Aamun ohjelmassa oli kolmen koiran lenkitys, kun vaan yksi, Hurja lähti mukaan. Tänään oli luvassa siis se viimeisen SERTin metsästys =o)
Tavarat autoon kera eilen illalla pestyn koiran. Auton nokka ennen kuutta kohti Ulvilaa ja Riikan luona Fipatin pakkaus, joka kieltämättä tuotti hieman päänvaivaa.
Matkassa oli siis mukana kolme kultaista (Veeti, Elma ja Wenla) + Hurja + tietenkin kaikki tarpeellinen tavara. Paitsi se unohtunut sateenvarjo.
Riikka oli nukkunut yövuoron jälkeen kaikki 2,5 tuntia, joten yksimielisesti päätimme, että minä ajan. Matka sujui yllättävänkin nopsaan ja paikallakin oltiin melkein aikataulussa, hiukan jälkeen 09.
Tietenkin, kun näyttelyyn ilmoitetaan kahta rotua, ne eivät ole lähimaillakaan samaan aikaan, etenkään kun rodut on kahdella esittäjällä.... Hurjan kehä alkoi vasta klo 13.
Beagleja oli ilmoitettu mukava määrä ja ihan ok minulle uusi tuomarituttavuus Jari Fors koirat arvostelikin.
Hurjalle tuli noottia hännästä, se kun tuppaa kaartuman vielä turhan paljon selän päälle. Vaan ei siinä kaikki, oli koiruudessa (vai omistajassa) toinenkin perustavaa laatua oleva vika: Hurjan häntä oli trimmattu =oP Noh, makunsa kullakin. Eikä tuo trimmaus mitä ilmeisimin ihan koko koiraa pilannut. Tuloksena se viimeine SERT ja ROP.
Ryhmäkehiä odoteltiinkin sitten lähemmäs neljään. Ensin vuorossa oli Riikan Veeti, joka ei tällä kertaa sijoittunut. Välillä tuli vettäkin enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Jenkkicockereita kuvatessa oikein pahaa teki, kun hienosti laitetut turkit mivät kaiken veden ja purun itseensä..
Hurjan ryhmän tullessa vuoroon, astui koiruus mitä ilmeisimmin metallilastuun, jota koko näytteöypaikka oli täynnä. Hetken kävi kyllä jo mielessä, että kehä jää väliin. Hurja piti toista takakonttia ylähäällä ja suorastaan ulahti, kun varpaiden väliin painoi. Ryhmään kuitenkin päästiin ja metallihilukin ilmeisesti pois, koska liikkuminenkin onnistui melko hyvin. Kotiin tuomisina RYP2 sija kotimaisen ajokin jälkeen.
kuva©Terhi Riihimäki
Kotimatka sujui leppoisasti, mitä nyt Fipatti hivenen ulahteli ja jutukin menivät ehkä aavituksen levottomiksi... Kotona olin kahdeksan jälkeen. Onneksi ihana äippä kävi ulkoiluttamassa kotijoukot Mikon lomaillessa Kuopiossa, Kiitos äippä, taas. Hurja oli reissusta sen verran väsynyt, ettei lenkille hinkunut, muu porukka kyllä.
Iltapuhteeksi pesin ja tuunasin vielä Hupin, onneksi Hurri tuli laitettua jo eilen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti