Maxiliitoa = Vihdoin Hupin kanssa treenaamaan ohjatusti.

Hupihan on siis ollut koko talven treenitauolla, muutaman kerran ollaan hallilla käyty mutta pääpaino on ollut Hurjan treenamisella. Ei vaan talvella jaksa roudata itseään kahtena iltana viikossa agiiin, jonne on matkaa 30km/suunta.

Noh, tauko on tehnyt Hupille (ja ilmeisesti myös mulle) erittäin hyvää. Koiruus oli hienosti kuulolla ja järjettömän pitkät kaarteet oli lähes tyystin tipotiessään. Ehkä kuitenkin ilosin olen tosiaan siitä omasta ohjaamisesta vaikka väsymys oli päivän uurastuksen jälkeen huipussaan.
Hurjan treenit olisi ollut Hupin treenien perään. Ei pystynyt, eikä jaksanut ja peruinkin menemiseni jo päivällä. Kaikki koirat oli kuitenkin mukana autoilemassa (kiitos uden verjän =O)) ja kun aikaa jäi, päätin ottaa Huuan kanssa lyhyen pätkän. Virhe!

Alku meni jotenkuten, pätkittäin oli vauhtia ja pätkittäin taas ei. Kepeille tökkäs. Oli sitten joku niin hyvä haisu, ettei Huua voinut mitenkään mennä ekaa väliä. Otettiin sitten pieni keskustelu aiheesta, laitetaanko nenä maahan vai ei ja keskustelu muuttui siinä kohtaa vakavammaksi, kun Huuan huulet meni ryppyyn. Ryppyhuulet on ainoa tapa, jolla Huua protestoi yhtään mitään. Eikä silloinkaan kuulu mitään ääntä, sitä vaan nyppii. Noh saatiin ne kepit sitten mentyä kuitenniin ja lopuksi hyvä nopea pätkä ja palkka iloisesta meningistä. Tää on niin tätä näiden kiipeleiden kanssa treenatessa....

Ja rata tietty vielä perään (ja ihan on taas pikapiirros).