sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Pennun”tuoksua”

Vaan ei enää kotona, Hemi kun ei enää pennulle tuoksu.

Pääsinpä kuitenkin tuoksua ihailemaan, kun ajelimme Riikan kanssa Kauvatsalle katsomaan Tuohikorven I – pentuja.

Aina ne vaan on yhtä suloisia, kultaiset. Tällä kertaa ei kyllä ollut edes orastavaa kuumetta ilmassa, sen verran Hemi tuota ohjelmaa järjestää, ettei meidän lauma ole ihan lähiaikoina (toivottavasti/kai??) lisääntymässä. Ja eipä silti, koko I – pentue on jo varattukin.

Ja tietysti hiukan kuvasaastettakin =oD



Tuohikorven Iiro





Tuohikorven Iida




lauantai 29. tammikuuta 2011

Puhutaan koiraa

Pojat pääsi pitkästä aikaa puhumaan oikein kunnolla koiraa, kun käytiin lenkillä Riikan lauman kanssa. Mukana porukassa oli 8 koiraa ja kaikki tulivat oikein hyvin juttuun.

Kiitos Riikalle ja W – laumalle (tosin Wilma joutui jäämään kotiin juoksun vuoksi ja korvaamassa oli Olivia tyttö).

Muutama kuva lenkiltä. Keli ei kuvaajaa suosinut (harmaata), eikä putkivalintakaan kyllä ollut oikea...

Pojat pääsi pitkästä aikaa puhumaan oikein kunnolla koiraa, kun käytiin lenkillä Riikan lauman kanssa. Mukana porukassa oli 8 koiraa ja kaikki tulivat oikein hyvin juttuun.





Wilson



Olivia ja Hemi


Wilson






torstai 20. tammikuuta 2011

Välineet testiin

Metsästyksestä, jos mistä saa kyllä hyvin helposti välineurheilua.
Minun onnekseni (ja beaglejenkin) isäntä satsaa kohtuullisen mielellään kunnon vehkeisiin.

Uusin hankinta on uusi tutka =O)

Tänään Hurja pääsi testaamaan tutkaa.
Sää oli muutoin mukava, mutta kyllä tuo lumitilanne hiukan huolestuttaa ja kun viikolla oli suojan puolella ja nyt pakkasella, mietein myös, miten tassut kestää.

Aloittivat tästä lähimetsistä. Ei tullut tulosta. Liekö syynä se, että nämä on meidän lenkkimaastoja (joissa kuuluu olla kuulolla ja toimitaan tietyin säännöin) vai jälkien puutteesta mutta Hurja ei kuulemma irronnut juuri mihinkään.
Vaihtoivat sitten toisen seuran alueelle, jossa edellinenkin ajo oli.
Samoin tein kun Hurja pääsi autosta, se singahti metsään. Ei aikaakaan, kun ajo oli päällä. Metsässä koira viihtyi nelisen tuntia ja matkaa kertyi reilun 10km. Ajoakin tuli enemmän kuin mukavasti =o) Tuosta voi laskea keskimääräisen etenemisnopeuden ja kädä koittamassa onnistuuko itseltä ;O)

Tässä kuva tämän päivän reissusta. Ajo (haukku) punaisella ja haku sinisellä. Kyllä oli mukavata, kun voin seurata sohvalta, neidin nukkuessa yläkerrassa, Hurjan menoa. Ehkä tuo on kuitenkin ihan säällinen beagle vaikkei sukutaulu kaikkien mielestä siltä näytäkään =OP



Loppuviimeksi Hurja piti hakea pois metsästä, luoksetulokäskyt kaikuivat pimeään metsään ja vielä narun päässäkin oli nokka näyttänyt kohti metsää ja hinku menemiselle oli kova.

Väsynyt koira oli, kun kotiin pääsi. Pallit ja kölin pää punoitti, anturat näytti siltä, kuin olisi tehnyt normilenkin kesäkelissä pehmeällä hiekkatiellä (eli ei havaittavia muutoksia). Pallit ja köli sai rasvaa ja koira kipallisen ruokaa lisättynä palauttumista edistävillä mömmöillä.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Viikon liidot

Kun en eilen päässyt treenaamaan, niin päätin lähteä tänään ajoissa, ennen oman ryhmän treenejä.

Mukaan otin Hurjan, Hupin ja Hemin.

Hemin kanssa en ehtinyt ottamaan juuri mitään mutta pääsipä ajelemaan (=nukkumaan autoon) ja Hurjakin sai siedätystä, kun tuuppasin beaglet samalle puolelle sikaosastoa Hurjahan ei siis sisätiloissa juuri Hemistä piittaa, eikä varsinkaan halua Hemiä kainaloon nukkumaan (toisin kuin Hirmu):



Hurjan kanssa otettiin valmiina ollutta rataa, aina yhtä leppoisan =oO rainerin valvovien silmien alla. Joka ikinen ohjaus oli perinteiden mukaan auttamatta myöhässä, siitäkin huolimatta, että Hurja oli vieläkin hidas/haisteli. Loppua kohden osa ohjauksista parani ainakin jonkun verran ja jaakotuket tuntuvat menneen edes askeleen kohti takaraivoa. Miten voikin olla niin hiton vaikeaa ajoittaa omia ohjauksiaan oikein, vaikka omilta ryhmäläisiltä niitä osaa katsoa ja vaatia =o/

Niin, siis tosiaan Hurjalla oli edelleen jonkun verran haisteluongelmaa. Tällä kertaa lähestyin probleemaa, olemalla huomioimatta sitä (= sai haistella väliajoilla). Kun tämäkään ei toiminut ainakaan täysin toivotulla tavalla, otetaan ensi viikolla käyttöön suunnitelma C.

Koska haistelua oli, eikä vauhtikaan ollut omaan makuun riittävän nopeaa, ei lähde ensimmäinen kakkosen ilmo vielä matkaan.

Hupin kanssa olin suorastaan otsalohkoa myöden nesteessä. Ei tule mitään. En ehdi ja aina vaan vaikeampaa on, jos olen treenannut Huuan ensin.

Pitkän (vuosi??) tauon jälkeen Hupi toimi kohtuullisesti, täytyy taas vaan muistutella kontakteja ja hiukan keppejä, niin hyvä siitä tulee... toivottavasti.

Ja yllättävää kyllä, lopputreenit meni (sattuneesta syystä) melkein loistavasti ;O)

maanantai 10. tammikuuta 2011

Treenit...

... joihin olisi voinut jättää menemättä.

Tänään loppui agissa joulutauko ja Hurjan kanssa suunnistettiin hallille. Kertaakaan ei joulutauon aikana käyty treenaamassa. Olis vissiin pitänyt...

Eipä ole sit useampaan kuukauteen ollut tuollaista haisteluongelmaa, mitä tänään oli. Voi jessus, että meinas hermo kärvähtää totaalisesti. Ihme kyllä sain itseni suurinpiirtein hillittyä.

Nyt pitää vissiin työstää viikko, että saa tuon mörön pois ajatuksista...

Hemi oli myös mukana. Kepit otettiin karvahännän kanssa muutaman kerran ja pariin otteeseen pitkä suora putki. Hemi oli siinä määrin paljon kiinnostunut hallin hajuista ja toisista koirista, etten kokenut järkeväksi ottaa yhtään enempää, lähinnä keskityin palkkaamaan, kun kiinnitti minuun huomiota ja jonkun verran leikittiin karvahännällä.

torstai 6. tammikuuta 2011

Pupujahtia umpihangessa

Kun minä suuntasin loppiaisaamuna kohti Noormarkkua kisatyöntekijäksi, pakkasi Mikko Hurjan ja metsästyskamat autoon ja suuntasi metsään.


Hiukan uskalsin ajoja epäillä, kun tuota lunta on tullut enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Illalla kun juteltiin, sanoin vielä, että Hirmu saa jäädä kotiin. Ukolla on jo sen verran ikää, että lumimäärä on sille liikaa (hyvin Hirmu peltolenkit vetää mutta ajotouhut on ihan eri asia).


Kisatouhuista kotiin ajellessani soittelin Mikolle ja kyselin päivän tuloksia. Noh, ajo oli tullut ja Hurja oli antanut kaikkensa ja Mikko oli koiraan enemmän kuin tyytyväinen. Saalis tosin jäi tällä kertaa metsään...

Hemi oli mukanani kisoissa, eikä kakarakoira ollut millänsäkään (odotusten mukaan) hallista ja sen äänistä tai muista koirista.