Tänään päästiin Hupin kanssa (tai noh, Hupi pääsi) availemaan äänijänteitä ekaa kertaa tänä vuonna. Hakua siis.
Treenit oli sekä porukan, että kestonsakin suhteen melko pienimuotoiset ja varmaan ihan hyvä niin. Pehmeä lasku nääs.
Hupin kanssa otettiin hallittu alueelle meno, joka onnistuikin yllättävän hyvin, vaikka toisin pelkäsin käyvän. Narupallolla kädessä saattoi toki olla jotain osuutta asiaan. Niin tai näin, alueelle päästiin todella siivosti =oP
Varsinainen treeni oli lähinnä päänavausta ja ilmaisuja. Neljä ukkoa otettiin. Kaksi ekaa lähti yhtä aikaa ja jäivätten 20-30 metriin. Tavoitteena oli hyvä, pitkä haukkusarja, josta maalimies sai palkata narupallolla omaan tahtiin vaikka piilolle päin itsekin hipsein. Ekat ukot oli molemmat ihan jees, tosin molemille mennessä oli niin paljon vauhtia että pientä häirintää oli havaittavissa.
Kolmannella ukolla kierrokset oli jo hiukan nousussa ja sikaiuakin havaittavissa. Ilmaisu kuitenkin hyvä ja melko pienellä avulla Janika sai Hupin kauemmas itsestään. Viimeisellä ukolla ihan jees toimintaa, hajutonta ja mautonta ;OP
Kiitos Janika ja Anne!
torstai 8. huhtikuuta 2010
lauantai 3. huhtikuuta 2010
Kuulumisia vaan
Eipä ole tullut kuulumisia taas kuukauteen päivitettyä. Eipä silti, ei täällä mitään kummallisuuksia ole tapahtunutkaan.
Remppa edistyy taas kohtuullisen kokoisiin harppauksin ja töitäkin on tullut puolin ja toisin tehtyä.
Kissa on saanut vihdoin nimen ja Gismo pikkumiehestä nyt sitten tuli. Gismo ei ole vielä ulkoillut mutta jahka tässä pääsisäisen jälkeen pääsee kulkusistaan eroon, pääsee myös ulos. Selvästi jo sinne mieli tekisikin, sen verran oviaukossa kuikuillaan.
Kevätaurinko antaa taas uutta puhtia yhteen sun toiseen hommaan. Pihalla olisi niin mielelellään touhuilemassa ja avustamassa kevättä eteenpäin. Auringon ansiosta tuli aitan katoltakin lumet vihdoin alas ja koiruudetkin on päässyt nyt parina päivänä reiluiksi pätkiksi tarhaan. Tarhailun riemukin laantuu ainakin hetkeksi kohtapuoleen, kun tarhan pohja sulaa kuralillingiksi =o/
Loppuun vielä pari kuvaa Hupin jälkeläisistä Luader's kennelissä. Kovasti toivoisin, että hommat sujuisi niin, että pääsiäisen jälkeen olisi mahdollisuus ajella pentuja katsomaan.
Remppa edistyy taas kohtuullisen kokoisiin harppauksin ja töitäkin on tullut puolin ja toisin tehtyä.
Kissa on saanut vihdoin nimen ja Gismo pikkumiehestä nyt sitten tuli. Gismo ei ole vielä ulkoillut mutta jahka tässä pääsisäisen jälkeen pääsee kulkusistaan eroon, pääsee myös ulos. Selvästi jo sinne mieli tekisikin, sen verran oviaukossa kuikuillaan.
Kevätaurinko antaa taas uutta puhtia yhteen sun toiseen hommaan. Pihalla olisi niin mielelellään touhuilemassa ja avustamassa kevättä eteenpäin. Auringon ansiosta tuli aitan katoltakin lumet vihdoin alas ja koiruudetkin on päässyt nyt parina päivänä reiluiksi pätkiksi tarhaan. Tarhailun riemukin laantuu ainakin hetkeksi kohtapuoleen, kun tarhan pohja sulaa kuralillingiksi =o/
Loppuun vielä pari kuvaa Hupin jälkeläisistä Luader's kennelissä. Kovasti toivoisin, että hommat sujuisi niin, että pääsiäisen jälkeen olisi mahdollisuus ajella pentuja katsomaan.
perjantai 5. maaliskuuta 2010
Lumileikkejä
Tänään oli niin huisin hieno keli, että oli pakko ottaa koko porukka mukaan ja lähteä kameran kanssa ulkoilemaan.
Kuvasaastetta luvassa siis (ja galleriassa lisää)
Kävipä Hakke ja äippäkin tänään visiitillä ja oppia hakemassa. Hakke on mitä ilmeisimmin päättänyt kasvaa isoksi pojaksi jo nyt ja tänään oppia haettiinkin hihnakäyttäytymiseen. Hihnakäyttäytymisessä ei ole minkään sortin rähinän tms. oireita, Hakkella vaan tuntuu olevan niin kiire. Noh, äippä sai oppia ja toivottavasti harjoittelu tuottaa tulosta. Ekstrana katsottiin hiukan sivulle tulemista (tai siis sen harjoittelua), jotta joskus onnistuisi sekin häiriönkin alla.
Varsin oppivainen nulikka tuo(kin) poika näyttää olevan. Innolla jo odotan ensi syksyn metsästyskautta ja Hakken opiskelua ihan oikeaksi metsästyskoiraksi.
Kuvasaastetta luvassa siis (ja galleriassa lisää)
Kävipä Hakke ja äippäkin tänään visiitillä ja oppia hakemassa. Hakke on mitä ilmeisimmin päättänyt kasvaa isoksi pojaksi jo nyt ja tänään oppia haettiinkin hihnakäyttäytymiseen. Hihnakäyttäytymisessä ei ole minkään sortin rähinän tms. oireita, Hakkella vaan tuntuu olevan niin kiire. Noh, äippä sai oppia ja toivottavasti harjoittelu tuottaa tulosta. Ekstrana katsottiin hiukan sivulle tulemista (tai siis sen harjoittelua), jotta joskus onnistuisi sekin häiriönkin alla.
Varsin oppivainen nulikka tuo(kin) poika näyttää olevan. Innolla jo odotan ensi syksyn metsästyskautta ja Hakken opiskelua ihan oikeaksi metsästyskoiraksi.
tiistai 2. maaliskuuta 2010
Onnea Tuohikorven Hoot
Kylläpä vuosi menee vikkelään !
Tänään saa siis onnitella Tuohikorven H -pentuja vuoden iän saavuttamisesta =o)
Mukavia tuloksia ja kuulumisia on saanut nähdä ja lukea vuoden aikana.
Nyt sitten sopiikin ruveta suunnittelemaan luustokuvauksia pikkuhiljaa ;O)
Tänään saa siis onnitella Tuohikorven H -pentuja vuoden iän saavuttamisesta =o)
Mukavia tuloksia ja kuulumisia on saanut nähdä ja lukea vuoden aikana.
Nyt sitten sopiikin ruveta suunnittelemaan luustokuvauksia pikkuhiljaa ;O)
maanantai 1. maaliskuuta 2010
Hupi lisääntyy ja menestyy
Onkohan tuokaan nyt sitten ihan oikein sanottu? Tai oikeastaan kumpikaan?!
Noh eniveis, Cera tyttö pyöräytti mukavankokoisen pesueen Lauder's kenneliin.
Jokunen kuva löytyy kotisivulta, lisää tulee kunhan pesue hiukan kasvaa ja tarkoitus olisi itsekin jossain vaiheessa ajella pentuja katsomaan.
Ja menestyy... Noh, näinkin asian voi (ja pitää) ilmaista, vaikkei kilpailua kait hirveästi ollutkaan. Noh, joka tapauksessa Hupin on vuoden 2009 PK kultainen =o)!
Aika helpolla "tunnustus" tuli, kun eihän meillä ole viimekaudelta ainuttakaan ykköstulosta edes.
Olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni ja kohtuullisen kokoiseksi kasvaneeseen pikkukoiraani mutta kyllä hiukan ihmetyttää, missä kaikki kultaiset on, kun ei PK kokeissa näy, eikä tietokannassakaan tuloksia mahdottomasti ole... Vai olisko se sittenkin se PK kokeisiin ilmoittautumisen korkea kynnys? Treenporukoiden puute? Joku muu?
Täytyy vaan mennä itse (ja muutkin kisaavat!) inolla eteenpäin ja toivoa, että jossain kohtaa huomataan kultaisenkin toimivuus kansallisissa lajeissa.
Noh eniveis, Cera tyttö pyöräytti mukavankokoisen pesueen Lauder's kenneliin.
Jokunen kuva löytyy kotisivulta, lisää tulee kunhan pesue hiukan kasvaa ja tarkoitus olisi itsekin jossain vaiheessa ajella pentuja katsomaan.
Ja menestyy... Noh, näinkin asian voi (ja pitää) ilmaista, vaikkei kilpailua kait hirveästi ollutkaan. Noh, joka tapauksessa Hupin on vuoden 2009 PK kultainen =o)!
Aika helpolla "tunnustus" tuli, kun eihän meillä ole viimekaudelta ainuttakaan ykköstulosta edes.
Olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni ja kohtuullisen kokoiseksi kasvaneeseen pikkukoiraani mutta kyllä hiukan ihmetyttää, missä kaikki kultaiset on, kun ei PK kokeissa näy, eikä tietokannassakaan tuloksia mahdottomasti ole... Vai olisko se sittenkin se PK kokeisiin ilmoittautumisen korkea kynnys? Treenporukoiden puute? Joku muu?
Täytyy vaan mennä itse (ja muutkin kisaavat!) inolla eteenpäin ja toivoa, että jossain kohtaa huomataan kultaisenkin toimivuus kansallisissa lajeissa.
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
The Kissa ja kissa
Teuvo The Kissa jätti maalliset metsästysmaat suureksi suruksemme =o( Virtsakivet operoitiin ja näytti Teuvo jo pieniä toipumisen merkkejäkin, vaan toisin kävi. Teuvo nukkui pois sylissäni muurin lämmössä perjantaina.
Ilman kissaa ei jotenkaan osannut olla, joten kissa muutti taloon.
Viikon päivät kissa lymyili, murisi ja sähisi (koirille) hattuhyllyllä, sohvan alla, kodinhoitohuoneen pöydällä jne. Nykyään voi nukkua koirien kanssa jo samalla neliöllä ja jopa Hirmeli yli-innokas on saanut luvan roskanokkaa nuuskuttaa.
Eiköhän tuostakin mirristä hiirikissa saada, jahka kevät saapuu, kelit lämpenee ja poika pääsee palleistaan.
Nimeä kissalla ei vielä ole, jokusia ehdotuksia kyllä.
Pari kuvaa roskanokasta (jolla on ikää puolisen vuotta)
Ilman kissaa ei jotenkaan osannut olla, joten kissa muutti taloon.
Viikon päivät kissa lymyili, murisi ja sähisi (koirille) hattuhyllyllä, sohvan alla, kodinhoitohuoneen pöydällä jne. Nykyään voi nukkua koirien kanssa jo samalla neliöllä ja jopa Hirmeli yli-innokas on saanut luvan roskanokkaa nuuskuttaa.
Eiköhän tuostakin mirristä hiirikissa saada, jahka kevät saapuu, kelit lämpenee ja poika pääsee palleistaan.
Nimeä kissalla ei vielä ole, jokusia ehdotuksia kyllä.
Pari kuvaa roskanokasta (jolla on ikää puolisen vuotta)
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Lenkkeilyä
Tällä erää on koirilla (Hurria lukuun ottamatta) jonkun sortin kunnonkohotuskausi meneillään. Olen melko laiska remmi/tiellä lenkkeilijä ja kun tällä maalla ei kukaan auraa tai aja kelkalla) mulle lenkkireittejä, menee lenkit väkisinkin umpihangessa. Tällä lumimäärällä saa koirat lyhyemmälläkin lenkillä normaalia enemmän lihaskuntoilua. Viikolla tehdään lenkit pääsääntöisesti otsalampun valossa, viikonloppuisin sitten pääseekin hiukan helpommalla.
Reilun viikon on viikonloppulenkit mennyt ainakin osan matkaa metsässä valtaojan pohjaa. Ojat noin reilun metrin syviä. Mikäs sen helpompaa kuntotreeniä, kuin juoksuttaa koiria ylös alas ojan penkkoja. Hupi (yllättäen =o)) on kohtuullisen helppo uunottaa kepillä, lelulla tai vaan käskemällä ojan pohjalta metsän puolelle. Kummasti vaan beagletkin (siis Hirmukin) oppi namin avulla kiipee käskyn merkityksen (=Hirmulle hyödyn).
Laitetaas vielä parit kuvat yhdeltä peltolenkiltä.
Hurri lenkkeilee pidemmän lenkin porukassa kerran pari viikkoon, muina päivinä lenkki tehdään privaatisti tietä pitkin tai vaihtoehtoisesti Hurri lenkittään itse itsensä pihapiirissä. Hurri kyllä tulis samat lenkit muiden kanssa. Kroppa ei vaan enää kestä samaa määrää, mitä pää veisi. Eipä tämä järjestely silti tunnu Hurri haittaavaan, nykyään Hurri tietää jo jostain (mistä?) onko lähdössä muun porukan mukaan vai ei.
Reilun viikon on viikonloppulenkit mennyt ainakin osan matkaa metsässä valtaojan pohjaa. Ojat noin reilun metrin syviä. Mikäs sen helpompaa kuntotreeniä, kuin juoksuttaa koiria ylös alas ojan penkkoja. Hupi (yllättäen =o)) on kohtuullisen helppo uunottaa kepillä, lelulla tai vaan käskemällä ojan pohjalta metsän puolelle. Kummasti vaan beagletkin (siis Hirmukin) oppi namin avulla kiipee käskyn merkityksen (=Hirmulle hyödyn).
Laitetaas vielä parit kuvat yhdeltä peltolenkiltä.
Hurri lenkkeilee pidemmän lenkin porukassa kerran pari viikkoon, muina päivinä lenkki tehdään privaatisti tietä pitkin tai vaihtoehtoisesti Hurri lenkittään itse itsensä pihapiirissä. Hurri kyllä tulis samat lenkit muiden kanssa. Kroppa ei vaan enää kestä samaa määrää, mitä pää veisi. Eipä tämä järjestely silti tunnu Hurri haittaavaan, nykyään Hurri tietää jo jostain (mistä?) onko lähdössä muun porukan mukaan vai ei.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)