Hirmu testaa

Hirmu on löytänyt mielestään vähintään loistavan nukkumispaikan.

Lähes joka ilta pitää koittaa, josko jo saisi katsellaa leffaa sitteristä. Juu, ei saa.



Hurja sitä vastoin vaan naatiskelee ilmeisesti miellyttävästä seurasta

Laumakäyttäytymistä

Pojilla kävi vieraita ja siinä ohessa tuli sitten treenailtua taas pitkästä aikaa isossa sekalaumassa käyttäytymistä.

Hyvin tuli porukka juttuun.
Mukana menossa oli kolmen eri talouden koiria 8kpl, uroksia ja narttuja, ikähaarukassa 6kk - 8v.

Ensimmäinen kuvattu jälkeläinen

Sainpas lukea Fbstä mukavia uutisia: Hupin jälkeläisistä ensimmäinen on kuvattu ja kuvatkin lausuttu. Tuohikorven Hessu A/A 0/0.

Vuoden sisällä tultanee kuvaamaan lisää ainakin Tuohikorpelaisia. Hakken kuvausta olen hiukan suunnitellut syksyyn.

Päiväjärjestyksen päivitystä

Lauman päiväjärjestys rupeaa taas olemaan mallillaan. Lenkit ovat jo lähes saman mittaisia ja vauhtisia kuin tuossa jokunen kuukausi sitten. Niin minä, kuin varmasti koiratkin ovat nauttineet metsä enkeistä normitahtiin ja matkallisestikin.

Uutta päiväjärjestyksessä on koirien harmiksi (?) remmilenkit. Eikä siinä vielä kaikki, että ne remmilenkit mutta kun ne tehdään melko lyhyellä hihnalla ja hihnassa pitää vielä kaiken lisäksi käyttäytyä normaalia siivommin ja kävellä ruodussa vaunujen vierellä. Eniten vaunujen vierellä kävely rassaa Hirmua. Hirmun pitää joka vaunulenkin alussa koittaa, josko tänään saisi kävellä hihnan mitan päässä ja omaan tahtiin. Hupille tuntuu olevan erityisen tärkeää vaunujen vieressä kävely ja säännöllisesti pitää yrittää kurkata vaunuun ja heti perään minuun. Hurjasta olen erityisen iloisesti yllättynyt; Hurja oppi ensimmäisellä lenkillä uuden hihnan mitan ja paikan, jossa haluan sen kävelevän. Hurja saattaa kyllä pysähtyä haistelemaan mutta pitää tarkkaan huolen siitä, ettei jää niin paljoa jälkeen, että hihna juurikaan kiristyisi.

Vaunulenkit koko porukalla on vielä melko lyhyitä ja varsinainen lenkkeily hoidetaan me nelisin (sitä laatuaikaa ;O)). Yllättävän paljon nuo lyhyehkötkin kärrylenkit rasittaa koiruuksien pääkoppia.

Hupin kanssa on tarkoitus aloittaa suunnitelmallinen treenaaminen kesäkuun aikana ja kisata mahdollisimman pian. Ihan vielä ei Hupin päästä pyöräilemään/potukuttelemaan, Hakke kun teloi isäänsä riekkuessaan uimareissulla ja ohjelmaan tuli muutos. Hupi on jo parempi mutta rauhallisesti otetaan ainakin vielä loppuviikko ja pitää vielä rimpauttaa hierojallekin, josko ehtisi meidät vastaanottamaan jonakin päivänä.

Agilityn aloitus aloiteltaneen ainakin Hurjan kanssa tässä kuukauden sisään ja sitä ennen muistutellaan peruskäskyjä ja nostetaan kuntoa pyöräillen tai potkutellen.

Hirmun TOKOtreenit jatkuvat... =oP ja siinä sivussa haetaan jostain pääkopan sisältä esiintymistaitoa näyttelyitäkin ajatellen. Kesän/syksyn aikana olisi nimittäin tarkoitus roudata beaglet (ja ehkä Hupikin) muutamiin näytelmiin.

Sukupuolijakauman tasoitusta

Laumamme sukupuolijakauma tasapainoittui tänään tyttäremme syntyessä.

Koko lauma voi loistavasti =o)

Tuohikorven pentutreffit

Saimme viettää varsin mukavankokoisella porukalla aurinkoista helatorstaita Kauvatsalla Tuohikorven O- ja H-pentujen treffeillä.

Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan verijälkeä ja vesinoutoja niin damilla kuin sorsallakin.

Elina oli tapansa mukaan ollut jälleen enemmän kuin ahkera ja tehnyt kymmenkunta (?) lyhyehköä jälkeä, eikä ruokatarjoilu pettänyt tällä(kään) kertaa.

Kiitokset puolestani kaikille!

kuva©Hannu Pruuki

kuva©Hannu Pruuki

Tuohikorven galleriasta

Treeniä, edes jonkinlaista

Ihan ei laakereilla olla lepäilty, vaikka helposti voisi niinkin kuvitella.
Remppaa painetaan (ainakin melkein) apinan raivolla ja kun kelit on olleet noin mahtavat, pihahommiakin on tullut touhuttua.

Treenaaminen koiruuksien kanssa ei todellakaan ole lähelläkään normaalia kevätmenoa. Jotain sentään.

Metsässä lenkkeillään ahkerasti ja kun lenkit on matkallisesti (minulle) normaalia lyhyempiä, olen yrittänyt korvata matkaa edes vähän ajalla ja maaston vaihtelevuudella. Aika paljon lenkkeillään tuossa ei niin tasaisessa ja kaadetuista puista jääneiden oksien valtaamassa lähimetsässä. Tuo oksarumba ei luo haastetta niinkään Hupille mutta beaglenkokoiselle kyllä jo jonkin verran. Tavalla tai toisella olen jallittanut koirat juoksemaan koko lenkin ajan ja mielummin vielä runsaasti ristiin rastiin. Hupin kanssa tämäkään ei ole kovin haasteellista, beaglet sitä vastoin mennä nuuskuttaisivat miellellään tasaiseen tahtiinsa.

Hupin kanssa on treenattu taas kerran korvien käyttöä. Kaikki käskyt rupeaakin menemään perille nykyään heti, sitä kahta sekuntiakaan miettimättä ja suoritukset ovat nopeita. Esim. viime syksynähän Hupilla oli tapana luoksetulokäskyn kuultuaan pysähtyä/lopettaa haistelu tai kaivaminen, nostaa pää ylös ja katsoa minua ja sitten lähteä tulemaan luokse vaihtelevalla vauhdilla. Nykyään jo lähes joka kerta luoksetulokäskyn kuultuaan, vaihtaa samantien suuntaa kohti minua ja kaivuuhommissa ollessaan kaivuutkin loppuu välittömästi. Ja koiruus tulee vauhdikkaasti laukaten luokse.

Esineitä on tullut treenattua niin ikään melko ahkerasti. Yhtään kokeenomaista treeniä en ole tehnyt vaan nämäkin treenit sujuvat mukavasti lenkkien ohessa. Esineinä on ollut kaikkea tennissukista pyykkipoikiin, eikä esineen koko/materiaali tunnu vaikuttavan suoritukseen. Esineen olen jättänyt aina tallatulle alueelle ja niin, että suora pisto on mahdollisimman luonnollista suorittaa. Matkat esineelle on vaihdellut parista metristä aina 70 metriin asti. Esine nostetaan yhden lenkin aikana 5-20 kertaa, omasta ja koiran vireestä riippuen. Palkkaa olen vaihdellut ruuan, pelkkien kehujen ja leikin välillä. Ainakin vielä tuntuu intoa piisaavan =o)

Hakken kanssa pääsin treenaamaan tiistaina taipparikursille, kun Juha oli työmatkalla. Ohjelmassa olis hakua vaakuilla. Ruutu oli Hakken toinen ja vaakut vietiin koiran kanssa metsän. Neljä vaakkua nousi suoraviivaisesti ja reippaasti ja palatukset oli niin ikään enemmän kuin hienoja. Neljännen jälkeen saapui autolla ensimmäinen muu kurssilainen ja Hakken keskittymiskyky katosi täysin =o/ Viideskin saatiin sitten pienellä avustuksella nostettua. Hakkesta huomaa, että se osaa käytää nenäänsä ja liikkuu metsässä kuin kotonaan. Toisaalta poika on niin maalaistollo, että häiriintyy melko pienestäkin ja menettää keskittymiskykynsä. Kotiläksynä on siis kaupunkireissuja ja siinä ohella autojen ja ihmisten läheisyydessä helppoja tehtäviä.

Olettaisin Hakken olevan valmis helpostikin kesän/alkusyksyn aikana taippareihin, katsotaan nyt vielä, kukako sen sitten aikanaan ohjaa.