tiistai 3. maaliskuuta 2009

Matka Tuohikorpeen: aina yhtä vaiherikas

Pohjustukseksi kerrottakoon, että Kauvatsalle, Tuohikorpeen Hannun ja Elinan luo on tullut ajeltua erinäisiä kertoja. Viimeisellä pätkällä, hiekkatiellä on kerran, jos toisenkin tullut mieleen, mihin hiton videopeliiin sitä on joutunut: molemmilta puolilta loikkii rusakoita auton eteen ja niitä sitten pitää väistellä...

Noh, nykyisin on reitti muuttunut, kun on oma osoitekin muuttunut, ei ole rusakkeja näkynyt. Olin sopinut Hannun ja Elinan kanssa, että ajelen tänään katselemaan pentuja. Laitoin vielä ennen lähtöäni viestiä, että tunnin sisällä lähden.

Aamutouhujen jälkeen koirat lenkille ja suihkun kautta Ooppelin kyytiin. Otin vielä varmuudeksi navigaattorin mukaan, kun tuo uusi reitti on tullut ajettua vasta muutaman kerran. Eilen tuli suojalunta melkoisesti mutta tänään ajokeli näytti paremmalta, joskin pikatiellä oli odotettavissa melkoinen kuraralli. Pissapojan tarkistus siis, juu nestettä on. Ja liikkeelle.

Sääsin siinä sitten navigaattoria pihasta lähtiessäni ja kuinkas kävikään... TUMPS! Ensimmäinen ajatus oli ”Mitä v&$##a?” Ooppeli ojassa, muutama kymmenen metriä talon kulmalta. Ja tuhot tarkistamaan. Oja on matala, enkä onnistunut kiveäkään löytämään, oikea eturengas oli ”vaan” tipahtanut penkalta lunta täynnä olevaan ojaan. Juu ei lähtenyt eteen eikä sen paremmin taakspäinkään tuo takavetoinen automaatti. Kävi kyllä mielessä, josko kävelisi naapuriin pyytämään vetoapua, sen verran kuitenkin ketutti, etten mennyt, onhan meillä pihassa omakin traktori: vanha kunnon Valmetti. Ja sitä paitsi just viikonloppuna laitettiin siihen Mikon kanssa lumiketjutkin.

Juosten traktorille ja traktori käymään. Se on tuo Valmetti hauskanen vehje, kun penkkiä ei saa siirrettyä ja voin sanoa, että kytkin on pikkusen haasteellinen: jos noin pidemmän aikaa täytyy pohjassa pitää niin yleensä seison molemmin jaloin sen päällä, ratista tukien... Tähän asti kaikki hyvin, Valmetti on Ooppelin perässä ja kun Ooppelissa on vielä vetokoukkukin, niin ei tarvii miettiä, mihin sen liinan kiinnittää. Liinan?! Juu ei tullut mukaan. Ja taas juosten navetalle. Hetken ympärille katseltuani osui silmiin turvavyön pätkä (juu täällä on kaikkea), muistin kyllä, että liinojakin on erinäinen määrä muttei just muistunut mieleen, missä ne on. Noh, turvavyönpätkä kainaloon ja takasin.

Turvavyön sain ihan kohtuullisesti kiinnitettyä ja muistin jopa käydä laittamassa Ooppelin vaihteen vapaalle ja ei kun taaksepäin. Hyvinhän se nousi, ei tarvinnut kun pari kertaa käydä kääntämässä Ooppelin rattia. Hyvä minä!!

Kaikki hyvin tähän asti. Ooppeli lähtövalmiiksi ja takaisin Valmetille. Pakki päälle ja menoks takaisin kohti pihaa. Joopa!! Eihän tossa traktorinkaan peruutuksessa muuten mitään ongelmaa olisi ollut mutta kun sattui nyt olemaan kärry perässä, kun vklna haettiin rankoja pellonreunasta. Ei juma, miten vaikeeta voi olla. En mä odottanutkaan, että helppoa olis mut ei tullut mitään, ei kertakaikkiaan. Ajoin 20 minuutissa varmaan kilometrin, tosin taaksepäin (minne siis tarkoitus oli) ehkä reilun 10m. Kun talon kulma rupes häämöttämään totesin, et on vissiin parempi jättää tähän, ettei tuu kallista remppaa. Miten voi yhden peräkärryllisen traktorin peruuttaminen olla niin hiton hankalaa??


Traktori jäi siihen ja pääsin kuin pääsinkin pentuja katsomaa. Ja aika ihania mansikkanenäisiä marsuja olivatten.

kuva©Hannu Pruuki


kuva©Hannu Pruuki


Lisää Hannun ottamia kuvia löytyy täältä



Ja muuten pikkusen otti kupoliin, kun Mikko tuli illalla kotiin se hyppäs Valmettiin, kerran eteenpäin ja peruutti sen suoraan pihaan... Mä en käsitä!



Minna olis kuulemma halunnut olla kärpäsenä traktorin katossa katselemassa ja äiti ei uskonut korviaan ja kaiken huippu, Mikkokin ehkä hieman kehaisi, kun sain auton traktorilla yksin ylös ojasta (ja myönsi kyllä myös, että kärryssä on pitkä aisa ja se ei oikeastikaan ole helppo peruutettava). Ja ei kärryä en ottanut pois ihan siitä syystä että A) olisin jäänyt sen alle jotain törppiessäni. B) Kärry olis kokenut itse tuhoja törppiessäni.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hih..sit ku meillä Markus tarvii uutta renkiä traktori hommiin niin käsken soittaa sulle :)

Minäkin yks päivä soitin Markukselle että onko traktori halli tyhjä? veisin auton sinne ja pesisin. On kuulema. Ei vaan sit sanonu (ku en kysyny) et hallin nosto oven edessä on traktori. Kyllä se siitä lähti, vaikka aina se on yhtä hankalaa ku ei se toimi niin ku auto...

Miks toi yks pentu on muuten noin erikoisen värinen?

Anonyymi kirjoitti...

Pentu tuli viimeisenä ja istukka tod. näk. irronnut ennen aikojaan. Sitkeä kaveri selvisi kuitenkin pienellä alkuavustuksella ja siitä asti ollut yhtä pirteä kuin sisaruksensakin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuli jotenkin mieleen ensimmäisenä tuo tee-se-itse-miehen autonkorjaus, kulosti niin samantyyppiseltä;o)) Mutta pääasia että pääsit tavoitteeseen eli puppejen luo=))