Lenkkeilyä

Tällä erää on koirilla (Hurria lukuun ottamatta) jonkun sortin kunnonkohotuskausi meneillään. Olen melko laiska remmi/tiellä lenkkeilijä ja kun tällä maalla ei kukaan auraa tai aja kelkalla) mulle lenkkireittejä, menee lenkit väkisinkin umpihangessa. Tällä lumimäärällä saa koirat lyhyemmälläkin lenkillä normaalia enemmän lihaskuntoilua. Viikolla tehdään lenkit pääsääntöisesti otsalampun valossa, viikonloppuisin sitten pääseekin hiukan helpommalla.

Reilun viikon on viikonloppulenkit mennyt ainakin osan matkaa metsässä valtaojan pohjaa. Ojat noin reilun metrin syviä. Mikäs sen helpompaa kuntotreeniä, kuin juoksuttaa koiria ylös alas ojan penkkoja. Hupi (yllättäen =o)) on kohtuullisen helppo uunottaa kepillä, lelulla tai vaan käskemällä ojan pohjalta metsän puolelle. Kummasti vaan beagletkin (siis Hirmukin) oppi namin avulla kiipee käskyn merkityksen (=Hirmulle hyödyn).

Laitetaas vielä parit kuvat yhdeltä peltolenkiltä.














Hurri lenkkeilee pidemmän lenkin porukassa kerran pari viikkoon, muina päivinä lenkki tehdään privaatisti tietä pitkin tai vaihtoehtoisesti Hurri lenkittään itse itsensä pihapiirissä. Hurri kyllä tulis samat lenkit muiden kanssa. Kroppa ei vaan enää kestä samaa määrää, mitä pää veisi. Eipä tämä järjestely silti tunnu Hurri haittaavaan, nykyään Hurri tietää jo jostain (mistä?) onko lähdössä muun porukan mukaan vai ei.