sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Koiraharrastus välineurheilua?

Tiedä siitä sitten mutta meidän arsenaali sai tänään kauan odotetun välineen.

Kaikkihan lähti siitä, kun rupesin miettimään, miten yhdistää nuorison pyörälenkit, nyt kun Hurjallakin on ikää niihin. Hiukan kylmi meinaan ajatus kahden ADHD:n kanssa pyöräilemisestä, siitäkin huolimatta, että jokseenkin rauhallisia metsäteitä risteilee lähimaastoissa kilometritolkulla.

Vaan toimii ne munkin aivot aina joskus.

Muistin meinaan, että mummolla oli ”Esla” ja nyt kun Ukkikin pääsi mummon luo, sillä ei varmaan muille ole käyttöä...

Noh, Eslahan löytyi vanhalta saunalta ja on kuin pakasta vetäisty. Ja ennen kaikkea, eihän tuo mikään Esla ole, vaan ehta TuplaPotku, Made in Finland ja Nokialaisilla!

Tänään lähdettiin peräkärryn kanssa kelkkaa hakemaan (muun tavaran ohessa) ja löytyi siihen heti yksi tuunausosakin ;O), varsin valloittavat tiikerinpäät.

Hurja pääsi neitsytmatkalle keskenään ja kivaa oli! Täytyy kyllä sanoa, että jos on edes yksi rauhallinen koiruus (matkaa ei montaa kilometriä tullut), niin kyllä tuntui itselläkin pohkeissa ja pakaroissa! Jee, loistopeli, ainakin ensituntumalta.

Nyt on treenisuunnitelma luotu ja sitä koitetaan orjallisesti noudattaa. Niinä päivinä kun käyn ”oikeissa töissä”, käydään aikaisin aamulla ja muina päivinä sitten päivällä tai jos kuuma kesä sattuu niin myöhemmin illalla.

Mä oon ”Ihan liekeissä” ja siksipä vielä pari kuvaa.


















Kummikoiraa moikkaamassa

Tänään käytiin morjestamassa perjantaina kotiutunutta kummikoira Hupin poika Hakkea.

Hakkella oli vauhtia kuin isällään konsanaan ja moni juttu tuntui tutulta Hupin pentuajoilta.

Kovin on reipas poika kuulemma ollut. Hyvin on rannassa kaislikkoon tutustuttu ja riistapellollakin poikettu.

Omista koiruuksista mukana oli Hurri ja Hirmu. Nämä kaksi lähinnä siksi, että mentiin isännän autolla (johtuen siitä, että Ooppeli on pukeilla etupää ilmassa ja alatukivarret ja pakoputki irti) , johon ei koira yleensä oteta ja siksi, että pienelle koiruudelle varmaan riittää kaksi uutta tuttavuutta ja nämä omat vanhimmat on pentujenkin kanssa niin pomminvarmoja, kuin koira yleensä voi olla.

Alkuun Hakkea jännitti iso Hurri koiruus ja penneli tömpsähti pyllylleen kivetykselle selkä Hurria päin. Ihan kuin olis ajatellut, kun en nää, sitä ei ole.

Ei siinä tosin kauaa mennyt, kun reimu oli jo ylimmillään. Ensin Hakke riekkui Hirmun kanssa ja sen jälkeen tutustui isojen poikien hajujuttuihin Hurrin kanssa.

Valloittava pentu, josta tullee kyllä hyvä seura- ja metsästyskoira ja kyllä lupa on näyttelyynkin viemiseen saatu. Katsoaan, mitä kakarasta tulee.

Kuinkas ollakaan, kamera oli matkassa =O)





Lisää kuvia galleriassa.

lauantai 18. huhtikuuta 2009

Agiliitoa kisamuodossa

Tänään kisailtin oman seuran kisoissa molempien (Hupi ja Hurja) kanssa yhdet startit. Heti aamusella päräytettiin paikalle ja koiruudet sai (joutui?) jäämään autoon koko aamupäiväksi, kun itse oli töissä.

Ykkösten rata oli ensi silmäyksellä vaativa mutta loppujen lopuksi vaativin kohta oli alun kepeille meno. Meidän onneksi erityisesti Hurjan kanssa on treenattu ohjureilla vaikeitakin keppikulmia.

Hurjan rata:
Aluperin olin ajatellut (ennen kun näin radan) ottaa lentävän lähdön, kuten loppiaiskisoissakin. Tällä radalla se ei kuitenkaan tullut kysymykseenkään ja kun Hurja kerran pysyy paikallaan, oli normilähtö edessä ekaa kertaa kisoissa. Hurja pääsi hyvissä ajoin imuroimaan hallin lattiaa, ettei sitten lähdössä ja radalla tarvitse enää toteuttaa itseään nuuskuttelun muodossa.

Hurja pysyi hienosti lähdössä ja nenä ylhäällä.Keppien treenaamisesta on mitä ilmeisimmin ollut hyötyä, koska kepeille meno sujui enemmän kuin hyvin.
Ensimmäinen kielto otettiin A:lta: Hurjalla oli hyvin vauhtia koko radan ja niin tässäkin kohtaa. Olisi pitänyt ohjata koiruus suorempaan A:lle. Nyt Hurja tuli reilusti vinossa, eikä yrityksestä huolimatta päässyt ylös.

Toinen kielto oli niin ikään ihan oma moka... Jäi sitten käskyttämättä 16 hyppy ja Hurja tuli ohi. Älyttömän hyvä rata kuitenkin kaiken kaikkiaan ja meidän hitain este, keinu, meni sekin normaalia nopeammin.

Tulos siis 10 ja sijoituskin 3. =O)

Hupin rata:
Tapansa mukaan Hupilla oli vauhtia hiukan enemmän kuin taitoja: Kaksi kieltoa otettiin kepeiltä: ensimmäisellä yrityksellä Hupi pyyhälsi ohitseni keinulle ja toisella yrityksellä tyrkkäsin koiruuden itse väärälle puolelle.
Keppien jälkeen meno oli todella vauhdikasta ja sujuvaakin. Kontaktit Hupi otti mennen ihmeen siivosti. Kielto tuli kuitenkin vielä 6 hypyltä: Olisi pitänyt jarruttaa/kääntää Hupia aikaisemmin. Koiruus tuli 5 hypyltä niin lujaa, että kuin yritti reagoida myöhässä tulleeseen käskyyn, melkein kaatui kun yritti ponnistaa.

Hyvä hyllyrata siis, etenkin kun Hupi ei ole treenannut talven aikana missään ryhmässä ja treenikerat on laskettavissa melkein yhden käden sormilla.

Rata piirretty ulkomuistista!




Kisoista jäi niin työntekijänä kuin kisaajanakin hyvä fiilis ja nyt innolla odotetaan kesäryhmien alkua ja selaillaan ahkerasti SAGI:n kalenteria....

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Lätinää

Piti nyt sitten päästäisen kunniaksi jotain kirjoittaa, vaikkei mitään ihmeellistä ole tapahtunutkaan.

Pojilla on ollut pariin kertaan uusia naisseuralaisia lenkillä, kun Riikka on käynyt tyttöjen kanssa täällä päästelemässä. Kyllä on etenkin nuoriso nauttinut, Hupin ja Wenlan kemiat kohtaavat loistavasti, molemmat kun tuntuu olevan jatkuvasti liikkessä ja aina mennää täysillä.






Hirmu pääsi häntätikeistään ja varsin siisti näyttäisi haava olevan. Nyt täytyy vaan odotella karvojen kasvua ja katsella, josko sitten ilmoittaisi tuota mullikkaa johonkin näytelmiin. Toisaalta olin kyllä jo miettinyt, josko seuraavaksi vasta vetskuihin... saas nähdä nyt sitten. Hurjan olen laittanut Mouhijärvelle ja ekaa kertaa pyörähdetään AVOimessa.


Hurja täyttää kuun lopussa jo 2v, mihin ihmeeseen aika on oikein mennyt?! Ja vaarikoira saavuttaa heti kohta perään 11 vuoden kunnioitettavan iän. Ja edelleen Hurri on mun koirista se, joka vetää lenkillä tukevassa etukenossa, jos joku sopiva käry sattuu kohdalle. Ja beaglejen ohella Hurri on se, joka pitää ottaa metsälenkeillä kiinni jossain vaiheessa. Ei siksi, että tuoreet peuranjäljet (enää) vetäisi perässään, kuten beagleja, mutta kun ei vaari osaa hillitä menoaan yhtään. Jos annan sen riekkua tunnin holtitomasti, niin seuraavana päivänä on meno melko kankeaa.

Nyt kun treeni-into nousee ja sen ansiosta treenaaminen muuttuu taas aktiivisemmaksi, on kaikki otukset B-vitamiinikuurilla. Normaalistihan lorauttelen B:tä aina silloin tällöin kippoihin, nyt sitten säännöllisesti. B:n lisäksi mene OsteoMax:ia ja vaarikoiralle muutamana päivänä viikossa MSM:ää.

Treeni-innon lisäksi kevätaurinko on innoittanut taas aktiivisempaan remppaamiseenkin. Ja sekös koirille sopii: kamat on kannettu (ainakin osa) alakertaan ja näin ollen makuuhuonekin siirtyi alas. Ennenhän nukutiin ylhäällä, jonne koirat ei harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta päässeet. Nauttikoot nyt sitten, sinne ylös se makkari jossain kohtaa kuitenkin taas siirtyy.
Pääsiäisen jälkeen alkaa taas taipparikurssi. Kyllä oon jo odottanutkin, kivaa päästä taas tauon jälkeen viskomaan raatoja pitkin metsää (ja toisekseen, pakastin on ääriään myöten täynnä). Uusia tuttavuuksia on kurssille tulossa, innola odotan millaisi lupauksia nuoriso oikein on =O)

Siinähän niitä sitten tulikin taas, kuulumisia. Nyt lenkille ja sitten sukua morjestamaan.

Niin ja juu pääsiäisiä vaan kaikille noidille, tipuille ja munille tasapuolisesti.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Vihdoin

Kauan olen veräjästä haaveillut (jo edellisen pirssin aikana) ja nyt kun osui silmiin sopivan hintainen käytetty Kulkukoira- veräjä, niin olihan se ostettava. Tänään hain "pikku"paketin matkahuollosta.

Veräjä on alunperin Vectraan, joten sivuihin jää pikkusen isot kolot beagleja ajatellen. Saas nähdä, pysyvätkö, jos eivät, niin senkin varalle on kyllä suunnitelma ;o). Väliseinäkin puuttuu vielä mutta sillä ei ole sinällään kiirettä, omat kun ei sitä välttämättä tarvitse. Tarkoitus on kuitenkin laittaa, niin on helpompi lähteä kimppakyydilläkin liikenteeseen.


Ja kun kerran kevät on ja useimmilla autokuume, mulla ilmeisesti ”tuunauskuume”, niin Ostinpa sitten alkuperäisen väliverkonkin, kun ei sellaistakaan tuossa vielä ole. Se saapunee ensi viikolla.

torstai 2. huhtikuuta 2009

Tuohikorven Hoot ja vaakku

Tällä kertaa otin Tuohikorpeen tuliaisiksi mukaan vaakun.

Hurjasti oli pennut kasvaneet ja jopa minä näin eroja luonteissa, Elina ja Hannu näkee niitä varmaan vielä huomattavasti enemmän.

Kaikki pennut kävi ainakin tutustumassa Herra Varikseen, jokunen kyllä esiintyi selvästi edukseen vaakun suhteen.
















Lopuksi koko porukka vielä ruokailulla. Kaikilla oli hyvä ruokahalu ja kaikki tulivat hienosti (muutama ehkä muita hanakammin) pillistä vauhdilla syömään.





Maito se tuntuu silti voittavan vielä nappulat: juuri syöneenä kaikki rytäsivät välittömästo naskaleineen Oonan tissille, kun Oona päästettiin pentuhuoneeseen. Kärsivällisesti Oona vielä antoi pikku hetkiä imeä, vaihtoi vain huoneen puolelta toiselle välillä (ja sai siinä samalla naskalihampaat tipautettua tisseiltä).
Ja pakkohan se oli nuo poikien sukukalleudetkin kokeilla: Yhtä lukuun ottamatta löysin kaikilta helposti pikkuriikkiset kivekset. Ikää noilla nyt ei vielä paljoa ole, eli sen puolesta ei nyt ole hätää tuonkaan suhteen.


Kaikilla pennuilla on käsittääkseni jo nimetkin valmiina.
Yksi tyttö on porukasta vielä vailla rakastavaa kotia.