Meidän agirainerilta meinaan... Jos mä olisin tänään ollut itseni rainerina, olisin vetänyt itseni jojoon. Aivan luokatonta ohjaamista meikäläisen osalta... taas kerran. Kuin voikin olla niin perkeleen hankalaa yks veetun niisto?? Ei pysty jarraamaan, ja kun pystyy jarraamaan ja koira toimii, ei pysty palkkaamaan. Ja kepeillekin pitää koiraa viedä märkätupsu kädessä ja se käsi jalkovälissä (siis omassa). Ihan kun mä yrittäisin tehdä radan suorittamisen Huualle mahdollisimman hankalaksi =O/
Taas kerran voi kehua Huuaa. Huualla oli vauhtia ja se ja Huuan pääkoppa kesti mun lukemattomat virheet. Iloiseksi yllätykseksi Huualle kelpasi tänään myös (jo pari vuotta sitten ostettu) karvamotskari (eli se em. karvatupsu).
Virallinen valvoja (eli Rinsessa) oli tänään mukana treeneissä ja käyttäytyi taas kerran enemmän kuin hyvin =o)
Osa radasta, jota mentiin (ulkomuistista ja sinnepäin piirrettynä). Loppupään numeroinnista en ole varma, kun ei sinne asti Huuan kanssa päästy kuin ekalla kierroksella (joka on treeneissä aina tyyliä hylystä ulos).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti