Haukun avausta

Tänään päästiin Hupin kanssa (tai noh, Hupi pääsi) availemaan äänijänteitä ekaa kertaa tänä vuonna. Hakua siis.

Treenit oli sekä porukan, että kestonsakin suhteen melko pienimuotoiset ja varmaan ihan hyvä niin. Pehmeä lasku nääs.

Hupin kanssa otettiin hallittu alueelle meno, joka onnistuikin yllättävän hyvin, vaikka toisin pelkäsin käyvän. Narupallolla kädessä saattoi toki olla jotain osuutta asiaan. Niin tai näin, alueelle päästiin todella siivosti =oP

Varsinainen treeni oli lähinnä päänavausta ja ilmaisuja. Neljä ukkoa otettiin. Kaksi ekaa lähti yhtä aikaa ja jäivätten 20-30 metriin. Tavoitteena oli hyvä, pitkä haukkusarja, josta maalimies sai palkata narupallolla omaan tahtiin vaikka piilolle päin itsekin hipsein. Ekat ukot oli molemmat ihan jees, tosin molemille mennessä oli niin paljon vauhtia että pientä häirintää oli havaittavissa.
Kolmannella ukolla kierrokset oli jo hiukan nousussa ja sikaiuakin havaittavissa. Ilmaisu kuitenkin hyvä ja melko pienellä avulla Janika sai Hupin kauemmas itsestään. Viimeisellä ukolla ihan jees toimintaa, hajutonta ja mautonta ;OP

Kiitos Janika ja Anne!

Tottista ja hakua

Aamusella (siis klo 10, joka on mulle jo enemmänkin aamupäivää) suunnattiin kohti Ulvilaa.

Ensin Minnan ja Peen kanssa pikku tottistelut kentällä ja perään haku.

Tottis meni ihan tason mukaan, seuraamisessa voisi väittää tapahtuneen parannusta. Seuraaminen on nyt kauttaaltaa paremmin kontaktihakuista ja vire sopiva. Jonkun sortin ongelmahan on ollut Hupin pomppiminen alussa (koiran kirsu koskee ajoittain mun lippalakin lippaa). Kovasti olen koittanut panostaa omaankin liikkumiseeni ja viretilaani. Onpa tullut todettua, ettei ne ”siinnepäin on ok” treenit anna meille kummallekaan mitään.

Tasamaanoudossa vauhti (nimenomaan palautus) on paranemaan päin, edelleen palautusasento on turhan kaukana.

Haussa ukot oli helpossa paikoissa ja pääpaino ilmaisulla.
Ilmaisut paranee ja asento niissäkin tuntuu etenkin umppareilla rauhoittuvan. Eka ukko on edelleen pieni ongelma, tai ehkä oikeammin ukon häirintä, etenkin jos ukko on avoin. Nytkin laitoin Minnin ekaksi, pressun alle, kun tuntee Hupin ja osaa toimia sen mukaan, mitä tarve vaatii. Tänäänkin jo heti kuudennella maahanmenokäskyllä pakitti ja jäi makamaan, sitä edelliset kävi kyllä maassa muttei malttanut olla siellä. Käskyt tulee siis ukolta.

Viimeistä ukkoa lukuun ottamatta menin kaikille mutta maalimies hoisi palkkaamisen omatoimisesti, itse lähinnä kehuin tai vain liikuskelin Hupin lähellä. Ekat ukot, palkkana narupallo (heitetään piilolta parin metrin päähän) ja kahdella viimeisellä ruoka. Viimeiselle ukolle en mennytitse lainkaan.

Hyvä keli, hyvät treenit, kiitos Minni, Janika ja Linda!

Hyvelän haut

Torstaiseen tapaan Ooppelin nokka kohti Pervonmäkeä.

Eka oikealle, n. 20 metriin.
Loistava ilmaisu, tosin häiritsi maalimiestä jonkun verran.

Toinen pisto vasemmalle etu nurkkaan, josta eteni ihan jees ja nosti ukon pressun alta.
En ehtinyt ihan ukolle asti, kun Hupi tuli jo pallo suussa vastaan. Käväisi kyllä mielessä, ett palkka tuli melko lyhyestä (tosin muuten loistavasta) ilmaisusta. Kehuin koiraa ja lähdin kohti keskilinjaa. Samassa pressun alta kuuluu:”Se jätti mut”. Täh? Jätti, ja sillä on pallo suussa?? Juuh, Hupi oli tosiaan laittanut kuonon kerran pressun alle ja täysin Minnan huomaamatta napannu pallon mukaansa ;) Kiero otus. Noh, eipä tuossa. Hyvin haettu ja ilmaistu joka tapauksessa.

Kolmas oikealle, taas n. Puoleen väliin.
Aivan loistava ilmaisu!!! Näin sen pitäisi mennä. Kävelin ukolle puhumatta mitään. Hupi vilkaisi kerran minuun päin, vaihtamatta paikkaa ja jatkoi vaan louskutusta =O) Kerran oli Janika joutunut puuttumaan, ettei tule liian liki.
Hupin lähentely-yrityksiin puututaan sanomalla normaalilla äänellä ”maahan”, jolloin Hupi ottaa metrin verran pakkia ja yleensä menee myös maahan (toisinaan jää istumaankin kyllä).

Kaksi viimeistä lähti hillutellen yhtä aikaa metsään. Näille en mennyt ja palkkana ruoka.
Ensin vasen. Löysi hyvin. Aloitti hyvin hyvän ilmaisun, kunnes se katkesi. Jatkoi hetken päästä uudelleen. Koiruus oli kuulemma pikipäin poikennut läheisessä kuraojassa.

Viimeinen oli oikean paskahuussi piilo, jossa oli ongelmia sekä kisoissa, että viime viikon treeneissä.
Yllättävää kyllä, meni ekalla lähetyksellä suoraan piilolle (vaikka vieressä menee iihaana oja). Pyöri aikansa mutta tuli (ojan kautta, tietenkin) pois =o/.
Pientä motivointia ja uusi lähetys. Suoraan piilolle, jossa aloitti melko lailla heti ilmaisun.
Josko ens kerralla voisi aloittaa heti ekalla....

Kiitosta taas treeneistä asianosaisille!

Päätöksiä

… ja treeniä

Tuli siinä sitten nukuttua muutama yö Arskan kisojen jälkeen.
Lopulta aikani märehdittynäni päätin jatkaa haussa (jälkeäkin kyllä tehdään) ja sen treenaamista.

Samalla tuli päätettyä, että jos treenaaminen ei kiinnosta, en laita yhtään kisailmoakaan menemään. Samanlaista, yhtä paskaa temppua, en voi umpirehelliselle ja aina täysillä töitä tekevälle Hupille tehdä.

Tänään siis nokka kohti Hyvelän rataa ja aivan uudella innollakin tuon märehtimissession jälkeen.

Rata on siis samainen, jossa kisat oli mutta mentiin lopusta alkuun.

Hupilla 4 ukkoa.
Oikea etunurkka nousi hyvin ja ok ilmaisulla.
Vasen etunurkka tyhjä, ajattelin, että jos bongaa ukon edestä päin, ihan ok. Ei kuitenkaan nostanut.
Oikealle ”aukkoon” pieneen rinteeseen. Tämä oli ilmeisesti ilmavirran kannalta hivenen hankala. Pari kertaa lähetin, jonka jälkeen ukko nousi. Ilmaisu edellistä huonompi.
Seuraava vasemmalle kallion ”kylkeen” hieno pisto ja eteneminen. Ilmaisu edellistä parempi.
Viimeinen ukko oli murheenkryynihuussissa. Samaninen piilo, jossa Hupi sanoi kisoissa kerran ”väy” eikä sen jälkeen ollut enää kiinnostunut menemään ja vieressä menee lisäksi iihhaana kuraoja.
Hupi lähti kyllä hyvin, kävi piilolla ja tuli pois. Uusi lähtetys, tietenkin ojan kautta piilon lähistölle kyönäämään. Ei ilmaisua edelleenkään. Kolmannelle otettiin ääniapu ja tulihan se ilmaisu vihdoin. Ihan jees tämäkin ilmaisu mutta se viimeinen intensiteetti ei äänestä kuulunut.

Kolme ensimmäistä palkkasi narupallolla, viimeinen ruualla.
Kahdelle ekalle menin itse mutten tehnyt muuta kuin kuljeskelin ja kehuin, maalimies hoisi muun homman. Ekalta ei tullut juuri lainkaan vastaan, toiselta pari metriä.

ISO kiitos Minni, Lea ja Janika. Teidän kanssa on aina yhtä mukava treenata ja ennen kaikkea kiitosket, että vielä huolitte lusmun mukaan!

Ilmaisut kuntoon?

Juu, ei niitä tokikaan kerralla saa mutta siihen näilä treeneillä tähdättiin.

Neljä ukkoa laitettiin metsään, kaikki valmiina. Meinasin ensin, josko laittaisi kaksi ekaa yhtä aikaa pakenevina mutta päätin päästää ukot helpommalla. Hupi kun lähtee täysillä ja kierrokset punaisella ukolle ihan ilman pakenemistakin, niin olis voinut kone keittää yli, jos olis laittanut pakenevat.

Kaikilla ukoilla palkkana pallo, joka heitetään muutaman metrin päähän piilosta ja revitään vielä, jos/kun Hupi sitä maalimiehelle tyrkyttää. Nyt otetiin lisäksi vielä ukon suulliset, reilut kehumiset mukaan.

Kaikki neljä ukkoa oli ainakin jonkin sotin piilossa, kaikkia ei umppareiksi saatu mutta sellaisiin piiloihin kuitenkin, ettei Hupi pääse häiritsemään. Lähetin suorilla pistoilla piilolle ja kun ilmaisu alkoi, kävelin rauhallisesti kohti piiloa ja kehuin Hupia aina välillä. Vielä piilolle päästyänikin, piti koiruuden ilmaista kunnolla ja vasta mun luvalla sai maaimies palkata. Hallintaa ei näissä treeneissä otettu muuten kuin, että Hupi joutui seuraamaan maalimiehen perässä keskilinjalle. Yhdeltä ukolta otti loikan pois piilolta, kannustin ilmaisemaan uudelleen. Yllättävää kyllä, viimeisellä ukolla oli paras ilmaisu (täysin umpinainen piilo) ja haukku yltyi vaan, kun kysyin Hupilta: ”onko äijä siellä?”
Sen verra reippaasti koiruus haukkui, että valkoinen vaahto tuli suupielistä, joka ei Hupille ole kovin tyypillistä.

Hyvät treenit, kiitos Janika, Minna ja Mika.

Viimeiseltä ukolta tullessa Hupi oli jo menossa kierimään. Kielsin. Nyt on otettu se linja, että kieriminen on ehdottomasti kielletty radan alueella (ennen sai viimeisen jälkeen huvitella pyörimällä, kun siitä niin nauttii). Alueelta mentiin poiskin hallitusti.

Ja koska pyhästi olen niin päättänyt, niin nytkin lämmittelin ja erityisesti jäähdyttelin koiran huolella: Ensin pikku hölkkää (jotta Hupi ravaa rauhallisesti) ja kävelyt päälle. Kävelyn jälkeen Hupi sai vielä vapaasti touhutta hetken pusikossa.

Vuoden ekat haut

Juu, ei oo mitenkään jäänyt... Mut niinhän ne sanooo, jotta lahjattomat treenaa.
Koirassa yllättäen virtaa enemmän kuin EU-laki sallii. Onneksi oli itsella sen verran järkeä päässä, että lähidin lämmittelemään ajossa.

Pistot.
Oikea etu: suora pisto, aloitti hyvin ilmaisemaan mutta tuli pois tohkeissaan. Takaisin keskilinjalle ja uusi lähtetys. Ilmaisu muuten hyvä mutta pää kävi piilon sisällä.

Vasen etu, L, avoin piilo: Lähetin etunurkasta, josta oikaisi jonkun verran. Avoin piilo. Hyvä ilmaisu mutta tapojensa mukaan levonton piilolla. Sen mitä näin, välillä ilmaisi hienosti makuulta piilon edestä mutta kiersi piilon mielestäni ainakin kaksi kertaa. Kävi lippstä ”koittamassa” pari kertaa.

Kolmas edellistä vastapäätä, L, täysin avoin: Treenimäärään nähden järkyttävän hieno ilmaisu. Ilmaisi lähes koko ajan maaten ja sen minkä liikkui, varoi ukkoa.

Mukana oli myös vaarikoira 11v.
Vaarille otettiin yksi pisto (ei tuo kroppa enää kestä sitä, mitä pää veisi). Moppella oli ainakin kivaa ja nakkejakin tuli. Ja kun ukkoja oli vain yksi, kävi Hurri tarkistamassa vielä alueen, josko olisi joku eksynyt vielä metsään jäänyt.

Olipa pitkästä aikaa hauskaa kuunnella kahta täysin erilaista ilmaisijaa. Hupin haukku on kimakka ja nopeatempoinen. Hurrin enempi katu-uskottava, tasainen ja jos vakuuttava.

Kiitos, Minni, Janika ja Linda