Veteraani lauman johdossa jälleen

Hirmuhan täällä nykyään hallitsee (karvalaumaa siis) perittyään Hurrin paikan keväällä. Hirmu hallitsee hiljaa (ainakin pääääntöisesti), pelkällä olemuksellaan ja oikeudenmukaisesti (??)

Nyt se on sitten Hirmukin päässyt virallisesti pappakerhoon saavutettuaan veteraani-iän, kasi vee.





Synttäreitä ei juhlittu edes perhepiirissä LOL

Taivuttelua

Ja Hilla sisko kera pupun:

Noin viiden vuoden tauon jälkeen mullakin on ”oma” taivutettava =o)
Tultiin Juhan kanssa siihen tulokseen, että minä treenaan Hakken kanssa ainakin sen verran, että vien sen taippareita kokeilemaan. Juha hoitaa tuon käytännön puolen touhut.

Tänään taivuteltiin Hakkenkin kanssa pitkästä aikaa ja tuntuu se taipuvan!
Hakuruutu tehtiin kahteen otteeseen: ensin päivällä ”puhtaalla alueella” (=ei muita koiria käynyt ennen) ja illalla vielä, kun muutkin tuli treenaamaan, samassa paikassa, jossa oli muutkin jo touhunneet.

Päivän treeni meni täysin yli odototusten, Hakke haku hyvin nopeasti 5 vaakkua kuudesta ja palautti jokaisen siististi edessä istuen.

Illan vaakutkin tulivan ihan jees, mutta aivan selvästi toisten hajut häiritsivät keskittymistä, joka oli kyllä arvattavissakin. Palautukset edelleen mallikelpoiset. Treeniä siis ”käytetyllä” alueella.

Illan päätteeksi tehtiin vielä jäljet pupulla. Pupu olikin ainakin minulle se suurin jännityksen kohde. Hiukan epäilin Hakkea, en niinkään sitä, löytääkö, enemmänkin sitä, palauttaako... Hakke kun pääsi tuossa vuosi sitten syömään oravan ja sen jälkeen tuo turkktavara on ollut hiukan turhan maistuvaa.

Nyt Hakke meni siis ekaa kertaa ilman liinaa mutta vielä halusin jättää jäljen tekijän puskaan kyttäämään, mitä pupulla tapahtuu. Jäljestäminen meni hiukan niin ja näin, enemmän oli hakua tekemässä ja pienen avunkin tarvitsi. Joka tapauksessa, jäljen tekijän mukaan pupulle tullessaan Hakke nappasi pupun siististi mukaan ja lähti palauttamaan. Hyvä Hyvä!

Nyt täytyy varmaan suunnitella jo tälle syksylle jotain koetta...

Parit kuvan Hakken vaakun palautuksista





Ja Hilla sisko kera pupun

Syksy on täällä!

Ja mistäs sen sitten tietää? No siitä tietty, että pellot on sängellä. Nuo omat pellot puitiinkin tänä vuonna ensimmäisten joukossa ja pojat pääsivät tietty eti päästelemään.

Ei ollut riemulla taas rajaa, kun rallirata oli auki.

Peltolenkit on olennainen osa meidän syksyä, useita kertoja viikossa käydään spurttailemassa. Erityisesti tuo ”nuoriso” nauttii, kun pääsevät oikein olan takaa rallaamaan, kilpajuoksut kun on metsälenkeillä nou nou, turvallisuussyistä.

Ihan vielä ei pääse sitä pisintä lenkkiä tekemään. Ja tässä siihen syy:

Hirmu testaa

Hirmu on löytänyt mielestään vähintään loistavan nukkumispaikan.

Lähes joka ilta pitää koittaa, josko jo saisi katsellaa leffaa sitteristä. Juu, ei saa.



Hurja sitä vastoin vaan naatiskelee ilmeisesti miellyttävästä seurasta

Laumakäyttäytymistä

Pojilla kävi vieraita ja siinä ohessa tuli sitten treenailtua taas pitkästä aikaa isossa sekalaumassa käyttäytymistä.

Hyvin tuli porukka juttuun.
Mukana menossa oli kolmen eri talouden koiria 8kpl, uroksia ja narttuja, ikähaarukassa 6kk - 8v.

Ensimmäinen kuvattu jälkeläinen

Sainpas lukea Fbstä mukavia uutisia: Hupin jälkeläisistä ensimmäinen on kuvattu ja kuvatkin lausuttu. Tuohikorven Hessu A/A 0/0.

Vuoden sisällä tultanee kuvaamaan lisää ainakin Tuohikorpelaisia. Hakken kuvausta olen hiukan suunnitellut syksyyn.

Päiväjärjestyksen päivitystä

Lauman päiväjärjestys rupeaa taas olemaan mallillaan. Lenkit ovat jo lähes saman mittaisia ja vauhtisia kuin tuossa jokunen kuukausi sitten. Niin minä, kuin varmasti koiratkin ovat nauttineet metsä enkeistä normitahtiin ja matkallisestikin.

Uutta päiväjärjestyksessä on koirien harmiksi (?) remmilenkit. Eikä siinä vielä kaikki, että ne remmilenkit mutta kun ne tehdään melko lyhyellä hihnalla ja hihnassa pitää vielä kaiken lisäksi käyttäytyä normaalia siivommin ja kävellä ruodussa vaunujen vierellä. Eniten vaunujen vierellä kävely rassaa Hirmua. Hirmun pitää joka vaunulenkin alussa koittaa, josko tänään saisi kävellä hihnan mitan päässä ja omaan tahtiin. Hupille tuntuu olevan erityisen tärkeää vaunujen vieressä kävely ja säännöllisesti pitää yrittää kurkata vaunuun ja heti perään minuun. Hurjasta olen erityisen iloisesti yllättynyt; Hurja oppi ensimmäisellä lenkillä uuden hihnan mitan ja paikan, jossa haluan sen kävelevän. Hurja saattaa kyllä pysähtyä haistelemaan mutta pitää tarkkaan huolen siitä, ettei jää niin paljoa jälkeen, että hihna juurikaan kiristyisi.

Vaunulenkit koko porukalla on vielä melko lyhyitä ja varsinainen lenkkeily hoidetaan me nelisin (sitä laatuaikaa ;O)). Yllättävän paljon nuo lyhyehkötkin kärrylenkit rasittaa koiruuksien pääkoppia.

Hupin kanssa on tarkoitus aloittaa suunnitelmallinen treenaaminen kesäkuun aikana ja kisata mahdollisimman pian. Ihan vielä ei Hupin päästä pyöräilemään/potukuttelemaan, Hakke kun teloi isäänsä riekkuessaan uimareissulla ja ohjelmaan tuli muutos. Hupi on jo parempi mutta rauhallisesti otetaan ainakin vielä loppuviikko ja pitää vielä rimpauttaa hierojallekin, josko ehtisi meidät vastaanottamaan jonakin päivänä.

Agilityn aloitus aloiteltaneen ainakin Hurjan kanssa tässä kuukauden sisään ja sitä ennen muistutellaan peruskäskyjä ja nostetaan kuntoa pyöräillen tai potkutellen.

Hirmun TOKOtreenit jatkuvat... =oP ja siinä sivussa haetaan jostain pääkopan sisältä esiintymistaitoa näyttelyitäkin ajatellen. Kesän/syksyn aikana olisi nimittäin tarkoitus roudata beaglet (ja ehkä Hupikin) muutamiin näytelmiin.