keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Parempi myöhään kuin... eli taipparikurssin loppuajatuksia

Kai se on hyvä kirjoitella nyt, kun viimeinen kerta kevään kurssia loppui juuri...
Aloittelimme keväällä Porin seudun kultaisten taipparikurssin kymmenen koiran voimin. Suurimmalta osin porukka pysyi samana, joku joutui muiden kiireiden vuoksi lopettamaan ja vierailevia tähtiäkin nähtiin. Porukassa oli mukana vanhoja tuttuja ja isoksi iloksi myös uusia naamoja uusia koiria. Porukassa oli myös kaksi Hupin tyttöä, Hilla (Tuohikorven Hilla) ja Kultu (Lauder´s Glittering Gemstone).

Kultu


Valtaosa porukasta tähtää tämän vuoden taippareihin, osa ensi vuoteen ja muutaman koiran kohdalla suunnitelmat aikaistuivat, jonkun siirtyivät eteenpäin. Kaksi on jo ilmon kokeeseen laittanut ja peukutan täällä jo hyvissä ajoin.

Omaa taippareihin tähtäävää koiraa ei keväällä narun päässä ollut, kun Hakkekin meni viime syksynä läpi. Vaan kuinkas kävikään, muutaman ensimmäisen kerran jälkeen oli itselläkin se ohjattava (tosin vielä ilman suuria suunnitelmia). Hupin tyttö Tuohikorven Hilla nimittäin. Hannu tuli ensimmäisellä kerralla Hillan kanssa itse mutta kun Hannun intressit Hillan kanssa on verijäljellä, eikä Hilla ole varsinaisesti niitä helpoimpia ohjattavia, päädyimme loppujen lopuksi siihen, että minä teen Hillan kanssa kaikki treenit, joissa on riistaa ja Elina treenailee kotona perusjuttuja dameilla. Hillan ongelma kun on kierrokset ja kova suu, jotka yhdistettynä saa aikaan pannukakun mallisia variksia =o/

Hilla tekee mielelläni kanssani töitä, vaikkei olla mitenkään erityisen tuttuja toisillemme ja kun on riistaa ei edes Elina hakuruudun reunalla (tai muuallakaan) haittaa.

Ensimmäiset riistatreenit tehtiin rauhallisessa fiiliksessä, koira hihnassa. Käveltiin lähinnä metsässä ja kun riista nousi (siihen ”törmättiin”), tuli kehut ja palkka välittömästi. Alusta alkaen olen tehnyt Hillalle (kuten muillekin aikuisille koirille, joita olen treenannut/ohjannut) hyvin musta – valkoisen toimintamallin, joka toistuu muuttumattomana. Lähes poikkeuksetta ohjaamani koirat luovuttvat istuen, enkä tykkää ”elvistelyistä”, enkä kiertelyistä, enkä kaarteluista. Toki monetkin ohjaajat varmaan sallivat nuokin, minulle ja minun toimintatapaani ne eivät sovi. Hillakin ”luovuttaa” istuen. Luovuttaa siksi heittomerkeissä, että tässä vaiheessa varis tippuu varpaisiini samalla hetkellä, kun perse menee sammaleeseen. No hätä, ei sen ole vielä mitään väliä, eikä NOMEssa olla kuitenkaan starttaamassa. Pidän vaan etenkin vilkkaalle, toiminnanhaluiselle koiralle parempana vaihtoehtona sitä, että se tietää suoraviivaisen toimintamallin, jolla lailla sen pitäisi toimia, toimii myös Hillan tapuksessa siinä mielessä, ettei se touhota ja tohella yhtään ylimäärästä, jolloin suukin muuttuisi entistä levottomammaksi.

Kaiken kaikkiaan vaakkutreenit on mennyt hienosti. Tänään tehtiin ensimmäinen oikea hakuruutu, josta Hilla toi 4 ja näistä 1 meni rikki ja yksi oli pehmeä. Rikkoutunut vaakku sai kyytiä minun ärhädyksestäni (Hilla pelasi ja pyöritti vaakkua tullessaan) mutta mitä ilmeisemmin ärähdys kuitenkin toimi, koska kaksi seuraavaa tulivat ehjänä ja suu oli rauhallinen (tosin ote on vieläkin hyvin tiukka).
Vesitreenit viime viikolla Kauvatsalla menivät hyvin, siinä en näe ongelmaa. Ensimmäiselle pidemmälle lokille lähtöä mietti rannassa hetken, mutta lähti kuitenkin määrätietoisesti, kun ilmoitin: ”Ja varmasti menet”, seuraavalla ei ongelmaa.
Hae!

Meniskö??


Hilla

Tänään ammuttiin (kiitokset isännälle). Koska tiedossa on, että Hilla ei paukkua rakasta, menin sen kanssa reilun matkan päähän ampujasta. Kaksi paukkua tuli. Molempien kohdalla Hilla istui kuin patsas vierelläni, hyvin tarkkaavaisena, hötkyilemättä mutta kun lähdettiin autolle, tulikin kiire. Autolle (eikä autoon) kuitenkaan päässyt vetämällä/toheltamalla vaan piti pystyä olemaan kuulolla. Koska Hilla ei mene paniikkiin, eikä saa sydänhalavusta paukusta, pidin tässäkin pääni ja homma tehtiin, kuten minä haluan ja sellaisella tyylillä, kuin haluan ja melko hyvin päästiin lopputulokseenkin.

Paukkujen jälkeen olis tosiaan vielä tuo em. hakuruutu, joka meni hyvin, joten siinä mielessä homma tällä hetkellä jees: mielummin Hilla olisi autoon jäänyt mutta kun ei ollut vaihtoehtoa, tuli mukaan ja pystyi ja teki hyvän, omantasoisensa ruudun. Toki paukkua pitää vielä treenata mutta en vielä(kään) sulkenut täysin pois mahdollisuutta tämän vuoden kokeelta. Ei tuntunut Hillaa juoksukaan haittaavan, vaikka päivät taisi olla tänään ne parhaat =o)

Heinäkuun lomailen ja elokuussa aloittelen uuden kurssin. Hilla ei tosin taida lomaa saada, Elinan kanssa oli hiukan puhetta kimppatreeneistä ja saattaa Hilla päästä viikon tehotreeniinkin, kun omistajat karauttavat etelän lämpöön.

Iso kiitos kaikille kurssilaisilleni!! Todella toivon näkeväni ainakin ne, jotka ei kesän aikana taippareita suorita, syksyllä. Mukava porukka ja todella kivoja koiria kaikki! Ja kiitokset tietenkin myös Rinsessan mummille, joka tänäänkin antoi Rinsessan viihdyttää itseään koko illan ;o)

Kuvia kurssilaisista täällä ja täällä

Ei kommentteja: