Tänään lähdin pitkästä aikaa
remmilenkille.
Remmilenkkihän siis meillä tarkoittaa tietenkin sitä, että
koiruudet on
remmissä mutta siihen lisätään vielä tie ihmisten ilmoilla. Sen jälkeen, kun ollaan maalle muutettu, ei
ole paljoa
remmilenkit kiinnostaneet, yleensä rajoittuvat
pakollisiin siirtymisiin metsään tai
metsästä kotiin.
Nooh,
anyways, tänään oli "pakko" lähteä, kun kaupoille
lähdettäessä jäi postit kotiin, eikä antanut pää myöden lähteä niitä autolla erikseen viemään (keltaiselle laatikolle on reilun 2km
matkaa suuntaansa).
Päätin ottaa vain
beaglet mukaan ja pitkät
nahka hihnat. Ja mitä hittoa!! Koirat kulkivat molemmat vetämättä!
Mä en oikein käsitä noiden ajatuksen juoksua, mikä idea sitten on vetää
apinana pitkin
ojan pohjia silloin kun on
A. yksin
B. jomman kumman
noutajan kanssa
C. koko porukalla ?
Ei ymmärrä ei.
Noh, kait sitä pitää olla tyytyväinen ainakin seuraavaan kertaan asti, jolloin sitten taas ehkä putoaa
maan pinnalle.
Ja oli meillä ( tai Hurjalla ainakin)
jännääkin.
Täällä päin on paljon hevosia ja osa
tarhoista ihan tuon
autotien vieressä. Hurja ei
muita heposia huomannut mutta juuri ennen
postilooraa olevat
hummat kiinnostuivat koirista (ovat ennenkin tulleet lähemmäs katsomaan). No kai sitä nyt
pikkubeagle pelästyy kun iso
suokki kävelee suoraan kohti. Hurja otti pikaisen peruutuksen ja veti siinä samassa päänsä läpi pannasta. Onneksi oli
koiruudella sen verran järkeä, ettei
singonnut pitkälle vaan tuli takaisin
isin helmoihin.
Kaappasin koiran kainaloon ja laitoin pannan takaisin ja
varmuudeksi vielä hihnankin reilusti kaulan ympäri.
Postilaatikolle mentiin
heppoja mulkoillen. Postit laatikkoon ja takasin samaa reittiä. Olin jo varautunut jos jonkin
laisiin kevätjuhlaliikkeisiin, että päästään
siivosti ohi. Ja vielä mitä!
Hurjahan meni niin terävänä häntä pystyssä ohi =o) Kun
hepat jäi taa, vilkaisi sinne ja sanoi kerran
BUHBUH. Hitto että
mulla oli hauskaa. Ja olisittepa nähneet
Hirmun ilmeen...