Taipparitreenejä

Tänään oli taasen vuorossa taipparikurssi. Periaatteessa viimeinen kerta, mutta eiköhän sitä vielä muutama kerta ainakin kokoonnuta.

Ilma suosi tänään, kuten on suosinut muinakin kertoina, olisko yhtenä kertana ihan hiukan ripsutellut vettä..

Vuorossa oli hakua ja ne koirat, jotka hakua pääsivät treenaamaan, tekivät sen variksilla + yhdellä mukana olleella heinurilla.

Koiria oli mukana tänään ennätysmäärä, kun treenaamassa oli muutama ”vieraileva tähtikin”, pitkänmatkalaiset tulivat Seinäjoelta asti :D. Jos en aivan väärin laskenut, 15 koiraa treenasi tänään. Täytyy kyllä sanoa, että jaloissa tiesi ja vaakkujen ulkonäöstä oli hyvin päätetävissä, että hiukan vajaa 4 tuntia tuli metsässä tarvottua. Mikalle iso kiitos avustuksesta!

Kaikki koirat toimivat kivasti, osa odotettua mukavammin. Seinäjoen vahvistukset olivat molemmat todella mukavia nuoria koiria. Molemmilla oli hyvä työskentelymotivaatio ja etenkin nartulla todella hieno riistankäsittely. Kummallekin vaan treeniä hiukan lisää, jotta asiat selkeentyvät (koirille) ja ohjaajille lisää rauhallisuutta → mars taipumaan =o)

Mukana oli taasen Hupin jälkikasvuakin, Hakke ja Hilla. Molemmat käyttävät nenäänsä hienosti ja vauhtiakin löytyy. Hilla teki ensin markkeerauksia siipidameilla ja vaakulla. Markkeerausten jälkeen vietiin Hillan kanssa yhdessä damit&vaakku metsään. Hilla haki hienosti ja irtosi mallikkaasti ja itsenäisesti. Palautukset oli niin ikään mallikkaita. Vaakku on Hillan mielestä superkiva ja siksipä se oli tälläkin viikolla vielä kohmeloinen (ei siis krapulassa vaan vielä hiukan jäässä).

Hakkella oli ensimmäisellä kerralla hiukan liikaa vaakun omimista ja riistan käsittelykin oli sitä luokkaa, että jouduin puuttumaan siihen aika ronskisti.

Viimeviikolla tehtiin pupuilla jälkiä ja ne menikin palautuksineen mallikkaasti, Hakke oli tosin varmuudeksi valjaissa ja liinassa.

Tänään metsässä oli tyystin eri koira. Kuten Hillakin, hakee Hakkekin vielä kohmeloista vaakkua.
Hakkelle tehtiin vaakulla muutamat markkeeraukset ja muutama muistitreeni.
Kyllä täytyy sanoa, että on hienoa, kun Juha panostaa koiruuteen täysillä! Ja miksei panostaisi, onhan Hakkesta tarkoitus tulla täysverinen metsästyskoira.

Hakke nosti vaakun joka kerta empimättä, ja ennen kaikkea pelaamatta, suuhun, piti nätisti koko ajan ja palautti suoraan Juhan syliin! Muutamalla ekoista markkeerauksista käskin Juhan kutsua (pillillä), viimeisillä Juha oli ihan hiljaa ja vaakut tuli siitä huolimatta täysillä suoraan syliin. Luovutus on vielä namiin vaihtamista: Hakke palauttaa, tavoitteena että ehtisi vieläpä istumaan, saa pitää vaakkua hetken, jonka jälkeen tulee luovutuskäsky ja vasta tässä vaiheessa (käskyn jälkeen) Juha ottaa namin taskusta.

Vaikka Juha ei ehdi tällä konstilla vaakkua käteen ottamaankaan, on se toistaiseksi mielestäni paras tapa: näin ei jouduta luovutuksesta keskustelemaan lainkaan, vaan se sujuu yhteisymmärryksessä.

Hyvä Hakke ja Juha =o)

Vaikka näiden iltojen jälkeen on takki melkoisen tyhjä, nähtyään ja opastettuaan paljon erilaisia, eri ikäisiä koiria ja ohjaajia, täyttyy se nykyään myös hyvin nopeasti uudelleen. Eikä missään tapauksessa vähiten siksi, että kaikki antavat itsestään sitä parasta mahdollista yrittämistä ja se on minulle se suurin palkkio =o)