tiistai 31. maaliskuuta 2009

Hirmu the buudeli

Hirmulta poistettiin tänään hännästä rasvapatti. Aamulla jätin koiruuden ELLille ja parin tunnin päästä sain mukaani edelleen sikeitä vetävät beaglen.

Leikkaus meni hyvin, haava on siisti, eikä ilmeisesti edes kipeä. Hirmu on tunnetusti sikeä nukkuja ja nyt kyllä otettiin ilo irti koko rahan edestä, Hirmu nukkui koko illan. Ja kirsikaksi kaku päälle: Hirmu pääsee makuuhuoneeseen nukkumaan, ettei tarvi kavereiden auttaaa tikkien poistossa ennen aikojaan (Hirmua tikit ei voisi vähempää kiinnostaa).

Hieno buudelitrimmaus saatiin kaupan päällisiksi.



Mikko oli tosin sitä mieltä, että olis tuohon nyt voinut samalla hinnalla jonkun hienommankin design´n tehdä.

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Matkailu avartaa: Viro, Latvia, Liettua 14.-15.3

Tätä tekstiä on meinaan kirjoitettu pitkään ja hartaudella.

Nyt vois kuvitella sen vihdoin olevan julkaisukelpoinen, ehkä...

Torstaina lähdettin Minnin kanssa ajamaan kohti helsinkiä, määränpäänä jossain kohtaa Liettuan Vilna. Kyydissä tönöttivät Peetu mali ja Hirmu ja Hurja + takapenkillinen tavaraa.
Laivaan päästiin luonikkaasti ja parituntinen siellä sujui kohtalasen sukkelaan syöden ja pienet ostokset tehden. Koiruudet odottivat autossa ja unisia päitä sieltä takaisin mennessä nousikin.
Tallinnassa poikettiin tankkaamassa ja marketissa aamupalaostoksilla. Keskustassa meinasi pari mummoa päästä hengestään, kun pomppasivat mustissa kuteissaan tosta vaan suojatielle...
Markettireissun jälkeen matka jatkui kohti Pärnua, jossa vietettiin ensimmäinen yö ”kotimajoituksessa”. Tiialle kiitos! Minni oli varoitellut kuorsaamisestaan, vaan ei se minua häirinnyt, enemmän häiritsi kaksi boksissaan sopivaa nukkumapaikkaa hakeneet beaglet.

Perjantaina matka jatkui, määränpäänä Vilna. Ajomatka sujui yllättävänkin nopeaan, muutamia kertoja pysähdyttiin ulkoiluttamaan koiria ja tupakoimaan. Samassa ”komppanjassa” matkasivat Peetun kasvattaja perheineen. Jännä, miten Latviassa lehmätkin lentävät taivaalla jonossa... Joo, Minnilla oli pikkusen kuumetta ja paineli menemään ihan koko viikonopun erinäisten troppien avulla. Ajamiset hoidin pääsääntöisesti minä ja ihan mielelläni ajoinkin (huolimatta kohtuullisen villistä liikennekulttuurista).

TuulilasiPirkon ja siihen juuri asennettun uutukaisen kartan avulla löydettiin muutaman mutkan kautta Vilnaan, ihastuttavaan majapaikkaamme. Hotelli oli Vilnan vanhassa kaupungissa ja meidän huoneistoon kuului kaksi makuuhuonetta, keittiö ja vessa sekä parveke. Minninja Peen kanssa majoituttiin toiseen ja Xilly´s sakki toiseen.

Perjantaina käytiin vielä pikkukaupassa ja lenkittämässä koirat. Minni kävi kaupassa ja minä pidin kolmen koplaa. Ei viittä minuuttia ehditty kaupan edess odottamaan, kun jo vanhempi herrasmies kaverinsa kanssa olisi ostanut Hirmun, se kun on kuulemma niin kauniin värinen. En huomannut kysyä, paljonko olisivat maksaneet, totesin vaan ettei ole nyt just koirat kaupan. Vilnassa lenkkeillessä saatiin kyllä muutamia pitkähtköjä katseita. Liekö katseet johtuneet siitä, että porukassa oli vähintään kolme koiraa, parhaimmillaan kuusikin. Paikallisia koiranulkoiluttajia ei koko reissun aikana näkynyt kuin pari, muita suomalaisia kyllä. Taisi olla tuo meidän hotellikin pääasiallisesti suomalaisten näyttelyihmisten valtaama.

Lauantaina ja sunnuntaina käytiin näytelmissä. Tulokset ei omien koirien osalta päätä huimaa mutta tyytyväinen olen joka tapauksessa. LA molemmat ERI3, SU Hirmu ERI3 ja Hurja ERI1 ja luokkaSERT. Molempina päivinä kehänlaidan valtasivat laumanvartijat, mulla ei ole mitään käsitystä, miten nuo rodut kotimaassa näytelmissä käyttäytyivät mutta Liettuassa oli kyllä laidasta laitaan. Oli niitä, joita ei vähempää olisi voinut toiset koirat kiinnostaa, ja sitten niitä, jotka olisivat varmaan ilman kuonokoppaa syöneet jokaisen ohimenevän koiran ja sunnuntaina mm yksi koiruus, joka murisi kohtuullisilla desibeleillä, kun liikutin jalkaani tuollilla istuessa (tämä koira poistui kyllä nopsaan ahtaalat kehän reunalta). Näyttelypaikka oli siisti ja valoisa, josin paikotellen oli ahdasta ja lauantaina meidän kehän laidalla oli kylmä ja vetoisaa, kehä kun oli aivan oven lähellä.

Lauantain näyttelyn jälkeen käytiin vielä kaupoilla ja jotain pientä vanhasta kaupungista tuli ostettuakin. Sunnuntaina pakattiin autot ja aamulla ja heti kehien jälkeen suunnattin kohti Riikaa, jossa vietettiin SU-MA yö. Riikassa käytiin ostelemassa kauppakeskuskessa tuliaisia ja syömässä hienossa Hollantiliastyylisessä ravintolassa. Ruokailun jälkeen maistui muutama olut ja laitettiin päät tyynyyn.

Maanantaiaamuna lähdettiin Minnin kanssa auringonpaisteessa ajelemaan Tallinnaan TP ohjasikin meidät juuri sopivissa ajoin ja suoraan satamaan.

Kotona olitiin alkuillasta, eikä tarvinnut unta kyllä odotella.
Kilometrejä kertyi mittariin ~1800km.

Reissu oli varsin onnistunut ja kelit hyvät (Liettuassa kevät oli jo tullut ja lämmintäkin 10 astetta). Ei tullut kammoa edes niistä neljästä kaistasta yhdeen suuntaan, ei, vaikka ne oli ympyrässä. Kyllä tuonne toisenkin kerran voisi lähteä =O)

Sillä välin, kun beaglet matkailivat, Hurri ja Hupi lomailivat Äippällä ja Juhalla. Pitkä viikonloppu oli mennyt hyvin, siitäkin huolimatta, että Regina-mummulla oli juoksut. Hurri lenkkeili pääsääntöisesti äippän kanssa (ja sai kiitosta erittäin hyvästä käytöksestään), Hupi sitä vastoi oli Juhan mukana niin jäällä verkoilla, kuin riistapellolla yms. muissakin reissuissa. Väsyneitä olivat nämäkin kaksi kun kotiin tiistaina saapuivat. Hupin kuntokuuri oli tosin saanut selän muistuttamaan betonia, mutta eiköhän siitäkin selvitä muutamalla ”palauttavalla” ja parillla hieronnalla.

Teuvo ja Mikko viettivät laatuaikaa keskenään, tai no Teuvon mielipiteestä en tiedä, kun oli kuulemma jäänyt aina aamulla ulos ja sisään pääsi vasta puolenvuorokauden päästä.

Speciaal kiitokset Minni ja Peetu, teidän kanssa lähden kyllä mielelläni toistekin!!
Kiitokset myös Xilly´s porukalle.

tiistai 3. maaliskuuta 2009

Matka Tuohikorpeen: aina yhtä vaiherikas

Pohjustukseksi kerrottakoon, että Kauvatsalle, Tuohikorpeen Hannun ja Elinan luo on tullut ajeltua erinäisiä kertoja. Viimeisellä pätkällä, hiekkatiellä on kerran, jos toisenkin tullut mieleen, mihin hiton videopeliiin sitä on joutunut: molemmilta puolilta loikkii rusakoita auton eteen ja niitä sitten pitää väistellä...

Noh, nykyisin on reitti muuttunut, kun on oma osoitekin muuttunut, ei ole rusakkeja näkynyt. Olin sopinut Hannun ja Elinan kanssa, että ajelen tänään katselemaan pentuja. Laitoin vielä ennen lähtöäni viestiä, että tunnin sisällä lähden.

Aamutouhujen jälkeen koirat lenkille ja suihkun kautta Ooppelin kyytiin. Otin vielä varmuudeksi navigaattorin mukaan, kun tuo uusi reitti on tullut ajettua vasta muutaman kerran. Eilen tuli suojalunta melkoisesti mutta tänään ajokeli näytti paremmalta, joskin pikatiellä oli odotettavissa melkoinen kuraralli. Pissapojan tarkistus siis, juu nestettä on. Ja liikkeelle.

Sääsin siinä sitten navigaattoria pihasta lähtiessäni ja kuinkas kävikään... TUMPS! Ensimmäinen ajatus oli ”Mitä v&$##a?” Ooppeli ojassa, muutama kymmenen metriä talon kulmalta. Ja tuhot tarkistamaan. Oja on matala, enkä onnistunut kiveäkään löytämään, oikea eturengas oli ”vaan” tipahtanut penkalta lunta täynnä olevaan ojaan. Juu ei lähtenyt eteen eikä sen paremmin taakspäinkään tuo takavetoinen automaatti. Kävi kyllä mielessä, josko kävelisi naapuriin pyytämään vetoapua, sen verran kuitenkin ketutti, etten mennyt, onhan meillä pihassa omakin traktori: vanha kunnon Valmetti. Ja sitä paitsi just viikonloppuna laitettiin siihen Mikon kanssa lumiketjutkin.

Juosten traktorille ja traktori käymään. Se on tuo Valmetti hauskanen vehje, kun penkkiä ei saa siirrettyä ja voin sanoa, että kytkin on pikkusen haasteellinen: jos noin pidemmän aikaa täytyy pohjassa pitää niin yleensä seison molemmin jaloin sen päällä, ratista tukien... Tähän asti kaikki hyvin, Valmetti on Ooppelin perässä ja kun Ooppelissa on vielä vetokoukkukin, niin ei tarvii miettiä, mihin sen liinan kiinnittää. Liinan?! Juu ei tullut mukaan. Ja taas juosten navetalle. Hetken ympärille katseltuani osui silmiin turvavyön pätkä (juu täällä on kaikkea), muistin kyllä, että liinojakin on erinäinen määrä muttei just muistunut mieleen, missä ne on. Noh, turvavyönpätkä kainaloon ja takasin.

Turvavyön sain ihan kohtuullisesti kiinnitettyä ja muistin jopa käydä laittamassa Ooppelin vaihteen vapaalle ja ei kun taaksepäin. Hyvinhän se nousi, ei tarvinnut kun pari kertaa käydä kääntämässä Ooppelin rattia. Hyvä minä!!

Kaikki hyvin tähän asti. Ooppeli lähtövalmiiksi ja takaisin Valmetille. Pakki päälle ja menoks takaisin kohti pihaa. Joopa!! Eihän tossa traktorinkaan peruutuksessa muuten mitään ongelmaa olisi ollut mutta kun sattui nyt olemaan kärry perässä, kun vklna haettiin rankoja pellonreunasta. Ei juma, miten vaikeeta voi olla. En mä odottanutkaan, että helppoa olis mut ei tullut mitään, ei kertakaikkiaan. Ajoin 20 minuutissa varmaan kilometrin, tosin taaksepäin (minne siis tarkoitus oli) ehkä reilun 10m. Kun talon kulma rupes häämöttämään totesin, et on vissiin parempi jättää tähän, ettei tuu kallista remppaa. Miten voi yhden peräkärryllisen traktorin peruuttaminen olla niin hiton hankalaa??


Traktori jäi siihen ja pääsin kuin pääsinkin pentuja katsomaa. Ja aika ihania mansikkanenäisiä marsuja olivatten.

kuva©Hannu Pruuki


kuva©Hannu Pruuki


Lisää Hannun ottamia kuvia löytyy täältä



Ja muuten pikkusen otti kupoliin, kun Mikko tuli illalla kotiin se hyppäs Valmettiin, kerran eteenpäin ja peruutti sen suoraan pihaan... Mä en käsitä!



Minna olis kuulemma halunnut olla kärpäsenä traktorin katossa katselemassa ja äiti ei uskonut korviaan ja kaiken huippu, Mikkokin ehkä hieman kehaisi, kun sain auton traktorilla yksin ylös ojasta (ja myönsi kyllä myös, että kärryssä on pitkä aisa ja se ei oikeastikaan ole helppo peruutettava). Ja ei kärryä en ottanut pois ihan siitä syystä että A) olisin jäänyt sen alle jotain törppiessäni. B) Kärry olis kokenut itse tuhoja törppiessäni.

sunnuntai 1. maaliskuuta 2009

Pirteä pakkassää pellolla

Keli oli tänään niin loistava, että pellolle piti lähteä.

Kahdessa erässä mentiin, lähinnä Hurrin vuoksi. Nuoriso sai pidemmän lenkin, Hurri ja Hirmu hiukan lyhyemmän.

Ja kuten arvata saattaa, kuvasaastetta taasen:





















Lisää kuvia löytyypi galleriasta

Isän poika

Tänään tuli mukavaa sähköpostia, kuvia Hupin pojasta Aksusta.

Tässä muutama kuva iskästä ja Aksusta suurinpiirtein saman ikäisenä...