Vaihteeksi kakkostulos =o/ ja esineistä ”jäi kiinni” tälläkin kertaa. Hipsukoissa siksi, ettei muistakaan alueista täysiä tullut.
Suoritusjärjetyksessä:
TOTTIS
Seuraaminen: ok
Istuminen: ok
Maahanmeno & luoksetulo: muuten ok mutta Hupi meinas tulla suoraan sivulle. Korjasi kyllä omatoimisesti mutta korjauksesta johtuen jäi aika vinoon.
Seisominen & luoksetulo: tuli kuulemma muutaman askeleen perässä.
Tasamaannouto: Vanha jekku kaivettiin taas esiin, kerpele sentään. Lähti hyvällä vauhdilla mutta päätti purkaa paineensa vanhan tavan mukaan kapulan heilutteluun. Annoin toisen käskyn, jonka jälkeen palautti ok, joskin kaukana.
Hyppynouto: Liike sinällään ok ja pisteet meni työtapaturmasta. Hupi koski hiukan estettä jo menvaiheessa (tätä ei tee yleensä koskaan). Takaisin tullessa tuli vissiin laskuvirhe ponnistuksen kanssa. Hupi jäi munistaan esteeseen kiinni ja kaatoi melkein esteen peräänsä. Tiputti kapulan em. hässäkässä kapulan, nosti kuitenkin ilman eri käskyä. Palautus vino ja turhan kaukana.
Estenouto: OK
Eteenlähetys: ok
Paikallaolo: ok.
Tasamaa- ja hyppynouto pudotti ikävästi pisteet alle 80, 79.
Tuomarina: Harri Heikkonen
Siellä täällä arvostelussa mainittiin: ”saisi olla vieläkin nopeampi”. Noh, näinhän se tietenkin on, kun kyse on kuitenkin ylimmästä luokasta. Osaan liikkeitä saan varmasti Hupille nopeutta, kaikkiin en. Näillä mennään.
UKOT:
Ukoissa ei mitään kummallista tapahtunut. Pistoja tehtiin varmaan 7-8, ilmaisut jees, muttei missään tapauksessa mitkään erityisen hyvät. Aika riitti enemmän kuin hyvin.
Pisteitä 166
Tuomarina: Hannu Viertonen
ESINEET:
Yhden toi, muun ajan juoksi. Oikean peräkulman näin merkkaavan, ei vaan riittänyt motivaatio hakemaan riittävästi. Kolmannenkin yli oli kuulemma juossut mutta mun silmiin ei saanut tästä edes käryä.
Pisteet: 9
Tuomari: Harri Heikkonen
Yhteensä pisteitä siis: 254
Tasaista linjaa ollaan tänä vuonna paukutettu. Ne kokeet, joista on tulos tullut, on pisteiden osalta ollut haarukassa.
Mä niin mielelläni kyllä sen ykkösen tänä vuonna jostain hakisin....
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
sunnuntai 20. syyskuuta 2009
Vuoden 2009 TOKOilut
Kun olen päättänyt, että kerta vuoteen pitää TOKOssa kisata jonkun koiran kanssa, niin tänään piti tuo päätös lunastaa tän vuoden osalta.
Ajatuksena on toki ollut, että starttaisin jomman kumman beaglen kanssa mutta kun ne nyt ei ole edes sinnepäin kuin kisakunnossa, piti valjastaa Hupi.
Treenattu ei olla lainkaan, lukuun ottamatta satunnaisia kaukokäskyjä ja eilis illan merkkiä (=löin merkkitorpön keskelle pihaa ja käskytin Hupin siihen). Tai siis, totta kai me noita PK tottiksessakin olevia liikkeitä ollaan treenattu.
Aamusella käytiin Äippän, Juhan ja Hakken kanssa poimimassa suppiloita ja siitä sitten tavarat reppuun ja koiran kanssa kävellen kohti koepaikkaa.
Tässäpä liikkeittäin ja jokunen omakin kommentti ;O)
Paikalla istuminen 0
Meni maahan ennen puolta väliä
Paikalla makaaminen 9
Meni ensimmäisen koirakon käskystä maahan (no siis juu, enhän mä edes ”tiennyt” että EVLssä nykyjään toimitaan näin)
Seuraaminen 8,5
Tuomarin sanoin: Koira ahdistaa liikaa (siis What??), varmaan on PK puolella sallittua mutta tämä onkin TOKO?? Joopa... Ei mulla muuta
Idari: 6
Seisomisessa istui, kuten arvelinkin
Luoksetulo: 7
Oli noussut puoli-istuvaan asentoon ja taisi maahan meno mennä pitkäksi
Ruutu: 0
Jäi ruudun eteen, lisäkäskyllä ruutuun mutta ulos maahan – käskystä
Tunnari: 0
Nosteli alkupään tikkuja, löysi kumminkin oman mut olis vienyt senkin liikkurille (jaa miten niin on tullut joskus ihan vähän paineistettua)
Hyppynouto:0
Kiersi takaisin tullessa
Ohjattu: 0
Ihan oikea tuli, vaan mitäpä sitä mihinkään merkille pysäilemään
Kaukot: 7,5
Liikkui jonkun verran
Ja tulos huimaavat 119,5 pistettä (eli ei tulosta)
Nooh, onnpa tämäkin ”taakka” harteilta pois. Ensi vuonna sitten taas, millä koiralla, sitä ei vielä tiedä.
Ja jos joku oikein hullun puuska iskee, niin saattaa olla, että rupean treenaamaan heti, kun Hupi ensin saavuttaa KVA:n
Ajatuksena on toki ollut, että starttaisin jomman kumman beaglen kanssa mutta kun ne nyt ei ole edes sinnepäin kuin kisakunnossa, piti valjastaa Hupi.
Treenattu ei olla lainkaan, lukuun ottamatta satunnaisia kaukokäskyjä ja eilis illan merkkiä (=löin merkkitorpön keskelle pihaa ja käskytin Hupin siihen). Tai siis, totta kai me noita PK tottiksessakin olevia liikkeitä ollaan treenattu.
Aamusella käytiin Äippän, Juhan ja Hakken kanssa poimimassa suppiloita ja siitä sitten tavarat reppuun ja koiran kanssa kävellen kohti koepaikkaa.
Tässäpä liikkeittäin ja jokunen omakin kommentti ;O)
Paikalla istuminen 0
Meni maahan ennen puolta väliä
Paikalla makaaminen 9
Meni ensimmäisen koirakon käskystä maahan (no siis juu, enhän mä edes ”tiennyt” että EVLssä nykyjään toimitaan näin)
Seuraaminen 8,5
Tuomarin sanoin: Koira ahdistaa liikaa (siis What??), varmaan on PK puolella sallittua mutta tämä onkin TOKO?? Joopa... Ei mulla muuta
Idari: 6
Seisomisessa istui, kuten arvelinkin
Luoksetulo: 7
Oli noussut puoli-istuvaan asentoon ja taisi maahan meno mennä pitkäksi
Ruutu: 0
Jäi ruudun eteen, lisäkäskyllä ruutuun mutta ulos maahan – käskystä
Tunnari: 0
Nosteli alkupään tikkuja, löysi kumminkin oman mut olis vienyt senkin liikkurille (jaa miten niin on tullut joskus ihan vähän paineistettua)
Hyppynouto:0
Kiersi takaisin tullessa
Ohjattu: 0
Ihan oikea tuli, vaan mitäpä sitä mihinkään merkille pysäilemään
Kaukot: 7,5
Liikkui jonkun verran
Ja tulos huimaavat 119,5 pistettä (eli ei tulosta)
Nooh, onnpa tämäkin ”taakka” harteilta pois. Ensi vuonna sitten taas, millä koiralla, sitä ei vielä tiedä.
Ja jos joku oikein hullun puuska iskee, niin saattaa olla, että rupean treenaamaan heti, kun Hupi ensin saavuttaa KVA:n
lauantai 12. syyskuuta 2009
Tottista ja hakua
Aamusella (siis klo 10, joka on mulle jo enemmänkin aamupäivää) suunnattiin kohti Ulvilaa.
Ensin Minnan ja Peen kanssa pikku tottistelut kentällä ja perään haku.
Tottis meni ihan tason mukaan, seuraamisessa voisi väittää tapahtuneen parannusta. Seuraaminen on nyt kauttaaltaa paremmin kontaktihakuista ja vire sopiva. Jonkun sortin ongelmahan on ollut Hupin pomppiminen alussa (koiran kirsu koskee ajoittain mun lippalakin lippaa). Kovasti olen koittanut panostaa omaankin liikkumiseeni ja viretilaani. Onpa tullut todettua, ettei ne ”siinnepäin on ok” treenit anna meille kummallekaan mitään.
Tasamaanoudossa vauhti (nimenomaan palautus) on paranemaan päin, edelleen palautusasento on turhan kaukana.
Haussa ukot oli helpossa paikoissa ja pääpaino ilmaisulla.
Ilmaisut paranee ja asento niissäkin tuntuu etenkin umppareilla rauhoittuvan. Eka ukko on edelleen pieni ongelma, tai ehkä oikeammin ukon häirintä, etenkin jos ukko on avoin. Nytkin laitoin Minnin ekaksi, pressun alle, kun tuntee Hupin ja osaa toimia sen mukaan, mitä tarve vaatii. Tänäänkin jo heti kuudennella maahanmenokäskyllä pakitti ja jäi makamaan, sitä edelliset kävi kyllä maassa muttei malttanut olla siellä. Käskyt tulee siis ukolta.
Viimeistä ukkoa lukuun ottamatta menin kaikille mutta maalimies hoisi palkkaamisen omatoimisesti, itse lähinnä kehuin tai vain liikuskelin Hupin lähellä. Ekat ukot, palkkana narupallo (heitetään piilolta parin metrin päähän) ja kahdella viimeisellä ruoka. Viimeiselle ukolle en mennytitse lainkaan.
Hyvä keli, hyvät treenit, kiitos Minni, Janika ja Linda!
Ensin Minnan ja Peen kanssa pikku tottistelut kentällä ja perään haku.
Tottis meni ihan tason mukaan, seuraamisessa voisi väittää tapahtuneen parannusta. Seuraaminen on nyt kauttaaltaa paremmin kontaktihakuista ja vire sopiva. Jonkun sortin ongelmahan on ollut Hupin pomppiminen alussa (koiran kirsu koskee ajoittain mun lippalakin lippaa). Kovasti olen koittanut panostaa omaankin liikkumiseeni ja viretilaani. Onpa tullut todettua, ettei ne ”siinnepäin on ok” treenit anna meille kummallekaan mitään.
Tasamaanoudossa vauhti (nimenomaan palautus) on paranemaan päin, edelleen palautusasento on turhan kaukana.
Haussa ukot oli helpossa paikoissa ja pääpaino ilmaisulla.
Ilmaisut paranee ja asento niissäkin tuntuu etenkin umppareilla rauhoittuvan. Eka ukko on edelleen pieni ongelma, tai ehkä oikeammin ukon häirintä, etenkin jos ukko on avoin. Nytkin laitoin Minnin ekaksi, pressun alle, kun tuntee Hupin ja osaa toimia sen mukaan, mitä tarve vaatii. Tänäänkin jo heti kuudennella maahanmenokäskyllä pakitti ja jäi makamaan, sitä edelliset kävi kyllä maassa muttei malttanut olla siellä. Käskyt tulee siis ukolta.
Viimeistä ukkoa lukuun ottamatta menin kaikille mutta maalimies hoisi palkkaamisen omatoimisesti, itse lähinnä kehuin tai vain liikuskelin Hupin lähellä. Ekat ukot, palkkana narupallo (heitetään piilolta parin metrin päähän) ja kahdella viimeisellä ruoka. Viimeiselle ukolle en mennytitse lainkaan.
Hyvä keli, hyvät treenit, kiitos Minni, Janika ja Linda!
keskiviikko 9. syyskuuta 2009
Tirppatreeniä
Päätin hyötykäyttää kaiken eilisistä treeneistä jääneistä tirpoista ja lähin vaakun, heinuri, Hupin & kameran kanssa pellolle.
Hupi ei ole riistan kanssa treenannut yli puoleen vuoteen. Ainoat riistatouhut on olleet käytännön hommia.
Vauhtia, intoa ja ihme kyllä, kuuliaisuuttakin oli mukavasti (oliskohan tuo koiruus aikuistumassa??).
Alkuun otettiin muutamat muistit, joissa ei ongelmaa, kuten ei ole koskaan ollut.
Neljä ykkös markkerausta ja pari kakkosta. Markkeeaukset tein niin, että jätin koiran taakseni muutaman kymmenen metrin päähän ja heitin markkeeraukset.
Tässäkään ei ongelmia ja miksipä olisi, Hupi on kakarasta asti ollut hyvä markkeeraaja.
Loppuun tehtiin vielä pari pitkää, motivoitua, helppoa mutta pitkää ohjausta. Nämäkin onnistui moitteetta =o)
Riistankäsittelykin oli riittävän hyvä. Voishan Hupi noita vaakkuja kantaa mun makuun pinnallisemminkin mutta kun ei niin ei. Riistaa ei ole rikkonut sitten kakara-ajan parin kerran, joten mitäpä siihen puuttumaan. Ongelmana (johon olen joutunut puuttumaan) on yleensä ollut riistan pyörittely, joka ei todellakaan näytä kovin hyvälle/siistille, vaikke tirpat ole tästäkään sen kummeminkärsineet. Tähänkään en joutunut tänään puuttumaan.
Hupi olisi varmasti ihan ok NOMEkoe koira, jos mulla olisi aikaa treenata vaikeammissa maastoissa ja paukkua. Hupi ottaa kohtuuttmat kierrokset paukusta (koetilannetta ajatellen) ja kun se ei käytännön hommissa haittaa, niin en ole jaksanut/ehtinyt/kokenut (ainakaan vielä) tarpeelliseksi sitä pahemmin treenailla. Paukkua pitäisi tietysti treenata paukulla mutta kun siinä kohtaa se mutta tuleekin: pitäisi pystyä tekemään sellaiset treenit, ettei missään kohtaa mene sen kriittisen pisteen yli ja saada koira rauhaan → palkka. Tosiaan kun pääpaino on toistaiseksi tuolla PK-puolella ja käytännön hommia tuo ei haittaa, niin on ”vähän” jäänyt.
Vaan mistäpä tuota tietää... Katsellaan miten syksyn PK-kisat menee, jos oikein hyvin, niin voishan sitä keskittyä sitten vaikka hetken NOME puoleen. Motivaattorina tässäkin on tuon Tumpulan pään kasvu =o)
Ja kyllä, yhä edelleen rakastun Hupiin päivä päivältä enemmän. Mii laiks!
Ja sitä kuvasaastetta (lisää galleriassa)
Hupi ei ole riistan kanssa treenannut yli puoleen vuoteen. Ainoat riistatouhut on olleet käytännön hommia.
Vauhtia, intoa ja ihme kyllä, kuuliaisuuttakin oli mukavasti (oliskohan tuo koiruus aikuistumassa??).
Alkuun otettiin muutamat muistit, joissa ei ongelmaa, kuten ei ole koskaan ollut.
Neljä ykkös markkerausta ja pari kakkosta. Markkeeaukset tein niin, että jätin koiran taakseni muutaman kymmenen metrin päähän ja heitin markkeeraukset.
Tässäkään ei ongelmia ja miksipä olisi, Hupi on kakarasta asti ollut hyvä markkeeraaja.
Loppuun tehtiin vielä pari pitkää, motivoitua, helppoa mutta pitkää ohjausta. Nämäkin onnistui moitteetta =o)
Riistankäsittelykin oli riittävän hyvä. Voishan Hupi noita vaakkuja kantaa mun makuun pinnallisemminkin mutta kun ei niin ei. Riistaa ei ole rikkonut sitten kakara-ajan parin kerran, joten mitäpä siihen puuttumaan. Ongelmana (johon olen joutunut puuttumaan) on yleensä ollut riistan pyörittely, joka ei todellakaan näytä kovin hyvälle/siistille, vaikke tirpat ole tästäkään sen kummeminkärsineet. Tähänkään en joutunut tänään puuttumaan.
Hupi olisi varmasti ihan ok NOMEkoe koira, jos mulla olisi aikaa treenata vaikeammissa maastoissa ja paukkua. Hupi ottaa kohtuuttmat kierrokset paukusta (koetilannetta ajatellen) ja kun se ei käytännön hommissa haittaa, niin en ole jaksanut/ehtinyt/kokenut (ainakaan vielä) tarpeelliseksi sitä pahemmin treenailla. Paukkua pitäisi tietysti treenata paukulla mutta kun siinä kohtaa se mutta tuleekin: pitäisi pystyä tekemään sellaiset treenit, ettei missään kohtaa mene sen kriittisen pisteen yli ja saada koira rauhaan → palkka. Tosiaan kun pääpaino on toistaiseksi tuolla PK-puolella ja käytännön hommia tuo ei haittaa, niin on ”vähän” jäänyt.
Vaan mistäpä tuota tietää... Katsellaan miten syksyn PK-kisat menee, jos oikein hyvin, niin voishan sitä keskittyä sitten vaikka hetken NOME puoleen. Motivaattorina tässäkin on tuon Tumpulan pään kasvu =o)
Ja kyllä, yhä edelleen rakastun Hupiin päivä päivältä enemmän. Mii laiks!
Ja sitä kuvasaastetta (lisää galleriassa)
tiistai 8. syyskuuta 2009
Taipparitreenejä
Tänään oli taasen vuorossa taipparikurssi. Periaatteessa viimeinen kerta, mutta eiköhän sitä vielä muutama kerta ainakin kokoonnuta.
Ilma suosi tänään, kuten on suosinut muinakin kertoina, olisko yhtenä kertana ihan hiukan ripsutellut vettä..
Vuorossa oli hakua ja ne koirat, jotka hakua pääsivät treenaamaan, tekivät sen variksilla + yhdellä mukana olleella heinurilla.
Koiria oli mukana tänään ennätysmäärä, kun treenaamassa oli muutama ”vieraileva tähtikin”, pitkänmatkalaiset tulivat Seinäjoelta asti :D. Jos en aivan väärin laskenut, 15 koiraa treenasi tänään. Täytyy kyllä sanoa, että jaloissa tiesi ja vaakkujen ulkonäöstä oli hyvin päätetävissä, että hiukan vajaa 4 tuntia tuli metsässä tarvottua. Mikalle iso kiitos avustuksesta!
Kaikki koirat toimivat kivasti, osa odotettua mukavammin. Seinäjoen vahvistukset olivat molemmat todella mukavia nuoria koiria. Molemmilla oli hyvä työskentelymotivaatio ja etenkin nartulla todella hieno riistankäsittely. Kummallekin vaan treeniä hiukan lisää, jotta asiat selkeentyvät (koirille) ja ohjaajille lisää rauhallisuutta → mars taipumaan =o)
Mukana oli taasen Hupin jälkikasvuakin, Hakke ja Hilla. Molemmat käyttävät nenäänsä hienosti ja vauhtiakin löytyy. Hilla teki ensin markkeerauksia siipidameilla ja vaakulla. Markkeerausten jälkeen vietiin Hillan kanssa yhdessä damit&vaakku metsään. Hilla haki hienosti ja irtosi mallikkaasti ja itsenäisesti. Palautukset oli niin ikään mallikkaita. Vaakku on Hillan mielestä superkiva ja siksipä se oli tälläkin viikolla vielä kohmeloinen (ei siis krapulassa vaan vielä hiukan jäässä).
Hakkella oli ensimmäisellä kerralla hiukan liikaa vaakun omimista ja riistan käsittelykin oli sitä luokkaa, että jouduin puuttumaan siihen aika ronskisti.
Viimeviikolla tehtiin pupuilla jälkiä ja ne menikin palautuksineen mallikkaasti, Hakke oli tosin varmuudeksi valjaissa ja liinassa.
Tänään metsässä oli tyystin eri koira. Kuten Hillakin, hakee Hakkekin vielä kohmeloista vaakkua.
Hakkelle tehtiin vaakulla muutamat markkeeraukset ja muutama muistitreeni.
Kyllä täytyy sanoa, että on hienoa, kun Juha panostaa koiruuteen täysillä! Ja miksei panostaisi, onhan Hakkesta tarkoitus tulla täysverinen metsästyskoira.
Hakke nosti vaakun joka kerta empimättä, ja ennen kaikkea pelaamatta, suuhun, piti nätisti koko ajan ja palautti suoraan Juhan syliin! Muutamalla ekoista markkeerauksista käskin Juhan kutsua (pillillä), viimeisillä Juha oli ihan hiljaa ja vaakut tuli siitä huolimatta täysillä suoraan syliin. Luovutus on vielä namiin vaihtamista: Hakke palauttaa, tavoitteena että ehtisi vieläpä istumaan, saa pitää vaakkua hetken, jonka jälkeen tulee luovutuskäsky ja vasta tässä vaiheessa (käskyn jälkeen) Juha ottaa namin taskusta.
Vaikka Juha ei ehdi tällä konstilla vaakkua käteen ottamaankaan, on se toistaiseksi mielestäni paras tapa: näin ei jouduta luovutuksesta keskustelemaan lainkaan, vaan se sujuu yhteisymmärryksessä.
Hyvä Hakke ja Juha =o)
Vaikka näiden iltojen jälkeen on takki melkoisen tyhjä, nähtyään ja opastettuaan paljon erilaisia, eri ikäisiä koiria ja ohjaajia, täyttyy se nykyään myös hyvin nopeasti uudelleen. Eikä missään tapauksessa vähiten siksi, että kaikki antavat itsestään sitä parasta mahdollista yrittämistä ja se on minulle se suurin palkkio =o)
Ilma suosi tänään, kuten on suosinut muinakin kertoina, olisko yhtenä kertana ihan hiukan ripsutellut vettä..
Vuorossa oli hakua ja ne koirat, jotka hakua pääsivät treenaamaan, tekivät sen variksilla + yhdellä mukana olleella heinurilla.
Koiria oli mukana tänään ennätysmäärä, kun treenaamassa oli muutama ”vieraileva tähtikin”, pitkänmatkalaiset tulivat Seinäjoelta asti :D. Jos en aivan väärin laskenut, 15 koiraa treenasi tänään. Täytyy kyllä sanoa, että jaloissa tiesi ja vaakkujen ulkonäöstä oli hyvin päätetävissä, että hiukan vajaa 4 tuntia tuli metsässä tarvottua. Mikalle iso kiitos avustuksesta!
Kaikki koirat toimivat kivasti, osa odotettua mukavammin. Seinäjoen vahvistukset olivat molemmat todella mukavia nuoria koiria. Molemmilla oli hyvä työskentelymotivaatio ja etenkin nartulla todella hieno riistankäsittely. Kummallekin vaan treeniä hiukan lisää, jotta asiat selkeentyvät (koirille) ja ohjaajille lisää rauhallisuutta → mars taipumaan =o)
Mukana oli taasen Hupin jälkikasvuakin, Hakke ja Hilla. Molemmat käyttävät nenäänsä hienosti ja vauhtiakin löytyy. Hilla teki ensin markkeerauksia siipidameilla ja vaakulla. Markkeerausten jälkeen vietiin Hillan kanssa yhdessä damit&vaakku metsään. Hilla haki hienosti ja irtosi mallikkaasti ja itsenäisesti. Palautukset oli niin ikään mallikkaita. Vaakku on Hillan mielestä superkiva ja siksipä se oli tälläkin viikolla vielä kohmeloinen (ei siis krapulassa vaan vielä hiukan jäässä).
Hakkella oli ensimmäisellä kerralla hiukan liikaa vaakun omimista ja riistan käsittelykin oli sitä luokkaa, että jouduin puuttumaan siihen aika ronskisti.
Viimeviikolla tehtiin pupuilla jälkiä ja ne menikin palautuksineen mallikkaasti, Hakke oli tosin varmuudeksi valjaissa ja liinassa.
Tänään metsässä oli tyystin eri koira. Kuten Hillakin, hakee Hakkekin vielä kohmeloista vaakkua.
Hakkelle tehtiin vaakulla muutamat markkeeraukset ja muutama muistitreeni.
Kyllä täytyy sanoa, että on hienoa, kun Juha panostaa koiruuteen täysillä! Ja miksei panostaisi, onhan Hakkesta tarkoitus tulla täysverinen metsästyskoira.
Hakke nosti vaakun joka kerta empimättä, ja ennen kaikkea pelaamatta, suuhun, piti nätisti koko ajan ja palautti suoraan Juhan syliin! Muutamalla ekoista markkeerauksista käskin Juhan kutsua (pillillä), viimeisillä Juha oli ihan hiljaa ja vaakut tuli siitä huolimatta täysillä suoraan syliin. Luovutus on vielä namiin vaihtamista: Hakke palauttaa, tavoitteena että ehtisi vieläpä istumaan, saa pitää vaakkua hetken, jonka jälkeen tulee luovutuskäsky ja vasta tässä vaiheessa (käskyn jälkeen) Juha ottaa namin taskusta.
Vaikka Juha ei ehdi tällä konstilla vaakkua käteen ottamaankaan, on se toistaiseksi mielestäni paras tapa: näin ei jouduta luovutuksesta keskustelemaan lainkaan, vaan se sujuu yhteisymmärryksessä.
Hyvä Hakke ja Juha =o)
Vaikka näiden iltojen jälkeen on takki melkoisen tyhjä, nähtyään ja opastettuaan paljon erilaisia, eri ikäisiä koiria ja ohjaajia, täyttyy se nykyään myös hyvin nopeasti uudelleen. Eikä missään tapauksessa vähiten siksi, että kaikki antavat itsestään sitä parasta mahdollista yrittämistä ja se on minulle se suurin palkkio =o)
Tottista ja esineitä
Tänään oli vuorossa tottis ja esineet.
Tottis normmeisinkiä, sen enempää mihinkään painottamatta, pääpaino siihen että koiralla oli kivaa... Ja Hupillahan oli: pallo, pallo, narupallo, anna pallo ja palkan lentämisen jälkeen katon kautta ympäri ja takaisin.
Ihanan onnellinen ja iloinen rakkine =o)
Tottisten jälkeen otettin vielä Minnin kanssa esineruutu. Esineet oli Minnin ja Peetu kävi ensin ruudussa.
Hupilla vauhtia oli alkuunsa taas aivan liikaa. Muutaman kerran kutsuin poiskin, kun koiruus rupesi lähenemään hiukan liikaa pikatietä. Kaksi nousi viidessä minuutissa. Viimeistä sitten etsittiinkin.. kun ei esinettä tuntunut löytyvän, vippasin Hupin huomaamatta yhde löydetyistä takaisin ruutuun, jotta saatiin onnistunut loppu.
Sitä yhtä etsittiinkin sitten sekä Hupi, minä ja Minni, ihan kuin olis maa nielaissut koko esineen. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin: Hupi sen viimeisenkin sieltä ruudusta nosti.
Pikkusen tarttis noihin esineisiin panostaa. Sieltä kun on jaossa niitä ”helppoja” pisteitä. Eikä me nyt niin ihmeellistä treeniä tarvittaisi, lähinnä sitä rauhaa ja rutiinia esineruutuun. huoh
Tottis normmeisinkiä, sen enempää mihinkään painottamatta, pääpaino siihen että koiralla oli kivaa... Ja Hupillahan oli: pallo, pallo, narupallo, anna pallo ja palkan lentämisen jälkeen katon kautta ympäri ja takaisin.
Ihanan onnellinen ja iloinen rakkine =o)
Tottisten jälkeen otettin vielä Minnin kanssa esineruutu. Esineet oli Minnin ja Peetu kävi ensin ruudussa.
Hupilla vauhtia oli alkuunsa taas aivan liikaa. Muutaman kerran kutsuin poiskin, kun koiruus rupesi lähenemään hiukan liikaa pikatietä. Kaksi nousi viidessä minuutissa. Viimeistä sitten etsittiinkin.. kun ei esinettä tuntunut löytyvän, vippasin Hupin huomaamatta yhde löydetyistä takaisin ruutuun, jotta saatiin onnistunut loppu.
Sitä yhtä etsittiinkin sitten sekä Hupi, minä ja Minni, ihan kuin olis maa nielaissut koko esineen. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin: Hupi sen viimeisenkin sieltä ruudusta nosti.
Pikkusen tarttis noihin esineisiin panostaa. Sieltä kun on jaossa niitä ”helppoja” pisteitä. Eikä me nyt niin ihmeellistä treeniä tarvittaisi, lähinnä sitä rauhaa ja rutiinia esineruutuun. huoh
perjantai 4. syyskuuta 2009
Vaarikoiran kasvojen kohotus
Jaa, no ei ehkä kuitenkaan...
Leikkurissa käytiin kumminkin. Hurrilta poistettiin pieni kasvainpatti oikean korvan edestä.
Meikäläistä jännitti jo illalla, aamusta puhumattakaan. Onhan Hurrilla ikää jo yli 11v.
Turhaan jännitin leikkaus meni hyvin ja koiruutta hakiessa Hurri oli jo hyvin hereillä.
Kauluri päässä kaupan kautta kotio.
Olin jotenkin ajatellut, että Hurri olis veto pois ainakin illan. Ja paskan marjat. Muutaman tunnin nukkui ja sit alkoi meno ja meininki.
Hurri tolla satelliitillaan ilmeisesti kaikki kanavat (mukaan lukien Hard Core hydrauliikka). Vaari painelee menemään hevosen vauhtia, ihan kuin pari-kolme vuotta sitten. Sen verran kauluri veetuttaa, että oviaukoissa ja ulkona menee täysilla, niin pääsee varmaan eteenpäin.
Hirmu on ottanut Hurrin "tilan" yllättävän hyvin ja jättänyt leikkaushaavankin rauhaan (yleensä "hoitaa"), eikä ihan hirveästi ole protestoinut sitäkään, että joutuu eri puolille porttia koirien jäädessä yksin kotiin.
Viikon päivät tässä pitää nyt sitten odotella patologin lausuntoa, vaikka ei se lausunto varmaan mitään asiaa mihinkään suuntaan muuta... Oli tuomio sitten hyvä- tai pahanlaatuinen kasvain.
Leikkurissa käytiin kumminkin. Hurrilta poistettiin pieni kasvainpatti oikean korvan edestä.
Meikäläistä jännitti jo illalla, aamusta puhumattakaan. Onhan Hurrilla ikää jo yli 11v.
Turhaan jännitin leikkaus meni hyvin ja koiruutta hakiessa Hurri oli jo hyvin hereillä.
Kauluri päässä kaupan kautta kotio.
Olin jotenkin ajatellut, että Hurri olis veto pois ainakin illan. Ja paskan marjat. Muutaman tunnin nukkui ja sit alkoi meno ja meininki.
Hurri tolla satelliitillaan ilmeisesti kaikki kanavat (mukaan lukien Hard Core hydrauliikka). Vaari painelee menemään hevosen vauhtia, ihan kuin pari-kolme vuotta sitten. Sen verran kauluri veetuttaa, että oviaukoissa ja ulkona menee täysilla, niin pääsee varmaan eteenpäin.
Hirmu on ottanut Hurrin "tilan" yllättävän hyvin ja jättänyt leikkaushaavankin rauhaan (yleensä "hoitaa"), eikä ihan hirveästi ole protestoinut sitäkään, että joutuu eri puolille porttia koirien jäädessä yksin kotiin.
Viikon päivät tässä pitää nyt sitten odotella patologin lausuntoa, vaikka ei se lausunto varmaan mitään asiaa mihinkään suuntaan muuta... Oli tuomio sitten hyvä- tai pahanlaatuinen kasvain.
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Sängelle!
Pellot puitiin tänä vuonna muita vuosia aiemmin ja mun & poikien syksyn suurin huvi pääsi alkamaan =o)
Luulisin, että koiruudetkin odottaa sänkilenkkejä yhtä paljon kuin itse niitä odotan. Itse pääsen kuvailemaan ja koiruudet juoksemaan sydämensä kyllyydestä.
Metsässä käydään toki läpi vuoden mutta kun siellä ei nuoriso saa juosta hevosenvauhtia paskarinkiä, ihan vaan loukkaantumisriskin vuoksi. Nuorison vauhti on sitä luokkaa, ettei järjellä ole mitään tekemistä sen kanssa ja kun kimpassa mennään, ei ne nenätkään ehdi aina osoittamaan menosuuntaan.
Nykyään Hupi ja Hurja pääsääntöisesti jo muistaakin tuon metsän säännön, ja taitaa ne muistaa senkin, että pellolla saa painaa niin paljon kuin sielu sietää =O)
Luulisin, että koiruudetkin odottaa sänkilenkkejä yhtä paljon kuin itse niitä odotan. Itse pääsen kuvailemaan ja koiruudet juoksemaan sydämensä kyllyydestä.
Metsässä käydään toki läpi vuoden mutta kun siellä ei nuoriso saa juosta hevosenvauhtia paskarinkiä, ihan vaan loukkaantumisriskin vuoksi. Nuorison vauhti on sitä luokkaa, ettei järjellä ole mitään tekemistä sen kanssa ja kun kimpassa mennään, ei ne nenätkään ehdi aina osoittamaan menosuuntaan.
Nykyään Hupi ja Hurja pääsääntöisesti jo muistaakin tuon metsän säännön, ja taitaa ne muistaa senkin, että pellolla saa painaa niin paljon kuin sielu sietää =O)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)