Agirintamalla meinaan.
Aina on pitänyt tiistain treenien jälkeen kirjoitella mutta niin vaan on jäänyt. Ei jaksa/ehdi jne. Ja toisaalta, kun riittävästi ottaa pannuun, ei teksti olisi kuitenkaan enää julkaisukelpoista, tai ainakin K18 kamaa.
Hurjaan olen kyllä ollut yhtä kertaa lukuunottamatta enemmän kuin tyytyväinen. Hurjalla on nyt motivaatio kohdalllaan ja vauhti kasvaa tasaise varmasti. Kontaktit on edelleen 99 % varmat ja kaiken kaikkiaan koira on hienosti kuulolla ja sopivassa vireessä. Apaut kaikki turha väliaikaohjelma on jäänyt pois. Treeniporukka on enemmän kuin mahtavaa ja siitäkin huolimatta, että vetäjä on tiukka ja vaatii, on meno tavallaan leppoisaa. Koirat tulevat juttuun, eikä tarvitse missään kohtaa miettiä, missä itse kukin toheltaa. Kaiken kaikkiaan ryhmän henki on mahtava!
Minä sitten taas... Huoh! Kuinka vaikeaa voi olla opettaa itsensä pois pirueteista valssin saloihin. Ei voi olla ylipääsemättömän vaikeaa aloittaa ja tehdä se valssi ajoissa! Ja kuinka helppoa on ”huijata” koiraa ja harrastaa ohjausta tyyliin: ”pelastan sieltä ja tuolta ja vielä tuoltakin esteeltä”. Ei juma! Vielä vuosienkin päästä kiroan itseni (ja ehkä hiukan ne kouluttajatkin), jotka ovat antaneet aikanaan meikäläisen harrastaa Hirmun kanssa takaaleikkaamista enemmän kuin lääkäri määrää ja katselleet mun hienoja (mutta ei ehkä niin toimivia) taitoluistelupiruetteja agi radalla. Juu, Hirmu tosiaan kesti ja kestäisi vieläkin takaaleikkauksen vaikka lähes hännän päälle astuen. Ei kestä Huua, eikä sen enempää Hupikaan. Tosin Huua ja Hupi on luonteeltaankin tuota meidän jurrikkaa huomattavasti helpompia treenikavereita.
Ja pitkän alustuksen jälkeen tämän tiistain treeneihin:
Rata oli tämän näköinen:
Alku meni suht sujuvasti esteelle 13, kun ohjaaja ensi pariin otteeseen kuivaharjoitteli tyrkkäämistä 6 esteellä. Mä oon aina ollut sitä mieltä, että tyrkkäämiset on Huualle vaikeita. Ja paskat on, Hurjlla on vaan niin urpo ohjaaja =o(. Noh 13 jälkeen tulikin sitten ne ”ongelmat”. Ja yllättäen taas minulle, ei Huualle. Ei pystynyt enää laskemaan, kuinka monta kertaa 13 – 18 piti ottaa ilman koiraa, että kaikki kommervenkit luonasi. 13-14 pakkovalssilla meni joten kuten mutta kun siihen piti lisätä vielä jaakotus ja perään heti toinen, olikin ohjaaja korviaan myöden siinä itsessään. Ihan kädestä pitäen piti rainerin useampaan otteeseen näyttää. Jaakotus on mulla kyllä teoriassa hyvinkin hanskassa mutta siinä kohtaa, kun se pitää suorittaa reippaassa vauhdissa oikea-aikaisesti, upotaan. Tähän kun lisätään valssi pituuden jälkeen ja kepeille meno (jotka Huua kyllä hakee, kun ohjataan), on soppa valmis.
Vastoin kaikkia ennakkoluulojani me onnistuttiin Hurjan kanssa enemmän kuin hyvin, tosin jokusia kertoja piti kohtaa hinkata. Jos mä en nyt jatkossa saa kaivettua ja yhdistettyä noita ohjauskuvioita oikeaaan aikaan tuolta takaraivostani niin jo on kumma!
Kepeiltä A:lle Huua kääntyi enemmän kuin loistavasti ja koska koiruus osaa kontaktit suorittaa, ehdein vallan mainiosti sen 20 hypyllekin ohjaamaan siististi.
Loppu menikin taas sujuvasti, mitä nyt valistävetoa otettiin pariin otteeseen uudelleen. Välistävetoa hiottiin lähinnä siksi, että mulla makaa kotona koira (Hupi), joka ei todellakaan ohjaudu sellaisilla välistävedoilla kuin Hurja.
Kokonaisuudessaan siis enemmän kuin hyvät treenit, joista oli mukava ajella kotiin, kun kerrankin tuntui onnistuneensa ja antaneensa koirallekin ne parhaat mahdollisuudet onnistua!
Hyvällä fiiliksellä siis ensi viikon treeneihin ja olenpa tilannut itselleni ihan yksityistuntejakin, jotka olisi tarkoitus vielä tässä marraskuun aikana aloittaa ;O)
