perjantai 27. helmikuuta 2009

Kuveja


Jos ei sohvalle saa mennä vällyjen väliin, Hurja kyllä keksii konstit


Hurjan ja Teuvon aamuhalit



Teuvo ja Teuvon natsisiwasta ostettu mökki (jossa ei kyllä kauheasti vietä aikaa)



keskiviikko 25. helmikuuta 2009

Hakua dameilla

Tänään oli siis vuorossa vuoden ensimmäinen hakuruutu.

Ruutu tehtiin yhdessä Hupin kanssa, motivoituna siis. Ruutu oli kaksiosainen: tien vasemmalla puolella 7 damia, kaikki 100 - 150m:n päässä lähetyspaikasta.

Oikealle puolelle tehtiin lähihaku kolmella. Lähin on reilussa 10m:ssä ja kaksi muuta n. 50M:n päässä. Lähihaun kauimmaisille dameille piti ylittää tie.

Aloitettiin vasemmalta, josta tuli kolme reippaaseen tahtiin, tämän jälkeen otettiin yksi oikealta. Vasemmalta tuli vielä yksi reippaasti mutta seuraavalle Hupi piti vakuuttaa, että haettavaa on varmasti vielä. Muutaman roiskaus -lähdön jälkeen tuli vasemmalta dami, jonka jälkeen oikealta nostettiin taas yksi. Vasemmalta oli tarkoitus alunperin nostaa kaikki mutta koska edellisellä lähetykselllä takkusi, niin otettiin vain yksi ja viimeinen haettiin yhdessä pois. Lähihaun viimeinen (lähimmäinen) tuli reippaasti, heti kun Hupi tajusi, että kyllä se haju voi ihan oikeasti tulla tosi läheltäkin.

Hyvällä fiiliksellä jatketaan siis, tavoitteena edelleen suorituksista riippumatta meidän molempien omat mutta ennen kaikkea se yhteinen hyvä fiilis.

Ja koska keli oli varsin mukava, kuvasaastetta mukaan:











maanantai 23. helmikuuta 2009

Agiliitoa

Olipas taas pitkästä aikaa kivat treenit. Mukana oli molemmat beaglet ja molemmilla oli älyttömän hyvin vauhtia.

Hirmun kanssahan ei ole treenattu sitten viimeisten kisojen ja hetken mielijohteesta sen nytkin mukaan otin. Hirmu oli ”ihan liekeissä”. Omaa vuoroa odotellessa olis keinullekin pitänyt päästä joka toisessa välissä. Rata itsessään meni hyvin ja oli pitkästä aikaa kivaa vaan lähtettää koiruus kepeille. Vaikka vauhtia oli, ei tuo kolmosissa kyllä riitä... edelleenkään.
Hurja pääsi radalle toisella kierroksella. Joko koiralla oli älyttömän hyvä päivä tai sitten keräsi vaan kierroksia, kun joutui katselemaan ensin iskän menoa. Vauhtia siis riitti ja itsekin pystyin pitkästä aikaa juoksemaan ja ohjaamaan yhtä aikaa. Hurjan kanssa ei ole juuri persjättöjä otettu, mutta nekin sujui heti kun itse osasin ohjata. Kepit otettiin yksittäin, kun ei tullut laitettua ohjureita, molemmin puolin hieno suoritus.


Ulkomuistista väännetty rata (välit on mitä on).




Hirmu pääsi myös TOKOilemaan ja hitto sentään, koirahan on edistynyt. Malttoi maata paikallaan (ja nenä irti matosta) vaikka toisia koiria pyöri lähettyvillä. Luoksetuloissa ei moitteen sijaa. Seuraaminen tyypillista Hirmua ja rupesi ennakoimaan heti ensimmäisen liikkeestä mahan jälkeen.

Dameiluja

Tänään kaivetiiin damit talviteloilta ja aloitelttiin NOMEilut ohjauksilla ja markkeerauksilla pellolla.

Ensin tein pitkän, pelto-ojan suuntaisen neljän damin linjan. Pismälle damille oli matkaa varmaan hiukan vajaa 200m. Hyvin oli Hupilla linja mielessä, ainoastaan toiseksi viimeiselle piti vahvistaa, kun meinasi poukata liiaksi sivuun.

Linjan jääkeen tehtiin, edelleen motivoituna, suuntia. Nyt sitten löytyikin jo sitä omaakin tahtoa: Hupi meinasi ihan väkisin oikaista vasemmalle, kun tarkoituksena oli tehdä selvä 90 kulma. Vaikkei tuo ihan penaalin terävin kynä olekaan, muutaman takaisintulon jälkeen meni ohjaus perille hyvin.

Markkeeraukset tein ensin ykkösinä molemmille puolille, vasen tolpan juureen ja oikea ojan reunaan ison puskan juureen. Näiden jälkeen kakkonen samoihin paikkoihin, ei ongelmaa. Matkaa ei ollut mainittavasti. Loppuun vielä älyttömän helppo kolmonen, jossa ainoa ongelmana oli dami, jolla ei ollut kunnon kiintopistettä, sen Hupi markkeerasi liian lyhyeksi mutta löysi kuitenkin nopeasti pienen haun jälkeen.

Pillipysäytyksiä otettiin matkalla pellolta pihaan. Hyvin pysähtyi mutta 50% meni maahan.
Lopuksi vielä kolmen damin muisti: Pellolle mennessä tie haarautuu kolmeen. Jokaisen tien päähän käytiin viemässä yhdessä dami. Käveltiin pihaan asti ja Hupi sai hakea omavalintaisessa järjestyksessä. Tapojensa mukaan Hupi haki viemisjärjestyksessä, ensimmäisenä viedyn ensiksi.
Hyvät treenit. Nyt ruvetaan pikkuhiljaa vaikeuttamaan treeniä, kuitenkin niin, että vähintään puolet on motivoituja treenejä. Katsellaan, josko kehitys on mun makuuni riittävää ja ehditään muilta lajeilta riittävästi treenaamaan, niin ehkäpä koeilmokin jossain kohtaa lähtee ;O)

lauantai 21. helmikuuta 2009

Vetelä viikko

Siis voi elämä kun on ollut koirilla (ja mulla) tylsä viikko.

Ei ole tullut paljoa sairasteltua viimeaikoina. Kuumetta on ollut viimeks tollanen viis-kuus vuotta sitten, räkää on tosin tullut useamminkin. No, nyt sitten sairastettiin. Sunnuntaina aloitin ja kun kerran olo oli jo parempi, niin pitihän sitä jo ennen puolta lähteä tuuletamaan seinille riekkuvia nuorisokoiria. En edes tehnyt kummempaa lenkkiä, pellola lähinnä riekutin... Ja kah, niin oli mukavasti kuume yli 39... Että olin kipeä, mulla kun kuume menee kaiken muun pa$**n olom lisäksi niveliin, jotka särkee kohtuullisesti.

No, nyt on tauti taisteltu hukkaan ja tänään tehtiinkin koko porukalla nautinnollinen peltoretki. Nuoriso piiputti juoksemalla tunnin lelujen kanssa joko (omatoimisesti tai niin, että viskoin niitä pitkin peltoa). Hirmu paineli menemään kirsu hankeen upotettuna kaikki mahdolliset jäljet ja Hurri kaivoi myyriä (tai kuten eräs niin viisas kysyi ”vai peltoa”).

Nyt ollaan jokunen tunti makoiltu ja kohta puoleen pikku palautuslenkille ja jotain ruokaa napaan.

Niin juu: jäi tän viikon tottistelut tekemättä, kun Minna ei huolinut mua torstaina treenaamaan (sen verran oli tekstarissa voimaa).

Ens viikolla sitten... samalla loppuviikkoa kohden voi ryhtyä jännäämään, mitä Oona maailmaan pyöräyttää ;O)


Päiviä 54
kuva©Pruuki








torstai 12. helmikuuta 2009

Outoa käytöstä remmilenkillä

Tänään lähdin pitkästä aikaa remmilenkille. Remmilenkkihän siis meillä tarkoittaa tietenkin sitä, että koiruudet on remmissä mutta siihen lisätään vielä tie ihmisten ilmoilla. Sen jälkeen, kun ollaan maalle muutettu, ei ole paljoa remmilenkit kiinnostaneet, yleensä rajoittuvat pakollisiin siirtymisiin metsään tai metsästä kotiin.

Nooh, anyways, tänään oli "pakko" lähteä, kun kaupoille lähdettäessä jäi postit kotiin, eikä antanut pää myöden lähteä niitä autolla erikseen viemään (keltaiselle laatikolle on reilun 2km matkaa suuntaansa).

Päätin ottaa vain beaglet mukaan ja pitkät nahka hihnat. Ja mitä hittoa!! Koirat kulkivat molemmat vetämättä! en oikein käsitä noiden ajatuksen juoksua, mikä idea sitten on vetää apinana pitkin ojan pohjia silloin kun on
A. yksin
B. jomman kumman noutajan kanssa
C. koko porukalla ?

Ei ymmärrä ei. Noh, kait sitä pitää olla tyytyväinen ainakin seuraavaan kertaan asti, jolloin sitten taas ehkä putoaa maan pinnalle.

Ja oli meillä ( tai Hurjalla ainakin) jännääkin.
Täällä päin on paljon hevosia ja osa tarhoista ihan tuon autotien vieressä. Hurja ei muita heposia huomannut mutta juuri ennen postilooraa olevat hummat kiinnostuivat koirista (ovat ennenkin tulleet lähemmäs katsomaan). No kai sitä nyt pikkubeagle pelästyy kun iso suokki kävelee suoraan kohti. Hurja otti pikaisen peruutuksen ja veti siinä samassa päänsä läpi pannasta. Onneksi oli koiruudella sen verran järkeä, ettei singonnut pitkälle vaan tuli takaisin isin helmoihin. Kaappasin koiran kainaloon ja laitoin pannan takaisin ja varmuudeksi vielä hihnankin reilusti kaulan ympäri. Postilaatikolle mentiin heppoja mulkoillen. Postit laatikkoon ja takasin samaa reittiä. Olin jo varautunut jos jonkinlaisiin kevätjuhlaliikkeisiin, että päästään siivosti ohi. Ja vielä mitä! Hurjahan meni niin terävänä häntä pystyssä ohi =o) Kun hepat jäi taa, vilkaisi sinne ja sanoi kerran BUHBUH. Hitto että mulla oli hauskaa. Ja olisittepa nähneet Hirmun ilmeen...

tiistai 3. helmikuuta 2009

Tyytyväisiä koissuja

Meinasin ensin tosin kirjoittaa: väsyneitä se ei kuitenkaan olisi pitänyt paikkaansa. Näistä ei väsyneitä saa ihan kovin helpolla mutta nyt niillä näyttäisi asiat olevan hyvin ja aika hiljaistakin täällä on.

Ensin yksi kuva, jota en voinut olla ottamatta:
Kaksi vanhaa...


Hupi

Hurjaa ei päässyt yllättämään umpiunessa


Vaarikoira kuorsasi, niin että sohva tärisi



eikä Hirmu toisessa päässä ollut ainakaan yhtään hiljaisempi




Teuvo ei lenkillä mukana ollut mutta kait silläkin raskas jahtipäivä oli....