Luulisin, että koiruudetkin odottaa sänkilenkkejä yhtä paljon kuin itse niitä odotan. Itse pääsen kuvailemaan ja koiruudet juoksemaan sydämensä kyllyydestä.
Metsässä käydään toki läpi vuoden mutta kun siellä ei nuoriso saa juosta hevosenvauhtia paskarinkiä, ihan vaan loukkaantumisriskin vuoksi. Nuorison vauhti on sitä luokkaa, ettei järjellä ole mitään tekemistä sen kanssa ja kun kimpassa mennään, ei ne nenätkään ehdi aina osoittamaan menosuuntaan.
Nykyään Hupi ja Hurja pääsääntöisesti jo muistaakin tuon metsän säännön, ja taitaa ne muistaa senkin, että pellolla saa painaa niin paljon kuin sielu sietää =O)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti