Aamupäivän reenit Tupalassa.

Kokoonpanona Mää, Rinsessa, Hemi, Hupi + Janika & Minna koiruuksineen.

Aiheena tottis (ja pikkumalikka sai maistella makkaraa jäljellä).

Hemin kanssa treenit meni lähinnä mun seisoskeluksi narun nokassa kentällä. Hemi treenaa nykyään vain, kun itse tyrkyttää. Nyt kokeilussa siis tällänen beaglen kanssa... minä passiivinen, koira aktiivinen (in my dreams =oP). Eniveis, hyvin on luonannut jo Ulasoorissa ja näyttelytreeneissä, Tupalassa ei vielä hyvin kertaakaan. Toki, Tupalassa on nurmikko (=paaaljoon haisuja) ja tänään lisänä Janika kusettamassa sakkiaan.

Mulla ei siis hermo ole sieltä pisimmästä päästä ja 30s tuntuu iäisyydeltä. Tänään hermo kuitenkin piti sen verran hyvin, että Hemi sai palkkaakin. Aikansa hörhöiltyään (narun nokassa) ja Janikan sakin haukuttuaan, tyrkytti pariinkin otteeseen maahanmenoa ja saatiin kaksi palkkaamisenarvoista sivulletuloakin (nämä pienillä avuilla). Jei (pieni sellainen). Ehkä tämä tästä.

Hupin kanssa piti treenata ruutua mutta merkit jäi kotiin... Otettiin sit seuraamista, huomio erityisesti käännöksissä ja nimenomaan niiden loppuunasti viemimisessä niin ettei napsu yli kuitenaan. Fiilikset oli kokonaisuutena jees ja huomatus piti antaa muutaman kerran.

Noutoa piti sit tietty kokeilla kans. On se vaan kumma, et se ensimmäinen palautus pitää jättää kilometrin päähän :o( Tälle on nyt pakko tehdä tosiaan jotain, jos meinaan vielä joskus tuon rakkineen kanssa kisata...

Kuvasaastetta ©Janika

Yleistä lätinää

Aikas paljon ollaan koirien kanssa lomailtu ja pidetty hauskaa, jotain lätinää nyt kuitenkin.

Kesäkuun lopulla oli viimeiset ohjatut agitreenit ennen kuukauden taukoa. Tällä kertaa ohjaaja oli jollakin tapaa kuosissa, koiralla oli havaittavissa pienoisia vireongelmia... Hurjan ja Hupin laitoin agipitsiin Raumalle, Huualle 3 starttia, Hupille huvinpäiten yksi..

Käyttöön oon ottanut nyt privaattipäivät. Privaattipäivänä yks rakkine saa yksityistä spesiaalia huomiota ja on yleensä koko päivän mun ja Rinsessan touhuissa mukana, eikä tarhassa lainkaan. Hupin privaattipäivään esim. kuului pitkä aamuinen pyörälenkin metsässä vapaana päästellen, pihapuuhia, TOKOa/tottista ja Rinsessan kanssa leikkimistä (johon Hupin btw. Syttynyt nyt ihan kympillä;o)).

Hemin kanssa on koitettu pihassa ottaa perus tottisjuttuja ja onnistumis% on melko vaihtelevaa. Maahanmenon tuo välillä liiankin fiksu tehomoottori oppi alle vartin ja se on melko varma kotosalla, tosin joskus tarttee vielä apuja. Seuraaminen on joko ON tai OFF. Sit kun on ON, niin seuraa kuin saksansusikoirakonsanaan, täysin oikeassa paikassa ja jopa ehkä liiankin liki ja tillittää ylöspäin. Sit kun on OFF, ei pysy edes metrin etäisyydellä kuin nanosekunnin kerrallaan. Nooh, nou paineita, näillä mennään. Sama ON/OFF on myös agissa valloillaan mutten jaksa siitäkään ottaa painetta. Kontaktit osaa ja keppien perusteet hallussa, näistä on hyvä jatkaa... Niin ja kotikepeille on raivatuu nyt tilaakin, josko sitä ryhtyi treenaamaan hiukan useemmin?
Lelulla oon Hemin kanssa leikkinyt paljon, kun niin tekis mieli beaglea, joka palkkaantuu lelulla päivästä riippumatta. Kivasti on tämäkin edennyt ja repii ja riepoo sopivasti =o)

Hirmu viettää vapaaherran elämää ja nauttii siitä. Näyttelyjuttuja treenaillaan joskus pihassa ja jos on mukana agitreeneissä, pääsee ottamaan muutamia esteitä. Ja kuten sanottu, Hirmu nauttii olostaan. Ikää tulee kohta 9v. , samat lenkit menee kuin muutkin, fillarilla en oo yli vuoteen juoksuttanu, kun ei siitä oo oikein koskaan kovasti tykännyt.

Huua treenaa lähes toivottoman ohjaajansa kanssa agia ja tottistellaan silloin tällöin. Hurjan spesiaali on myös Hemin juoksuttaminen ympäri pihaa. Ja voi sitä riemua!!

Tässähän näitä tällä erää. Tulossa siis maksettuina menoina agipitsi Raumalla ja parit näyttelyt.

Tottikset pitkästä aikaa porukassa

Tänään olin pitkästä aikaa tottistelemassa Hupin kanssa.

Mukana menossa oli Janika ja Linda. Kiitokset treeniseurasta!

Hupin kanssa otettiin pallottelua ja seuraaminen, luoksetulo ja eteenmeno, sekä molemmat esteet.

Pallolla sain (kuten joka kerta) Hupin intoa piukkaan → menoks. Pätkiä meni varsin mukavasti mut taas kerran ryhtyi seuraamaan ylöspäin, huoh. Niin ikään käännöksistä osa tuppasi valumaan pitkäksi. Pysähdykset jees.

Eteenmenossa mulla on ihan aina pallo palkkana ja 95% kerroista jätän sen luoksetulon jälkeen niin, että Hupi sen varmasti näkee (saatan leikkiäkin ennen jättöä). Pallon jättämisen jälkeen otetaan luoksetulo toiseen suuntaan, jonka jälkeen (jossain kohtaa eteenmeno). Eteenmeno onkin meillä kokeessa onnistunut loistavasti. Tänään Hupi ennakoi luoksetulon pysäytyksestä lähtöä (ennakoi siis pallolle pääsyä) ja jäi kauas istumaan. Koska olen laiska, eikä ko. Tilannetta ole tapahtunut viittä kertaa enempää treeneissä, en jaksanut tällä kertaa puuttua asiaan. Eteenmeno loistava, kuten aina. Maahanmeno meni vit..ralleen, kun osunut pallolle heti ja minä idiootti huusin käskyn liian aikaisin...

Hypyssä alkuun takkua, estenouto ok. Takaapäin katsottuna veti hypyssä takakontit alleen... selkä vissiin jumelissa...

Keli oli kuuma mut Hupin aurinkopaneelit näyttää toimivan edelleen, kohta 7v. Iässäkin, eikä keli haittaa edelleenkään.

Janikalle kiitsa kuvista.

Lisää kuvia >täällä

Pakkaset pakottaa treenaaman sisällä

Ja ehkä hiukan räkätautikin. Mahtaa olla ärhäkkä pöpö, kun meikäläiseenkin on iskenyt (edellisestä on aikaa seitsemisen vuotta).

Ja vaikkei räkätautia oliskaan, niin ei tuolla ulkonakaan kyllä hullukaan treenaa, kun pakkaset huitelee lähempänä kolmea kuin kahtakymppiä. Ja täytyy kyllä sanoa, et ei me kyllä lenkkeilläkään näillä keleillä. Osa sakista on sen verran älyvapaata, et juoksisivat keuhkonsa mäkeen ja minähän en remmilenkille näillä keleillä lähde, kun en juuri koskaan paremmillakaan. Ja sitä paitsi, ei nuo nyt ainakaan vielä ole seinille tekemättömyyttään kiipeillyt ja ulkoillaanhan me toki, lyhyemmissä erissä vaan ja useampia settejä ja nenänkäyttöä saavatten ainakin harrastaa ulkonakin (= pari kourallista nappuloita hankeen, niin menee mukavasti ainakin sen tupakin verran).

Ja ennen kuin päästään otsikon aiheeseen, vielä yks juttu ohi sen: Vaikkei me ulkona mitään olla treenattukaan, on Hemi ihan itse oppinut uuden tempun. Tarpeeksi kun on pakkasta, niin Hemi paskoo vain etujalat maassa, vatsan alla. Voi luoja, et nauroin, kun ekan kerran hokasin mitä hittoa se tekee... Känny on kyllä ollut mukana mut en oo vielä onnistunut ikuistamaan sessiota.

Ja sit siihen aiheeseen eli sisätouhuihin...

Eniten tietty treenaa Hemi ja Hupikin jonkun verran, Hirmu ja Hurja treenaa, koska ihan välttämättä haluavat (ei ehkä kuitenkaan treenata, vaan sen palkan).

Hemihän on tökkinyt sisällä jo jonkun aikaa, yleensä toisen ruuistaan kokonaisuudessan. Nyt on uutena otettu ohjelmaan kertaalleen aloitettu maahanmeno. Maahanmeno sujuu jo vallan nopeaan ja mukavalla tekniikalla, alkuun Hemin pitää toki aina tarjota tökkimistä ;) Ihan uusi uusi juttu on sivulle tulo, jossa tulikin sit het pieniä haastavuuksia:

• vino asento → siirryttiin seinän viereen

• etujalat (tai ainakin toinen) ilmassa → oma ranka niin kieruun, että se on kohta S -mutkalla

• vauhti, sitä on liikaa, kun koordinaatiota ja järkeä ei ole vielä tarpeeksi (siis ampuu puolihulluna kohti oikeaa paikkaa mut menee sähläämiseksi, kun taidot ei vaan riitä) → koitetaan treenata rauhallisemmalla hetkellä

Noh, nää nyt on näitä ja lisää varmaan tulee...

Uusien juttujen lisäks on ylläpidetty ja tuunattu vanhoja juttuja.

• Sahapukkitönötys (=näyttelyseisotus). Hemihän osas seisoa niin pöydällä kuin maassa tänne tullessaan ja sitä taitota on tietenkin ylläpidetty. Koska en oikeastaa tykkää syöttää koiraa kehässä koko aikaa, on Hemikin opetettu samaan kuin aiemmatkin: Kun seisoo riittävän kauan kuin kivipatsas, saa palkan. Ja yllättävän pitkiä aikoja tehomoottori jaksaa jo pönöttää.

• (Ruuan)odottaminen. Jos edellinen taito oli tänne tullessa, ei tästä ollut tietoakaan, vaan Hemi piti laittaa portin taa odottamaan ruokaansa. Nyt Hemi juoksee ulkoa sisälle, käy kurkkaamassa kipan keittiössä ja ryntää istumaan omalle paikalleen ja odottaa rauhassa vuoroaan (joka on porukan viimeinen). Vielä pitäisi saada tuo keittiölenkki pois, niin olisin erittäin tyytyväinen!

• Luvan odottaminen: porteista, ovista, boksista jne ei tulla ulos/pois ilman lupaa. Tämä on paikoittain todella hyvällä mallilla (esim. boksista ei ilman lupaa tule, vaikka poistuisin huoneesta) mutta ulosmeno porukalla tuottaa vielä päänvaivaa. Nooh, lissää reeniä ja sitä ikää.

Hupi on treenannut lähinnä kaukoja ja rauhallista mutta aktiivista sivullaoloa.

Tottista ja hakua

Aamusella (siis klo 10, joka on mulle jo enemmänkin aamupäivää) suunnattiin kohti Ulvilaa.

Ensin Minnan ja Peen kanssa pikku tottistelut kentällä ja perään haku.

Tottis meni ihan tason mukaan, seuraamisessa voisi väittää tapahtuneen parannusta. Seuraaminen on nyt kauttaaltaa paremmin kontaktihakuista ja vire sopiva. Jonkun sortin ongelmahan on ollut Hupin pomppiminen alussa (koiran kirsu koskee ajoittain mun lippalakin lippaa). Kovasti olen koittanut panostaa omaankin liikkumiseeni ja viretilaani. Onpa tullut todettua, ettei ne ”siinnepäin on ok” treenit anna meille kummallekaan mitään.

Tasamaanoudossa vauhti (nimenomaan palautus) on paranemaan päin, edelleen palautusasento on turhan kaukana.

Haussa ukot oli helpossa paikoissa ja pääpaino ilmaisulla.
Ilmaisut paranee ja asento niissäkin tuntuu etenkin umppareilla rauhoittuvan. Eka ukko on edelleen pieni ongelma, tai ehkä oikeammin ukon häirintä, etenkin jos ukko on avoin. Nytkin laitoin Minnin ekaksi, pressun alle, kun tuntee Hupin ja osaa toimia sen mukaan, mitä tarve vaatii. Tänäänkin jo heti kuudennella maahanmenokäskyllä pakitti ja jäi makamaan, sitä edelliset kävi kyllä maassa muttei malttanut olla siellä. Käskyt tulee siis ukolta.

Viimeistä ukkoa lukuun ottamatta menin kaikille mutta maalimies hoisi palkkaamisen omatoimisesti, itse lähinnä kehuin tai vain liikuskelin Hupin lähellä. Ekat ukot, palkkana narupallo (heitetään piilolta parin metrin päähän) ja kahdella viimeisellä ruoka. Viimeiselle ukolle en mennytitse lainkaan.

Hyvä keli, hyvät treenit, kiitos Minni, Janika ja Linda!

Tottista ja esineitä

Tänään oli vuorossa tottis ja esineet.

Tottis normmeisinkiä, sen enempää mihinkään painottamatta, pääpaino siihen että koiralla oli kivaa... Ja Hupillahan oli: pallo, pallo, narupallo, anna pallo ja palkan lentämisen jälkeen katon kautta ympäri ja takaisin.
Ihanan onnellinen ja iloinen rakkine =o)

Tottisten jälkeen otettin vielä Minnin kanssa esineruutu. Esineet oli Minnin ja Peetu kävi ensin ruudussa.
Hupilla vauhtia oli alkuunsa taas aivan liikaa. Muutaman kerran kutsuin poiskin, kun koiruus rupesi lähenemään hiukan liikaa pikatietä. Kaksi nousi viidessä minuutissa. Viimeistä sitten etsittiinkin.. kun ei esinettä tuntunut löytyvän, vippasin Hupin huomaamatta yhde löydetyistä takaisin ruutuun, jotta saatiin onnistunut loppu.
Sitä yhtä etsittiinkin sitten sekä Hupi, minä ja Minni, ihan kuin olis maa nielaissut koko esineen. Noh, loppu hyvin, kaikki hyvin: Hupi sen viimeisenkin sieltä ruudusta nosti.

Pikkusen tarttis noihin esineisiin panostaa. Sieltä kun on jaossa niitä ”helppoja” pisteitä. Eikä me nyt niin ihmeellistä treeniä tarvittaisi, lähinnä sitä rauhaa ja rutiinia esineruutuun. huoh

Tottistelua

Tänään oli vuorossa tottistelua.

Seuraaminen ja luoksetulot ok. Henkilöryhmässä piti hiukan vilkuilla, kun oli tuttuja naamoja.
Tasamaanoudossa isolla kapulalla keskitytään edelleen palautusvauhtiin ja paikkaan. Ensin otettiin norminouto pariin kertaan. Molemmilla kerroilla jäi luvattoman kauas, jouduin muistuttamaan paikasta. Pitkästä aikaa tässä oli ruokapalkka (broilerin rintafilettä). Lopuksi otettiin vielä kilpajuoksuna palautusvauhtia: Heitin ja lähetin Hupin normaalisti noutoon mutta hiukan ennen kuin oli kapullalla, lähdin karkuun. Toimi ihan jees.

Hyppynoudossa tuli kahteen kertaan takaisin esteen kautta. Tähän puutuin vain nappaamalla kapulan pois, ei kehuja, sanktiona vain tuo kapulan pois ottaminen. Kolmnella liike meni, kuten pitääkin ja siitä bileetä pystyyn.

Loppuun vielä palautusasentoa. Annoin kapula Hupille suuhun ja peruutin muutaman askeleen. Noutokäskyllä koira mahdollisimman lähelle, broiskua palkaksi. Tätä otettiin muutamia toistoja.

Loppuun se kaikista kivoin liike, eli eteenmeno. Jätin pallon jo aikaisemmin luoksetulon yhteydessä (kuten aina teen) Hupin nähden kentän toiseen päähän. Vauhtia riitti taas. Hyvä Hupi =O) Loppuun yhteistä möyrimistä (makoiltiin yhdessä nurmikolla) ja pallon vetoa.

Keli oli kuuma, joka ei Hupia vieläkään tuntunut haittaavan.

Piti ottaa paikallaolokin, kun Tumpu on noussun parissa kisassa hetkeksi ylös. Jäi sitten ottamatta...

Hirmun kanssa otettiin pitkästä aikaa naksulla ”kirsu ylös nurmesta” liikettä. Häiriöksi saatiin vielä Emmakin, joka tuli melkoisen läheltä. Tässä jouduin puuttumaan muutaman kerran, jonka jälkeen Hirmu tyytyi vaan venyttämään kaulaansa Emman suuntaan. Paranemaan päin.
Pikku pätkä seuraamista ja liikkeestä maahan + luoksetulo.

Omien koirien jälkeen kaivoin kameran autosta

Tottis, kuten tietysti kaikki muutkin lajit on vakavia asioita:




Kaikki, kuten esim. se, miten kädet on seuraamisessa, pitää treenata huolella:




Vai miten se nyt meni:

Tottistelut alkaneet

Siis kimppatreenit.

Toistaiseksi käydään Minnan ja Peetun kanssa ainakin kerta viikkoon reenailemassa kimpassa. Tahtia kiihdytellään kevättä kohti.

Peen kanssa on keskitytty seuraamisen oikeaan paikkaan ja koiruuden vireeseen, unohtamatta Minnan asentoa tietenkään ;o)

Hupista yritetään kaivaa esiin taas koira, kouluratsun sijaan ja noutojen palautuksiin ollaan puututtu oikein toden teolla. On se vaan kumma, kun tuon 2 kiloisenkin kanssa voi harjoitella kevätjuhlaliikkeitä..

Ja todisteeksi muutamat kuvat.