Onkohan tuokaan nyt sitten ihan oikein sanottu? Tai oikeastaan kumpikaan?!
Noh eniveis, Cera tyttö pyöräytti mukavankokoisen pesueen Lauder's kenneliin.
Jokunen kuva löytyy kotisivulta, lisää tulee kunhan pesue hiukan kasvaa ja tarkoitus olisi itsekin jossain vaiheessa ajella pentuja katsomaan.
Ja menestyy... Noh, näinkin asian voi (ja pitää) ilmaista, vaikkei kilpailua kait hirveästi ollutkaan. Noh, joka tapauksessa Hupin on vuoden 2009 PK kultainen =o)!
Aika helpolla "tunnustus" tuli, kun eihän meillä ole viimekaudelta ainuttakaan ykköstulosta edes.
Olen enemmän kuin tyytyväinen itseeni ja kohtuullisen kokoiseksi kasvaneeseen pikkukoiraani mutta kyllä hiukan ihmetyttää, missä kaikki kultaiset on, kun ei PK kokeissa näy, eikä tietokannassakaan tuloksia mahdottomasti ole... Vai olisko se sittenkin se PK kokeisiin ilmoittautumisen korkea kynnys? Treenporukoiden puute? Joku muu?
Täytyy vaan mennä itse (ja muutkin kisaavat!) inolla eteenpäin ja toivoa, että jossain kohtaa huomataan kultaisenkin toimivuus kansallisissa lajeissa.
maanantai 1. maaliskuuta 2010
sunnuntai 28. helmikuuta 2010
The Kissa ja kissa
Teuvo The Kissa jätti maalliset metsästysmaat suureksi suruksemme =o( Virtsakivet operoitiin ja näytti Teuvo jo pieniä toipumisen merkkejäkin, vaan toisin kävi. Teuvo nukkui pois sylissäni muurin lämmössä perjantaina.
Ilman kissaa ei jotenkaan osannut olla, joten kissa muutti taloon.
Viikon päivät kissa lymyili, murisi ja sähisi (koirille) hattuhyllyllä, sohvan alla, kodinhoitohuoneen pöydällä jne. Nykyään voi nukkua koirien kanssa jo samalla neliöllä ja jopa Hirmeli yli-innokas on saanut luvan roskanokkaa nuuskuttaa.
Eiköhän tuostakin mirristä hiirikissa saada, jahka kevät saapuu, kelit lämpenee ja poika pääsee palleistaan.
Nimeä kissalla ei vielä ole, jokusia ehdotuksia kyllä.
Pari kuvaa roskanokasta (jolla on ikää puolisen vuotta)
Ilman kissaa ei jotenkaan osannut olla, joten kissa muutti taloon.
Viikon päivät kissa lymyili, murisi ja sähisi (koirille) hattuhyllyllä, sohvan alla, kodinhoitohuoneen pöydällä jne. Nykyään voi nukkua koirien kanssa jo samalla neliöllä ja jopa Hirmeli yli-innokas on saanut luvan roskanokkaa nuuskuttaa.
Eiköhän tuostakin mirristä hiirikissa saada, jahka kevät saapuu, kelit lämpenee ja poika pääsee palleistaan.
Nimeä kissalla ei vielä ole, jokusia ehdotuksia kyllä.
Pari kuvaa roskanokasta (jolla on ikää puolisen vuotta)
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
Lenkkeilyä
Tällä erää on koirilla (Hurria lukuun ottamatta) jonkun sortin kunnonkohotuskausi meneillään. Olen melko laiska remmi/tiellä lenkkeilijä ja kun tällä maalla ei kukaan auraa tai aja kelkalla) mulle lenkkireittejä, menee lenkit väkisinkin umpihangessa. Tällä lumimäärällä saa koirat lyhyemmälläkin lenkillä normaalia enemmän lihaskuntoilua. Viikolla tehdään lenkit pääsääntöisesti otsalampun valossa, viikonloppuisin sitten pääseekin hiukan helpommalla.
Reilun viikon on viikonloppulenkit mennyt ainakin osan matkaa metsässä valtaojan pohjaa. Ojat noin reilun metrin syviä. Mikäs sen helpompaa kuntotreeniä, kuin juoksuttaa koiria ylös alas ojan penkkoja. Hupi (yllättäen =o)) on kohtuullisen helppo uunottaa kepillä, lelulla tai vaan käskemällä ojan pohjalta metsän puolelle. Kummasti vaan beagletkin (siis Hirmukin) oppi namin avulla kiipee käskyn merkityksen (=Hirmulle hyödyn).
Laitetaas vielä parit kuvat yhdeltä peltolenkiltä.
Hurri lenkkeilee pidemmän lenkin porukassa kerran pari viikkoon, muina päivinä lenkki tehdään privaatisti tietä pitkin tai vaihtoehtoisesti Hurri lenkittään itse itsensä pihapiirissä. Hurri kyllä tulis samat lenkit muiden kanssa. Kroppa ei vaan enää kestä samaa määrää, mitä pää veisi. Eipä tämä järjestely silti tunnu Hurri haittaavaan, nykyään Hurri tietää jo jostain (mistä?) onko lähdössä muun porukan mukaan vai ei.
Reilun viikon on viikonloppulenkit mennyt ainakin osan matkaa metsässä valtaojan pohjaa. Ojat noin reilun metrin syviä. Mikäs sen helpompaa kuntotreeniä, kuin juoksuttaa koiria ylös alas ojan penkkoja. Hupi (yllättäen =o)) on kohtuullisen helppo uunottaa kepillä, lelulla tai vaan käskemällä ojan pohjalta metsän puolelle. Kummasti vaan beagletkin (siis Hirmukin) oppi namin avulla kiipee käskyn merkityksen (=Hirmulle hyödyn).
Laitetaas vielä parit kuvat yhdeltä peltolenkiltä.
Hurri lenkkeilee pidemmän lenkin porukassa kerran pari viikkoon, muina päivinä lenkki tehdään privaatisti tietä pitkin tai vaihtoehtoisesti Hurri lenkittään itse itsensä pihapiirissä. Hurri kyllä tulis samat lenkit muiden kanssa. Kroppa ei vaan enää kestä samaa määrää, mitä pää veisi. Eipä tämä järjestely silti tunnu Hurri haittaavaan, nykyään Hurri tietää jo jostain (mistä?) onko lähdössä muun porukan mukaan vai ei.
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Kisakauden korkkaus
Tänään agiliideltiin (luulin tosin aamulla, että menis enempi alikiidoksi) WeCAn perinteisissä loppiaiskisoissa.
Ilmoitin molemmat kisakoissut (=Hupi & Hurja) kaikkiin kolmeen starttiin. Juostavana oli siis kuusi starttia.
Jo eilen illalla aloi auton tuunaus ja vaatteiden kasaus, sen verran oli pakkasta luvattu. Mitä ilmeisimmin esivalmistelut onnistuivat, kun kukaan meistä kolmesta ei palellut . Itseltä jäi käyttämättä yhdet vilasukat ja kaksi fleeceä, koirat ei tarvinneet kuin yhdet takit vaikka mukana oli molemmille kaksi takkia.
Auton sikaosaston (=mun hienon uuden autohäkin) tuunasin pohjasta normin jumppapatjan & karvapeiton lisäksi uretaanilevyllä ja täkillä. Häkin päälle vippasin kisapaikalla EA – pakkauksesta avaruuspeiton. Pikkusen kyllä harmittaa, ettei tullut sitä lämpimittaria mukaan, olis ollut kiva katsoa, kuinka lämmin koirien omassa avaruusaluksessa oli. Joka tapauksessa koirat tarkeni ja häkki tuntui selvästi lämpimältä.
Tulokset sitten. Ne meni kyllä yli odotusten.
Hurjalle mukava, joskin hitaat radat. Ekan radan hitaus taisi tulla keinulta, toisella radalla Hurja oli kovin puutuneen oloinen. Toisen radan jälkeen oli jo varma, ettei kolmannesta tule mitään. Vielä mitä, Hurja otti sopivan mittaiset kauneusunet ja kolmannella radalla meno oli taas varsin mukavaa. Em. ongelmien lisäksi meitä vaivasi Hurjan kanssa taas putki. Hurjalla kun on aika ajoin tapana mennä aivan selvästä putken suusta ohi tai vaihtoehtoisesti heittää uukkari putkella.
Hurjan tulokset:
kisa A: aikavirhe +0,01, ratavirheet 5, tulos 5,01, sijoitus 3/10
kisa B: av. 0,76, rv 10, tulos 10,76, sijoitus 6/12
kisa C (hyppyrata): av. 0,39, rv 5, tulos 5,37, sijoitus 4/10
Hupin kanssa olin takuuvarma, että koiruus lähtee totaalisesti vanttuusta. Hupin kanssa en ole treenannut puoleen vuoteen ja ryhmässä olen sen kanssa ollut viimeksi ties koska.
Hupipa päätti olla tänään kiltti poika ja enemmän kuin hyvin kuulolla. Kuuloelinten ja ehkä hiukan ohjaajankin ansiosta päivä päättyi mukavasti Hupin ensimmäiseen nousunollaan =o)
Erityisen iloinen olen kepeistä ja kontakteista, jotka meni ihan kuin niitä olisi paljonkin treenattu.
Hupin tulokset:
kisa A: av. -10,43, rv 5, tulos 5, sijoitus 5/35
kisa B: HYL
kisa C (hyppyrata): av. -7,11, rv 0, tulos 0, sijoitus 4/30!!
Päivälle tuli taas ihan kivasti mittaa, vaan mikä siinä on hyvässä porukassa päivää viettää. Ja taisin saada päivän aikana ainakin yhdessä ihmisessä lievän shokki – ilmiön aiheutettua ;O)
Ilmoitin molemmat kisakoissut (=Hupi & Hurja) kaikkiin kolmeen starttiin. Juostavana oli siis kuusi starttia.
Jo eilen illalla aloi auton tuunaus ja vaatteiden kasaus, sen verran oli pakkasta luvattu. Mitä ilmeisimmin esivalmistelut onnistuivat, kun kukaan meistä kolmesta ei palellut . Itseltä jäi käyttämättä yhdet vilasukat ja kaksi fleeceä, koirat ei tarvinneet kuin yhdet takit vaikka mukana oli molemmille kaksi takkia.
Auton sikaosaston (=mun hienon uuden autohäkin) tuunasin pohjasta normin jumppapatjan & karvapeiton lisäksi uretaanilevyllä ja täkillä. Häkin päälle vippasin kisapaikalla EA – pakkauksesta avaruuspeiton. Pikkusen kyllä harmittaa, ettei tullut sitä lämpimittaria mukaan, olis ollut kiva katsoa, kuinka lämmin koirien omassa avaruusaluksessa oli. Joka tapauksessa koirat tarkeni ja häkki tuntui selvästi lämpimältä.
Tulokset sitten. Ne meni kyllä yli odotusten.
Hurjalle mukava, joskin hitaat radat. Ekan radan hitaus taisi tulla keinulta, toisella radalla Hurja oli kovin puutuneen oloinen. Toisen radan jälkeen oli jo varma, ettei kolmannesta tule mitään. Vielä mitä, Hurja otti sopivan mittaiset kauneusunet ja kolmannella radalla meno oli taas varsin mukavaa. Em. ongelmien lisäksi meitä vaivasi Hurjan kanssa taas putki. Hurjalla kun on aika ajoin tapana mennä aivan selvästä putken suusta ohi tai vaihtoehtoisesti heittää uukkari putkella.
Hurjan tulokset:
kisa A: aikavirhe +0,01, ratavirheet 5, tulos 5,01, sijoitus 3/10
kisa B: av. 0,76, rv 10, tulos 10,76, sijoitus 6/12
kisa C (hyppyrata): av. 0,39, rv 5, tulos 5,37, sijoitus 4/10
Hupin kanssa olin takuuvarma, että koiruus lähtee totaalisesti vanttuusta. Hupin kanssa en ole treenannut puoleen vuoteen ja ryhmässä olen sen kanssa ollut viimeksi ties koska.
Hupipa päätti olla tänään kiltti poika ja enemmän kuin hyvin kuulolla. Kuuloelinten ja ehkä hiukan ohjaajankin ansiosta päivä päättyi mukavasti Hupin ensimmäiseen nousunollaan =o)
Erityisen iloinen olen kepeistä ja kontakteista, jotka meni ihan kuin niitä olisi paljonkin treenattu.
Hupin tulokset:
kisa A: av. -10,43, rv 5, tulos 5, sijoitus 5/35
kisa B: HYL
kisa C (hyppyrata): av. -7,11, rv 0, tulos 0, sijoitus 4/30!!
Päivälle tuli taas ihan kivasti mittaa, vaan mikä siinä on hyvässä porukassa päivää viettää. Ja taisin saada päivän aikana ainakin yhdessä ihmisessä lievän shokki – ilmiön aiheutettua ;O)
perjantai 1. tammikuuta 2010
Vuodenvaihteen ajatuksia
Vuosi 2009 oli kaikin puolin, ja ennen kaikkea kokonaisuudessaan, mukava. Toki niitä vähemmän mukaviakin kokemuksia mukaan mahtuu, niiden vatvomista liiaksi en koe kovin järkeväksi kenenkään kannalta.
Tuloksia ei mahdottomasti ole aikaiseksi saatu, jotain sentään kuitenkin. Ennen kaikkea suhteeni oikeastaan kaikkiin koiriini on kehittynyt aina vaan parempaan suuntaan.
Lauma kokonaisuudessaan rupeaa olemaan tasapainossa ja se, ainakin minulle niin tärkeä, jokapäivänen elämä on mukavaa ja antoisaa.
Käytännön hommissa metsällä käytiin kovin vähän, muutama kerta kuitenkin.
Vuoden aikana olen taas saanut uusia mukavia tuttavuuksia niin koira kuin muultakin rintamalta.
Jotkin kaverisuhteet ovat kehittyneet ystävyydeksi mutta valitettavasti myös toisinpäin.
Hupin jälkeläiset ovat aloittaneet harrastusuransa mukavasti ja kuullun perusteella koirien omistajat ovat koiriinsa varsin tyytyväisiä.
Tuloslista vuodelta ei ole kovin pitkä... Ehkä ihan tarkoituksella ;O)
Hurri
2x VSP vet , SERT
Hurrin vuosi meni mukavasti, ilman kummemipia kremppoja. Yksi pieni kasvain leikattiin ja luonnollisesti vanheneminen näkyy jokapäiväisessä elämässä.
Jos Hurri pysyy kunnossa, päässee se tänäkin vuonna muutamiin näytelmiin. Muutoin toivotaan terveitä päiviä paljon lisää.
Hirmu
Liettuasta 2x ERI
Eestistä: SERT, CACIB, VSP ja EEV09
Hirmun vuosi oli enemmänkin vapaaherran elämää.Suhdetta on kehitelty ja TOKOa jonkin verran treenailtu.
Tänä vuonna mahdolliset näyttelykäynnit sijoittuvat pääosin loppuvuoteen, Mr. Itsetunto kun saavuttaa elokuussa veteraani-iän. Ulkomailta olisi tavoiteena se yksi CACIB.
TOKO-startti? Ehkä.
Hupi
PK: 6 koetta, joista neljästä tulos (II)
Näyttelyt: EH & ERI
AGI: 5 starttia, kaksi tulosta
TOKO: se perinteinen startti ei tuonut tällä treenimäärällä tulosta ;o)
Hupin kanssa kehitettiin suhdetta entisestään ja siinä taidettiin onnistuakin =o)
Ykkösen metsästys Hausta jatkuu...
Näytelmissä käydään, jos käydään ja ehkä se perinteinen TOKO starttikin.
Agia liidellään molempien iloksi ilman sen kummempia tavoitteita. Jokunen startti varmaan kuitenkin.
Jännityksellä tietenkin odotetaan myös jälkeläisten (terveys)tuloksia.
Hurja
Näyttelyt:
Liettuasta 2x ERI & Lt CAC
Suomesta: 3x SERT, CACIB, RYP2 2x ROP & VSP
AGI: 5 virallista starttia, joista 3 tulos.
Hurja kasvoi koirana ainakin aikusuuden rajoille. Agiliito jatkuu, kuten myös näytelmät jossain määrin.
Metsälle olisi tarkoitus suunnata tihenevään tahtiin.
Tämä vuosi tuo taatusti ainakin jonkin verran muutoksia tullessaan. Muutoksista toivotaan positiivisia ja antoisia =O)
Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille ystäville ja tuttaville!
Pidetään yhteydet vähintään yhtä tiivinä tänkin vuonna!
Tuloksia ei mahdottomasti ole aikaiseksi saatu, jotain sentään kuitenkin. Ennen kaikkea suhteeni oikeastaan kaikkiin koiriini on kehittynyt aina vaan parempaan suuntaan.
Lauma kokonaisuudessaan rupeaa olemaan tasapainossa ja se, ainakin minulle niin tärkeä, jokapäivänen elämä on mukavaa ja antoisaa.
Käytännön hommissa metsällä käytiin kovin vähän, muutama kerta kuitenkin.
Vuoden aikana olen taas saanut uusia mukavia tuttavuuksia niin koira kuin muultakin rintamalta.
Jotkin kaverisuhteet ovat kehittyneet ystävyydeksi mutta valitettavasti myös toisinpäin.
Hupin jälkeläiset ovat aloittaneet harrastusuransa mukavasti ja kuullun perusteella koirien omistajat ovat koiriinsa varsin tyytyväisiä.
Tuloslista vuodelta ei ole kovin pitkä... Ehkä ihan tarkoituksella ;O)
Hurri
2x VSP vet , SERT
Hurrin vuosi meni mukavasti, ilman kummemipia kremppoja. Yksi pieni kasvain leikattiin ja luonnollisesti vanheneminen näkyy jokapäiväisessä elämässä.
Jos Hurri pysyy kunnossa, päässee se tänäkin vuonna muutamiin näytelmiin. Muutoin toivotaan terveitä päiviä paljon lisää.
Hirmu
Liettuasta 2x ERI
Eestistä: SERT, CACIB, VSP ja EEV09
Hirmun vuosi oli enemmänkin vapaaherran elämää.Suhdetta on kehitelty ja TOKOa jonkin verran treenailtu.
Tänä vuonna mahdolliset näyttelykäynnit sijoittuvat pääosin loppuvuoteen, Mr. Itsetunto kun saavuttaa elokuussa veteraani-iän. Ulkomailta olisi tavoiteena se yksi CACIB.
TOKO-startti? Ehkä.
Hupi
PK: 6 koetta, joista neljästä tulos (II)
Näyttelyt: EH & ERI
AGI: 5 starttia, kaksi tulosta
TOKO: se perinteinen startti ei tuonut tällä treenimäärällä tulosta ;o)
Hupin kanssa kehitettiin suhdetta entisestään ja siinä taidettiin onnistuakin =o)
Ykkösen metsästys Hausta jatkuu...
Näytelmissä käydään, jos käydään ja ehkä se perinteinen TOKO starttikin.
Agia liidellään molempien iloksi ilman sen kummempia tavoitteita. Jokunen startti varmaan kuitenkin.
Jännityksellä tietenkin odotetaan myös jälkeläisten (terveys)tuloksia.
Hurja
Näyttelyt:
Liettuasta 2x ERI & Lt CAC
Suomesta: 3x SERT, CACIB, RYP2 2x ROP & VSP
AGI: 5 virallista starttia, joista 3 tulos.
Hurja kasvoi koirana ainakin aikusuuden rajoille. Agiliito jatkuu, kuten myös näytelmät jossain määrin.
Metsälle olisi tarkoitus suunnata tihenevään tahtiin.
Tämä vuosi tuo taatusti ainakin jonkin verran muutoksia tullessaan. Muutoksista toivotaan positiivisia ja antoisia =O)
Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille ystäville ja tuttaville!
Pidetään yhteydet vähintään yhtä tiivinä tänkin vuonna!
sunnuntai 13. joulukuuta 2009
V09 ja PMV09
Tänä vuonna autoon tuli pakattua kolme koiraa, joista tosin vain yksi oma, Hurja.
Aamusella siis Passatti kohti Ulvilaa (ja innokkaiden poliisisetien puhallutuksen jälkeen) Riikan pihaan. Auton pakkaaminen sujui yllättävänkin nopsaan, huolimatta kaiken maailman pussukoista ja nyssyköistä, joita Riikalla oli matkassa Wekon ja Lahja jenkin valiokinkereitä varten.
Matka sujui ilman yllättäviä mutkia ja oikealla taktikoinnilla ei Messarin parkkiksellekaan jouduttu (kumpanakaan aamuna) jonottamaan varttia kauempaa.
Lauantaina Hurjan kehä oli vasta puolen päivän jälkeen, joten mukavasti jäi aikaa turista kultsuihmisten kanssa ja seurata hiukan kehiäkin.
Hurjalle lauantaina ERI
Ryhmien jälkeen matka jatkui kohti Käpylää ja Oy Halpamatkat Ab:n varaamaa hotellia.
Kummelistakin tutun respan sedän pienoisten ”ongelmien” jälkeen saatiin koko lössi huoneeseen. Hurja parka ei ollut uskoa silmiään nähtyään Lahjan. Hurja mielestä Lahja oli selvästi hivenen epäilyttävä ja Lahjaa oli parempi tarkkailla sängyn päältä (liekö johtunut siitä, että Lahjan tassut eivät Hurjalle(kaan) asti näkyneet ;O) ).
Ravintolassakin piti käydä syömässä (etukäteen oli listaakin tullut netistä katseltua). Respan sedän (sen kummelista tutun) mielestä kun ruuhkaa oli ja kokkikin ihan paska. Vai oliko se sittenkin hidas?!
Palvelu Halpamatkoilla onneksi kuitenin pelaa ja koirien lenkityksen aikana asiantuteva matkanjohtajamme järjesti pizaaa ravinnoksi. Ja osaahan ne karvaranteet stadissakin lättyä vääntää..
Pizza napaan ja unta kuulaan oli siis loppu illan ohjelma.
Sunnuntai meni joltiseenkin lauantain kaavalla, Hurja sai tosin vain EH:n, kylläkin aivan koiran näköisellä arvostelulla. Shoppaillakin piti mutta kun tarjouksia ei oikeastaan ollut ja mitään suurta tarvetta ei millekään roinalle ollut, jäi shopailutkin suorittamatta. Noh, säästyipä rahnat.
Vaikka kotimatka alkoi heti kultaisten kehän jälkeen, kotipihaan pääsin vasta iltakymmenen jälkeen. Ajokeli ei mieltä ylentänyt ja pitihän sitä syömässäkin käydä.
Viikonlopun reissu oli hyvin onnistunut ja äippä ja Juha viihtyivät ilmeisen hyvin neljän koiran taloudessa (Hurri, Hirmu ja Hupi olivat äippällä hoidossa): ISO kiitos!!
Kiitos koko Halpamatkalaisten seurueelle ja kiva oli tavata beagletuttujakin, mukaan lukien molempien omien beaglejen kasvattajat.
Ja Passattikin sai tällä reissulla sen varsinaisen tulikasteensa ja neitsytmatkansa, Treen reissu (autossa vain yksi koira & ihminen) oli vain alkulämmittelyä. Ja hyvinhän P reissun rasitukset kesti =o)
Aamusella siis Passatti kohti Ulvilaa (ja innokkaiden poliisisetien puhallutuksen jälkeen) Riikan pihaan. Auton pakkaaminen sujui yllättävänkin nopsaan, huolimatta kaiken maailman pussukoista ja nyssyköistä, joita Riikalla oli matkassa Wekon ja Lahja jenkin valiokinkereitä varten.
Matka sujui ilman yllättäviä mutkia ja oikealla taktikoinnilla ei Messarin parkkiksellekaan jouduttu (kumpanakaan aamuna) jonottamaan varttia kauempaa.
Lauantaina Hurjan kehä oli vasta puolen päivän jälkeen, joten mukavasti jäi aikaa turista kultsuihmisten kanssa ja seurata hiukan kehiäkin.
Hurjalle lauantaina ERI
Ryhmien jälkeen matka jatkui kohti Käpylää ja Oy Halpamatkat Ab:n varaamaa hotellia.
Kummelistakin tutun respan sedän pienoisten ”ongelmien” jälkeen saatiin koko lössi huoneeseen. Hurja parka ei ollut uskoa silmiään nähtyään Lahjan. Hurja mielestä Lahja oli selvästi hivenen epäilyttävä ja Lahjaa oli parempi tarkkailla sängyn päältä (liekö johtunut siitä, että Lahjan tassut eivät Hurjalle(kaan) asti näkyneet ;O) ).
Ravintolassakin piti käydä syömässä (etukäteen oli listaakin tullut netistä katseltua). Respan sedän (sen kummelista tutun) mielestä kun ruuhkaa oli ja kokkikin ihan paska. Vai oliko se sittenkin hidas?!
Palvelu Halpamatkoilla onneksi kuitenin pelaa ja koirien lenkityksen aikana asiantuteva matkanjohtajamme järjesti pizaaa ravinnoksi. Ja osaahan ne karvaranteet stadissakin lättyä vääntää..
Pizza napaan ja unta kuulaan oli siis loppu illan ohjelma.
Sunnuntai meni joltiseenkin lauantain kaavalla, Hurja sai tosin vain EH:n, kylläkin aivan koiran näköisellä arvostelulla. Shoppaillakin piti mutta kun tarjouksia ei oikeastaan ollut ja mitään suurta tarvetta ei millekään roinalle ollut, jäi shopailutkin suorittamatta. Noh, säästyipä rahnat.
Vaikka kotimatka alkoi heti kultaisten kehän jälkeen, kotipihaan pääsin vasta iltakymmenen jälkeen. Ajokeli ei mieltä ylentänyt ja pitihän sitä syömässäkin käydä.
Viikonlopun reissu oli hyvin onnistunut ja äippä ja Juha viihtyivät ilmeisen hyvin neljän koiran taloudessa (Hurri, Hirmu ja Hupi olivat äippällä hoidossa): ISO kiitos!!
Kiitos koko Halpamatkalaisten seurueelle ja kiva oli tavata beagletuttujakin, mukaan lukien molempien omien beaglejen kasvattajat.
Ja Passattikin sai tällä reissulla sen varsinaisen tulikasteensa ja neitsytmatkansa, Treen reissu (autossa vain yksi koira & ihminen) oli vain alkulämmittelyä. Ja hyvinhän P reissun rasitukset kesti =o)
sunnuntai 6. joulukuuta 2009
Tre RN
Tänä vuonna itsenäisyyspäivä tuli vietettyä kostean kylmässä Niihaman maneesissa.
Omista koirista mukana oli vain ”ilmainen” vaarikoira, joka kyllä sekin meinasi jäädä kotiin, kun edellisenä iltahan harjasin reilun muovikassillisen karvaa pois. Noh, vaarikoiralla on onneksi mistä ottaa.
Hupin jälkeläisistä neljä: Oliver, Hilla, Hilma ja Hilda oli ilmoitettu niin ikään näyttelyyn. Pikku Hoot tekivät näin ollen näyttelydevyyttinsä virallisessa luokassa. Oliverille ja Hildalle H, Hilla ja Hilma saivat EH:t. Aikaahan nuoriso vielä tarvii ja toki jokaisella on virheensäkin, arvostelut oli kaikilla kuitenkin ihan mukavaa luettavaa.
Hurri voitti veteraaniluokan ERIllä ja oli lopuksi VSP veteraani. Erityisesti mieltä tietenkin lämmittää tuomarin maininta koiran hyvästä kunnosta =o)
Superonnittelut Riikalle, Merjalle ja tietenkin kasvattajalle Wenla Wekottimen valioitumisesta tyylillä!!
Omista koirista mukana oli vain ”ilmainen” vaarikoira, joka kyllä sekin meinasi jäädä kotiin, kun edellisenä iltahan harjasin reilun muovikassillisen karvaa pois. Noh, vaarikoiralla on onneksi mistä ottaa.
Hupin jälkeläisistä neljä: Oliver, Hilla, Hilma ja Hilda oli ilmoitettu niin ikään näyttelyyn. Pikku Hoot tekivät näin ollen näyttelydevyyttinsä virallisessa luokassa. Oliverille ja Hildalle H, Hilla ja Hilma saivat EH:t. Aikaahan nuoriso vielä tarvii ja toki jokaisella on virheensäkin, arvostelut oli kaikilla kuitenkin ihan mukavaa luettavaa.
Hurri voitti veteraaniluokan ERIllä ja oli lopuksi VSP veteraani. Erityisesti mieltä tietenkin lämmittää tuomarin maininta koiran hyvästä kunnosta =o)
Superonnittelut Riikalle, Merjalle ja tietenkin kasvattajalle Wenla Wekottimen valioitumisesta tyylillä!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)