sunnuntai 13. joulukuuta 2009

V09 ja PMV09

Tänä vuonna autoon tuli pakattua kolme koiraa, joista tosin vain yksi oma, Hurja.

Aamusella siis Passatti kohti Ulvilaa (ja innokkaiden poliisisetien puhallutuksen jälkeen) Riikan pihaan. Auton pakkaaminen sujui yllättävänkin nopsaan, huolimatta kaiken maailman pussukoista ja nyssyköistä, joita Riikalla oli matkassa Wekon ja Lahja jenkin valiokinkereitä varten.

Matka sujui ilman yllättäviä mutkia ja oikealla taktikoinnilla ei Messarin parkkiksellekaan jouduttu (kumpanakaan aamuna) jonottamaan varttia kauempaa.

Lauantaina Hurjan kehä oli vasta puolen päivän jälkeen, joten mukavasti jäi aikaa turista kultsuihmisten kanssa ja seurata hiukan kehiäkin.

Hurjalle lauantaina ERI

Ryhmien jälkeen matka jatkui kohti Käpylää ja Oy Halpamatkat Ab:n varaamaa hotellia.
Kummelistakin tutun respan sedän pienoisten ”ongelmien” jälkeen saatiin koko lössi huoneeseen. Hurja parka ei ollut uskoa silmiään nähtyään Lahjan. Hurja mielestä Lahja oli selvästi hivenen epäilyttävä ja Lahjaa oli parempi tarkkailla sängyn päältä (liekö johtunut siitä, että Lahjan tassut eivät Hurjalle(kaan) asti näkyneet ;O) ).
Ravintolassakin piti käydä syömässä (etukäteen oli listaakin tullut netistä katseltua). Respan sedän (sen kummelista tutun) mielestä kun ruuhkaa oli ja kokkikin ihan paska. Vai oliko se sittenkin hidas?!
Palvelu Halpamatkoilla onneksi kuitenin pelaa ja koirien lenkityksen aikana asiantuteva matkanjohtajamme järjesti pizaaa ravinnoksi. Ja osaahan ne karvaranteet stadissakin lättyä vääntää..

Pizza napaan ja unta kuulaan oli siis loppu illan ohjelma.


Sunnuntai meni joltiseenkin lauantain kaavalla, Hurja sai tosin vain EH:n, kylläkin aivan koiran näköisellä arvostelulla. Shoppaillakin piti mutta kun tarjouksia ei oikeastaan ollut ja mitään suurta tarvetta ei millekään roinalle ollut, jäi shopailutkin suorittamatta. Noh, säästyipä rahnat.

Vaikka kotimatka alkoi heti kultaisten kehän jälkeen, kotipihaan pääsin vasta iltakymmenen jälkeen. Ajokeli ei mieltä ylentänyt ja pitihän sitä syömässäkin käydä.

Viikonlopun reissu oli hyvin onnistunut ja äippä ja Juha viihtyivät ilmeisen hyvin neljän koiran taloudessa (Hurri, Hirmu ja Hupi olivat äippällä hoidossa): ISO kiitos!!

Kiitos koko Halpamatkalaisten seurueelle ja kiva oli tavata beagletuttujakin, mukaan lukien molempien omien beaglejen kasvattajat.

Ja Passattikin sai tällä reissulla sen varsinaisen tulikasteensa ja neitsytmatkansa, Treen reissu (autossa vain yksi koira & ihminen) oli vain alkulämmittelyä. Ja hyvinhän P reissun rasitukset kesti =o)

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Tre RN

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä tuli vietettyä kostean kylmässä Niihaman maneesissa.

Omista koirista mukana oli vain ”ilmainen” vaarikoira, joka kyllä sekin meinasi jäädä kotiin, kun edellisenä iltahan harjasin reilun muovikassillisen karvaa pois. Noh, vaarikoiralla on onneksi mistä ottaa.

Hupin jälkeläisistä neljä: Oliver, Hilla, Hilma ja Hilda oli ilmoitettu niin ikään näyttelyyn. Pikku Hoot tekivät näin ollen näyttelydevyyttinsä virallisessa luokassa. Oliverille ja Hildalle H, Hilla ja Hilma saivat EH:t. Aikaahan nuoriso vielä tarvii ja toki jokaisella on virheensäkin, arvostelut oli kaikilla kuitenkin ihan mukavaa luettavaa.

Hurri voitti veteraaniluokan ERIllä ja oli lopuksi VSP veteraani. Erityisesti mieltä tietenkin lämmittää tuomarin maininta koiran hyvästä kunnosta =o)

Superonnittelut Riikalle, Merjalle ja tietenkin kasvattajalle Wenla Wekottimen valioitumisesta tyylillä!!

lauantai 28. marraskuuta 2009

Jälkiä talven kunniaksi

Koska keli sallii, niin miksei käyttäisi sitä kerrankin hyväkseen.

Kävin nyppäämässä lähimetsään aamusella kolme verijälkeä.

Hurjalle tein reilun 500m kahdella kulmalla ja lisäksi pari lyhyempää jälkeä kulmalla nuorisoa ajatellen. Hiukan ennen kolmannen jäljen loppua alkoi (luonnollisesti) vesisade...

Ennen ”illan” pimeyttä Hakke saapui tapahtumapaikalle ja pääsi elämänsä ensimmäiselle jäljelle. Jälki kiinnosti alun lyhyen pätkän melko mukavasti, jonka jälkeen piti sitten ryhtyä lisäämään vauhtia, jonka seurauksena nenä nousi tietenkin maasta. Loppuun asti päästiin pienien vauhdintiputtamisien jälkeen kohtuullisesti. Sorkan Hakke nosti haulla ja nappasi sen välittömästi mukaansa.

Seuraavaksi jäljelle pääsi Huua. Jälki oli Huualle toinen. Alku tarkaan ja suht rauhallisesti. Ensimmäisellä suoralla piti otta pari vauhtipyörähdystä =O/ Ensimmäisen makauksen merkkasi melko hyvin, ei kuitenkaan tarkistanut mitenkään erityisen hyvin. Toinen suora menikin jo sitten paljon rauhallisemmin ja paremmin, muutaman kerran ajautui sivuun jäljeltä, jonne palasi kuitenkin hyvin nopsaan ja omatoimisesti. Toinen makaus tutkittiin jo paljon tarkemmin ja pitipä siihen konttiakin nostaa. Loppusuoralla vaan paransi menoaan ja jäljesti suoraan sorkalle, jonka nappasti suuhun.

Koska Niilo ei pelipaikalle päässy, pääsi Hakke ajamaan toisenkin jäljen. Nyt meno lähenteli jo jäljestämistä ja kun narun yläpäässäkin oli rauhallisempaa, malttoi Hakkekin keskittyä työn tekoon. Tosin, vieläkin piti välillä yrittää lisätä vauhtia hurjasti. Vauhti tiputettiin kuitenkin maltillisesti ja hiljaa pysähtymällä ja annettiin Hakken itse miettiä, mitä oltiinkaan tekemässä. Makauksen Hakke merkkasti tällä jäljellä syömällä. Sorkasta mentiin aavistuksen ohi mutta vain aavistuksen.

Hakkella varsin mukavat ensimmäiset jäljet, eikä Hurjankaan meno hullumpaa ollut. Voisin jopa väittää, että Hurjan häntä kertoi nyt (minullekin), koska tehtiin tosissaan töitä. Mikäli kelit sallii, niin eiköhän me jokunen jälki vielä vedetä.

maanantai 23. marraskuuta 2009

Pikakuulumiset

Johan on taas mennyt aikaa kuulumisten kirjoittamisesta...
Eikä ole oikein mitään hyvää tekosyytäkään, rehellisesti sanoen, ei ole vaan jaksattanut.

Josko sitä taas kerran yrittäisi (vaikka pimeiden iltojen iloksi) ryhdistäytyä.

Pentutreffit tuli pidettyä ja mukavata oli! Oikein mukavan oloisia nuoria koiria kaikki, jotka treffeille pääsivät. Kuvia treffeiltä löytyy Tuohorven galleriasta.

Hupin PK kisakausi on ohi. Valitettavasti kisakausi loppui keskeytettyyn kokeeseen Ylöjärvellä =o( Vain yksi ukko nousi metsästä...

Hurja on treenannut kesätauon jälkeen ahkerasti agiliitoa ja koska edistysmistäkin tapahtuu mukavasti, voi kisakalenteriakin ryhtyä vilkuilemaan.

Hurri porskuttaa vielä reippaasti, joskin entistäkin valikoivamman kuulon kanssa, eteenpäin.

Hirmun kanssa on tahkottu TOKOa häiriöttä ja sen verran pitäisi itsestään repiä irti, että lähtisi treenaamaan pikkuhiljaa häiriössäkin.

Hakke -pojasta on kasvanut jo iso poika ja kehitys ensi syksyn koitoksia ajatellen näyttää tosi mukavalta.

Näillä mennään nyt eteen päin.

Nyt jäämme odottelemaan innolla huomista hierojavisiittiä, edellisestä kerrasta onko jo hävyttömän paljon aikaa =o/

sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Haku ulvila

Vaihteeksi kakkostulos =o/ ja esineistä ”jäi kiinni” tälläkin kertaa. Hipsukoissa siksi, ettei muistakaan alueista täysiä tullut.

Suoritusjärjetyksessä:

TOTTIS

Seuraaminen: ok
Istuminen: ok
Maahanmeno & luoksetulo: muuten ok mutta Hupi meinas tulla suoraan sivulle. Korjasi kyllä omatoimisesti mutta korjauksesta johtuen jäi aika vinoon.
Seisominen & luoksetulo: tuli kuulemma muutaman askeleen perässä.
Tasamaannouto: Vanha jekku kaivettiin taas esiin, kerpele sentään. Lähti hyvällä vauhdilla mutta päätti purkaa paineensa vanhan tavan mukaan kapulan heilutteluun. Annoin toisen käskyn, jonka jälkeen palautti ok, joskin kaukana.
Hyppynouto: Liike sinällään ok ja pisteet meni työtapaturmasta. Hupi koski hiukan estettä jo menvaiheessa (tätä ei tee yleensä koskaan). Takaisin tullessa tuli vissiin laskuvirhe ponnistuksen kanssa. Hupi jäi munistaan esteeseen kiinni ja kaatoi melkein esteen peräänsä. Tiputti kapulan em. hässäkässä kapulan, nosti kuitenkin ilman eri käskyä. Palautus vino ja turhan kaukana.
Estenouto: OK
Eteenlähetys: ok
Paikallaolo: ok.
Tasamaa- ja hyppynouto pudotti ikävästi pisteet alle 80, 79.

Tuomarina: Harri Heikkonen
Siellä täällä arvostelussa mainittiin: ”saisi olla vieläkin nopeampi”. Noh, näinhän se tietenkin on, kun kyse on kuitenkin ylimmästä luokasta. Osaan liikkeitä saan varmasti Hupille nopeutta, kaikkiin en. Näillä mennään.

UKOT:

Ukoissa ei mitään kummallista tapahtunut. Pistoja tehtiin varmaan 7-8, ilmaisut jees, muttei missään tapauksessa mitkään erityisen hyvät. Aika riitti enemmän kuin hyvin.
Pisteitä 166
Tuomarina: Hannu Viertonen


ESINEET:

Yhden toi, muun ajan juoksi. Oikean peräkulman näin merkkaavan, ei vaan riittänyt motivaatio hakemaan riittävästi. Kolmannenkin yli oli kuulemma juossut mutta mun silmiin ei saanut tästä edes käryä.
Pisteet: 9
Tuomari: Harri Heikkonen

Yhteensä pisteitä siis: 254
Tasaista linjaa ollaan tänä vuonna paukutettu. Ne kokeet, joista on tulos tullut, on pisteiden osalta ollut haarukassa.

Mä niin mielelläni kyllä sen ykkösen tänä vuonna jostain hakisin....

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Vuoden 2009 TOKOilut

Kun olen päättänyt, että kerta vuoteen pitää TOKOssa kisata jonkun koiran kanssa, niin tänään piti tuo päätös lunastaa tän vuoden osalta.

Ajatuksena on toki ollut, että starttaisin jomman kumman beaglen kanssa mutta kun ne nyt ei ole edes sinnepäin kuin kisakunnossa, piti valjastaa Hupi.

Treenattu ei olla lainkaan, lukuun ottamatta satunnaisia kaukokäskyjä ja eilis illan merkkiä (=löin merkkitorpön keskelle pihaa ja käskytin Hupin siihen). Tai siis, totta kai me noita PK tottiksessakin olevia liikkeitä ollaan treenattu.

Aamusella käytiin Äippän, Juhan ja Hakken kanssa poimimassa suppiloita ja siitä sitten tavarat reppuun ja koiran kanssa kävellen kohti koepaikkaa.

Tässäpä liikkeittäin ja jokunen omakin kommentti ;O)

Paikalla istuminen 0
Meni maahan ennen puolta väliä

Paikalla makaaminen 9
Meni ensimmäisen koirakon käskystä maahan (no siis juu, enhän mä edes ”tiennyt” että EVLssä nykyjään toimitaan näin)

Seuraaminen 8,5
Tuomarin sanoin: Koira ahdistaa liikaa (siis What??), varmaan on PK puolella sallittua mutta tämä onkin TOKO?? Joopa... Ei mulla muuta

Idari: 6
Seisomisessa istui, kuten arvelinkin

Luoksetulo: 7
Oli noussut puoli-istuvaan asentoon ja taisi maahan meno mennä pitkäksi

Ruutu: 0
Jäi ruudun eteen, lisäkäskyllä ruutuun mutta ulos maahan – käskystä

Tunnari: 0
Nosteli alkupään tikkuja, löysi kumminkin oman mut olis vienyt senkin liikkurille (jaa miten niin on tullut joskus ihan vähän paineistettua)

Hyppynouto:0
Kiersi takaisin tullessa

Ohjattu: 0
Ihan oikea tuli, vaan mitäpä sitä mihinkään merkille pysäilemään

Kaukot: 7,5
Liikkui jonkun verran
Ja tulos huimaavat 119,5 pistettä (eli ei tulosta)

Nooh, onnpa tämäkin ”taakka” harteilta pois. Ensi vuonna sitten taas, millä koiralla, sitä ei vielä tiedä.
Ja jos joku oikein hullun puuska iskee, niin saattaa olla, että rupean treenaamaan heti, kun Hupi ensin saavuttaa KVA:n

lauantai 12. syyskuuta 2009

Tottista ja hakua

Aamusella (siis klo 10, joka on mulle jo enemmänkin aamupäivää) suunnattiin kohti Ulvilaa.

Ensin Minnan ja Peen kanssa pikku tottistelut kentällä ja perään haku.

Tottis meni ihan tason mukaan, seuraamisessa voisi väittää tapahtuneen parannusta. Seuraaminen on nyt kauttaaltaa paremmin kontaktihakuista ja vire sopiva. Jonkun sortin ongelmahan on ollut Hupin pomppiminen alussa (koiran kirsu koskee ajoittain mun lippalakin lippaa). Kovasti olen koittanut panostaa omaankin liikkumiseeni ja viretilaani. Onpa tullut todettua, ettei ne ”siinnepäin on ok” treenit anna meille kummallekaan mitään.

Tasamaanoudossa vauhti (nimenomaan palautus) on paranemaan päin, edelleen palautusasento on turhan kaukana.

Haussa ukot oli helpossa paikoissa ja pääpaino ilmaisulla.
Ilmaisut paranee ja asento niissäkin tuntuu etenkin umppareilla rauhoittuvan. Eka ukko on edelleen pieni ongelma, tai ehkä oikeammin ukon häirintä, etenkin jos ukko on avoin. Nytkin laitoin Minnin ekaksi, pressun alle, kun tuntee Hupin ja osaa toimia sen mukaan, mitä tarve vaatii. Tänäänkin jo heti kuudennella maahanmenokäskyllä pakitti ja jäi makamaan, sitä edelliset kävi kyllä maassa muttei malttanut olla siellä. Käskyt tulee siis ukolta.

Viimeistä ukkoa lukuun ottamatta menin kaikille mutta maalimies hoisi palkkaamisen omatoimisesti, itse lähinnä kehuin tai vain liikuskelin Hupin lähellä. Ekat ukot, palkkana narupallo (heitetään piilolta parin metrin päähän) ja kahdella viimeisellä ruoka. Viimeiselle ukolle en mennytitse lainkaan.

Hyvä keli, hyvät treenit, kiitos Minni, Janika ja Linda!

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Tirppatreeniä

Päätin hyötykäyttää kaiken eilisistä treeneistä jääneistä tirpoista ja lähin vaakun, heinuri, Hupin & kameran kanssa pellolle.

Hupi ei ole riistan kanssa treenannut yli puoleen vuoteen. Ainoat riistatouhut on olleet käytännön hommia.

Vauhtia, intoa ja ihme kyllä, kuuliaisuuttakin oli mukavasti (oliskohan tuo koiruus aikuistumassa??).

Alkuun otettiin muutamat muistit, joissa ei ongelmaa, kuten ei ole koskaan ollut.
Neljä ykkös markkerausta ja pari kakkosta. Markkeeaukset tein niin, että jätin koiran taakseni muutaman kymmenen metrin päähän ja heitin markkeeraukset.
Tässäkään ei ongelmia ja miksipä olisi, Hupi on kakarasta asti ollut hyvä markkeeraaja.

Loppuun tehtiin vielä pari pitkää, motivoitua, helppoa mutta pitkää ohjausta. Nämäkin onnistui moitteetta =o)

Riistankäsittelykin oli riittävän hyvä. Voishan Hupi noita vaakkuja kantaa mun makuun pinnallisemminkin mutta kun ei niin ei. Riistaa ei ole rikkonut sitten kakara-ajan parin kerran, joten mitäpä siihen puuttumaan. Ongelmana (johon olen joutunut puuttumaan) on yleensä ollut riistan pyörittely, joka ei todellakaan näytä kovin hyvälle/siistille, vaikke tirpat ole tästäkään sen kummeminkärsineet. Tähänkään en joutunut tänään puuttumaan.

Hupi olisi varmasti ihan ok NOMEkoe koira, jos mulla olisi aikaa treenata vaikeammissa maastoissa ja paukkua. Hupi ottaa kohtuuttmat kierrokset paukusta (koetilannetta ajatellen) ja kun se ei käytännön hommissa haittaa, niin en ole jaksanut/ehtinyt/kokenut (ainakaan vielä) tarpeelliseksi sitä pahemmin treenailla. Paukkua pitäisi tietysti treenata paukulla mutta kun siinä kohtaa se mutta tuleekin: pitäisi pystyä tekemään sellaiset treenit, ettei missään kohtaa mene sen kriittisen pisteen yli ja saada koira rauhaan → palkka. Tosiaan kun pääpaino on toistaiseksi tuolla PK-puolella ja käytännön hommia tuo ei haittaa, niin on ”vähän” jäänyt.

Vaan mistäpä tuota tietää... Katsellaan miten syksyn PK-kisat menee, jos oikein hyvin, niin voishan sitä keskittyä sitten vaikka hetken NOME puoleen. Motivaattorina tässäkin on tuon Tumpulan pään kasvu =o)

Ja kyllä, yhä edelleen rakastun Hupiin päivä päivältä enemmän. Mii laiks!

Ja sitä kuvasaastetta (lisää galleriassa)






tiistai 8. syyskuuta 2009

Taipparitreenejä

Tänään oli taasen vuorossa taipparikurssi. Periaatteessa viimeinen kerta, mutta eiköhän sitä vielä muutama kerta ainakin kokoonnuta.

Ilma suosi tänään, kuten on suosinut muinakin kertoina, olisko yhtenä kertana ihan hiukan ripsutellut vettä..

Vuorossa oli hakua ja ne koirat, jotka hakua pääsivät treenaamaan, tekivät sen variksilla + yhdellä mukana olleella heinurilla.

Koiria oli mukana tänään ennätysmäärä, kun treenaamassa oli muutama ”vieraileva tähtikin”, pitkänmatkalaiset tulivat Seinäjoelta asti :D. Jos en aivan väärin laskenut, 15 koiraa treenasi tänään. Täytyy kyllä sanoa, että jaloissa tiesi ja vaakkujen ulkonäöstä oli hyvin päätetävissä, että hiukan vajaa 4 tuntia tuli metsässä tarvottua. Mikalle iso kiitos avustuksesta!

Kaikki koirat toimivat kivasti, osa odotettua mukavammin. Seinäjoen vahvistukset olivat molemmat todella mukavia nuoria koiria. Molemmilla oli hyvä työskentelymotivaatio ja etenkin nartulla todella hieno riistankäsittely. Kummallekin vaan treeniä hiukan lisää, jotta asiat selkeentyvät (koirille) ja ohjaajille lisää rauhallisuutta → mars taipumaan =o)

Mukana oli taasen Hupin jälkikasvuakin, Hakke ja Hilla. Molemmat käyttävät nenäänsä hienosti ja vauhtiakin löytyy. Hilla teki ensin markkeerauksia siipidameilla ja vaakulla. Markkeerausten jälkeen vietiin Hillan kanssa yhdessä damit&vaakku metsään. Hilla haki hienosti ja irtosi mallikkaasti ja itsenäisesti. Palautukset oli niin ikään mallikkaita. Vaakku on Hillan mielestä superkiva ja siksipä se oli tälläkin viikolla vielä kohmeloinen (ei siis krapulassa vaan vielä hiukan jäässä).

Hakkella oli ensimmäisellä kerralla hiukan liikaa vaakun omimista ja riistan käsittelykin oli sitä luokkaa, että jouduin puuttumaan siihen aika ronskisti.

Viimeviikolla tehtiin pupuilla jälkiä ja ne menikin palautuksineen mallikkaasti, Hakke oli tosin varmuudeksi valjaissa ja liinassa.

Tänään metsässä oli tyystin eri koira. Kuten Hillakin, hakee Hakkekin vielä kohmeloista vaakkua.
Hakkelle tehtiin vaakulla muutamat markkeeraukset ja muutama muistitreeni.
Kyllä täytyy sanoa, että on hienoa, kun Juha panostaa koiruuteen täysillä! Ja miksei panostaisi, onhan Hakkesta tarkoitus tulla täysverinen metsästyskoira.

Hakke nosti vaakun joka kerta empimättä, ja ennen kaikkea pelaamatta, suuhun, piti nätisti koko ajan ja palautti suoraan Juhan syliin! Muutamalla ekoista markkeerauksista käskin Juhan kutsua (pillillä), viimeisillä Juha oli ihan hiljaa ja vaakut tuli siitä huolimatta täysillä suoraan syliin. Luovutus on vielä namiin vaihtamista: Hakke palauttaa, tavoitteena että ehtisi vieläpä istumaan, saa pitää vaakkua hetken, jonka jälkeen tulee luovutuskäsky ja vasta tässä vaiheessa (käskyn jälkeen) Juha ottaa namin taskusta.

Vaikka Juha ei ehdi tällä konstilla vaakkua käteen ottamaankaan, on se toistaiseksi mielestäni paras tapa: näin ei jouduta luovutuksesta keskustelemaan lainkaan, vaan se sujuu yhteisymmärryksessä.

Hyvä Hakke ja Juha =o)

Vaikka näiden iltojen jälkeen on takki melkoisen tyhjä, nähtyään ja opastettuaan paljon erilaisia, eri ikäisiä koiria ja ohjaajia, täyttyy se nykyään myös hyvin nopeasti uudelleen. Eikä missään tapauksessa vähiten siksi, että kaikki antavat itsestään sitä parasta mahdollista yrittämistä ja se on minulle se suurin palkkio =o)

Tottista ja esineitä

Tänään oli vuorossa tottis ja esineet.

Tottis normmeisinkiä, sen enempää mihinkään painottamatta, pääpaino siihen että koiralla oli kivaa... Ja Hupillahan oli: pallo, pallo, narupallo, anna pallo ja palkan lentämisen jälkeen katon kautta ympäri ja takaisin.
Ihanan onnellinen ja iloinen rakkine =o)

Tottisten jälkeen otettin vielä Minnin kanssa esineruutu. Esineet oli Minnin ja Peetu kävi ensin ruudussa.
Hupilla vauhtia oli alkuunsa taas aivan liikaa. Muutaman kerran kutsuin poiskin, kun koiruus rupesi lähenemään hiukan liikaa pikatietä. Kaksi nousi viidessä minuutissa. Viimeistä sitten etsittiinkin.. kun ei esinettä tuntunut löytyvän, vippasin Hupin huomaamatta yhde löydetyistä takaisin ruutuun, jotta saatiin onnistunut loppu.
Sitä yhtä etsittiinkin sitten sekä Hupi, minä ja Minni, ihan kuin olis maa nielaissut koko esineen. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin: Hupi sen viimeisenkin sieltä ruudusta nosti.

Pikkusen tarttis noihin esineisiin panostaa. Sieltä kun on jaossa niitä ”helppoja” pisteitä. Eikä me nyt niin ihmeellistä treeniä tarvittaisi, lähinnä sitä rauhaa ja rutiinia esineruutuun. huoh

perjantai 4. syyskuuta 2009

Vaarikoiran kasvojen kohotus

Jaa, no ei ehkä kuitenkaan...
Leikkurissa käytiin kumminkin. Hurrilta poistettiin pieni kasvainpatti oikean korvan edestä.

Meikäläistä jännitti jo illalla, aamusta puhumattakaan. Onhan Hurrilla ikää jo yli 11v.
Turhaan jännitin leikkaus meni hyvin ja koiruutta hakiessa Hurri oli jo hyvin hereillä.

Kauluri päässä kaupan kautta kotio.
Olin jotenkin ajatellut, että Hurri olis veto pois ainakin illan. Ja paskan marjat. Muutaman tunnin nukkui ja sit alkoi meno ja meininki.
Hurri tolla satelliitillaan ilmeisesti kaikki kanavat (mukaan lukien Hard Core hydrauliikka). Vaari painelee menemään hevosen vauhtia, ihan kuin pari-kolme vuotta sitten. Sen verran kauluri veetuttaa, että oviaukoissa ja ulkona menee täysilla, niin pääsee varmaan eteenpäin.

Hirmu on ottanut Hurrin "tilan" yllättävän hyvin ja jättänyt leikkaushaavankin rauhaan (yleensä "hoitaa"), eikä ihan hirveästi ole protestoinut sitäkään, että joutuu eri puolille porttia koirien jäädessä yksin kotiin.

Viikon päivät tässä pitää nyt sitten odotella patologin lausuntoa, vaikka ei se lausunto varmaan mitään asiaa mihinkään suuntaan muuta... Oli tuomio sitten hyvä- tai pahanlaatuinen kasvain.

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Sängelle!

Pellot puitiin tänä vuonna muita vuosia aiemmin ja mun & poikien syksyn suurin huvi pääsi alkamaan =o)

Luulisin, että koiruudetkin odottaa sänkilenkkejä yhtä paljon kuin itse niitä odotan. Itse pääsen kuvailemaan ja koiruudet juoksemaan sydämensä kyllyydestä.

Metsässä käydään toki läpi vuoden mutta kun siellä ei nuoriso saa juosta hevosenvauhtia paskarinkiä, ihan vaan loukkaantumisriskin vuoksi. Nuorison vauhti on sitä luokkaa, ettei järjellä ole mitään tekemistä sen kanssa ja kun kimpassa mennään, ei ne nenätkään ehdi aina osoittamaan menosuuntaan.

Nykyään Hupi ja Hurja pääsääntöisesti jo muistaakin tuon metsän säännön, ja taitaa ne muistaa senkin, että pellolla saa painaa niin paljon kuin sielu sietää =O)
















sunnuntai 30. elokuuta 2009

Golden Show 2009

Jokusia päiviä on tullut näpyteltyä näyttelyluetteloa ja kirjoiteltua arvostelulomakkeita...

Täänään oli siis Porin Seudun kultaisten ensimmäinen virallinen näyttely.

Aamulla tuli touhuttua järjestäjän toimissa ja kehien alettua näytteille-esittäjän toimissa.

Suureksi ilokseni Hupin jälkeäisiä oli paikalla kuusi: kolme narttua ja kolme urosta Tuohikorpelaisia.

Kaikki ”pikku”pennut saivat kehitysvaiheeseensa ja rakenteeseensa nähden hyvät arvostelut. Tästä on kaikkien hyvä jatkaa. Osa tarvitsee enemmän aikaa kuin toiset!

Isoissa pentuluokissa 5-7kk (20 pentua/luokka) ei sijoituksia tullut, Hakke toisn pääsi jatkoon kuuden parhaan joukkoon.



Kuva ©Hannu Pruuki


Kuva ©Hannu Pruuki



Kaikkien arvostelut ja kuvia lötytyy kotisivuiltani, kuvia on myös Tuohikorven kuvagalleriassa.

Hupille käyttöluokassa ERI2, hyvällä arvostelulla, siitäkin huolimatta, että koiruus lennätti karvaa enemmän kuin laki salli.
Hurri kilpaili ainoana luokassaan. ERI rapsahti ja lopulta Moppekoiranen oli VSP vet =O)


Kuva ©Niina Laurila



Kuva ©Niina Laurila


ISO kiitos Jonnalle ADHD Hupin esittämisestä, ei varmasti ollut niitä helpoimpia esitettäviä ;O)

Koko järjestelyporukalle kiitos puolestani ja Riikalle onnittelut niin omien koirien, kuin kasvattienkin menestyksestä!!

lauantai 29. elokuuta 2009

Härmä RN

Kello soi aamulla kukonlaulun aikaan ja siitäkin huolimatta heräsin puoli tuntia ennen kellon pirinää.

Aamun ohjelmassa oli kolmen koiran lenkitys, kun vaan yksi, Hurja lähti mukaan. Tänään oli luvassa siis se viimeisen SERTin metsästys =o)

Tavarat autoon kera eilen illalla pestyn koiran. Auton nokka ennen kuutta kohti Ulvilaa ja Riikan luona Fipatin pakkaus, joka kieltämättä tuotti hieman päänvaivaa.

Matkassa oli siis mukana kolme kultaista (Veeti, Elma ja Wenla) + Hurja + tietenkin kaikki tarpeellinen tavara. Paitsi se unohtunut sateenvarjo.

Riikka oli nukkunut yövuoron jälkeen kaikki 2,5 tuntia, joten yksimielisesti päätimme, että minä ajan. Matka sujui yllättävänkin nopsaan ja paikallakin oltiin melkein aikataulussa, hiukan jälkeen 09.

Tietenkin, kun näyttelyyn ilmoitetaan kahta rotua, ne eivät ole lähimaillakaan samaan aikaan, etenkään kun rodut on kahdella esittäjällä.... Hurjan kehä alkoi vasta klo 13.

Beagleja oli ilmoitettu mukava määrä ja ihan ok minulle uusi tuomarituttavuus Jari Fors koirat arvostelikin.

Hurjalle tuli noottia hännästä, se kun tuppaa kaartuman vielä turhan paljon selän päälle. Vaan ei siinä kaikki, oli koiruudessa (vai omistajassa) toinenkin perustavaa laatua oleva vika: Hurjan häntä oli trimmattu =oP Noh, makunsa kullakin. Eikä tuo trimmaus mitä ilmeisimin ihan koko koiraa pilannut. Tuloksena se viimeine SERT ja ROP.

Ryhmäkehiä odoteltiinkin sitten lähemmäs neljään. Ensin vuorossa oli Riikan Veeti, joka ei tällä kertaa sijoittunut. Välillä tuli vettäkin enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Jenkkicockereita kuvatessa oikein pahaa teki, kun hienosti laitetut turkit mivät kaiken veden ja purun itseensä..



Hurjan ryhmän tullessa vuoroon, astui koiruus mitä ilmeisimmin metallilastuun, jota koko näytteöypaikka oli täynnä. Hetken kävi kyllä jo mielessä, että kehä jää väliin. Hurja piti toista takakonttia ylähäällä ja suorastaan ulahti, kun varpaiden väliin painoi. Ryhmään kuitenkin päästiin ja metallihilukin ilmeisesti pois, koska liikkuminenkin onnistui melko hyvin. Kotiin tuomisina RYP2 sija kotimaisen ajokin jälkeen.

kuva©Terhi Riihimäki


Kotimatka sujui leppoisasti, mitä nyt Fipatti hivenen ulahteli ja jutukin menivät ehkä aavituksen levottomiksi... Kotona olin kahdeksan jälkeen. Onneksi ihana äippä kävi ulkoiluttamassa kotijoukot Mikon lomaillessa Kuopiossa, Kiitos äippä, taas. Hurja oli reissusta sen verran väsynyt, ettei lenkille hinkunut, muu porukka kyllä.

Iltapuhteeksi pesin ja tuunasin vielä Hupin, onneksi Hurri tuli laitettua jo eilen...

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Sorsakauden aloitus

Hupin (ja minun) sorsastuksen aloitus oli tänään. Isäntä on toki jo pari kertaa käynty ja saalistakin syötäväksi tuonut.

Minä toimin vain koiranohjaajana, miehet hoisivat nuo pudotushommat.

Aamusella rantaa päästyämme, oli Hupille heti hommia tiedossa. Jupe oli saanut pari hanhea, joista toinen oli vielä noutamatta. Ohjaustehtävä tiedossa siis (helppo sellainen)

Hupilla oli kierroksia koneessa taas hiukan enemmän kuin laki sallii ja ensimmäinen lähetys meni odotusten mukaisesti vain turkin kasteluksi.

Toisella lähetyksellä koira kiven päälle rantaan ja kirsu oikeaan suuntaan. Tuuli toi ilmeisesti käryn samanaikaisesti, kun Hupin kaula kasvoi senteillä. Koiruus bongasi hanhen helposti silmillä mutta otin kuitenkin ohjauksen käskyillä loppuun asti treenin vuoksi.

Hupi ei ole ennen päässyt noutamaan hanhea (tai muutakaan yhtä isoa), vaan eipä vaikuttanut noutoon lainkaan. Hieno nouto ja ilmesesti hanhi oli riittävän iso, kun Hupin ajoittain levoton suukin oli hyvin rauhallinen.

Toinen nouto oli niin ikään ohjaus. Hupin ja mun ”passipaikka” oli rannasta jonkun matkaa kuivalle päin. Tavi oli aika lailla samassa kohtaa, kuin aiemmin noudettu hanhi. Nyt ei silmistäkään ollut apua, tavin koon ja värin vuoksi.
Lähetys samasta kohtaa kuin äsken, alkumatka hyvää ohjausta ja loppumatka käryn avustamana. Tavi räpisteli vielä pari kertaa ja ilmeisesti tästä johtuen se tippui kerran matkalla veteen. Ei kuitenkaan mainittavaa ongelmaa haavakonkaan suhteen, taisi olla vaan Hupille outo juttu. Tosin nyt Hupin levoton suu taas näkyi =o/ Muutaman kerran jouduin muistuttamaan, miten sitä tirppaa oikein tuodaan. Kuitenkin hyvä palautus ja tavi ehjänä perille.

Loppuaamu olikin sitten melko hiljainen. Ukot lähtivät käymään vielä kanootilla saaressa ja sieltä tuli yksi lokki, jonka Hupi pääsi vielä lopuksi markkeerauksena noutamaan.

Kiva aamureissu vaikka paluumatkalla pellolla olleita hanhia ei päästykään yllättämään. Tulipa kuitnekin taas itselle lisää kipinää, kun oli tapahtumiakin.
Viime vuonna oli niin huonosti edes lentoja, etten kokenut itselleni tai koiralle mielekkääksi kytätä montaa tuntia ”ei mitään”, en etenkään, kun kyse on Hupista. Hurrin kanssa asia olisi aivan toinen.

Varsinaista toimintakuvaa ei ole, kuva vain saaliista, niiden saajasta ja onnellisesta noutajasta =o)




Ja illalla nauttittiin torstain saalista. Enpä muista, koska olisin noin mureaa ja herkullista sorsaa syönyt =oP

lauantai 22. elokuuta 2009

Tuohikorven sorsastus

Tuohikorvessa ollaan oltu ahkeria sorsastuksen suhteen.

Tositoimiin on päässyt niin Hupin morsein Oona kuin Sunnymummukin.

Hupin tytöt Hilla ja Hilda on myöskin pääseet riistaan tutustumaan.
Hyvä hyvä Tuohikorpi!!


Oona tositoimissa ©Tuohikorven


Hilla ©Tuohikorven

Lisää juttua voi lukea Tuohikorven foorumilta

Tuohikorven H - pentujen kuulumisia

Käyn aktiivisesti katsomassa & lukemassa Tuohikorven foorumilla Hupin jälkeläisten touhuja ja varsin mukavasti näyttää kaikilla menevän.
Hienoa!!

Ensi vkl:na nähdään suurimman osan kanssa Porissa, odotan innolla tapaamista pentujen kanssa.

Parit kuvat foorumilta kopioituina:



Hilda


Hessu


Herodes


Olliver

Moongolden kaksikko

Hupin ensimmäisen pentueen, Moongoldens kaksikon, kuulumisiakin on tullut mukavasti kuvien muodossa.

Selman sain lisäksi tavata Kihniön näyttelyssä


Liitteeksi parit kuvat Aksusta ja Selmasta


Selma


Aksu

tiistai 18. elokuuta 2009

NOU reenit

Tänään alkoi siis syssyn treenit.

Mukana oli mukavasti uusiakin koiruuksia ja nyt mukana prosentuaalisesti enemmän myös muita noutajia, kuin kultaisia, unohtamatta Niilo THE seisojaa.

Ihan lupaavia oli mun mielestä kaikki koirat (nuorisojengiä eniten) ja mukava oli nähdä, miten kevään kurssilaiset oli kesän aikana kehittyneet. Eikä siis vähiten ne ohjaajat.

Ei niin kivaa oli sitten tase Hakken riistan käsittely =o/ Intoa on valitettavasti hiukan liikaa... ja sen kyllä sai vaaku tuta...

Noh, enpä mä kyllä ole ainakaan vielä niin kovin huolissani, koiralla on ikää alle 1/2 v. Eikä isänsäkään ollut tuossa vaiheessa niin kovin hellä.
Hakke taitaa isänsä tapaan jäädä pienelle riistatauolle ainakin puoleksi vuodeksi. Pelkoa siitä, ettei riistaa ottaisi ei ainakaan ole olemassa.

Treenaamassa oli nyös Hilla.
Hillallakin tuntuisi olevan melkoisesti kiinnostusta riistaan. Hilla saapi varmaan riistan kanssa jonkun verran touhutakin, ei kuitenkaan ihan mahdottomasti Hillakaan. Hillan kiinnostus meni ensimmäisellä kerralla selvästi hajupaljouteen ja tilanteeseen. Mukavalta vaikuttaa kuitenkin Hillankin meno =o)

Näillä mennään ja tästä on hyvä jatkaa

maanantai 17. elokuuta 2009

Hakke näyttelytreeneissä

Hakke on käynyt nyt parina maanantaina SATSKY:n näyttelykoulutuksessa raviradalla.
Viime viikolla oli ensimmäinen kerta ja taas tuli todistettua pikkumiehen loistava luonne.

Vaikka Hakke on käynyt jonkin verran maaseudun rauhasta katselemassa myös muuta elämää, olin taas kerran ilmoisesti yllättynyt koiruuden käyttäytymisestä.

Ei hetkauttanut Hakkea sen enempää suuri koiramäärä (eri kokoisia, näköisiä, ikäisiä), kuin hevosetkaan. Reippaasti Hakke treenaili ja seisomisetkin meni melko mallikkaasti, liikkumisesta puhumattakaan. Hampaiden katsominen meni hännän vispatessa ja kiveksetkin sai kroplata ilman minkään sortin ongelmia.

Tänään treenit meni jo "rutiinilla", pikkumies höökäsi autosta iloisena suoraan näyttelyhihnaan ja muiden joukkoon kuin vanha tekijä =o)

Hakkesta tuskin näyttelykoiraa/ -tähteä (varmaan muutama näyttely/vuosi) tulee mutta tälläinen treeni on kuitenkin nuorelle koiralle enemmän kuin tarpeellista. Kiitokset siis äippälle, kun on Hakkea treeneihin tuonut!

sunnuntai 26. heinäkuuta 2009

Kaunismoppe ja Metallimusiikkia

Tänään auton nokka aamulla kohti Kihniön ryhmänäyttelyä.

Eilen illalla pesin (ja ihme kyllä laitoin oikein ajan kanssa) Hupin. Hurria en viitsinyt pestä, kun en ollut yhtään varma, otanko vaaria lainkaan mukaan. Hiukan suurempia siistein Riikan jokusen viikon takaisen trimmauksen jäljiltä.

Aamulla pakkailin autoa ja äätin kuin päätinkin ottaa Hurrinkin mukaan. Vaari kun pääsee niin harvoin enää mukaan reissuihin.

Ei ollut ihan huono päätös Vaariakin mukaan ottaa: Hurrille Raimo Louhion tuomaroidessa toinen SERTi ja VSP vet ja PU2- sija Riikan mukana olleen Veetin jälkeen (Onnitelut Veetin ROPista!!). Yhtä se vielä huutelisi... Johonkin varmaan ilmoan, jos tuossa kunnossa pysyy. Tai sit en
...

Hupille KÄY EH3 ja kyllä siihenkin olen tyytyväinen. Vauhtiveikko esiintyi energialatauksesta huolimatta kohtuullisesti, joltiseenkin koko aijan ne jalkaa maassa ;O)

Muutama kuva näyttelystä (©Rushes ja ©Pohjatalo).









Melkoista höökää näyttelystä kotiin, koirien ulkoilutus, ruokkiminen ja (omien) vaatteiden vaihto ja kohti Kirjuria äiskän toimiessa kuskina.

Keikka oli aivan loistava siitäkin huolimatta, että Mikko, Seppo ja Juha oli hukassa pari tuntia ja puhelinkin hukkui johonkin nurmikolle.
Kiitokset vaan kaikille seurasta, eikä todellakaan vähiten Minnille moshauskumppanuudesta =O) ja Miikkalle karpalorinksuista (kuittaan kyllä..)!!

Tänään toivuttiin reissuista ja en muista, koska olisi niskalihakset olleet näin jumissa...

torstai 23. heinäkuuta 2009

Pori – Orimattila – Virrat – Pori

Jonkun sortin kesälomareissu siis tehtynä ja hauskaa oli.

Tiistaiaamulla pakkasin beaglet ja Hupin autoon ja suuntasin kohti Orimattilaa Eevaa moikkaamaan.
Oli kyllä kiva pitkästä aikaa nähdä Eevaa, Annea, Teemua ja Ainoa. Ja tulipa pari uuttakin ”koiratuttavuutta”, sekä ihmisiä, että koiria.

Virroille pöllähdin keskiviikkona iltapäivällä.
Sen verran tuli taas naurettua, ettei ihan hetkeen tarviste pelätä horsmaa kasvavansa. Erityisen mukavaa oli nähdä Marika pitkästä aikaa.
Kiitokset juttu- ja saunaseurasta Marika, Merja, Riikka, Vicki ja Tuija!!
Unhotummatomin kokemus oli kuitenkin ehkä Lahajan valiokakku. Monissa valiokekkereissä ei ole tullut poikettua mutta niistä harvoistakin tämä pompsahti välittömästi sijalle 1!!

Torstaina oli Summer Golden Show ja joltiseenkin kaikki näyttelyssä esiintyneet koirat tuli kuvattua, kuvat galleriassa

Koiruudet käyttäytyivät ja mitä ilmeisemmin viihtyivätkin hyvin koko reissun.
Äiskälle ja Juhalle kiitsa Hurrin hoidosta. Hurri kuulemma pääsee toistekin lapsenvahdiksi.

Huisin hauskaa siis oli ja Ooppelikin kesti urhoollisesti kuin suihkukone koko reissun =O)

torstai 16. heinäkuuta 2009

Hyvelän haut

Torstaiseen tapaan Ooppelin nokka kohti Pervonmäkeä.

Eka oikealle, n. 20 metriin.
Loistava ilmaisu, tosin häiritsi maalimiestä jonkun verran.

Toinen pisto vasemmalle etu nurkkaan, josta eteni ihan jees ja nosti ukon pressun alta.
En ehtinyt ihan ukolle asti, kun Hupi tuli jo pallo suussa vastaan. Käväisi kyllä mielessä, ett palkka tuli melko lyhyestä (tosin muuten loistavasta) ilmaisusta. Kehuin koiraa ja lähdin kohti keskilinjaa. Samassa pressun alta kuuluu:”Se jätti mut”. Täh? Jätti, ja sillä on pallo suussa?? Juuh, Hupi oli tosiaan laittanut kuonon kerran pressun alle ja täysin Minnan huomaamatta napannu pallon mukaansa ;) Kiero otus. Noh, eipä tuossa. Hyvin haettu ja ilmaistu joka tapauksessa.

Kolmas oikealle, taas n. Puoleen väliin.
Aivan loistava ilmaisu!!! Näin sen pitäisi mennä. Kävelin ukolle puhumatta mitään. Hupi vilkaisi kerran minuun päin, vaihtamatta paikkaa ja jatkoi vaan louskutusta =O) Kerran oli Janika joutunut puuttumaan, ettei tule liian liki.
Hupin lähentely-yrityksiin puututaan sanomalla normaalilla äänellä ”maahan”, jolloin Hupi ottaa metrin verran pakkia ja yleensä menee myös maahan (toisinaan jää istumaankin kyllä).

Kaksi viimeistä lähti hillutellen yhtä aikaa metsään. Näille en mennyt ja palkkana ruoka.
Ensin vasen. Löysi hyvin. Aloitti hyvin hyvän ilmaisun, kunnes se katkesi. Jatkoi hetken päästä uudelleen. Koiruus oli kuulemma pikipäin poikennut läheisessä kuraojassa.

Viimeinen oli oikean paskahuussi piilo, jossa oli ongelmia sekä kisoissa, että viime viikon treeneissä.
Yllättävää kyllä, meni ekalla lähetyksellä suoraan piilolle (vaikka vieressä menee iihaana oja). Pyöri aikansa mutta tuli (ojan kautta, tietenkin) pois =o/.
Pientä motivointia ja uusi lähetys. Suoraan piilolle, jossa aloitti melko lailla heti ilmaisun.
Josko ens kerralla voisi aloittaa heti ekalla....

Kiitosta taas treeneistä asianosaisille!

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Teuvo the peto

Tuo kolliksi melko pieni katti korvaa kokonsa ilmeisesti älykkyydellään.
Tänään kasvatettiin taas saalisrepertuaaria, oravalla.

Tähän mennessä kotiin on tuotu
kymmeniä päästäisiä, kymmeniä peltomyyriä, muutama lintu, sisiliskoja, sammakko (eikä ollut edes pieni), kontiainen, pari vesimyyrää, kaksi kyytä ja nyt siis tuo orava.

Em. listalta Teuvo hyötykäyttää peltomyyrät, linnut ja sisiliskot. Kyytäkin oli vissiin maistanut pään verran ja todennut pahanmakuiseksi.

Mä alan kyllä kohta huolestumaan, jos noiden saaliiden koko kasvaa vielä kovasti....

Vaan eipä silti hommiin Teuvo otettiinkin....

Loppuun vielä The peto ja sen kaveri, wannabee kissa

Tottistelua

Tänään oli vuorossa tottistelua.

Seuraaminen ja luoksetulot ok. Henkilöryhmässä piti hiukan vilkuilla, kun oli tuttuja naamoja.
Tasamaanoudossa isolla kapulalla keskitytään edelleen palautusvauhtiin ja paikkaan. Ensin otettiin norminouto pariin kertaan. Molemmilla kerroilla jäi luvattoman kauas, jouduin muistuttamaan paikasta. Pitkästä aikaa tässä oli ruokapalkka (broilerin rintafilettä). Lopuksi otettiin vielä kilpajuoksuna palautusvauhtia: Heitin ja lähetin Hupin normaalisti noutoon mutta hiukan ennen kuin oli kapullalla, lähdin karkuun. Toimi ihan jees.

Hyppynoudossa tuli kahteen kertaan takaisin esteen kautta. Tähän puutuin vain nappaamalla kapulan pois, ei kehuja, sanktiona vain tuo kapulan pois ottaminen. Kolmnella liike meni, kuten pitääkin ja siitä bileetä pystyyn.

Loppuun vielä palautusasentoa. Annoin kapula Hupille suuhun ja peruutin muutaman askeleen. Noutokäskyllä koira mahdollisimman lähelle, broiskua palkaksi. Tätä otettiin muutamia toistoja.

Loppuun se kaikista kivoin liike, eli eteenmeno. Jätin pallon jo aikaisemmin luoksetulon yhteydessä (kuten aina teen) Hupin nähden kentän toiseen päähän. Vauhtia riitti taas. Hyvä Hupi =O) Loppuun yhteistä möyrimistä (makoiltiin yhdessä nurmikolla) ja pallon vetoa.

Keli oli kuuma, joka ei Hupia vieläkään tuntunut haittaavan.

Piti ottaa paikallaolokin, kun Tumpu on noussun parissa kisassa hetkeksi ylös. Jäi sitten ottamatta...

Hirmun kanssa otettiin pitkästä aikaa naksulla ”kirsu ylös nurmesta” liikettä. Häiriöksi saatiin vielä Emmakin, joka tuli melkoisen läheltä. Tässä jouduin puuttumaan muutaman kerran, jonka jälkeen Hirmu tyytyi vaan venyttämään kaulaansa Emman suuntaan. Paranemaan päin.
Pikku pätkä seuraamista ja liikkeestä maahan + luoksetulo.

Omien koirien jälkeen kaivoin kameran autosta

Tottis, kuten tietysti kaikki muutkin lajit on vakavia asioita:




Kaikki, kuten esim. se, miten kädet on seuraamisessa, pitää treenata huolella:




Vai miten se nyt meni:

torstai 9. heinäkuuta 2009

Päätöksiä

… ja treeniä

Tuli siinä sitten nukuttua muutama yö Arskan kisojen jälkeen.
Lopulta aikani märehdittynäni päätin jatkaa haussa (jälkeäkin kyllä tehdään) ja sen treenaamista.

Samalla tuli päätettyä, että jos treenaaminen ei kiinnosta, en laita yhtään kisailmoakaan menemään. Samanlaista, yhtä paskaa temppua, en voi umpirehelliselle ja aina täysillä töitä tekevälle Hupille tehdä.

Tänään siis nokka kohti Hyvelän rataa ja aivan uudella innollakin tuon märehtimissession jälkeen.

Rata on siis samainen, jossa kisat oli mutta mentiin lopusta alkuun.

Hupilla 4 ukkoa.
Oikea etunurkka nousi hyvin ja ok ilmaisulla.
Vasen etunurkka tyhjä, ajattelin, että jos bongaa ukon edestä päin, ihan ok. Ei kuitenkaan nostanut.
Oikealle ”aukkoon” pieneen rinteeseen. Tämä oli ilmeisesti ilmavirran kannalta hivenen hankala. Pari kertaa lähetin, jonka jälkeen ukko nousi. Ilmaisu edellistä huonompi.
Seuraava vasemmalle kallion ”kylkeen” hieno pisto ja eteneminen. Ilmaisu edellistä parempi.
Viimeinen ukko oli murheenkryynihuussissa. Samaninen piilo, jossa Hupi sanoi kisoissa kerran ”väy” eikä sen jälkeen ollut enää kiinnostunut menemään ja vieressä menee lisäksi iihhaana kuraoja.
Hupi lähti kyllä hyvin, kävi piilolla ja tuli pois. Uusi lähtetys, tietenkin ojan kautta piilon lähistölle kyönäämään. Ei ilmaisua edelleenkään. Kolmannelle otettiin ääniapu ja tulihan se ilmaisu vihdoin. Ihan jees tämäkin ilmaisu mutta se viimeinen intensiteetti ei äänestä kuulunut.

Kolme ensimmäistä palkkasi narupallolla, viimeinen ruualla.
Kahdelle ekalle menin itse mutten tehnyt muuta kuin kuljeskelin ja kehuin, maalimies hoisi muun homman. Ekalta ei tullut juuri lainkaan vastaan, toiselta pari metriä.

ISO kiitos Minni, Lea ja Janika. Teidän kanssa on aina yhtä mukava treenata ja ennen kaikkea kiitosket, että vielä huolitte lusmun mukaan!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Arskan kisat 5.7.2009

Penkin alle meni...

Ukoilla aloitettiin. Kaikki Hupi löysi, ensimmäisen ilmaisi (senkin huonosti) ja toisella sanoi kerran väy.

Ajatuksia kisasta olisi vaikka kuinka, nyt ei vaan saa kirjoitettua...

En mäkään kyllä tekis töitä ilman palkkaa, joten koiran piikkiin ei voi kyllä laittaa mitään. Hupi on tänä vuonna treenannut tasan kerran, eikä eilisenkään jälkeen tullut palkallista ukkoa (vaikka mielessä kävi).

Keskeytin ukkojen jälkeen ja räpsein sitten tottiksesta muutamat kuvat


Jos jotain huonoa, niin hyvääkin. Pisti miettimään.

Treenatako vai vaihtaa lajia?
Tästä lisää myöhemmin.

Huoh!

lauantai 4. heinäkuuta 2009

Haku Harjavalta 4.7.2009

Vaihteeksi siis Valloissa.

Kisa alkoi esineillä (ei hyvä.)
Yksi esine nousi, pisteitä 9
Hupi kyllä liikkui alueella hyvin, mutta lähinnä ulkoili. Pääsääntöisesti pysyi alueen takaosassa ja sieltä tuo yksi nousikin.
Eipä tullut yllätyksenä. Jos esineet on aamun ensimmäinen, siellä yleensä ulkoillaan. Niin nytkin, huolimatta aamulla tehdystä 45min lenkistä.

Ukot
Meidän vuoron tullessa (5/6) ei yksikään koira ollut nostanut kaikkia ukkoja. Fiilikset ei siis ollut ihan katon rajassa.
Alkuun Hupi työskentely hyvin ja nenäkin oli mukana.
Ekalla ukolla ilmaisu ihan jees, joskin kauempana olisi ukosta saanut olla.
Toisella ilmaisu tökkäsi jo enemmän, siitä 7.
Loppupätkällä olikin sitten pikkusen takkuamista. Lähti ihan jees mutta motivaatio rupesi laskemaan selvästi.
Hiukan ennen 300m laitoin (tai yritin laittaa) koiraa vasemmalle kahteen kertaan. Ekalla kerralla upposi säälittävät 10m ja toisella vielä huonommin. Hupista oli selvästi nähtävissä, ettei vasemmalla ole ketään. Pisto oikealle, hyvä 50m pisto, joskin olisi saanut edetä enemmän.
Ja sitten idiootti tyhmä ohjaaja yrittää vielä koiraa vasemmalle.... Noh, ei mennyt ei.
Uudelleen oikealle ja sieltä, melkein 300m. Nousi ukko kohtalaisella, katkonaisella ilmaisulla. 6p.

Kaikki ukot siis nousi ja ilmaisutkin aika lailla sitä meidän tämän hetkistä tasoa.
Työskentelystä sitten lähtikin ”ihan kivasti” ja juuri siksi, ettei Hupi suostunut lähtemään vasemmalle riittävän syvälle..
Hupin kanssa ei ole tyhjiä treenattu koskaan juuri lainkaan, kun omasta mielestä se on osittain koiran ”kusettamista”. Toisaalta pitäisihän sen mennä, kun käsken... Tulipa mieleen, josko pitäisi opettaa koiralle ihan oma käsky pistolle, jonka tiedän varmasti olevan tyhjä??
Ukoista 152.

Tottis viimeisenä.
Varsin mukava suoritus. Pisteitä meni maahanmenosta (omasta käskystä johtuen jäi istumaan), osasta sivulletuloja (Hupin tekee metriloikan siirtyessään luoksetulosta sivulle). Näihin loikkiin en aio puuttua, koska intoa on, häviävät itsekseen, jos ovat hävitäkseen.
Tasamaanoudon palautusasento on kaukana. Tätä on treenattu ja kyllä kapula nykyään jo tuleekin huomattavasti lähemmäs.
Paikallaolossa nousi hetkeksi seisomaan, meni kuitekin omatoimisesti maahan.
Pisteitä tottiksesta 88.
Kivointa tottiksessa oli ehdottomasti se, että koira oli koko suorituksen rento, ei tietoakaan aikaisempien kisojen paineesta, joka on purettu joko tasamaa noudossa tai pisteiden jaossa.

Kisasta jäi hyvä fiilis =O)

Pisteitä yhteensä siis 249 ja II palkinto

maanantai 29. kesäkuuta 2009

Kesä ja kärpäset (ja ne paarmat)

Eipä ole tullut viimeaikoina kirjoiteltua, joten tässä pikapäivityksen tapainen selostus.

Virossa käytiin kesäkuun alussa beaglejen kanssa voittajanäyttelyssä. Reissu oli sinällään ainutlaatuinen, että autossa matkasi koiruuksien ja minun lisäksi tuo isäntä. Perjantaina mentiin ja sunnuntaina palattiin.
Lauantai vietettiin näytemissä, josta Hurjalle EH (liian vähän huulia??) ja Hirmu VSP, CACIB ja EEV-09. Täytyy vissiin tuo kohta veteraani-ikään ehtivä ilmoittaa johonkin, ulkomaan matkalle ;O) Hannalle kiitos Hurjan esittämisest.
Lauantai – illalla ja sunnuntai harrastettiin isännän juttuja ja kyllä nekin oli ihan mielenkiintoisia... Ennen laivalle menoa tankattiin auto luonnollisesti sataman läheisyydessä ja jaksettiinpa purkaakin se ku kotia illalla päästiin.
Äippälle ja Juhalle taasen iso kiitos noutajien hoidosta!! Teille voi kyllä koirat luottaa, eikä tarvitse hetkeäkään miettiä, miten menee.


Juhannus viettiin perinteiden mukaan saaressa. Tänä vuonna mukana oli koko serkuskatras + muut asiaan kuuluvat henkilöt. Ruuasta ei tänäkään vuonna ollut pulaa ja hyvin mahtui viisi koiraa samaan mökkiin muitta mutkitta nukkumaan.

Vaihtelevasti on tullut Hupin kanssa treenailtua. Esineitä, tottista ja jälkeäkin jonkun verran. Hurja opettelee ALO – luokan liikkeitä ja Hirmu opettelee tottelemaan ALO-luokan käskyjä. Hurri viettää vaarikoiran eläkeläiselämää, entistä valikoivammalla kuulolla.

NOU/NOME kurssi saatiin alkukesän osalta päätökseen ja yksi koirista taipuikin. Onnea Hanna ja Dumle!

Remppa etenee niin sisällä kuin ulkona. Viime aikoina kelien vuoksi enempi ulkona... sateita odotellessa...

Lopun kesäkuuta on tullut tehtyä hommia, omia ja vieraalla. Välilä raskastakin mutta silti tosi mukavaa.

Näillä mennään heinäkuulle. Luvassa on muutamat kokeet, parit näytelmät jokusia muitakin "tapahtumia", niistä sitten tuonnempana.

Mitään tiivistä bloginkirjoitustahtia en ensi kuullekaan lupaa, yritän kumminkin.

tiistai 26. toukokuuta 2009

Uimaseltaan

Tiistai on aina yhtä leppoisa päivä... Töiden jälkeen ei oikeastaan istumaan ehdi, kun pitäisi ehtiä omat koirat lenkittää ennen illan taipparitreenejä. Treenien jälkeen kun ei yleensä ole kauhesti intoa enää pidemmälle lenkille lähteä.

Tänään oli kuitenkin hiukan enemmän aikaa. Meinasin ensin tehdä tuon nuorisin kanssa lyhyen kelkkalenkin tuohon kuopille uimaan mutta päätin kumminkin, että vaarikoiran pitää päästä kanssa. Vaarikoira ei enää tee juurikaan lenkkejä, kun tuntuu tuo toinen etukontti välillä vaivaavan. Niinpä päätinkin pakata noutajat autoon ja mennä uittamaan. Uiminen on Hurrin kontillekin parempaa liikuntaa. Siispä beaglet lenkille ja sen jälkeen noutajien kanssa kuopille.

Molemmat oli tietenkin onnesta soikeana, kun pääsivät uimaan mutta Hurri erityisesti. Hurrin riemua nosti myös automatka ( muutaman kilometrin), Hurri rakastaa yli kaiken autoilua.





sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Kepitystä

Tein Hupille tuohon lähimetsään keppijäljen. Ongelma Hupilla siis ei ole kepeissä, ne nostaa kyllä ainakin 95% varmuudella. Ongelma on siinä jäljessä niiden keppien välillä. On tokikin jäljestävinään mutta suhaa jäljen päällä ees taas. Tai, ei kai tuokaan ongelma ole, niin kauan kuin itse tiedän missä jälki menee mutta ei tollaseen kyllä merkkaamattomalla jäljellä kovin mielellään luota...

Jälki oli vajaan tunnin vanha, suora ja 8 keppiä. Idea oli siinä, josko malttaisi jäljestää, kun keppejä tuleekin tiuhaan tahtiin (kepit on Hupille siis SE juttu jäljellä).

Alkun bongasi kaukaa mutta tapansa mukaan sähelsi taas alkumatkan, vaikka pidin aika lähellä. Kolmenne kepin jälkeen meno rauhoittui selvästi ja jos oikein positiivisesti ajattelee, voisi kuvitella koiran ”älynneen”, että niitä keppejä sieltä tosiaan nousee tiuhaan tahtiin.

Kaikki kepit nousi ja jokaisella kepillä riemu oli yhtä suuri löytämisen jälkeen.

Tarkoituksena on tässä päivänä eräänä tallata jälki jonnekin pellon tapaiselle ja kuorruttaa se nameilla, ihan vaan mielenkiinnosta. Tosin osaan jo arvata mitä tälläsellä jäljellä tapahtuu: Hupilla napsahtaa iso pyörä käyntiin tyyliin: ” Ei hitto täällä on nameja ja täällä ja täällä. Mistä näitä nameja oikein tulee? ” Ja koira pyörii jäljn päällä akselinsa ympäri...

No juu, mä nyt en tätä jälkitreenaamista ota niin kovin vakavasti. Opiskellaan molemmat pikkuhiljaa ja koitan eri vinkkejä joita saan. Katsotaan mihin johtaa, josko vaikka JK1 tulisi joskus ;oP

torstai 21. toukokuuta 2009

Talvinen kelkkalenkki

Aamulla satoi oikein huolella ja kun päivä hiukan kirkastui päätin lähteä katsomaan TVA Pori ry:n TOKO -kisoja tohon ”kylille”.

Vaikka koko matka on asfalttia, päätin lähteä Hupin ja Hurjan kanssa kelkalla, matkaa ei kuitenkaan ole suuntaansa kuin ~4km.

Hyvin lähti matka käyntiin, mitä nyt muutama hämmästynyt katse tuli ohiajavista autoista. Ei olla juurikaan tuossa kylillä käyty kelkkailemassa, niin olihan se ahkä näky.
Hurjalle ei asfalttireitti sopinut siinä mielessä, että mennessä olisi pitänyt joka helvatun heinänkorsi olisi pitänyt haistella. Hupi veti reippaasti eteenpäin ja Hurja nyppi taaksepäin...

Kunnialla selvittiin kuitenkin koepaikalle ja melkein samantien alkoi sade uudelleen. Muutaman kerran jyrähtikin oikein kunnolla ja sitten alkoi tulemaan räntään taivaan täydeltä. Eipä sitten jääty sen kummemmin kisoja seuraamaan, muutama sana tuli sentään tuttujen kanssa vaihdettua.

Kotimatka sujui Hurjankin osalta jo pääsääntöisesti huomattavasti enemmän eteenpäin pyrkien. Kotipihaan päästyämme räntää oli tullut jo niin paljon, että maa oli paikoitellen valkoisena.

Noh, olipa koirille mukavan viileä keli ja tulipa hallinta ”ihmisten ilmoilla” kelkkaillessakin testattua.

maanantai 18. toukokuuta 2009

Ilmaisut kuntoon?

Juu, ei niitä tokikaan kerralla saa mutta siihen näilä treeneillä tähdättiin.

Neljä ukkoa laitettiin metsään, kaikki valmiina. Meinasin ensin, josko laittaisi kaksi ekaa yhtä aikaa pakenevina mutta päätin päästää ukot helpommalla. Hupi kun lähtee täysillä ja kierrokset punaisella ukolle ihan ilman pakenemistakin, niin olis voinut kone keittää yli, jos olis laittanut pakenevat.

Kaikilla ukoilla palkkana pallo, joka heitetään muutaman metrin päähän piilosta ja revitään vielä, jos/kun Hupi sitä maalimiehelle tyrkyttää. Nyt otetiin lisäksi vielä ukon suulliset, reilut kehumiset mukaan.

Kaikki neljä ukkoa oli ainakin jonkin sotin piilossa, kaikkia ei umppareiksi saatu mutta sellaisiin piiloihin kuitenkin, ettei Hupi pääse häiritsemään. Lähetin suorilla pistoilla piilolle ja kun ilmaisu alkoi, kävelin rauhallisesti kohti piiloa ja kehuin Hupia aina välillä. Vielä piilolle päästyänikin, piti koiruuden ilmaista kunnolla ja vasta mun luvalla sai maaimies palkata. Hallintaa ei näissä treeneissä otettu muuten kuin, että Hupi joutui seuraamaan maalimiehen perässä keskilinjalle. Yhdeltä ukolta otti loikan pois piilolta, kannustin ilmaisemaan uudelleen. Yllättävää kyllä, viimeisellä ukolla oli paras ilmaisu (täysin umpinainen piilo) ja haukku yltyi vaan, kun kysyin Hupilta: ”onko äijä siellä?”
Sen verra reippaasti koiruus haukkui, että valkoinen vaahto tuli suupielistä, joka ei Hupille ole kovin tyypillistä.

Hyvät treenit, kiitos Janika, Minna ja Mika.

Viimeiseltä ukolta tullessa Hupi oli jo menossa kierimään. Kielsin. Nyt on otettu se linja, että kieriminen on ehdottomasti kielletty radan alueella (ennen sai viimeisen jälkeen huvitella pyörimällä, kun siitä niin nauttii). Alueelta mentiin poiskin hallitusti.

Ja koska pyhästi olen niin päättänyt, niin nytkin lämmittelin ja erityisesti jäähdyttelin koiran huolella: Ensin pikku hölkkää (jotta Hupi ravaa rauhallisesti) ja kävelyt päälle. Kävelyn jälkeen Hupi sai vielä vapaasti touhutta hetken pusikossa.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Treen agiliidot

Mukana oli molemmat kisatykit. Tykkien käyttöohjeet on vaan vielä hiukan hakusessa.

Hupin startit.
Ekalla ihan jees menoa, kielto ja pari rimaa alas + kammottavan pitkät kaarteet.
Toinen kisa lähti alusta ihan jees käytiin. Oma ohjausvirhe veti koiran ohi nelosesteen.
Ja joopa joo, U -putkelle lähetettäessä koiruus sitten päätti lähteä haistelemaan kentän reunan kukkasia.

Ei ollut kok koira oma itsensä ja täysin ulkona kuvioista. Liekö eilinen painanut vai mikä? Vaan enpä jaksa nyt moisesta stressata... Ei vaan jaksa

Hurjan kisat menikin sitten hiukan paremmin.
Molemmista starteista 15 ja yliaikaa sählingeistä.
Ekalla tais tulla jonkun esteen ohi ja yksi rima alas + kepeiltä 5, kun en jarrannut tarpeeksi.
Toka rata oli ihan sairaan hyvää menoa. Vaikea alkukin saatiin menemään virheettä. Mutta, mun pikku keinulla iäisyden viihtyvä kiipelini teki lentokeinun! En sitten tiedä, sekoittiko puomiin vai oliko syynä aivan järjetön vauhti??
Toiseksi viimeisellä esteellä, renkaalla, meni ensin omasta mokasta ohi ja toisella yrittämällä väärästä raosta.
Hurjan suoritukseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, olin lähes varma, että lähtee radalta, kun ei ole vuoden sisään treenattu kertaakaan ulkona. Hyvä Huua =O)

lauantai 16. toukokuuta 2009

Kisakausi korkattu haun osaltakin

Kisakausi korkattu haun osaltakin

Kalevin kisoihin on melkein pakko mennä, vaikka oli treenitkin jääneet vähälle.
Ja Hupin ukkotreenit on kyllä jääneet tosi vähälle, tänä vuonna yhdet treenit takana.

Kisa alkoi ukoilla. Arvonnassa saatiin Hupin kanssa viimeinen nummero, eli odotteluaikaa oli sellaiset kolme tuntia. Yllättävän nopsaan tuo aika meni, muiden kisailijoiden kanssa höpistessä ja sakumaanikko pennun touhuja katsellessa.

Eka ukko nousi ihan keskilinjan vierestä, 20m:stä, vasemmalta. Ensimmäiseltä pistolta tullessa näin kyllä että luukku oli kiinni ja Hupi poikkesinkin piilolla, ei kuitenkaan aloittanut ilmaisua. Jätin asian sikseen ja laitoin oikealle etu nurkkaan. Oikean piston jälkeen jäin keskilinjalle aavistuksen ennen piiloa ja lähetin vasemmalle. Hupi kurkkasi piiloon ja aloitti ilmaisun. Ilmaisu oli katkonainen ja koira levoton. Puutteellinen.

Toinen nousi (muistin mukaan) reilusta 200 oikealta, avoin piilo. Hyvä ilmaisu, eikä tullut vastaankaan oikeastan lainkaan. Erinomainen.

Kolmas ukko nousi ummparista hiukan ennen 300m. Ekalla lähetyksellä kuulu hau hau ja koira hiljeni. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen. Nyt hieno ilmaisu, vaikka edelleen rauhaton, Hupi pyöri ympäri piiloa tapansa mukaan. Erinomainen.

Pistoja taisi tulla kaiken kaikkiaan 9 tai 10. Työskentely oli alkuun hyvää mutta pitihän pirun käydä kertaalleen katon kautta ympäri (tämäkin paha tapa, josta yritetään koko ajan pois) ja nosti konttiakin ainakin kerran. Työskentelystä meni sitten niitä pisteitä...

Tulos ukoilta 148p.

Melkein suoraan maastosta tottikseen. Keli oli lämmin ja mitä ilmeisimmin kunto ei ole ihan kohdallaan, sen verran oli kieli pitkällä. Seuraaminen ei ollut meidän tasoa, seurasi toki mutta hiukan oli kontakti hakusessa. Istuminen ok. Meidän varmassa liikkeessä, maahan menossa tarvitsi kolme käskyä ja seisomisessakin kaksi. Noudot muuten ihan tason mukaiset mutta muisti taas, että kapulaahaan voi kantaa laipastakin (hypyssä) ja putosihan se sitten. Eteenmeno muuten hyvä mutta eteni käskyn jälkeen muutaman mittansa. Paikallaolossa tuli koiralle vissiin joku oikosuku, nousi toisen ohjaajan käsksytä istumaan ja hetken päästä seisomaan, eteni muutaman askeleen ja ilmeestä päätellen tässä kohtaa muisti, että olis viissin pitänyt maata (näkyi puskan läpi) ja meni takaisin maahan. Pisteitä 78, eli ei tosiaankaan mennyt odotusten mukaan.

Tottiksesta taas suoraan esineisiin. Nyt oli väsymys meidän puolella. Hupi haki hyvin ja rauhallisesti ravaten koko ajan. Normaalisti juoksee alkuun, kuin päätön. Kaikki esineet nousi ja pisteitäkin 28.

Tulos siis kevään ekoiksi kisoiksi ihan jees, II pisteillä 254.

Tästä on hyvä jatkaa ja kuntokin on TuplaPotkun takia hyvässä noususuhdanteessa =O)
Kiitokset Harjavaltaan taas kerran loistavasti järjestetyistä kisoista ja kisakumppaneille hyvästä seurasta.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Vuoden ekat haut

Juu, ei oo mitenkään jäänyt... Mut niinhän ne sanooo, jotta lahjattomat treenaa.
Koirassa yllättäen virtaa enemmän kuin EU-laki sallii. Onneksi oli itsella sen verran järkeä päässä, että lähidin lämmittelemään ajossa.

Pistot.
Oikea etu: suora pisto, aloitti hyvin ilmaisemaan mutta tuli pois tohkeissaan. Takaisin keskilinjalle ja uusi lähtetys. Ilmaisu muuten hyvä mutta pää kävi piilon sisällä.

Vasen etu, L, avoin piilo: Lähetin etunurkasta, josta oikaisi jonkun verran. Avoin piilo. Hyvä ilmaisu mutta tapojensa mukaan levonton piilolla. Sen mitä näin, välillä ilmaisi hienosti makuulta piilon edestä mutta kiersi piilon mielestäni ainakin kaksi kertaa. Kävi lippstä ”koittamassa” pari kertaa.

Kolmas edellistä vastapäätä, L, täysin avoin: Treenimäärään nähden järkyttävän hieno ilmaisu. Ilmaisi lähes koko ajan maaten ja sen minkä liikkui, varoi ukkoa.

Mukana oli myös vaarikoira 11v.
Vaarille otettiin yksi pisto (ei tuo kroppa enää kestä sitä, mitä pää veisi). Moppella oli ainakin kivaa ja nakkejakin tuli. Ja kun ukkoja oli vain yksi, kävi Hurri tarkistamassa vielä alueen, josko olisi joku eksynyt vielä metsään jäänyt.

Olipa pitkästä aikaa hauskaa kuunnella kahta täysin erilaista ilmaisijaa. Hupin haukku on kimakka ja nopeatempoinen. Hurrin enempi katu-uskottava, tasainen ja jos vakuuttava.

Kiitos, Minni, Janika ja Linda

perjantai 8. toukokuuta 2009

Kepit ja esinneet hakusessa.

Pike pörähti aamutuimaan tyttölaumansa kanssa pihaan. Tarkoituksena oli tehdä koiruuksille jäljet ja esinruutu.

Aloitettiin jälkien tallaamisella. Hupille Pike teki yhden kulman ja kolmen kepin jäljen, Hupin ensimmäinen vieraan tekemä jälki.

Jäljet jätettiin vanhenemaan ja esineruutua kohti siis. Emma ja Mindi ottivatten esineet ensin ja Hupi ”pääsi” hajuilla varustetttuun ruutuun. Perinteiden mukaan Hupi aloitti risteilemällä kuin NATOn risteilyohjus mutta tällä kertaa tähän ei saatu aikaa kulumaan kuin puolisen minuuttia normaalin kolmen sijaan. Kaksi esinettä tuli hienosti. Toista esinetta palauttaessa pongasi viimeisen ja kieppui hetken paikallaan vaihtaen esineestä toiseen. Päätin, etten puutu asiaan, vaan ”Mr. Ei penaalin terävin kynä ” saa ratkaista ongelmansa itse. Ja tulihan se sitten ratkaistua.
Ennen kolmatta Hupi hokasi Mindin pissat ihan ruudun etureunassa ja pitihän sitä jäädä nuoleskelemaan. Kiitos oman opiskelun ja Piken ”tsempin” kävin vaan hakemassa koiran hyvin nätisti pois ja lähetin uudelleen. Viimeinen esine nousi ihan jees ja luonnollisesti se oli taas se lähimmäinen. Tarttee muistaa nyt pistää Hupille tuohon etureunaankin esineitä, se kun tuntuu olevan se haastavin paikka.

Esineiden jälkeen vaihdettiin kamppeet ja mentiin jäljelle.
Lähetin suoraan jälken alusta, jonka Hupi bongasi jäljen tosin jo kyllä metrejä ennen. Alku ok, suorastaan ihmeellisen rauhallinen pätkä suoraviivaista jäljestämistä. Ekan kepin bongasi ilmasta ja sitten alkoi mahton hakeminen (ilmavainulla). Keppi löytyi, kuten aina (Hupi ei keppiä etsimättä ja nostamata jätä, jos on siitä käryn saanut).
Matka jatkui hyvin tökkien, kulman tisin suoritti yllättävän hyvin. Ennen toista keppiä taas pikkupätkä rauhallista jälkeä ja taas ilmasta kepin käry. Loppu taas siksakkia ja epävarmaa riekkumistakin mutta mutta loppuun asti päästiin.

Pike kulki matkassa koko jäljen ja saatiinkin hyviä vinkkejä treenamista ajatellen. Sen verran vähän on PK jälkiä tullut tehtyä, että niitä neuvoja juuri halusinkin. Tästä jatketaan ja eiköhän menokin rauhoitu, kun Hupi tajuaa jutun juonen.
Tän päiväinen jälki oli Hupin elämässä neljäs jälki, että siitä mielessä olen tyytyväinen. Ja näyttää se niin menvän, että koirani edes joten kuten tunnen. Aavistelin jo ennen kevään ekoja jälkiä, että kepit nousee taatusti mutta varsinainen jäljestys on haave vaan. Nyt siis ryhdytään treenaamaan rauhallista (joo, Hupin kanssa, rauhallista) jäljestystä ja siinä samalla opiskelen lukemaan koiraa jäljelläkin, jotta voi joskus tulevaisuudessa siellä kisassa luottaa sen verran, että meen perässä kuin juna ja todella luotan koiraan.

Kiitos Pike vinkeistä!

torstai 7. toukokuuta 2009

Maxiliitoa = Vihdoin Hupin kanssa treenaamaan ohjatusti.

Hupihan on siis ollut koko talven treenitauolla, muutaman kerran ollaan hallilla käyty mutta pääpaino on ollut Hurjan treenamisella. Ei vaan talvella jaksa roudata itseään kahtena iltana viikossa agiiin, jonne on matkaa 30km/suunta.

Noh, tauko on tehnyt Hupille (ja ilmeisesti myös mulle) erittäin hyvää. Koiruus oli hienosti kuulolla ja järjettömän pitkät kaarteet oli lähes tyystin tipotiessään. Ehkä kuitenkin ilosin olen tosiaan siitä omasta ohjaamisesta vaikka väsymys oli päivän uurastuksen jälkeen huipussaan.
Hurjan treenit olisi ollut Hupin treenien perään. Ei pystynyt, eikä jaksanut ja peruinkin menemiseni jo päivällä. Kaikki koirat oli kuitenkin mukana autoilemassa (kiitos uden verjän =O)) ja kun aikaa jäi, päätin ottaa Huuan kanssa lyhyen pätkän. Virhe!

Alku meni jotenkuten, pätkittäin oli vauhtia ja pätkittäin taas ei. Kepeille tökkäs. Oli sitten joku niin hyvä haisu, ettei Huua voinut mitenkään mennä ekaa väliä. Otettiin sitten pieni keskustelu aiheesta, laitetaanko nenä maahan vai ei ja keskustelu muuttui siinä kohtaa vakavammaksi, kun Huuan huulet meni ryppyyn. Ryppyhuulet on ainoa tapa, jolla Huua protestoi yhtään mitään. Eikä silloinkaan kuulu mitään ääntä, sitä vaan nyppii. Noh saatiin ne kepit sitten mentyä kuitenniin ja lopuksi hyvä nopea pätkä ja palkka iloisesta meningistä. Tää on niin tätä näiden kiipeleiden kanssa treenatessa....

Ja rata tietty vielä perään (ja ihan on taas pikapiirros).



tiistai 5. toukokuuta 2009

Taipparikurssia

Tiistai -illat on tullut kulutettua melko vahvasti tuon taipparikurssin parissa. Ja nyt jo on kiva nähdä, miten kurssilaiset on treenanneet koiruuksiaan ja sekä ohjaajat ja koirat kehittyneet varsin mukavasti. Illat menee tosi nopsaan, eikä varmasti vähiten hyvän porukan ansiosta. Hyvä Te!

Tänään kurssilla oli pari alaikäistä vierailijaakin: Hakke ja Hilla. Sisarukset pääsivät seurustelemaan toistensa ja Herra Variksen kanssa.

Molemmat oli Herra variksesta enemmän kuin kiinnostuneita, Hilla ehkä turhankin kiinnostunut. Hillan käytös vaakulla toi mieleen Hupin käytöksen samassa iässä. Malttia siis Hillalle lisää ja perusoppeja ensin rutkasti ja vaakkua säästellen. Hakke kantaa vaakkua nätisti ja sille tehtiinkin pari markkeerausta. Hyvin pikkumies vaakun löysi ja miljonaa juoksi pillstä suoraan Juhan syliin.

Jatkakaa samaan mallin molemmat, niin hyvä tulee =o)

sunnuntai 3. toukokuuta 2009

Vappuvieras

Koko vappu tehtiin remonttia/pihahommia. Ja koska äippä ja Juhakin (kiitos vaan) osallistuivat hommiin, oli meillä pieni karvainen vappuvieraskin. Hakke.

Älyttömän reispas koiranalku onkin. Ei paljoa pikkupoikaa hetkauttanut vaikka koko mun lauma mölisi tarhassa, sinne olisi silti pitänyt päästä, vaikka sitten ulkopuolelta kaivamalla. Muutenkin kaiki rempontin äänet otti todella rennosti, niin lautojen irtirepimiset kuin hakkamisetkin. Eikä kompuran äänetkään aiheuttaneet selän taakse kurkkaamista kummallisempaa reaktiota. Kaikkiin mun koiriin Hakke pääsi mös tutustumaan (yksitellen) ja Hurrin kanssa vietti ihan vapaastikin pihassa aikaa. Kaikkien kimpussa oltiin sumeilematta mutta Hurrin vakuuttava varoitusmurina meni kuitenkin perille.

Hienosti Hakke myös osasi rauhoittua nukkumaan niin kodinhoitohuoneeseen portin taa kuin autoon häkkiinsäkin.

Sunnuntaina kaivoin pakkasesta ekstemporee peuran kontin ja tirpan. Molemmat kiinnosti ja lyhyt jälki lähipusikkoonkin suoritettiin alkutohelluksen jälkeen hienosti!

Ja kyllä on pikkukoiruus hienosti opetettu pilliin. Olipa Hakke sitten puskassa touhuissaan tai nurkan takana, niin pillistä juoksi täysillä aina luokse =o)





Isä ja poika


Kuin kaksi marjaa??



Lisää kuvia mun kuvagalleriassa.

lauantai 2. toukokuuta 2009

Intiaani punanaama...

kotiuitui kera ROP koiran Mouhijärven (Häijjään) näytelmistä.

Mukana oli vain Hurja ja se sieltä tuli mitä hakemaan mentiinkin, SERT ja ”kaupan päälle” ROP. Ryhmässä ei sitten enää katsottu edes päin ;O)

Kiva, aurinkoinen päivä kehän laidalla tuli siis vietettyä. Olin tosin suunnitellut pikaista reissua mutta venhyihän se, eikä vähiten siitä syystä, että kehä oli yli tunnin myöhässä. Ja Meinasipa siinä sitten jäädä ensin koko PU-kehä käymättä ja kun se huomatiin, niin naapurin Iippo oli jäädä pois. Marianne ilmeisesti kävi aiheesta sanomassa ja taas PU-kehä uudelleen... nyrt tosin ”PU3” oli EH:n saanut koira...





Oli kiva nähdä taas Anjaa, aina yhtä paljon riittää juttua, vaikke viime aikoina ole juuri muualla kuin näytelmissä nähty.

Mariannelle kiitos kuvista ja Onnitelut naapuriin Iipon varaSERTistä ja Nitan SERTistä ja VSPstä!


sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Koiraharrastus välineurheilua?

Tiedä siitä sitten mutta meidän arsenaali sai tänään kauan odotetun välineen.

Kaikkihan lähti siitä, kun rupesin miettimään, miten yhdistää nuorison pyörälenkit, nyt kun Hurjallakin on ikää niihin. Hiukan kylmi meinaan ajatus kahden ADHD:n kanssa pyöräilemisestä, siitäkin huolimatta, että jokseenkin rauhallisia metsäteitä risteilee lähimaastoissa kilometritolkulla.

Vaan toimii ne munkin aivot aina joskus.

Muistin meinaan, että mummolla oli ”Esla” ja nyt kun Ukkikin pääsi mummon luo, sillä ei varmaan muille ole käyttöä...

Noh, Eslahan löytyi vanhalta saunalta ja on kuin pakasta vetäisty. Ja ennen kaikkea, eihän tuo mikään Esla ole, vaan ehta TuplaPotku, Made in Finland ja Nokialaisilla!

Tänään lähdettiin peräkärryn kanssa kelkkaa hakemaan (muun tavaran ohessa) ja löytyi siihen heti yksi tuunausosakin ;O), varsin valloittavat tiikerinpäät.

Hurja pääsi neitsytmatkalle keskenään ja kivaa oli! Täytyy kyllä sanoa, että jos on edes yksi rauhallinen koiruus (matkaa ei montaa kilometriä tullut), niin kyllä tuntui itselläkin pohkeissa ja pakaroissa! Jee, loistopeli, ainakin ensituntumalta.

Nyt on treenisuunnitelma luotu ja sitä koitetaan orjallisesti noudattaa. Niinä päivinä kun käyn ”oikeissa töissä”, käydään aikaisin aamulla ja muina päivinä sitten päivällä tai jos kuuma kesä sattuu niin myöhemmin illalla.

Mä oon ”Ihan liekeissä” ja siksipä vielä pari kuvaa.