Juups. Vaarallista, niin vaarallista... Ainakin mun kohdalla, kun ei ole kukaan valvomassa omaa töppäilyä ja sinne päin ohjaamista.
No, enivei, raineri ei pelipaikalle päässyt ja mä olin päättänyt reenata rakkineet tänään. Siis tuumasta toimeen.
Huua sai aloittaa ja olikin toosi hyvällä fiiliksellä. Fiiliksen syvin syy oli ehkä kuitenkin nälkä. Huua kun päätti uudelleen laatoittaa eilen illalla eteisen lattian iltaruuillaan. Niin tai näin, vauhtia oli ja väittäisin, että mä ohjasin ihan säällisesti, joskin muutamassa kohdassa ei meinannut ajoitus vaan osua kohdilleen, ei vaan tuntunut kertakaikkiaan sujuvalta =o/
Hupi sai ottaa lähinnä kontakteja törkytarkka – meiningillä ja kepittää jokseenkin vaativista kulmista. Kontaktit meni muutaman muistinvirkistyksen jälkeen ihan jees ja keppikulmat meni suorastaan yllättävän hyvin.
Hemi otti kontakteja ekaa kertaa hallilla, sen jälkeen kun on oppinut tökkimään. Hiukan epäilin keskittymiskykyä. Ja pah! Tehomoottori seisoi kontaktilla kuin liimattuna ja keskittyi vain ja ainoastaan tökkimään (ja tökki muuton kuin viimistä päivää). Putki otettiin pariin kertaan, aika hakusessa on vielä. Ja ahne paska kun olen, menin vielä kepittämään... No olihan se pikkukoiran keskittymiskyky viety jo äärimmilleen, eikä kepit mennyt lainkaan toiveiden mukaan. Loppuun saatiin kuitenkin ihan kelpo suoritus, johon oli mukava lopettaa =o)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti