Tänään oli kuitenkin hiukan enemmän aikaa. Meinasin ensin tehdä tuon nuorisin kanssa lyhyen kelkkalenkin tuohon kuopille uimaan mutta päätin kumminkin, että vaarikoiran pitää päästä kanssa. Vaarikoira ei enää tee juurikaan lenkkejä, kun tuntuu tuo toinen etukontti välillä vaivaavan. Niinpä päätinkin pakata noutajat autoon ja mennä uittamaan. Uiminen on Hurrin kontillekin parempaa liikuntaa. Siispä beaglet lenkille ja sen jälkeen noutajien kanssa kuopille.
Molemmat oli tietenkin onnesta soikeana, kun pääsivät uimaan mutta Hurri erityisesti. Hurrin riemua nosti myös automatka ( muutaman kilometrin), Hurri rakastaa yli kaiken autoilua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti