Hirmun kanssahan ei ole treenattu sitten viimeisten kisojen ja hetken mielijohteesta sen nytkin mukaan otin. Hirmu oli ”ihan liekeissä”. Omaa vuoroa odotellessa olis keinullekin pitänyt päästä joka toisessa välissä. Rata itsessään meni hyvin ja oli pitkästä aikaa kivaa vaan lähtettää koiruus kepeille. Vaikka vauhtia oli, ei tuo kolmosissa kyllä riitä... edelleenkään.
Hurja pääsi radalle toisella kierroksella. Joko koiralla oli älyttömän hyvä päivä tai sitten keräsi vaan kierroksia, kun joutui katselemaan ensin iskän menoa. Vauhtia siis riitti ja itsekin pystyin pitkästä aikaa juoksemaan ja ohjaamaan yhtä aikaa. Hurjan kanssa ei ole juuri persjättöjä otettu, mutta nekin sujui heti kun itse osasin ohjata. Kepit otettiin yksittäin, kun ei tullut laitettua ohjureita, molemmin puolin hieno suoritus.
Ulkomuistista väännetty rata (välit on mitä on).
Hirmu pääsi myös TOKOilemaan ja hitto sentään, koirahan on edistynyt. Malttoi maata paikallaan (ja nenä irti matosta) vaikka toisia koiria pyöri lähettyvillä. Luoksetuloissa ei moitteen sijaa. Seuraaminen tyypillista Hirmua ja rupesi ennakoimaan heti ensimmäisen liikkeestä mahan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti