Tänään oli taas niitä päiviä... Lähdin aamupäivällä koirien kanssa metsälenkille ja heti alkulenkistä beaglet bongasvat kohtuullisen tuoreet ketun jäljet. Onneksi olivatten kaikki vielä hihnoissa ja hetken aiheesta keskustetuamme (onko pakko sinkoilla täysillä sinne tänne ja huutaa täydellä volyymillä samalla?) ja suuntaa muutettuamme pääsimme jatkamaan matkaa suht. Rauhallisissa merkeissä. Tunnin verran tarvottiin metsässä ja kotiin tullessa tuuppasin lumisen porukan KHH:een kuivumaan.
Pakkasin autoon lehtiroskat, palautuspullot yms. ja lähdin kauppareissulle. Kaupan parkkipaikalle päästyäni totesin lompakon olevan kotona. Mitäpä siinä, pakkohan se oli sitä lähteä hakemaan. Ei tullut siinä sitten kuin vajaan 30km ylimääräistä ajoa... No, kauppareissu tuli tehtyä ja kävin pesettemässä samalla reissulla Ooppelin.
Kotiin tullessa portin takana oli vastassa ”juuri herännyttä porukkaa”. Olinkin ajatellut, että nuorisokin nukkuu reilun lenkin jälkeen ainakin sen kauppareissun ajan. Juu, olivat varmaan nukkuneet... heti sen jälkeen kun olivatten (tai Hurja todennäköisesti) levittäneet täyden vessapaperirullan pitkin lattiaa. Enpä sitten taas muistanut, että rullaa ei voi jättää pöydälle, vaan se pitää pisää sille varattuun telineeseen.
Mitäpä siinä sitten enää sanomaan, päästin koiruudet pois portin takaa ja ryhdyin purkamaan kasseja. Kuuntelin kyllä, mitä Teuvo touhuaa, mutten kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Vaan selvisihän senkin mulle, kun menin seuraavan kerran vessaan. Teuvo the saalistaja oli taistellut kaikin voimin lattialla lojuneen vessapaperikäärmeen kanssa. Ilmeisesti Teuvo oli taistelun voittanut: sen verran oli tuhannen suikaleiksi revittyä Emboa lattialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti