Golden Show 2009

Jokusia päiviä on tullut näpyteltyä näyttelyluetteloa ja kirjoiteltua arvostelulomakkeita...

Täänään oli siis Porin Seudun kultaisten ensimmäinen virallinen näyttely.

Aamulla tuli touhuttua järjestäjän toimissa ja kehien alettua näytteille-esittäjän toimissa.

Suureksi ilokseni Hupin jälkeäisiä oli paikalla kuusi: kolme narttua ja kolme urosta Tuohikorpelaisia.

Kaikki ”pikku”pennut saivat kehitysvaiheeseensa ja rakenteeseensa nähden hyvät arvostelut. Tästä on kaikkien hyvä jatkaa. Osa tarvitsee enemmän aikaa kuin toiset!

Isoissa pentuluokissa 5-7kk (20 pentua/luokka) ei sijoituksia tullut, Hakke toisn pääsi jatkoon kuuden parhaan joukkoon.

Kuva ©Hannu Pruuki

Kuva ©Hannu Pruuki

Kaikkien arvostelut ja kuvia lötytyy kotisivuiltani, kuvia on myös Tuohikorven kuvagalleriassa.

Hupille käyttöluokassa ERI2, hyvällä arvostelulla, siitäkin huolimatta, että koiruus lennätti karvaa enemmän kuin laki salli.
Hurri kilpaili ainoana luokassaan. ERI rapsahti ja lopulta Moppekoiranen oli VSP vet =O)

Kuva ©Niina Laurila

Kuva ©Niina Laurila

ISO kiitos Jonnalle ADHD Hupin esittämisestä, ei varmasti ollut niitä helpoimpia esitettäviä ;O)

Koko järjestelyporukalle kiitos puolestani ja Riikalle onnittelut niin omien koirien, kuin kasvattienkin menestyksestä!!

Härmä RN

Kello soi aamulla kukonlaulun aikaan ja siitäkin huolimatta heräsin puoli tuntia ennen kellon pirinää.

Aamun ohjelmassa oli kolmen koiran lenkitys, kun vaan yksi, Hurja lähti mukaan. Tänään oli luvassa siis se viimeisen SERTin metsästys =o)

Tavarat autoon kera eilen illalla pestyn koiran. Auton nokka ennen kuutta kohti Ulvilaa ja Riikan luona Fipatin pakkaus, joka kieltämättä tuotti hieman päänvaivaa.

Matkassa oli siis mukana kolme kultaista (Veeti, Elma ja Wenla) + Hurja + tietenkin kaikki tarpeellinen tavara. Paitsi se unohtunut sateenvarjo.

Riikka oli nukkunut yövuoron jälkeen kaikki 2,5 tuntia, joten yksimielisesti päätimme, että minä ajan. Matka sujui yllättävänkin nopsaan ja paikallakin oltiin melkein aikataulussa, hiukan jälkeen 09.

Tietenkin, kun näyttelyyn ilmoitetaan kahta rotua, ne eivät ole lähimaillakaan samaan aikaan, etenkään kun rodut on kahdella esittäjällä.... Hurjan kehä alkoi vasta klo 13.

Beagleja oli ilmoitettu mukava määrä ja ihan ok minulle uusi tuomarituttavuus Jari Fors koirat arvostelikin.

Hurjalle tuli noottia hännästä, se kun tuppaa kaartuman vielä turhan paljon selän päälle. Vaan ei siinä kaikki, oli koiruudessa (vai omistajassa) toinenkin perustavaa laatua oleva vika: Hurjan häntä oli trimmattu =oP Noh, makunsa kullakin. Eikä tuo trimmaus mitä ilmeisimin ihan koko koiraa pilannut. Tuloksena se viimeine SERT ja ROP.

Ryhmäkehiä odoteltiinkin sitten lähemmäs neljään. Ensin vuorossa oli Riikan Veeti, joka ei tällä kertaa sijoittunut. Välillä tuli vettäkin enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Jenkkicockereita kuvatessa oikein pahaa teki, kun hienosti laitetut turkit mivät kaiken veden ja purun itseensä..



Hurjan ryhmän tullessa vuoroon, astui koiruus mitä ilmeisimmin metallilastuun, jota koko näytteöypaikka oli täynnä. Hetken kävi kyllä jo mielessä, että kehä jää väliin. Hurja piti toista takakonttia ylähäällä ja suorastaan ulahti, kun varpaiden väliin painoi. Ryhmään kuitenkin päästiin ja metallihilukin ilmeisesti pois, koska liikkuminenkin onnistui melko hyvin. Kotiin tuomisina RYP2 sija kotimaisen ajokin jälkeen.

kuva©Terhi Riihimäki

Kotimatka sujui leppoisasti, mitä nyt Fipatti hivenen ulahteli ja jutukin menivät ehkä aavituksen levottomiksi... Kotona olin kahdeksan jälkeen. Onneksi ihana äippä kävi ulkoiluttamassa kotijoukot Mikon lomaillessa Kuopiossa, Kiitos äippä, taas. Hurja oli reissusta sen verran väsynyt, ettei lenkille hinkunut, muu porukka kyllä.

Iltapuhteeksi pesin ja tuunasin vielä Hupin, onneksi Hurri tuli laitettua jo eilen...

Sorsakauden aloitus

Hupin (ja minun) sorsastuksen aloitus oli tänään. Isäntä on toki jo pari kertaa käynty ja saalistakin syötäväksi tuonut.

Minä toimin vain koiranohjaajana, miehet hoisivat nuo pudotushommat.

Aamusella rantaa päästyämme, oli Hupille heti hommia tiedossa. Jupe oli saanut pari hanhea, joista toinen oli vielä noutamatta. Ohjaustehtävä tiedossa siis (helppo sellainen)

Hupilla oli kierroksia koneessa taas hiukan enemmän kuin laki sallii ja ensimmäinen lähetys meni odotusten mukaisesti vain turkin kasteluksi.

Toisella lähetyksellä koira kiven päälle rantaan ja kirsu oikeaan suuntaan. Tuuli toi ilmeisesti käryn samanaikaisesti, kun Hupin kaula kasvoi senteillä. Koiruus bongasi hanhen helposti silmillä mutta otin kuitenkin ohjauksen käskyillä loppuun asti treenin vuoksi.

Hupi ei ole ennen päässyt noutamaan hanhea (tai muutakaan yhtä isoa), vaan eipä vaikuttanut noutoon lainkaan. Hieno nouto ja ilmesesti hanhi oli riittävän iso, kun Hupin ajoittain levoton suukin oli hyvin rauhallinen.

Toinen nouto oli niin ikään ohjaus. Hupin ja mun ”passipaikka” oli rannasta jonkun matkaa kuivalle päin. Tavi oli aika lailla samassa kohtaa, kuin aiemmin noudettu hanhi. Nyt ei silmistäkään ollut apua, tavin koon ja värin vuoksi.
Lähetys samasta kohtaa kuin äsken, alkumatka hyvää ohjausta ja loppumatka käryn avustamana. Tavi räpisteli vielä pari kertaa ja ilmeisesti tästä johtuen se tippui kerran matkalla veteen. Ei kuitenkaan mainittavaa ongelmaa haavakonkaan suhteen, taisi olla vaan Hupille outo juttu. Tosin nyt Hupin levoton suu taas näkyi =o/ Muutaman kerran jouduin muistuttamaan, miten sitä tirppaa oikein tuodaan. Kuitenkin hyvä palautus ja tavi ehjänä perille.

Loppuaamu olikin sitten melko hiljainen. Ukot lähtivät käymään vielä kanootilla saaressa ja sieltä tuli yksi lokki, jonka Hupi pääsi vielä lopuksi markkeerauksena noutamaan.

Kiva aamureissu vaikka paluumatkalla pellolla olleita hanhia ei päästykään yllättämään. Tulipa kuitnekin taas itselle lisää kipinää, kun oli tapahtumiakin.
Viime vuonna oli niin huonosti edes lentoja, etten kokenut itselleni tai koiralle mielekkääksi kytätä montaa tuntia ”ei mitään”, en etenkään, kun kyse on Hupista. Hurrin kanssa asia olisi aivan toinen.

Varsinaista toimintakuvaa ei ole, kuva vain saaliista, niiden saajasta ja onnellisesta noutajasta =o)




Ja illalla nauttittiin torstain saalista. Enpä muista, koska olisin noin mureaa ja herkullista sorsaa syönyt =oP

Tuohikorven sorsastus

Tuohikorvessa ollaan oltu ahkeria sorsastuksen suhteen.

Tositoimiin on päässyt niin Hupin morsein Oona kuin Sunnymummukin.

Hupin tytöt Hilla ja Hilda on myöskin pääseet riistaan tutustumaan.
Hyvä hyvä Tuohikorpi!!


Oona tositoimissa ©Tuohikorven


Hilla ©Tuohikorven

Lisää juttua voi lukea Tuohikorven foorumilta

Tuohikorven H - pentujen kuulumisia

Käyn aktiivisesti katsomassa & lukemassa Tuohikorven foorumilla Hupin jälkeläisten touhuja ja varsin mukavasti näyttää kaikilla menevän.
Hienoa!!

Ensi vkl:na nähdään suurimman osan kanssa Porissa, odotan innolla tapaamista pentujen kanssa.

Parit kuvat foorumilta kopioituina:



Hilda


Hessu


Herodes


Olliver

Moongolden kaksikko

Hupin ensimmäisen pentueen, Moongoldens kaksikon, kuulumisiakin on tullut mukavasti kuvien muodossa.

Selman sain lisäksi tavata Kihniön näyttelyssä


Liitteeksi parit kuvat Aksusta ja Selmasta


Selma


Aksu

NOU reenit

Tänään alkoi siis syssyn treenit.

Mukana oli mukavasti uusiakin koiruuksia ja nyt mukana prosentuaalisesti enemmän myös muita noutajia, kuin kultaisia, unohtamatta Niilo THE seisojaa.

Ihan lupaavia oli mun mielestä kaikki koirat (nuorisojengiä eniten) ja mukava oli nähdä, miten kevään kurssilaiset oli kesän aikana kehittyneet. Eikä siis vähiten ne ohjaajat.

Ei niin kivaa oli sitten tase Hakken riistan käsittely =o/ Intoa on valitettavasti hiukan liikaa... ja sen kyllä sai vaaku tuta...

Noh, enpä mä kyllä ole ainakaan vielä niin kovin huolissani, koiralla on ikää alle 1/2 v. Eikä isänsäkään ollut tuossa vaiheessa niin kovin hellä.
Hakke taitaa isänsä tapaan jäädä pienelle riistatauolle ainakin puoleksi vuodeksi. Pelkoa siitä, ettei riistaa ottaisi ei ainakaan ole olemassa.

Treenaamassa oli nyös Hilla.
Hillallakin tuntuisi olevan melkoisesti kiinnostusta riistaan. Hilla saapi varmaan riistan kanssa jonkun verran touhutakin, ei kuitenkaan ihan mahdottomasti Hillakaan. Hillan kiinnostus meni ensimmäisellä kerralla selvästi hajupaljouteen ja tilanteeseen. Mukavalta vaikuttaa kuitenkin Hillankin meno =o)

Näillä mennään ja tästä on hyvä jatkaa

Hakke näyttelytreeneissä

Hakke on käynyt nyt parina maanantaina SATSKY:n näyttelykoulutuksessa raviradalla.
Viime viikolla oli ensimmäinen kerta ja taas tuli todistettua pikkumiehen loistava luonne.

Vaikka Hakke on käynyt jonkin verran maaseudun rauhasta katselemassa myös muuta elämää, olin taas kerran ilmoisesti yllättynyt koiruuden käyttäytymisestä.

Ei hetkauttanut Hakkea sen enempää suuri koiramäärä (eri kokoisia, näköisiä, ikäisiä), kuin hevosetkaan. Reippaasti Hakke treenaili ja seisomisetkin meni melko mallikkaasti, liikkumisesta puhumattakaan. Hampaiden katsominen meni hännän vispatessa ja kiveksetkin sai kroplata ilman minkään sortin ongelmia.

Tänään treenit meni jo "rutiinilla", pikkumies höökäsi autosta iloisena suoraan näyttelyhihnaan ja muiden joukkoon kuin vanha tekijä =o)

Hakkesta tuskin näyttelykoiraa/ -tähteä (varmaan muutama näyttely/vuosi) tulee mutta tälläinen treeni on kuitenkin nuorelle koiralle enemmän kuin tarpeellista. Kiitokset siis äippälle, kun on Hakkea treeneihin tuonut!