Tein Hupille tuohon lähimetsään keppijäljen. Ongelma Hupilla siis ei ole kepeissä, ne nostaa kyllä ainakin 95% varmuudella. Ongelma on siinä jäljessä niiden keppien välillä. On tokikin jäljestävinään mutta suhaa jäljen päällä ees taas. Tai, ei kai tuokaan ongelma ole, niin kauan kuin itse tiedän missä jälki menee mutta ei tollaseen kyllä merkkaamattomalla jäljellä kovin mielellään luota...
Jälki oli vajaan tunnin vanha, suora ja 8 keppiä. Idea oli siinä, josko malttaisi jäljestää, kun keppejä tuleekin tiuhaan tahtiin (kepit on Hupille siis SE juttu jäljellä).
Alkun bongasi kaukaa mutta tapansa mukaan sähelsi taas alkumatkan, vaikka pidin aika lähellä. Kolmenne kepin jälkeen meno rauhoittui selvästi ja jos oikein positiivisesti ajattelee, voisi kuvitella koiran ”älynneen”, että niitä keppejä sieltä tosiaan nousee tiuhaan tahtiin.
Kaikki kepit nousi ja jokaisella kepillä riemu oli yhtä suuri löytämisen jälkeen.
Tarkoituksena on tässä päivänä eräänä tallata jälki jonnekin pellon tapaiselle ja kuorruttaa se nameilla, ihan vaan mielenkiinnosta. Tosin osaan jo arvata mitä tälläsellä jäljellä tapahtuu: Hupilla napsahtaa iso pyörä käyntiin tyyliin: ” Ei hitto täällä on nameja ja täällä ja täällä. Mistä näitä nameja oikein tulee? ” Ja koira pyörii jäljn päällä akselinsa ympäri...
No juu, mä nyt en tätä jälkitreenaamista ota niin kovin vakavasti. Opiskellaan molemmat pikkuhiljaa ja koitan eri vinkkejä joita saan. Katsotaan mihin johtaa, josko vaikka JK1 tulisi joskus ;oP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti