh, ehkä tänään siihekin tuli taas edistystä. Keinu on edelleen hidas mutta tänään sekin meni reippaasti, kun Hurjaan hiukan hetsattiin ruuan avulla. Täytyy nyt vaan muistaa ihan joka kerta ottaa keinua samalla tavalla, kun hallilla käydään.

Hupi kohelonttilonttinen meni vauhdikkasti kuten aina. Hupille päänvaivaa tuottivat tänään vaatimuset tiukoista kurveista hankalissakin kulmissa olevilla hypyillä. Toisaalta, kun ei koiralta ole moista vaadittu, ei sitä ehkä ensimmäisellä kerralla voi vaariakaan. Hupi kuitenkin yrittää parhaansa ja se on hyvin helposti motivoitavissa. Nyt pitää otta itseään niskasta kiinni ja mennä useammin hallilla muistuttamaan Hupille keppien sisäänmenoa ja kontakteja. Kummassakaan ei voi sanoa suurta ongelmaa olevan mutta muistuttamista ja hiomista ne molemmat vaatii, jotta jossain kohtaa voidaan laittaa ilmo menemään kisoihinkin.

Hemi pääsi ottamaan sekä suoraa, että mutkaputkea ja hienosti ne menikin. Kepit otettiin pariin kertaan ja niissä ohjaaja sai neuvoja omaan liikumiseeni. Siis ihan sellaisiin, joihin en ole edes itse kiinnittänyt mitään huomiota. Alastulokontaktia otettiin hetken ja sitä onkin nyt tarkoitus opettaa ihan eri tavalla, kuin olen muille koirilleni opettanut.


Kiitsa rainerille!!

sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Pennun”tuoksua”

Vaan ei enää kotona, Hemi kun ei enää pennulle tuoksu.

Pääsinpä kuitenkin tuoksua ihailemaan, kun ajelimme Riikan kanssa Kauvatsalle katsomaan Tuohikorven I – pentuja.

Aina ne vaan on yhtä suloisia, kultaiset. Tällä kertaa ei kyllä ollut edes orastavaa kuumetta ilmassa, sen verran Hemi tuota ohjelmaa järjestää, ettei meidän lauma ole ihan lähiaikoina (toivottavasti/kai??) lisääntymässä. Ja eipä silti, koko I – pentue on jo varattukin.

Ja tietysti hiukan kuvasaastettakin =oD



Tuohikorven Iiro





Tuohikorven Iida




lauantai 29. tammikuuta 2011

Puhutaan koiraa

Pojat pääsi pitkästä aikaa puhumaan oikein kunnolla koiraa, kun käytiin lenkillä Riikan lauman kanssa. Mukana porukassa oli 8 koiraa ja kaikki tulivat oikein hyvin juttuun.

Kiitos Riikalle ja W – laumalle (tosin Wilma joutui jäämään kotiin juoksun vuoksi ja korvaamassa oli Olivia tyttö).

Muutama kuva lenkiltä. Keli ei kuvaajaa suosinut (harmaata), eikä putkivalintakaan kyllä ollut oikea...

Pojat pääsi pitkästä aikaa puhumaan oikein kunnolla koiraa, kun käytiin lenkillä Riikan lauman kanssa. Mukana porukassa oli 8 koiraa ja kaikki tulivat oikein hyvin juttuun.





Wilson



Olivia ja Hemi


Wilson






torstai 20. tammikuuta 2011

Välineet testiin

Metsästyksestä, jos mistä saa kyllä hyvin helposti välineurheilua.
Minun onnekseni (ja beaglejenkin) isäntä satsaa kohtuullisen mielellään kunnon vehkeisiin.

Uusin hankinta on uusi tutka =O)

Tänään Hurja pääsi testaamaan tutkaa.
Sää oli muutoin mukava, mutta kyllä tuo lumitilanne hiukan huolestuttaa ja kun viikolla oli suojan puolella ja nyt pakkasella, mietein myös, miten tassut kestää.

Aloittivat tästä lähimetsistä. Ei tullut tulosta. Liekö syynä se, että nämä on meidän lenkkimaastoja (joissa kuuluu olla kuulolla ja toimitaan tietyin säännöin) vai jälkien puutteesta mutta Hurja ei kuulemma irronnut juuri mihinkään.
Vaihtoivat sitten toisen seuran alueelle, jossa edellinenkin ajo oli.
Samoin tein kun Hurja pääsi autosta, se singahti metsään. Ei aikaakaan, kun ajo oli päällä. Metsässä koira viihtyi nelisen tuntia ja matkaa kertyi reilun 10km. Ajoakin tuli enemmän kuin mukavasti =o) Tuosta voi laskea keskimääräisen etenemisnopeuden ja kädä koittamassa onnistuuko itseltä ;O)

Tässä kuva tämän päivän reissusta. Ajo (haukku) punaisella ja haku sinisellä. Kyllä oli mukavata, kun voin seurata sohvalta, neidin nukkuessa yläkerrassa, Hurjan menoa. Ehkä tuo on kuitenkin ihan säällinen beagle vaikkei sukutaulu kaikkien mielestä siltä näytäkään =OP



Loppuviimeksi Hurja piti hakea pois metsästä, luoksetulokäskyt kaikuivat pimeään metsään ja vielä narun päässäkin oli nokka näyttänyt kohti metsää ja hinku menemiselle oli kova.

Väsynyt koira oli, kun kotiin pääsi. Pallit ja kölin pää punoitti, anturat näytti siltä, kuin olisi tehnyt normilenkin kesäkelissä pehmeällä hiekkatiellä (eli ei havaittavia muutoksia). Pallit ja köli sai rasvaa ja koira kipallisen ruokaa lisättynä palauttumista edistävillä mömmöillä.