… ja treeniä
Tuli siinä sitten nukuttua muutama yö Arskan kisojen jälkeen.
Lopulta aikani märehdittynäni päätin jatkaa haussa (jälkeäkin kyllä tehdään) ja sen treenaamista.
Samalla tuli päätettyä, että jos treenaaminen ei kiinnosta, en laita yhtään kisailmoakaan menemään. Samanlaista, yhtä paskaa temppua, en voi umpirehelliselle ja aina täysillä töitä tekevälle Hupille tehdä.
Tänään siis nokka kohti Hyvelän rataa ja aivan uudella innollakin tuon märehtimissession jälkeen.
Rata on siis samainen, jossa kisat oli mutta mentiin lopusta alkuun.
Hupilla 4 ukkoa.
Oikea etunurkka nousi hyvin ja ok ilmaisulla.
Vasen etunurkka tyhjä, ajattelin, että jos bongaa ukon edestä päin, ihan ok. Ei kuitenkaan nostanut.
Oikealle ”aukkoon” pieneen rinteeseen. Tämä oli ilmeisesti ilmavirran kannalta hivenen hankala. Pari kertaa lähetin, jonka jälkeen ukko nousi. Ilmaisu edellistä huonompi.
Seuraava vasemmalle kallion ”kylkeen” hieno pisto ja eteneminen. Ilmaisu edellistä parempi.
Viimeinen ukko oli murheenkryynihuussissa. Samaninen piilo, jossa Hupi sanoi kisoissa kerran ”väy” eikä sen jälkeen ollut enää kiinnostunut menemään ja vieressä menee lisäksi iihhaana kuraoja.
Hupi lähti kyllä hyvin, kävi piilolla ja tuli pois. Uusi lähtetys, tietenkin ojan kautta piilon lähistölle kyönäämään. Ei ilmaisua edelleenkään. Kolmannelle otettiin ääniapu ja tulihan se ilmaisu vihdoin. Ihan jees tämäkin ilmaisu mutta se viimeinen intensiteetti ei äänestä kuulunut.
Kolme ensimmäistä palkkasi narupallolla, viimeinen ruualla.
Kahdelle ekalle menin itse mutten tehnyt muuta kuin kuljeskelin ja kehuin, maalimies hoisi muun homman. Ekalta ei tullut juuri lainkaan vastaan, toiselta pari metriä.
ISO kiitos Minni, Lea ja Janika. Teidän kanssa on aina yhtä mukava treenata ja ennen kaikkea kiitosket, että vielä huolitte lusmun mukaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti