Tirppatreeniä

Päätin hyötykäyttää kaiken eilisistä treeneistä jääneistä tirpoista ja lähin vaakun, heinuri, Hupin & kameran kanssa pellolle.

Hupi ei ole riistan kanssa treenannut yli puoleen vuoteen. Ainoat riistatouhut on olleet käytännön hommia.

Vauhtia, intoa ja ihme kyllä, kuuliaisuuttakin oli mukavasti (oliskohan tuo koiruus aikuistumassa??).

Alkuun otettiin muutamat muistit, joissa ei ongelmaa, kuten ei ole koskaan ollut.
Neljä ykkös markkerausta ja pari kakkosta. Markkeeaukset tein niin, että jätin koiran taakseni muutaman kymmenen metrin päähän ja heitin markkeeraukset.
Tässäkään ei ongelmia ja miksipä olisi, Hupi on kakarasta asti ollut hyvä markkeeraaja.

Loppuun tehtiin vielä pari pitkää, motivoitua, helppoa mutta pitkää ohjausta. Nämäkin onnistui moitteetta =o)

Riistankäsittelykin oli riittävän hyvä. Voishan Hupi noita vaakkuja kantaa mun makuun pinnallisemminkin mutta kun ei niin ei. Riistaa ei ole rikkonut sitten kakara-ajan parin kerran, joten mitäpä siihen puuttumaan. Ongelmana (johon olen joutunut puuttumaan) on yleensä ollut riistan pyörittely, joka ei todellakaan näytä kovin hyvälle/siistille, vaikke tirpat ole tästäkään sen kummeminkärsineet. Tähänkään en joutunut tänään puuttumaan.

Hupi olisi varmasti ihan ok NOMEkoe koira, jos mulla olisi aikaa treenata vaikeammissa maastoissa ja paukkua. Hupi ottaa kohtuuttmat kierrokset paukusta (koetilannetta ajatellen) ja kun se ei käytännön hommissa haittaa, niin en ole jaksanut/ehtinyt/kokenut (ainakaan vielä) tarpeelliseksi sitä pahemmin treenailla. Paukkua pitäisi tietysti treenata paukulla mutta kun siinä kohtaa se mutta tuleekin: pitäisi pystyä tekemään sellaiset treenit, ettei missään kohtaa mene sen kriittisen pisteen yli ja saada koira rauhaan → palkka. Tosiaan kun pääpaino on toistaiseksi tuolla PK-puolella ja käytännön hommia tuo ei haittaa, niin on ”vähän” jäänyt.

Vaan mistäpä tuota tietää... Katsellaan miten syksyn PK-kisat menee, jos oikein hyvin, niin voishan sitä keskittyä sitten vaikka hetken NOME puoleen. Motivaattorina tässäkin on tuon Tumpulan pään kasvu =o)

Ja kyllä, yhä edelleen rakastun Hupiin päivä päivältä enemmän. Mii laiks!

Ja sitä kuvasaastetta (lisää galleriassa)