tiistai 22. helmikuuta 2011

Hemi liitelee

Tai ehkei nyt kuitenkaan ihan vielä... Mutta siis hallilla oltiin treenaamassa ihan kaksin.

Alkuun tietenkin tökittiin taasen ja nyt otin jo jokusia askeleita pois kontaktin läheltä. Tökkimiseen lisättiin puomin alastulo n. Puolesta välistä ja koska alastulo ei tuottanut minkään sortin ongelmia, päätin sit ottaa riskin ja kokeilla koko puomia. Ensimmäisellä kerralla mietti ylösmenon puolivälissä, jatkaako vai ei ja sama ylösmenon ja tasaosuuden saumakohdassa. Kun nämä pohdittiin ”ajan kanssa”, ei niissäkään ollut muilla kerroilla mietittävää. Ja tietenkin pidin koiran narussa (ettei nyt tule kenellekään vääriä mielikuvia).

Kepite meni huomattavasti paremmin kuin viimeksi ja oon vissiin itsekin saanut oman liikkumiseni taas hanskaan, niin on Heminkin helpompi mennä. Koht silleen tarttis viritellä verkot tai ohjurit.

Mutkaputkea päästeltiin taas muistinvirkistykseksi ja nyt lihapullan voimalla jo ”lähettämällä”, eli jäin itse melko lähelle putken lähetyspäätä.

Uutena juttuna otettiin hyppyjä rimat maassa. Tai siis onhan me otettu yksittäisiä mutta nyt oli enimmillään kolme estettä. Hienosti menee jo sivekkeiden välistä (kunhan lihapulla ei ole ohjaavassa kädessä) ja pikkuhiljaa seurailee jo ohjaavaa kättä ja ohjaustakin.

Aika paljon tuossa tuli mutta siis pienissä rykeissä otettiin ja tauoilla tykättiin toisistamme (istuin maassa, Hemi ”sylissä” ja halailtiin (tarkoituksena siis olla yhtä siellä hallilla, jottei tulis haahuiluita/haisteluita tulevaisuudessakaan). Kokonaisuudessaan hallilla oltiin puolisen tunti.


perjantai 18. helmikuuta 2011

Pakkaset pakottaa treenaaman sisällä

Ja ehkä hiukan räkätautikin. Mahtaa olla ärhäkkä pöpö, kun meikäläiseenkin on iskenyt (edellisestä on aikaa seitsemisen vuotta).

Ja vaikkei räkätautia oliskaan, niin ei tuolla ulkonakaan kyllä hullukaan treenaa, kun pakkaset huitelee lähempänä kolmea kuin kahtakymppiä. Ja täytyy kyllä sanoa, et ei me kyllä lenkkeilläkään näillä keleillä. Osa sakista on sen verran älyvapaata, et juoksisivat keuhkonsa mäkeen ja minähän en remmilenkille näillä keleillä lähde, kun en juuri koskaan paremmillakaan. Ja sitä paitsi, ei nuo nyt ainakaan vielä ole seinille tekemättömyyttään kiipeillyt ja ulkoillaanhan me toki, lyhyemmissä erissä vaan ja useampia settejä ja nenänkäyttöä saavatten ainakin harrastaa ulkonakin (= pari kourallista nappuloita hankeen, niin menee mukavasti ainakin sen tupakin verran).

Ja ennen kuin päästään otsikon aiheeseen, vielä yks juttu ohi sen: Vaikkei me ulkona mitään olla treenattukaan, on Hemi ihan itse oppinut uuden tempun. Tarpeeksi kun on pakkasta, niin Hemi paskoo vain etujalat maassa, vatsan alla. Voi luoja, et nauroin, kun ekan kerran hokasin mitä hittoa se tekee... Känny on kyllä ollut mukana mut en oo vielä onnistunut ikuistamaan sessiota.

Ja sit siihen aiheeseen eli sisätouhuihin...

Eniten tietty treenaa Hemi ja Hupikin jonkun verran, Hirmu ja Hurja treenaa, koska ihan välttämättä haluavat (ei ehkä kuitenkaan treenata, vaan sen palkan).

Hemihän on tökkinyt sisällä jo jonkun aikaa, yleensä toisen ruuistaan kokonaisuudessan. Nyt on uutena otettu ohjelmaan kertaalleen aloitettu maahanmeno. Maahanmeno sujuu jo vallan nopeaan ja mukavalla tekniikalla, alkuun Hemin pitää toki aina tarjota tökkimistä ;) Ihan uusi uusi juttu on sivulle tulo, jossa tulikin sit het pieniä haastavuuksia:

  • vino asento → siirryttiin seinän viereen

  • etujalat (tai ainakin toinen) ilmassa → oma ranka niin kieruun, että se on kohta S -mutkalla

  • vauhti, sitä on liikaa, kun koordinaatiota ja järkeä ei ole vielä tarpeeksi (siis ampuu puolihulluna kohti oikeaa paikkaa mut menee sähläämiseksi, kun taidot ei vaan riitä) → koitetaan treenata rauhallisemmalla hetkellä

Noh, nää nyt on näitä ja lisää varmaan tulee...


Uusien juttujen lisäks on ylläpidetty ja tuunattu vanhoja juttuja.


  • Sahapukkitönötys (=näyttelyseisotus). Hemihän osas seisoa niin pöydällä kuin maassa tänne tullessaan ja sitä taitota on tietenkin ylläpidetty. Koska en oikeastaa tykkää syöttää koiraa kehässä koko aikaa, on Hemikin opetettu samaan kuin aiemmatkin: Kun seisoo riittävän kauan kuin kivipatsas, saa palkan. Ja yllättävän pitkiä aikoja tehomoottori jaksaa jo pönöttää.

  • (Ruuan)odottaminen. Jos edellinen taito oli tänne tullessa, ei tästä ollut tietoakaan, vaan Hemi piti laittaa portin taa odottamaan ruokaansa. Nyt Hemi juoksee ulkoa sisälle, käy kurkkaamassa kipan keittiössä ja ryntää istumaan omalle paikalleen ja odottaa rauhassa vuoroaan (joka on porukan viimeinen). Vielä pitäisi saada tuo keittiölenkki pois, niin olisin erittäin tyytyväinen!

  • Luvan odottaminen: porteista, ovista, boksista jne ei tulla ulos/pois ilman lupaa. Tämä on paikoittain todella hyvällä mallilla (esim. boksista ei ilman lupaa tule, vaikka poistuisin huoneesta) mutta ulosmeno porukalla tuottaa vielä päänvaivaa. Nooh, lissää reeniä ja sitä ikää.


Hupi on treenannut lähinnä kaukoja ja rauhallista mutta aktiivista sivullaoloa.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Pikkupaineja


Hemi ja Gismo on välillä ihan mahdoton pari. Jompi kumpi käy härkkimässä toista, jotta saavat zembalot aikaiseksi.

Taisteluvammoja löytyy ihan kummastakin











tiistai 8. helmikuuta 2011

Reeniä ilman raineria

Juups. Vaarallista, niin vaarallista... Ainakin mun kohdalla, kun ei ole kukaan valvomassa omaa töppäilyä ja sinne päin ohjaamista.

No, enivei, raineri ei pelipaikalle päässyt ja mä olin päättänyt reenata rakkineet tänään. Siis tuumasta toimeen.

Huua sai aloittaa ja olikin toosi hyvällä fiiliksellä. Fiiliksen syvin syy oli ehkä kuitenkin nälkä. Huua kun päätti uudelleen laatoittaa eilen illalla eteisen lattian iltaruuillaan. Niin tai näin, vauhtia oli ja väittäisin, että mä ohjasin ihan säällisesti, joskin muutamassa kohdassa ei meinannut ajoitus vaan osua kohdilleen, ei vaan tuntunut kertakaikkiaan sujuvalta =o/

Hupi sai ottaa lähinnä kontakteja törkytarkka – meiningillä ja kepittää jokseenkin vaativista kulmista. Kontaktit meni muutaman muistinvirkistyksen jälkeen ihan jees ja keppikulmat meni suorastaan yllättävän hyvin.

Hemi otti kontakteja ekaa kertaa hallilla, sen jälkeen kun on oppinut tökkimään. Hiukan epäilin keskittymiskykyä. Ja pah! Tehomoottori seisoi kontaktilla kuin liimattuna ja keskittyi vain ja ainoastaan tökkimään (ja tökki muuton kuin viimistä päivää). Putki otettiin pariin kertaan, aika hakusessa on vielä. Ja ahne paska kun olen, menin vielä kepittämään... No olihan se pikkukoiran keskittymiskyky viety jo äärimmilleen, eikä kepit mennyt lainkaan toiveiden mukaan. Loppuun saatiin kuitenkin ihan kelpo suoritus, johon oli mukava lopettaa =o)


sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Jäällä ja mehtässä


Pakattiin isännän kanssa autot aamusella ja suunnattiin kohti äippälää. Mikko pakkasi mukaan Huuan ja repun, minä Hirmun, Hupin, Hemin, Rinsessan ja Rinsessan rattaat.

Ajeltiin jäälle lenkkeilemään ja äippä ja Hakkekin liittyi seuraan.

Perskules mutta keli oli komia! Tuulikaan ei sopinut lahdelle yhtään!

Fiksuna siis pakkasin autoon rattaat pulkan sijaan, kun arvasin että Rinsessa nukahtaa. Joo' o... Ihan pikkusen väärä valinta! Jäälle meni ajoura, jolla työtely ei luonnnut sit alkuunkaan, koska päällä oli muhju ja alla vesi. Eikä mitä, nostettiin äippän kanssa rattaat penkan yli koskemattomalle hangelle, jossa kulki paikotellen jo ihan hyvinkin mut oli kyllä melkosia vastuksiakin. Rattaat on kyllä maastoversiot mut ei vissiin kuitenkaan ihan noihin oloihin suunnitellut (tai sit vika oli työntäjässä). Hyvin saatiin kunnon reissu kumminkin tehtyä ja kun takaisin tultii omia jälkiä pitkin, kulki kärryt jo ihan mukavasti ;o)

Hurja ei mitään varsinaista ajoa saanut, hakenut oli ihan kohtuullisesti ja hetkittäin paukutellutkin mutta ei siis mitään mainittavampaa.









Kuvia tulee galleriaan lisää päivänä eräänä, kun ehdin

tiistai 1. helmikuuta 2011

Tiistain toivotut

eli liitelemässä agin muodossa.

Viikossa tuntuu olevan liian vähän iltoja siihen, että ehtisin hallilla viettämään niistä kahta. Niinpä luovuinkin (tai siis ilmoitin) ettei me treenata Hurjn kanssa enää kouluttajien maanantain ryhmässä. Em. johtuen tavoitteena on mennä tiistaisin hallille ennen kuin vedän treenit omalle ryhmälleni.

Tänään nakkasin koko porukan autoon kolmen jälkeen ja suunnistin kohti hallia. Rata oli tullut jo aikaisemmin saähköpostiin, eikä se tuntunu mitenkään eirtyisen kinkkiseltä, eikä sitä kyllä ollutkaan.

Ehkä jonkin sortin edistymistä ohjaajan toiminnassa on nähtävissä, eikä kaikki ohjauset ole enää kolmannella kerralla totaalisen myöhässä.

Hurjalla oli kiva vire ja vauhtia, haistelua on huomattavasti vähemmän kuin viimeksi. Haisteluun on otettu nyt tiukka linja ja se on hallissa totaalisen kiellettyä, myös silloin kun otan ohjeita vastaan tai turisen muuten vaan.

Rata meni siis suht kivasti, päänvaivaa tuottaa edelleen putkeen irtoaminen, jos putki ei ole Hurjan mielestä itsestään selvä tai kulma on hankala. Noh, ehkä tänään siihekin tuli taas edistystä. Keinu on edelleen hidas mutta tänään sekin meni reippaasti, kun Hurjaan hiukan hetsattiin ruuan avulla. Täytyy nyt vaan muistaa ihan joka kerta ottaa keinua samalla tavalla, kun hallilla käydään.

Hupi kohelonttilonttinen meni vauhdikkasti kuten aina. Hupille päänvaivaa tuottivat tänään vaatimuset tiukoista kurveista hankalissakin kulmissa olevilla hypyillä. Toisaalta, kun ei koiralta ole moista vaadittu, ei sitä ehkä ensimmäisellä kerralla voi vaariakaan. Hupi kuitenkin yrittää parhaansa ja se on hyvin helposti motivoitavissa. Nyt pitää otta itseään niskasta kiinni ja mennä useammin hallilla muistuttamaan Hupille keppien sisäänmenoa ja kontakteja. Kummassakaan ei voi sanoa suurta ongelmaa olevan mutta muistuttamista ja hiomista ne molemmat vaatii, jotta jossain kohtaa voidaan laittaa ilmo menemään kisoihinkin.

Hemi pääsi ottamaan sekä suoraa, että mutkaputkea ja hienosti ne menikin. Kepit otettiin pariin kertaan ja niissä ohjaaja sai neuvoja omaan liikumiseeni. Siis ihan sellaisiin, joihin en ole edes itse kiinnittänyt mitään huomiota. Alastulokontaktia otettiin hetken ja sitä onkin nyt tarkoitus opettaa ihan eri tavalla, kuin olen muille koirilleni opettanut.


Kiitsa rainerille!!