Kepitystä

Tein Hupille tuohon lähimetsään keppijäljen. Ongelma Hupilla siis ei ole kepeissä, ne nostaa kyllä ainakin 95% varmuudella. Ongelma on siinä jäljessä niiden keppien välillä. On tokikin jäljestävinään mutta suhaa jäljen päällä ees taas. Tai, ei kai tuokaan ongelma ole, niin kauan kuin itse tiedän missä jälki menee mutta ei tollaseen kyllä merkkaamattomalla jäljellä kovin mielellään luota...

Jälki oli vajaan tunnin vanha, suora ja 8 keppiä. Idea oli siinä, josko malttaisi jäljestää, kun keppejä tuleekin tiuhaan tahtiin (kepit on Hupille siis SE juttu jäljellä).

Alkun bongasi kaukaa mutta tapansa mukaan sähelsi taas alkumatkan, vaikka pidin aika lähellä. Kolmenne kepin jälkeen meno rauhoittui selvästi ja jos oikein positiivisesti ajattelee, voisi kuvitella koiran ”älynneen”, että niitä keppejä sieltä tosiaan nousee tiuhaan tahtiin.

Kaikki kepit nousi ja jokaisella kepillä riemu oli yhtä suuri löytämisen jälkeen.

Tarkoituksena on tässä päivänä eräänä tallata jälki jonnekin pellon tapaiselle ja kuorruttaa se nameilla, ihan vaan mielenkiinnosta. Tosin osaan jo arvata mitä tälläsellä jäljellä tapahtuu: Hupilla napsahtaa iso pyörä käyntiin tyyliin: ” Ei hitto täällä on nameja ja täällä ja täällä. Mistä näitä nameja oikein tulee? ” Ja koira pyörii jäljn päällä akselinsa ympäri...

No juu, mä nyt en tätä jälkitreenaamista ota niin kovin vakavasti. Opiskellaan molemmat pikkuhiljaa ja koitan eri vinkkejä joita saan. Katsotaan mihin johtaa, josko vaikka JK1 tulisi joskus ;oP

Kepit ja esinneet hakusessa.

Pike pörähti aamutuimaan tyttölaumansa kanssa pihaan. Tarkoituksena oli tehdä koiruuksille jäljet ja esinruutu.

Aloitettiin jälkien tallaamisella. Hupille Pike teki yhden kulman ja kolmen kepin jäljen, Hupin ensimmäinen vieraan tekemä jälki.

Jäljet jätettiin vanhenemaan ja esineruutua kohti siis. Emma ja Mindi ottivatten esineet ensin ja Hupi ”pääsi” hajuilla varustetttuun ruutuun. Perinteiden mukaan Hupi aloitti risteilemällä kuin NATOn risteilyohjus mutta tällä kertaa tähän ei saatu aikaa kulumaan kuin puolisen minuuttia normaalin kolmen sijaan. Kaksi esinettä tuli hienosti. Toista esinetta palauttaessa pongasi viimeisen ja kieppui hetken paikallaan vaihtaen esineestä toiseen. Päätin, etten puutu asiaan, vaan ”Mr. Ei penaalin terävin kynä ” saa ratkaista ongelmansa itse. Ja tulihan se sitten ratkaistua.
Ennen kolmatta Hupi hokasi Mindin pissat ihan ruudun etureunassa ja pitihän sitä jäädä nuoleskelemaan. Kiitos oman opiskelun ja Piken ”tsempin” kävin vaan hakemassa koiran hyvin nätisti pois ja lähetin uudelleen. Viimeinen esine nousi ihan jees ja luonnollisesti se oli taas se lähimmäinen. Tarttee muistaa nyt pistää Hupille tuohon etureunaankin esineitä, se kun tuntuu olevan se haastavin paikka.

Esineiden jälkeen vaihdettiin kamppeet ja mentiin jäljelle.
Lähetin suoraan jälken alusta, jonka Hupi bongasi jäljen tosin jo kyllä metrejä ennen. Alku ok, suorastaan ihmeellisen rauhallinen pätkä suoraviivaista jäljestämistä. Ekan kepin bongasi ilmasta ja sitten alkoi mahton hakeminen (ilmavainulla). Keppi löytyi, kuten aina (Hupi ei keppiä etsimättä ja nostamata jätä, jos on siitä käryn saanut).
Matka jatkui hyvin tökkien, kulman tisin suoritti yllättävän hyvin. Ennen toista keppiä taas pikkupätkä rauhallista jälkeä ja taas ilmasta kepin käry. Loppu taas siksakkia ja epävarmaa riekkumistakin mutta mutta loppuun asti päästiin.

Pike kulki matkassa koko jäljen ja saatiinkin hyviä vinkkejä treenamista ajatellen. Sen verran vähän on PK jälkiä tullut tehtyä, että niitä neuvoja juuri halusinkin. Tästä jatketaan ja eiköhän menokin rauhoitu, kun Hupi tajuaa jutun juonen.
Tän päiväinen jälki oli Hupin elämässä neljäs jälki, että siitä mielessä olen tyytyväinen. Ja näyttää se niin menvän, että koirani edes joten kuten tunnen. Aavistelin jo ennen kevään ekoja jälkiä, että kepit nousee taatusti mutta varsinainen jäljestys on haave vaan. Nyt siis ryhdytään treenaamaan rauhallista (joo, Hupin kanssa, rauhallista) jäljestystä ja siinä samalla opiskelen lukemaan koiraa jäljelläkin, jotta voi joskus tulevaisuudessa siellä kisassa luottaa sen verran, että meen perässä kuin juna ja todella luotan koiraan.

Kiitos Pike vinkeistä!