Kun en eilen päässyt treenaamaan, niin päätin lähteä tänään ajoissa, ennen oman ryhmän treenejä.
Mukaan otin Hurjan, Hupin ja Hemin.
Hemin kanssa en ehtinyt ottamaan juuri mitään mutta pääsipä ajelemaan (=nukkumaan autoon) ja Hurjakin sai siedätystä, kun tuuppasin beaglet samalle puolelle sikaosastoa Hurjahan ei siis sisätiloissa juuri Hemistä piittaa, eikä varsinkaan halua Hemiä kainaloon nukkumaan (toisin kuin Hirmu):
Hurjan kanssa otettiin valmiina ollutta rataa, aina yhtä leppoisan =oO rainerin valvovien silmien alla. Joka ikinen ohjaus oli perinteiden mukaan auttamatta myöhässä, siitäkin huolimatta, että Hurja oli vieläkin hidas/haisteli. Loppua kohden osa ohjauksista parani ainakin jonkun verran ja jaakotuket tuntuvat menneen edes askeleen kohti takaraivoa. Miten voikin olla niin hiton vaikeaa ajoittaa omia ohjauksiaan oikein, vaikka omilta ryhmäläisiltä niitä osaa katsoa ja vaatia =o/
Niin, siis tosiaan Hurjalla oli edelleen jonkun verran haisteluongelmaa. Tällä kertaa lähestyin probleemaa, olemalla huomioimatta sitä (= sai haistella väliajoilla). Kun tämäkään ei toiminut ainakaan täysin toivotulla tavalla, otetaan ensi viikolla käyttöön suunnitelma C.
Koska haistelua oli, eikä vauhtikaan ollut omaan makuun riittävän nopeaa, ei lähde ensimmäinen kakkosen ilmo vielä matkaan.
Hupin kanssa olin suorastaan otsalohkoa myöden nesteessä. Ei tule mitään. En ehdi ja aina vaan vaikeampaa on, jos olen treenannut Huuan ensin.
Pitkän (vuosi??) tauon jälkeen Hupi toimi kohtuullisesti, täytyy taas vaan muistutella kontakteja ja hiukan keppejä, niin hyvä siitä tulee... toivottavasti.
Ja yllättävää kyllä, lopputreenit meni (sattuneesta syystä) melkein loistavasti ;O)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti