V09 ja PMV09

Tänä vuonna autoon tuli pakattua kolme koiraa, joista tosin vain yksi oma, Hurja.

Aamusella siis Passatti kohti Ulvilaa (ja innokkaiden poliisisetien puhallutuksen jälkeen) Riikan pihaan. Auton pakkaaminen sujui yllättävänkin nopsaan, huolimatta kaiken maailman pussukoista ja nyssyköistä, joita Riikalla oli matkassa Wekon ja Lahja jenkin valiokinkereitä varten.

Matka sujui ilman yllättäviä mutkia ja oikealla taktikoinnilla ei Messarin parkkiksellekaan jouduttu (kumpanakaan aamuna) jonottamaan varttia kauempaa.

Lauantaina Hurjan kehä oli vasta puolen päivän jälkeen, joten mukavasti jäi aikaa turista kultsuihmisten kanssa ja seurata hiukan kehiäkin.

Hurjalle lauantaina ERI

Ryhmien jälkeen matka jatkui kohti Käpylää ja Oy Halpamatkat Ab:n varaamaa hotellia.
Kummelistakin tutun respan sedän pienoisten ”ongelmien” jälkeen saatiin koko lössi huoneeseen. Hurja parka ei ollut uskoa silmiään nähtyään Lahjan. Hurja mielestä Lahja oli selvästi hivenen epäilyttävä ja Lahjaa oli parempi tarkkailla sängyn päältä (liekö johtunut siitä, että Lahjan tassut eivät Hurjalle(kaan) asti näkyneet ;O) ).
Ravintolassakin piti käydä syömässä (etukäteen oli listaakin tullut netistä katseltua). Respan sedän (sen kummelista tutun) mielestä kun ruuhkaa oli ja kokkikin ihan paska. Vai oliko se sittenkin hidas?!
Palvelu Halpamatkoilla onneksi kuitenin pelaa ja koirien lenkityksen aikana asiantuteva matkanjohtajamme järjesti pizaaa ravinnoksi. Ja osaahan ne karvaranteet stadissakin lättyä vääntää..

Pizza napaan ja unta kuulaan oli siis loppu illan ohjelma.


Sunnuntai meni joltiseenkin lauantain kaavalla, Hurja sai tosin vain EH:n, kylläkin aivan koiran näköisellä arvostelulla. Shoppaillakin piti mutta kun tarjouksia ei oikeastaan ollut ja mitään suurta tarvetta ei millekään roinalle ollut, jäi shopailutkin suorittamatta. Noh, säästyipä rahnat.

Vaikka kotimatka alkoi heti kultaisten kehän jälkeen, kotipihaan pääsin vasta iltakymmenen jälkeen. Ajokeli ei mieltä ylentänyt ja pitihän sitä syömässäkin käydä.

Viikonlopun reissu oli hyvin onnistunut ja äippä ja Juha viihtyivät ilmeisen hyvin neljän koiran taloudessa (Hurri, Hirmu ja Hupi olivat äippällä hoidossa): ISO kiitos!!

Kiitos koko Halpamatkalaisten seurueelle ja kiva oli tavata beagletuttujakin, mukaan lukien molempien omien beaglejen kasvattajat.

Ja Passattikin sai tällä reissulla sen varsinaisen tulikasteensa ja neitsytmatkansa, Treen reissu (autossa vain yksi koira & ihminen) oli vain alkulämmittelyä. Ja hyvinhän P reissun rasitukset kesti =o)

Tre RN

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä tuli vietettyä kostean kylmässä Niihaman maneesissa.

Omista koirista mukana oli vain ”ilmainen” vaarikoira, joka kyllä sekin meinasi jäädä kotiin, kun edellisenä iltahan harjasin reilun muovikassillisen karvaa pois. Noh, vaarikoiralla on onneksi mistä ottaa.

Hupin jälkeläisistä neljä: Oliver, Hilla, Hilma ja Hilda oli ilmoitettu niin ikään näyttelyyn. Pikku Hoot tekivät näin ollen näyttelydevyyttinsä virallisessa luokassa. Oliverille ja Hildalle H, Hilla ja Hilma saivat EH:t. Aikaahan nuoriso vielä tarvii ja toki jokaisella on virheensäkin, arvostelut oli kaikilla kuitenkin ihan mukavaa luettavaa.

Hurri voitti veteraaniluokan ERIllä ja oli lopuksi VSP veteraani. Erityisesti mieltä tietenkin lämmittää tuomarin maininta koiran hyvästä kunnosta =o)

Superonnittelut Riikalle, Merjalle ja tietenkin kasvattajalle Wenla Wekottimen valioitumisesta tyylillä!!

Jälkiä talven kunniaksi

Koska keli sallii, niin miksei käyttäisi sitä kerrankin hyväkseen.

Kävin nyppäämässä lähimetsään aamusella kolme verijälkeä.

Hurjalle tein reilun 500m kahdella kulmalla ja lisäksi pari lyhyempää jälkeä kulmalla nuorisoa ajatellen. Hiukan ennen kolmannen jäljen loppua alkoi (luonnollisesti) vesisade...

Ennen ”illan” pimeyttä Hakke saapui tapahtumapaikalle ja pääsi elämänsä ensimmäiselle jäljelle. Jälki kiinnosti alun lyhyen pätkän melko mukavasti, jonka jälkeen piti sitten ryhtyä lisäämään vauhtia, jonka seurauksena nenä nousi tietenkin maasta. Loppuun asti päästiin pienien vauhdintiputtamisien jälkeen kohtuullisesti. Sorkan Hakke nosti haulla ja nappasi sen välittömästi mukaansa.

Seuraavaksi jäljelle pääsi Huua. Jälki oli Huualle toinen. Alku tarkaan ja suht rauhallisesti. Ensimmäisellä suoralla piti otta pari vauhtipyörähdystä =O/ Ensimmäisen makauksen merkkasi melko hyvin, ei kuitenkaan tarkistanut mitenkään erityisen hyvin. Toinen suora menikin jo sitten paljon rauhallisemmin ja paremmin, muutaman kerran ajautui sivuun jäljeltä, jonne palasi kuitenkin hyvin nopsaan ja omatoimisesti. Toinen makaus tutkittiin jo paljon tarkemmin ja pitipä siihen konttiakin nostaa. Loppusuoralla vaan paransi menoaan ja jäljesti suoraan sorkalle, jonka nappasti suuhun.

Koska Niilo ei pelipaikalle päässy, pääsi Hakke ajamaan toisenkin jäljen. Nyt meno lähenteli jo jäljestämistä ja kun narun yläpäässäkin oli rauhallisempaa, malttoi Hakkekin keskittyä työn tekoon. Tosin, vieläkin piti välillä yrittää lisätä vauhtia hurjasti. Vauhti tiputettiin kuitenkin maltillisesti ja hiljaa pysähtymällä ja annettiin Hakken itse miettiä, mitä oltiinkaan tekemässä. Makauksen Hakke merkkasti tällä jäljellä syömällä. Sorkasta mentiin aavistuksen ohi mutta vain aavistuksen.

Hakkella varsin mukavat ensimmäiset jäljet, eikä Hurjankaan meno hullumpaa ollut. Voisin jopa väittää, että Hurjan häntä kertoi nyt (minullekin), koska tehtiin tosissaan töitä. Mikäli kelit sallii, niin eiköhän me jokunen jälki vielä vedetä.

Pikakuulumiset

Johan on taas mennyt aikaa kuulumisten kirjoittamisesta...
Eikä ole oikein mitään hyvää tekosyytäkään, rehellisesti sanoen, ei ole vaan jaksattanut.

Josko sitä taas kerran yrittäisi (vaikka pimeiden iltojen iloksi) ryhdistäytyä.

Pentutreffit tuli pidettyä ja mukavata oli! Oikein mukavan oloisia nuoria koiria kaikki, jotka treffeille pääsivät. Kuvia treffeiltä löytyy Tuohorven galleriasta.

Hupin PK kisakausi on ohi. Valitettavasti kisakausi loppui keskeytettyyn kokeeseen Ylöjärvellä =o( Vain yksi ukko nousi metsästä...

Hurja on treenannut kesätauon jälkeen ahkerasti agiliitoa ja koska edistysmistäkin tapahtuu mukavasti, voi kisakalenteriakin ryhtyä vilkuilemaan.

Hurri porskuttaa vielä reippaasti, joskin entistäkin valikoivamman kuulon kanssa, eteenpäin.

Hirmun kanssa on tahkottu TOKOa häiriöttä ja sen verran pitäisi itsestään repiä irti, että lähtisi treenaamaan pikkuhiljaa häiriössäkin.

Hakke -pojasta on kasvanut jo iso poika ja kehitys ensi syksyn koitoksia ajatellen näyttää tosi mukavalta.

Näillä mennään nyt eteen päin.

Nyt jäämme odottelemaan innolla huomista hierojavisiittiä, edellisestä kerrasta onko jo hävyttömän paljon aikaa =o/

Haku ulvila

Vaihteeksi kakkostulos =o/ ja esineistä ”jäi kiinni” tälläkin kertaa. Hipsukoissa siksi, ettei muistakaan alueista täysiä tullut.

Suoritusjärjetyksessä:

TOTTIS

Seuraaminen: ok
Istuminen: ok
Maahanmeno & luoksetulo: muuten ok mutta Hupi meinas tulla suoraan sivulle. Korjasi kyllä omatoimisesti mutta korjauksesta johtuen jäi aika vinoon.
Seisominen & luoksetulo: tuli kuulemma muutaman askeleen perässä.
Tasamaannouto: Vanha jekku kaivettiin taas esiin, kerpele sentään. Lähti hyvällä vauhdilla mutta päätti purkaa paineensa vanhan tavan mukaan kapulan heilutteluun. Annoin toisen käskyn, jonka jälkeen palautti ok, joskin kaukana.
Hyppynouto: Liike sinällään ok ja pisteet meni työtapaturmasta. Hupi koski hiukan estettä jo menvaiheessa (tätä ei tee yleensä koskaan). Takaisin tullessa tuli vissiin laskuvirhe ponnistuksen kanssa. Hupi jäi munistaan esteeseen kiinni ja kaatoi melkein esteen peräänsä. Tiputti kapulan em. hässäkässä kapulan, nosti kuitenkin ilman eri käskyä. Palautus vino ja turhan kaukana.
Estenouto: OK
Eteenlähetys: ok
Paikallaolo: ok.
Tasamaa- ja hyppynouto pudotti ikävästi pisteet alle 80, 79.

Tuomarina: Harri Heikkonen
Siellä täällä arvostelussa mainittiin: ”saisi olla vieläkin nopeampi”. Noh, näinhän se tietenkin on, kun kyse on kuitenkin ylimmästä luokasta. Osaan liikkeitä saan varmasti Hupille nopeutta, kaikkiin en. Näillä mennään.

UKOT:

Ukoissa ei mitään kummallista tapahtunut. Pistoja tehtiin varmaan 7-8, ilmaisut jees, muttei missään tapauksessa mitkään erityisen hyvät. Aika riitti enemmän kuin hyvin.
Pisteitä 166
Tuomarina: Hannu Viertonen


ESINEET:
Yhden toi, muun ajan juoksi. Oikean peräkulman näin merkkaavan, ei vaan riittänyt motivaatio hakemaan riittävästi. Kolmannenkin yli oli kuulemma juossut mutta mun silmiin ei saanut tästä edes käryä.
Pisteet: 9
Tuomari: Harri Heikkonen

Yhteensä pisteitä siis: 254
Tasaista linjaa ollaan tänä vuonna paukutettu. Ne kokeet, joista on tulos tullut, on pisteiden osalta ollut haarukassa.

Mä niin mielelläni kyllä sen ykkösen tänä vuonna jostain hakisin....

Vuoden 2009 TOKOilut

Kun olen päättänyt, että kerta vuoteen pitää TOKOssa kisata jonkun koiran kanssa, niin tänään piti tuo päätös lunastaa tän vuoden osalta.

Ajatuksena on toki ollut, että starttaisin jomman kumman beaglen kanssa mutta kun ne nyt ei ole edes sinnepäin kuin kisakunnossa, piti valjastaa Hupi.

Treenattu ei olla lainkaan, lukuun ottamatta satunnaisia kaukokäskyjä ja eilis illan merkkiä (=löin merkkitorpön keskelle pihaa ja käskytin Hupin siihen). Tai siis, totta kai me noita PK tottiksessakin olevia liikkeitä ollaan treenattu.

Aamusella käytiin Äippän, Juhan ja Hakken kanssa poimimassa suppiloita ja siitä sitten tavarat reppuun ja koiran kanssa kävellen kohti koepaikkaa.

Tässäpä liikkeittäin ja jokunen omakin kommentti ;O)

Paikalla istuminen 0
Meni maahan ennen puolta väliä

Paikalla makaaminen 9
Meni ensimmäisen koirakon käskystä maahan (no siis juu, enhän mä edes ”tiennyt” että EVLssä nykyjään toimitaan näin)

Seuraaminen 8,5
Tuomarin sanoin: Koira ahdistaa liikaa (siis What??), varmaan on PK puolella sallittua mutta tämä onkin TOKO?? Joopa... Ei mulla muuta

Idari: 6
Seisomisessa istui, kuten arvelinkin

Luoksetulo: 7
Oli noussut puoli-istuvaan asentoon ja taisi maahan meno mennä pitkäksi

Ruutu: 0
Jäi ruudun eteen, lisäkäskyllä ruutuun mutta ulos maahan – käskystä

Tunnari: 0
Nosteli alkupään tikkuja, löysi kumminkin oman mut olis vienyt senkin liikkurille (jaa miten niin on tullut joskus ihan vähän paineistettua)

Hyppynouto:0
Kiersi takaisin tullessa

Ohjattu: 0
Ihan oikea tuli, vaan mitäpä sitä mihinkään merkille pysäilemään

Kaukot: 7,5
Liikkui jonkun verran
Ja tulos huimaavat 119,5 pistettä (eli ei tulosta)

Nooh, onnpa tämäkin ”taakka” harteilta pois. Ensi vuonna sitten taas, millä koiralla, sitä ei vielä tiedä.
Ja jos joku oikein hullun puuska iskee, niin saattaa olla, että rupean treenaamaan heti, kun Hupi ensin saavuttaa KVA:n

Tottista ja hakua

Aamusella (siis klo 10, joka on mulle jo enemmänkin aamupäivää) suunnattiin kohti Ulvilaa.

Ensin Minnan ja Peen kanssa pikku tottistelut kentällä ja perään haku.

Tottis meni ihan tason mukaan, seuraamisessa voisi väittää tapahtuneen parannusta. Seuraaminen on nyt kauttaaltaa paremmin kontaktihakuista ja vire sopiva. Jonkun sortin ongelmahan on ollut Hupin pomppiminen alussa (koiran kirsu koskee ajoittain mun lippalakin lippaa). Kovasti olen koittanut panostaa omaankin liikkumiseeni ja viretilaani. Onpa tullut todettua, ettei ne ”siinnepäin on ok” treenit anna meille kummallekaan mitään.

Tasamaanoudossa vauhti (nimenomaan palautus) on paranemaan päin, edelleen palautusasento on turhan kaukana.

Haussa ukot oli helpossa paikoissa ja pääpaino ilmaisulla.
Ilmaisut paranee ja asento niissäkin tuntuu etenkin umppareilla rauhoittuvan. Eka ukko on edelleen pieni ongelma, tai ehkä oikeammin ukon häirintä, etenkin jos ukko on avoin. Nytkin laitoin Minnin ekaksi, pressun alle, kun tuntee Hupin ja osaa toimia sen mukaan, mitä tarve vaatii. Tänäänkin jo heti kuudennella maahanmenokäskyllä pakitti ja jäi makamaan, sitä edelliset kävi kyllä maassa muttei malttanut olla siellä. Käskyt tulee siis ukolta.

Viimeistä ukkoa lukuun ottamatta menin kaikille mutta maalimies hoisi palkkaamisen omatoimisesti, itse lähinnä kehuin tai vain liikuskelin Hupin lähellä. Ekat ukot, palkkana narupallo (heitetään piilolta parin metrin päähän) ja kahdella viimeisellä ruoka. Viimeiselle ukolle en mennytitse lainkaan.

Hyvä keli, hyvät treenit, kiitos Minni, Janika ja Linda!