Laumamme sukupuolijakauma tasapainoittui tänään tyttäremme syntyessä.
Koko lauma voi loistavasti =o)
torstai 27. toukokuuta 2010
torstai 13. toukokuuta 2010
Tuohikorven pentutreffit
Saimme viettää varsin mukavankokoisella porukalla aurinkoista helatorstaita Kauvatsalla Tuohikorven O- ja H-pentujen treffeillä.
Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan verijälkeä ja vesinoutoja niin damilla kuin sorsallakin.
Elina oli tapansa mukaan ollut jälleen enemmän kuin ahkera ja tehnyt kymmenkunta (?) lyhyehköä jälkeä, eikä ruokatarjoilu pettänyt tällä(kään) kertaa.
Kiitokset puolestani kaikille!
Tuohikorven galleriasta
Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan verijälkeä ja vesinoutoja niin damilla kuin sorsallakin.
Elina oli tapansa mukaan ollut jälleen enemmän kuin ahkera ja tehnyt kymmenkunta (?) lyhyehköä jälkeä, eikä ruokatarjoilu pettänyt tällä(kään) kertaa.
Kiitokset puolestani kaikille!
kuva©Hannu Pruuki
kuva©Hannu Pruuki
Tuohikorven galleriasta
perjantai 7. toukokuuta 2010
Treeniä, edes jonkinlaista
Ihan ei laakereilla olla lepäilty, vaikka helposti voisi niinkin kuvitella.
Remppaa painetaan (ainakin melkein) apinan raivolla ja kun kelit on olleet noin mahtavat, pihahommiakin on tullut touhuttua.
Treenaaminen koiruuksien kanssa ei todellakaan ole lähelläkään normaalia kevätmenoa. Jotain sentään.
Metsässä lenkkeillään ahkerasti ja kun lenkit on matkallisesti (minulle) normaalia lyhyempiä, olen yrittänyt korvata matkaa edes vähän ajalla ja maaston vaihtelevuudella. Aika paljon lenkkeillään tuossa ei niin tasaisessa ja kaadetuista puista jääneiden oksien valtaamassa lähimetsässä. Tuo oksarumba ei luo haastetta niinkään Hupille mutta beaglenkokoiselle kyllä jo jonkin verran. Tavalla tai toisella olen jallittanut koirat juoksemaan koko lenkin ajan ja mielummin vielä runsaasti ristiin rastiin. Hupin kanssa tämäkään ei ole kovin haasteellista, beaglet sitä vastoin mennä nuuskuttaisivat miellellään tasaiseen tahtiinsa.
Hupin kanssa on treenattu taas kerran korvien käyttöä. Kaikki käskyt rupeaakin menemään perille nykyään heti, sitä kahta sekuntiakaan miettimättä ja suoritukset ovat nopeita. Esim. viime syksynähän Hupilla oli tapana luoksetulokäskyn kuultuaan pysähtyä/lopettaa haistelu tai kaivaminen, nostaa pää ylös ja katsoa minua ja sitten lähteä tulemaan luokse vaihtelevalla vauhdilla. Nykyään jo lähes joka kerta luoksetulokäskyn kuultuaan, vaihtaa samantien suuntaa kohti minua ja kaivuuhommissa ollessaan kaivuutkin loppuu välittömästi. Ja koiruus tulee vauhdikkaasti laukaten luokse.
Esineitä on tullut treenattua niin ikään melko ahkerasti. Yhtään kokeenomaista treeniä en ole tehnyt vaan nämäkin treenit sujuvat mukavasti lenkkien ohessa. Esineinä on ollut kaikkea tennissukista pyykkipoikiin, eikä esineen koko/materiaali tunnu vaikuttavan suoritukseen. Esineen olen jättänyt aina tallatulle alueelle ja niin, että suora pisto on mahdollisimman luonnollista suorittaa. Matkat esineelle on vaihdellut parista metristä aina 70 metriin asti. Esine nostetaan yhden lenkin aikana 5-20 kertaa, omasta ja koiran vireestä riippuen. Palkkaa olen vaihdellut ruuan, pelkkien kehujen ja leikin välillä. Ainakin vielä tuntuu intoa piisaavan =o)
Hakken kanssa pääsin treenaamaan tiistaina taipparikursille, kun Juha oli työmatkalla. Ohjelmassa olis hakua vaakuilla. Ruutu oli Hakken toinen ja vaakut vietiin koiran kanssa metsän. Neljä vaakkua nousi suoraviivaisesti ja reippaasti ja palatukset oli niin ikään enemmän kuin hienoja. Neljännen jälkeen saapui autolla ensimmäinen muu kurssilainen ja Hakken keskittymiskyky katosi täysin =o/ Viideskin saatiin sitten pienellä avustuksella nostettua. Hakkesta huomaa, että se osaa käytää nenäänsä ja liikkuu metsässä kuin kotonaan. Toisaalta poika on niin maalaistollo, että häiriintyy melko pienestäkin ja menettää keskittymiskykynsä. Kotiläksynä on siis kaupunkireissuja ja siinä ohella autojen ja ihmisten läheisyydessä helppoja tehtäviä.
Olettaisin Hakken olevan valmis helpostikin kesän/alkusyksyn aikana taippareihin, katsotaan nyt vielä, kukako sen sitten aikanaan ohjaa.
Remppaa painetaan (ainakin melkein) apinan raivolla ja kun kelit on olleet noin mahtavat, pihahommiakin on tullut touhuttua.
Treenaaminen koiruuksien kanssa ei todellakaan ole lähelläkään normaalia kevätmenoa. Jotain sentään.
Metsässä lenkkeillään ahkerasti ja kun lenkit on matkallisesti (minulle) normaalia lyhyempiä, olen yrittänyt korvata matkaa edes vähän ajalla ja maaston vaihtelevuudella. Aika paljon lenkkeillään tuossa ei niin tasaisessa ja kaadetuista puista jääneiden oksien valtaamassa lähimetsässä. Tuo oksarumba ei luo haastetta niinkään Hupille mutta beaglenkokoiselle kyllä jo jonkin verran. Tavalla tai toisella olen jallittanut koirat juoksemaan koko lenkin ajan ja mielummin vielä runsaasti ristiin rastiin. Hupin kanssa tämäkään ei ole kovin haasteellista, beaglet sitä vastoin mennä nuuskuttaisivat miellellään tasaiseen tahtiinsa.
Hupin kanssa on treenattu taas kerran korvien käyttöä. Kaikki käskyt rupeaakin menemään perille nykyään heti, sitä kahta sekuntiakaan miettimättä ja suoritukset ovat nopeita. Esim. viime syksynähän Hupilla oli tapana luoksetulokäskyn kuultuaan pysähtyä/lopettaa haistelu tai kaivaminen, nostaa pää ylös ja katsoa minua ja sitten lähteä tulemaan luokse vaihtelevalla vauhdilla. Nykyään jo lähes joka kerta luoksetulokäskyn kuultuaan, vaihtaa samantien suuntaa kohti minua ja kaivuuhommissa ollessaan kaivuutkin loppuu välittömästi. Ja koiruus tulee vauhdikkaasti laukaten luokse.
Esineitä on tullut treenattua niin ikään melko ahkerasti. Yhtään kokeenomaista treeniä en ole tehnyt vaan nämäkin treenit sujuvat mukavasti lenkkien ohessa. Esineinä on ollut kaikkea tennissukista pyykkipoikiin, eikä esineen koko/materiaali tunnu vaikuttavan suoritukseen. Esineen olen jättänyt aina tallatulle alueelle ja niin, että suora pisto on mahdollisimman luonnollista suorittaa. Matkat esineelle on vaihdellut parista metristä aina 70 metriin asti. Esine nostetaan yhden lenkin aikana 5-20 kertaa, omasta ja koiran vireestä riippuen. Palkkaa olen vaihdellut ruuan, pelkkien kehujen ja leikin välillä. Ainakin vielä tuntuu intoa piisaavan =o)
Hakken kanssa pääsin treenaamaan tiistaina taipparikursille, kun Juha oli työmatkalla. Ohjelmassa olis hakua vaakuilla. Ruutu oli Hakken toinen ja vaakut vietiin koiran kanssa metsän. Neljä vaakkua nousi suoraviivaisesti ja reippaasti ja palatukset oli niin ikään enemmän kuin hienoja. Neljännen jälkeen saapui autolla ensimmäinen muu kurssilainen ja Hakken keskittymiskyky katosi täysin =o/ Viideskin saatiin sitten pienellä avustuksella nostettua. Hakkesta huomaa, että se osaa käytää nenäänsä ja liikkuu metsässä kuin kotonaan. Toisaalta poika on niin maalaistollo, että häiriintyy melko pienestäkin ja menettää keskittymiskykynsä. Kotiläksynä on siis kaupunkireissuja ja siinä ohella autojen ja ihmisten läheisyydessä helppoja tehtäviä.
Olettaisin Hakken olevan valmis helpostikin kesän/alkusyksyn aikana taippareihin, katsotaan nyt vielä, kukako sen sitten aikanaan ohjaa.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Terveitä silmiä
Tänään oli Porin Seudun kultaisten järjestämä joukkosilmätarkastus Porin Palveluskoirakerhon majalla, Tupalassa.
Jokusen illan on allekirjoittanutkin sähköposteihin ja puheluihin vastaillut ja lomekkeita täytellyt... Kunnialla hoidettin reilun 40 koiran silmäpeilaukset kuitenkin läpi.
Iso kiitos kaikille aikaansa ja energiaansa uhranneille!
Ja tietysti, kun oma yhdistys järjestää, omia ja sukulaiskoiria oli tietenkin myös ilmoitettu.
Terveet silmät oli tänään niin Hupilla kuin neljällä Tuohikorven Hoollakin (Hakke, Hessu, Hilla ja Hilma). Kiitokset myös siis jälkeläisten omistajille, kun toitte koirat tarkistettavaksi.
Jokusen illan on allekirjoittanutkin sähköposteihin ja puheluihin vastaillut ja lomekkeita täytellyt... Kunnialla hoidettin reilun 40 koiran silmäpeilaukset kuitenkin läpi.
Iso kiitos kaikille aikaansa ja energiaansa uhranneille!
Ja tietysti, kun oma yhdistys järjestää, omia ja sukulaiskoiria oli tietenkin myös ilmoitettu.
Terveet silmät oli tänään niin Hupilla kuin neljällä Tuohikorven Hoollakin (Hakke, Hessu, Hilla ja Hilma). Kiitokset myös siis jälkeläisten omistajille, kun toitte koirat tarkistettavaksi.
maanantai 12. huhtikuuta 2010
Yksi on joukosta poissa...
Hurri nukkui su – ma yönä pois omalla paikallaan kotona, eteisessä.
Nyt on eteisessä on tyhjää aamulla, päivällä, kotiin tullessa, illalla.
Vaarin oli aika lähteä ja teki täysin omalla tyylillään (kuten niin monet muutkin asiat vuosien varrella), minua viikonlopun ajan ensin asiaan valmistellen.
Vaarikoira moppe mopedikoiranen. Järkähtämätön itsestään hyvin tietoinen, sekä kooltaan että koko sisimmältään suuri koira on poissa.
Joskus myöhemmin ehkä lisää... tai sitten ei.
Nyt on eteisessä on tyhjää aamulla, päivällä, kotiin tullessa, illalla.
Vaarin oli aika lähteä ja teki täysin omalla tyylillään (kuten niin monet muutkin asiat vuosien varrella), minua viikonlopun ajan ensin asiaan valmistellen.
Vaarikoira moppe mopedikoiranen. Järkähtämätön itsestään hyvin tietoinen, sekä kooltaan että koko sisimmältään suuri koira on poissa.
Joskus myöhemmin ehkä lisää... tai sitten ei.
torstai 8. huhtikuuta 2010
Haukun avausta
Tänään päästiin Hupin kanssa (tai noh, Hupi pääsi) availemaan äänijänteitä ekaa kertaa tänä vuonna. Hakua siis.
Treenit oli sekä porukan, että kestonsakin suhteen melko pienimuotoiset ja varmaan ihan hyvä niin. Pehmeä lasku nääs.
Hupin kanssa otettiin hallittu alueelle meno, joka onnistuikin yllättävän hyvin, vaikka toisin pelkäsin käyvän. Narupallolla kädessä saattoi toki olla jotain osuutta asiaan. Niin tai näin, alueelle päästiin todella siivosti =oP
Varsinainen treeni oli lähinnä päänavausta ja ilmaisuja. Neljä ukkoa otettiin. Kaksi ekaa lähti yhtä aikaa ja jäivätten 20-30 metriin. Tavoitteena oli hyvä, pitkä haukkusarja, josta maalimies sai palkata narupallolla omaan tahtiin vaikka piilolle päin itsekin hipsein. Ekat ukot oli molemmat ihan jees, tosin molemille mennessä oli niin paljon vauhtia että pientä häirintää oli havaittavissa.
Kolmannella ukolla kierrokset oli jo hiukan nousussa ja sikaiuakin havaittavissa. Ilmaisu kuitenkin hyvä ja melko pienellä avulla Janika sai Hupin kauemmas itsestään. Viimeisellä ukolla ihan jees toimintaa, hajutonta ja mautonta ;OP
Kiitos Janika ja Anne!
Treenit oli sekä porukan, että kestonsakin suhteen melko pienimuotoiset ja varmaan ihan hyvä niin. Pehmeä lasku nääs.
Hupin kanssa otettiin hallittu alueelle meno, joka onnistuikin yllättävän hyvin, vaikka toisin pelkäsin käyvän. Narupallolla kädessä saattoi toki olla jotain osuutta asiaan. Niin tai näin, alueelle päästiin todella siivosti =oP
Varsinainen treeni oli lähinnä päänavausta ja ilmaisuja. Neljä ukkoa otettiin. Kaksi ekaa lähti yhtä aikaa ja jäivätten 20-30 metriin. Tavoitteena oli hyvä, pitkä haukkusarja, josta maalimies sai palkata narupallolla omaan tahtiin vaikka piilolle päin itsekin hipsein. Ekat ukot oli molemmat ihan jees, tosin molemille mennessä oli niin paljon vauhtia että pientä häirintää oli havaittavissa.
Kolmannella ukolla kierrokset oli jo hiukan nousussa ja sikaiuakin havaittavissa. Ilmaisu kuitenkin hyvä ja melko pienellä avulla Janika sai Hupin kauemmas itsestään. Viimeisellä ukolla ihan jees toimintaa, hajutonta ja mautonta ;OP
Kiitos Janika ja Anne!
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Kuulumisia vaan
Eipä ole tullut kuulumisia taas kuukauteen päivitettyä. Eipä silti, ei täällä mitään kummallisuuksia ole tapahtunutkaan.
Remppa edistyy taas kohtuullisen kokoisiin harppauksin ja töitäkin on tullut puolin ja toisin tehtyä.
Kissa on saanut vihdoin nimen ja Gismo pikkumiehestä nyt sitten tuli. Gismo ei ole vielä ulkoillut mutta jahka tässä pääsisäisen jälkeen pääsee kulkusistaan eroon, pääsee myös ulos. Selvästi jo sinne mieli tekisikin, sen verran oviaukossa kuikuillaan.
Kevätaurinko antaa taas uutta puhtia yhteen sun toiseen hommaan. Pihalla olisi niin mielelellään touhuilemassa ja avustamassa kevättä eteenpäin. Auringon ansiosta tuli aitan katoltakin lumet vihdoin alas ja koiruudetkin on päässyt nyt parina päivänä reiluiksi pätkiksi tarhaan. Tarhailun riemukin laantuu ainakin hetkeksi kohtapuoleen, kun tarhan pohja sulaa kuralillingiksi =o/
Loppuun vielä pari kuvaa Hupin jälkeläisistä Luader's kennelissä. Kovasti toivoisin, että hommat sujuisi niin, että pääsiäisen jälkeen olisi mahdollisuus ajella pentuja katsomaan.
Remppa edistyy taas kohtuullisen kokoisiin harppauksin ja töitäkin on tullut puolin ja toisin tehtyä.
Kissa on saanut vihdoin nimen ja Gismo pikkumiehestä nyt sitten tuli. Gismo ei ole vielä ulkoillut mutta jahka tässä pääsisäisen jälkeen pääsee kulkusistaan eroon, pääsee myös ulos. Selvästi jo sinne mieli tekisikin, sen verran oviaukossa kuikuillaan.
Kevätaurinko antaa taas uutta puhtia yhteen sun toiseen hommaan. Pihalla olisi niin mielelellään touhuilemassa ja avustamassa kevättä eteenpäin. Auringon ansiosta tuli aitan katoltakin lumet vihdoin alas ja koiruudetkin on päässyt nyt parina päivänä reiluiksi pätkiksi tarhaan. Tarhailun riemukin laantuu ainakin hetkeksi kohtapuoleen, kun tarhan pohja sulaa kuralillingiksi =o/
Loppuun vielä pari kuvaa Hupin jälkeläisistä Luader's kennelissä. Kovasti toivoisin, että hommat sujuisi niin, että pääsiäisen jälkeen olisi mahdollisuus ajella pentuja katsomaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)