Hurjan kanssa käytiin juoksemassa kolme rataa, Hupinkin olin ilmoittanut mut motivaatio riittänyt mukaan ottamiseen ;)
Huuan tulokset:
A: hyl. (Lena Dyrsmeds, swe)
B: virheet 5 /aikavirhe +6,27 / tulos: 11,27 /sijoitus 2./8 (Anne Viitanen)
A: virheet 10 /aikavirhe +5,27 / tulos: 15,27 /sijoitus 8./10 (Kari Jalonen)
Viiminen rata ehdottomasti paras, vihreet tuli putkilta (sekä aika että rata), Hurja ei syystä tai toisesta irronnut tavalliseen tapaansa radalla olleisiin koko punaisiin putkiin... A ja B radan törpit oli varmaan ohjaajan... Pitäis vissiin kirjoittaa hiukan lähempänä nää "selostukset"
Kuvasaastetta lauantailta ja sunnuntailta löytyy galleriasta
lauantai 23. heinäkuuta 2011
torstai 14. heinäkuuta 2011
Yleistä lätinää
Aikas paljon ollaan koirien kanssa lomailtu ja pidetty hauskaa, jotain lätinää nyt kuitenkin.
Kesäkuun lopulla oli viimeiset ohjatut agitreenit ennen kuukauden taukoa. Tällä kertaa ohjaaja oli jollakin tapaa kuosissa, koiralla oli havaittavissa pienoisia vireongelmia... Hurjan ja Hupin laitoin agipitsiin Raumalle, Huualle 3 starttia, Hupille huvinpäiten yksi..
Käyttöön oon ottanut nyt privaattipäivät. Privaattipäivänä yks rakkine saa yksityistä spesiaalia huomiota ja on yleensä koko päivän mun ja Rinsessan touhuissa mukana, eikä tarhassa lainkaan. Hupin privaattipäivään esim. kuului pitkä aamuinen pyörälenkin metsässä vapaana päästellen, pihapuuhia, TOKOa/tottista ja Rinsessan kanssa leikkimistä (johon Hupin btw. Syttynyt nyt ihan kympillä;o)).
Hemin kanssa on koitettu pihassa ottaa perus tottisjuttuja ja onnistumis% on melko vaihtelevaa. Maahanmenon tuo välillä liiankin fiksu tehomoottori oppi alle vartin ja se on melko varma kotosalla, tosin joskus tarttee vielä apuja. Seuraaminen on joko ON tai OFF. Sit kun on ON, niin seuraa kuin saksansusikoirakonsanaan, täysin oikeassa paikassa ja jopa ehkä liiankin liki ja tillittää ylöspäin. Sit kun on OFF, ei pysy edes metrin etäisyydellä kuin nanosekunnin kerrallaan. Nooh, nou paineita, näillä mennään. Sama ON/OFF on myös agissa valloillaan mutten jaksa siitäkään ottaa painetta. Kontaktit osaa ja keppien perusteet hallussa, näistä on hyvä jatkaa... Niin ja kotikepeille on raivatuu nyt tilaakin, josko sitä ryhtyi treenaamaan hiukan useemmin?
Lelulla oon Hemin kanssa leikkinyt paljon, kun niin tekis mieli beaglea, joka palkkaantuu lelulla päivästä riippumatta. Kivasti on tämäkin edennyt ja repii ja riepoo sopivasti =o)
Hirmu viettää vapaaherran elämää ja nauttii siitä. Näyttelyjuttuja treenaillaan joskus pihassa ja jos on mukana agitreeneissä, pääsee ottamaan muutamia esteitä. Ja kuten sanottu, Hirmu nauttii olostaan. Ikää tulee kohta 9v. , samat lenkit menee kuin muutkin, fillarilla en oo yli vuoteen juoksuttanu, kun ei siitä oo oikein koskaan kovasti tykännyt.
Huua treenaa lähes toivottoman ohjaajansa kanssa agia ja tottistellaan silloin tällöin. Hurjan spesiaali on myös Hemin juoksuttaminen ympäri pihaa. Ja voi sitä riemua!!
Tässähän näitä tällä erää. Tulossa siis maksettuina menoina agipitsi Raumalla ja parit näyttelyt.
Kesäkuun lopulla oli viimeiset ohjatut agitreenit ennen kuukauden taukoa. Tällä kertaa ohjaaja oli jollakin tapaa kuosissa, koiralla oli havaittavissa pienoisia vireongelmia... Hurjan ja Hupin laitoin agipitsiin Raumalle, Huualle 3 starttia, Hupille huvinpäiten yksi..
Käyttöön oon ottanut nyt privaattipäivät. Privaattipäivänä yks rakkine saa yksityistä spesiaalia huomiota ja on yleensä koko päivän mun ja Rinsessan touhuissa mukana, eikä tarhassa lainkaan. Hupin privaattipäivään esim. kuului pitkä aamuinen pyörälenkin metsässä vapaana päästellen, pihapuuhia, TOKOa/tottista ja Rinsessan kanssa leikkimistä (johon Hupin btw. Syttynyt nyt ihan kympillä;o)).
Hemin kanssa on koitettu pihassa ottaa perus tottisjuttuja ja onnistumis% on melko vaihtelevaa. Maahanmenon tuo välillä liiankin fiksu tehomoottori oppi alle vartin ja se on melko varma kotosalla, tosin joskus tarttee vielä apuja. Seuraaminen on joko ON tai OFF. Sit kun on ON, niin seuraa kuin saksansusikoirakonsanaan, täysin oikeassa paikassa ja jopa ehkä liiankin liki ja tillittää ylöspäin. Sit kun on OFF, ei pysy edes metrin etäisyydellä kuin nanosekunnin kerrallaan. Nooh, nou paineita, näillä mennään. Sama ON/OFF on myös agissa valloillaan mutten jaksa siitäkään ottaa painetta. Kontaktit osaa ja keppien perusteet hallussa, näistä on hyvä jatkaa... Niin ja kotikepeille on raivatuu nyt tilaakin, josko sitä ryhtyi treenaamaan hiukan useemmin?
Lelulla oon Hemin kanssa leikkinyt paljon, kun niin tekis mieli beaglea, joka palkkaantuu lelulla päivästä riippumatta. Kivasti on tämäkin edennyt ja repii ja riepoo sopivasti =o)
Hirmu viettää vapaaherran elämää ja nauttii siitä. Näyttelyjuttuja treenaillaan joskus pihassa ja jos on mukana agitreeneissä, pääsee ottamaan muutamia esteitä. Ja kuten sanottu, Hirmu nauttii olostaan. Ikää tulee kohta 9v. , samat lenkit menee kuin muutkin, fillarilla en oo yli vuoteen juoksuttanu, kun ei siitä oo oikein koskaan kovasti tykännyt.
Huua treenaa lähes toivottoman ohjaajansa kanssa agia ja tottistellaan silloin tällöin. Hurjan spesiaali on myös Hemin juoksuttaminen ympäri pihaa. Ja voi sitä riemua!!
Tässähän näitä tällä erää. Tulossa siis maksettuina menoina agipitsi Raumalla ja parit näyttelyt.
perjantai 8. heinäkuuta 2011
Ihanat (?) miehet (?) rannalla.
Aikasin aamusti kohti Karhuluodon koirarantaa, matkassa Rinsessa, Hupi ja Hemi.
Koko porukkaa en halunnut ottaa mukaan ja aikaisin mentiin, kun Rinsessa oli repussa mukana ja mä oon melko kädetön, jos joku konfliktitilanne vieraiden koirien kanssa sattuisi. Hirmu ja Hurja jäi kotijoukkoihin, kun eivät uimisesta niin perusta ja juoksemisen kanssakin on niin ja näin (enemmän menee haisteluksi tuollaisessa paikassa). Ja kun enenevissä määrin tuppaa koirasakki tuollaisissa paikoissa olemaan sellasta irtipäästään yhdistettynä siihen, etteivät osaa puhua yhtään koiraa, niin riski neljän uroksen lauman kanssa on kohtalainen, etenkin kun nämä kaikki tekevät kyllä elekielellä selväksi, mitä haluavat/eivät halua mutta etenkin Hirmu on nykyään sellainen, ettei huumorintaju tahdo riittää, jos ei viesti mene perille, vaan riekutaan ja remutaan varoituksista huolimatta.
Keskenämme saatiin olla melkein koko aika. Takaisin tullessa tuli staffiukko pullistelemaan mutta päätti poistua pelipaikalta Hupin ilmoitettua fiksusti, jotta lauma on mun ja puolustan sitä tarvittaessa.
Ja kuvasaastetta
Koko porukkaa en halunnut ottaa mukaan ja aikaisin mentiin, kun Rinsessa oli repussa mukana ja mä oon melko kädetön, jos joku konfliktitilanne vieraiden koirien kanssa sattuisi. Hirmu ja Hurja jäi kotijoukkoihin, kun eivät uimisesta niin perusta ja juoksemisen kanssakin on niin ja näin (enemmän menee haisteluksi tuollaisessa paikassa). Ja kun enenevissä määrin tuppaa koirasakki tuollaisissa paikoissa olemaan sellasta irtipäästään yhdistettynä siihen, etteivät osaa puhua yhtään koiraa, niin riski neljän uroksen lauman kanssa on kohtalainen, etenkin kun nämä kaikki tekevät kyllä elekielellä selväksi, mitä haluavat/eivät halua mutta etenkin Hirmu on nykyään sellainen, ettei huumorintaju tahdo riittää, jos ei viesti mene perille, vaan riekutaan ja remutaan varoituksista huolimatta.
Keskenämme saatiin olla melkein koko aika. Takaisin tullessa tuli staffiukko pullistelemaan mutta päätti poistua pelipaikalta Hupin ilmoitettua fiksusti, jotta lauma on mun ja puolustan sitä tarvittaessa.
Ja kuvasaastetta
lauantai 18. kesäkuuta 2011
Notkeaa menoa
Se olis sit ensimmäinen taipparikurssilainen suorittanut kokeen hyväksytysti! Onnea Riikka ja Wilson!!
Rinsessan kanssa oltiin koetta katsomassa (ja hyttysten syötävänä) ja ihan Wilsonin omalla tasolla ei tänään menty mutta helposti läpi kuitenkin, huolimatta sekä ohjaajan että järjestäjän asettamista haasteista ;)
Rinsessan kanssa oltiin koetta katsomassa (ja hyttysten syötävänä) ja ihan Wilsonin omalla tasolla ei tänään menty mutta helposti läpi kuitenkin, huolimatta sekä ohjaajan että järjestäjän asettamista haasteista ;)
Toinenkin kurssilainen kävi yrittämässä ja jos koira olisi toiminut kuten treeneissä, läpi olisi mennyt. Sevaan on (onneksi) niin, ettei nämä ole koskaan koneita. Harmittaa, ottaa päähän ja taatusti vituttaakin. Niin pitääkin, se kun kertoo että ollaan treenattu tavoitteellisesti ja koira on oikeasti siinä kunnossa, että sen pitäisi taipua. Pettymykset, onnettomat sattumukset ja työtaparurmat pitää vaan niellä, ennemmin tai myöhemmin. Niitä tulee. Ihan kaikille, myös ”guruille” ja nuoren, kokemattoman koiran kanssa vielä helpommin. Nenä sopivassa määrin ylös (ei niin paljoa, et hukkuu sateella ;)) ja uudella innolla ja sinnikkyydellä eteenpäin!
Onnitteluni vielä Tuijalle ja Karillekin Tiiran taipumisesta!!
Blogeja, joita käyn lueskelemassa
Linkkilista siivottu tauolla/lopetetuista/tms. (= ei kirjoituksia tämän vuoden puolella) blogeista ja lisätty jokunen uusi, joita käyn ainakin suht säännöllisesti lueskelemassa.
perjantai 17. kesäkuuta 2011
Tottikset pitkästä aikaa porukassa
Tänään olin pitkästä aikaa tottistelemassa Hupin kanssa.
Hupin kanssa otettiin pallottelua ja seuraaminen, luoksetulo ja eteenmeno, sekä molemmat esteet.
Pallolla sain (kuten joka kerta) Hupin intoa piukkaan → menoks. Pätkiä meni varsin mukavasti mut taas kerran ryhtyi seuraamaan ylöspäin, huoh. Niin ikään käännöksistä osa tuppasi valumaan pitkäksi. Pysähdykset jees.
Eteenmenossa mulla on ihan aina pallo palkkana ja 95% kerroista jätän sen luoksetulon jälkeen niin, että Hupi sen varmasti näkee (saatan leikkiäkin ennen jättöä). Pallon jättämisen jälkeen otetaan luoksetulo toiseen suuntaan, jonka jälkeen (jossain kohtaa eteenmeno). Eteenmeno onkin meillä kokeessa onnistunut loistavasti. Tänään Hupi ennakoi luoksetulon pysäytyksestä lähtöä (ennakoi siis pallolle pääsyä) ja jäi kauas istumaan. Koska olen laiska, eikä ko. Tilannetta ole tapahtunut viittä kertaa enempää treeneissä, en jaksanut tällä kertaa puuttua asiaan. Eteenmeno loistava, kuten aina. Maahanmeno meni vit..ralleen, kun osunut pallolle heti ja minä idiootti huusin käskyn liian aikaisin...
Hypyssä alkuun takkua, estenouto ok. Takaapäin katsottuna veti hypyssä takakontit alleen... selkä vissiin jumelissa...
Keli oli kuuma mut Hupin aurinkopaneelit näyttää toimivan edelleen, kohta 7v. Iässäkin, eikä keli haittaa edelleenkään.
Janikalle kiitsa kuvista.
Lisää kuvia >täällä
keskiviikko 15. kesäkuuta 2011
Parempi myöhään kuin... eli taipparikurssin loppuajatuksia
Kai se on hyvä kirjoitella nyt, kun viimeinen kerta kevään kurssia loppui juuri...
Aloittelimme keväällä Porin seudun kultaisten taipparikurssin kymmenen koiran voimin. Suurimmalta osin porukka pysyi samana, joku joutui muiden kiireiden vuoksi lopettamaan ja vierailevia tähtiäkin nähtiin. Porukassa oli mukana vanhoja tuttuja ja isoksi iloksi myös uusia naamoja uusia koiria. Porukassa oli myös kaksi Hupin tyttöä, Hilla (Tuohikorven Hilla) ja Kultu (Lauder´s Glittering Gemstone).
Valtaosa porukasta tähtää tämän vuoden taippareihin, osa ensi vuoteen ja muutaman koiran kohdalla suunnitelmat aikaistuivat, jonkun siirtyivät eteenpäin. Kaksi on jo ilmon kokeeseen laittanut ja peukutan täällä jo hyvissä ajoin.
Omaa taippareihin tähtäävää koiraa ei keväällä narun päässä ollut, kun Hakkekin meni viime syksynä läpi. Vaan kuinkas kävikään, muutaman ensimmäisen kerran jälkeen oli itselläkin se ohjattava (tosin vielä ilman suuria suunnitelmia). Hupin tyttö Tuohikorven Hilla nimittäin. Hannu tuli ensimmäisellä kerralla Hillan kanssa itse mutta kun Hannun intressit Hillan kanssa on verijäljellä, eikä Hilla ole varsinaisesti niitä helpoimpia ohjattavia, päädyimme loppujen lopuksi siihen, että minä teen Hillan kanssa kaikki treenit, joissa on riistaa ja Elina treenailee kotona perusjuttuja dameilla. Hillan ongelma kun on kierrokset ja kova suu, jotka yhdistettynä saa aikaan pannukakun mallisia variksia =o/
Hilla tekee mielelläni kanssani töitä, vaikkei olla mitenkään erityisen tuttuja toisillemme ja kun on riistaa ei edes Elina hakuruudun reunalla (tai muuallakaan) haittaa.
Ensimmäiset riistatreenit tehtiin rauhallisessa fiiliksessä, koira hihnassa. Käveltiin lähinnä metsässä ja kun riista nousi (siihen ”törmättiin”), tuli kehut ja palkka välittömästi. Alusta alkaen olen tehnyt Hillalle (kuten muillekin aikuisille koirille, joita olen treenannut/ohjannut) hyvin musta – valkoisen toimintamallin, joka toistuu muuttumattomana. Lähes poikkeuksetta ohjaamani koirat luovuttvat istuen, enkä tykkää ”elvistelyistä”, enkä kiertelyistä, enkä kaarteluista. Toki monetkin ohjaajat varmaan sallivat nuokin, minulle ja minun toimintatapaani ne eivät sovi. Hillakin ”luovuttaa” istuen. Luovuttaa siksi heittomerkeissä, että tässä vaiheessa varis tippuu varpaisiini samalla hetkellä, kun perse menee sammaleeseen. No hätä, ei sen ole vielä mitään väliä, eikä NOMEssa olla kuitenkaan starttaamassa. Pidän vaan etenkin vilkkaalle, toiminnanhaluiselle koiralle parempana vaihtoehtona sitä, että se tietää suoraviivaisen toimintamallin, jolla lailla sen pitäisi toimia, toimii myös Hillan tapuksessa siinä mielessä, ettei se touhota ja tohella yhtään ylimäärästä, jolloin suukin muuttuisi entistä levottomammaksi.
Kaiken kaikkiaan vaakkutreenit on mennyt hienosti. Tänään tehtiin ensimmäinen oikea hakuruutu, josta Hilla toi 4 ja näistä 1 meni rikki ja yksi oli pehmeä. Rikkoutunut vaakku sai kyytiä minun ärhädyksestäni (Hilla pelasi ja pyöritti vaakkua tullessaan) mutta mitä ilmeisemmin ärähdys kuitenkin toimi, koska kaksi seuraavaa tulivat ehjänä ja suu oli rauhallinen (tosin ote on vieläkin hyvin tiukka).
Vesitreenit viime viikolla Kauvatsalla menivät hyvin, siinä en näe ongelmaa. Ensimmäiselle pidemmälle lokille lähtöä mietti rannassa hetken, mutta lähti kuitenkin määrätietoisesti, kun ilmoitin: ”Ja varmasti menet”, seuraavalla ei ongelmaa.
Tänään ammuttiin (kiitokset isännälle). Koska tiedossa on, että Hilla ei paukkua rakasta, menin sen kanssa reilun matkan päähän ampujasta. Kaksi paukkua tuli. Molempien kohdalla Hilla istui kuin patsas vierelläni, hyvin tarkkaavaisena, hötkyilemättä mutta kun lähdettiin autolle, tulikin kiire. Autolle (eikä autoon) kuitenkaan päässyt vetämällä/toheltamalla vaan piti pystyä olemaan kuulolla. Koska Hilla ei mene paniikkiin, eikä saa sydänhalavusta paukusta, pidin tässäkin pääni ja homma tehtiin, kuten minä haluan ja sellaisella tyylillä, kuin haluan ja melko hyvin päästiin lopputulokseenkin.
Paukkujen jälkeen olis tosiaan vielä tuo em. hakuruutu, joka meni hyvin, joten siinä mielessä homma tällä hetkellä jees: mielummin Hilla olisi autoon jäänyt mutta kun ei ollut vaihtoehtoa, tuli mukaan ja pystyi ja teki hyvän, omantasoisensa ruudun. Toki paukkua pitää vielä treenata mutta en vielä(kään) sulkenut täysin pois mahdollisuutta tämän vuoden kokeelta. Ei tuntunut Hillaa juoksukaan haittaavan, vaikka päivät taisi olla tänään ne parhaat =o)
Heinäkuun lomailen ja elokuussa aloittelen uuden kurssin. Hilla ei tosin taida lomaa saada, Elinan kanssa oli hiukan puhetta kimppatreeneistä ja saattaa Hilla päästä viikon tehotreeniinkin, kun omistajat karauttavat etelän lämpöön.
Iso kiitos kaikille kurssilaisilleni!! Todella toivon näkeväni ainakin ne, jotka ei kesän aikana taippareita suorita, syksyllä. Mukava porukka ja todella kivoja koiria kaikki! Ja kiitokset tietenkin myös Rinsessan mummille, joka tänäänkin antoi Rinsessan viihdyttää itseään koko illan ;o)
Kuvia kurssilaisista täällä ja täällä
Aloittelimme keväällä Porin seudun kultaisten taipparikurssin kymmenen koiran voimin. Suurimmalta osin porukka pysyi samana, joku joutui muiden kiireiden vuoksi lopettamaan ja vierailevia tähtiäkin nähtiin. Porukassa oli mukana vanhoja tuttuja ja isoksi iloksi myös uusia naamoja uusia koiria. Porukassa oli myös kaksi Hupin tyttöä, Hilla (Tuohikorven Hilla) ja Kultu (Lauder´s Glittering Gemstone).
 |
| Kultu |
Valtaosa porukasta tähtää tämän vuoden taippareihin, osa ensi vuoteen ja muutaman koiran kohdalla suunnitelmat aikaistuivat, jonkun siirtyivät eteenpäin. Kaksi on jo ilmon kokeeseen laittanut ja peukutan täällä jo hyvissä ajoin.
Omaa taippareihin tähtäävää koiraa ei keväällä narun päässä ollut, kun Hakkekin meni viime syksynä läpi. Vaan kuinkas kävikään, muutaman ensimmäisen kerran jälkeen oli itselläkin se ohjattava (tosin vielä ilman suuria suunnitelmia). Hupin tyttö Tuohikorven Hilla nimittäin. Hannu tuli ensimmäisellä kerralla Hillan kanssa itse mutta kun Hannun intressit Hillan kanssa on verijäljellä, eikä Hilla ole varsinaisesti niitä helpoimpia ohjattavia, päädyimme loppujen lopuksi siihen, että minä teen Hillan kanssa kaikki treenit, joissa on riistaa ja Elina treenailee kotona perusjuttuja dameilla. Hillan ongelma kun on kierrokset ja kova suu, jotka yhdistettynä saa aikaan pannukakun mallisia variksia =o/
Hilla tekee mielelläni kanssani töitä, vaikkei olla mitenkään erityisen tuttuja toisillemme ja kun on riistaa ei edes Elina hakuruudun reunalla (tai muuallakaan) haittaa.
Ensimmäiset riistatreenit tehtiin rauhallisessa fiiliksessä, koira hihnassa. Käveltiin lähinnä metsässä ja kun riista nousi (siihen ”törmättiin”), tuli kehut ja palkka välittömästi. Alusta alkaen olen tehnyt Hillalle (kuten muillekin aikuisille koirille, joita olen treenannut/ohjannut) hyvin musta – valkoisen toimintamallin, joka toistuu muuttumattomana. Lähes poikkeuksetta ohjaamani koirat luovuttvat istuen, enkä tykkää ”elvistelyistä”, enkä kiertelyistä, enkä kaarteluista. Toki monetkin ohjaajat varmaan sallivat nuokin, minulle ja minun toimintatapaani ne eivät sovi. Hillakin ”luovuttaa” istuen. Luovuttaa siksi heittomerkeissä, että tässä vaiheessa varis tippuu varpaisiini samalla hetkellä, kun perse menee sammaleeseen. No hätä, ei sen ole vielä mitään väliä, eikä NOMEssa olla kuitenkaan starttaamassa. Pidän vaan etenkin vilkkaalle, toiminnanhaluiselle koiralle parempana vaihtoehtona sitä, että se tietää suoraviivaisen toimintamallin, jolla lailla sen pitäisi toimia, toimii myös Hillan tapuksessa siinä mielessä, ettei se touhota ja tohella yhtään ylimäärästä, jolloin suukin muuttuisi entistä levottomammaksi.
Kaiken kaikkiaan vaakkutreenit on mennyt hienosti. Tänään tehtiin ensimmäinen oikea hakuruutu, josta Hilla toi 4 ja näistä 1 meni rikki ja yksi oli pehmeä. Rikkoutunut vaakku sai kyytiä minun ärhädyksestäni (Hilla pelasi ja pyöritti vaakkua tullessaan) mutta mitä ilmeisemmin ärähdys kuitenkin toimi, koska kaksi seuraavaa tulivat ehjänä ja suu oli rauhallinen (tosin ote on vieläkin hyvin tiukka).
Vesitreenit viime viikolla Kauvatsalla menivät hyvin, siinä en näe ongelmaa. Ensimmäiselle pidemmälle lokille lähtöä mietti rannassa hetken, mutta lähti kuitenkin määrätietoisesti, kun ilmoitin: ”Ja varmasti menet”, seuraavalla ei ongelmaa.
 |
| Hae! |
 |
| Meniskö?? |
 |
| Hilla |
Tänään ammuttiin (kiitokset isännälle). Koska tiedossa on, että Hilla ei paukkua rakasta, menin sen kanssa reilun matkan päähän ampujasta. Kaksi paukkua tuli. Molempien kohdalla Hilla istui kuin patsas vierelläni, hyvin tarkkaavaisena, hötkyilemättä mutta kun lähdettiin autolle, tulikin kiire. Autolle (eikä autoon) kuitenkaan päässyt vetämällä/toheltamalla vaan piti pystyä olemaan kuulolla. Koska Hilla ei mene paniikkiin, eikä saa sydänhalavusta paukusta, pidin tässäkin pääni ja homma tehtiin, kuten minä haluan ja sellaisella tyylillä, kuin haluan ja melko hyvin päästiin lopputulokseenkin.
Paukkujen jälkeen olis tosiaan vielä tuo em. hakuruutu, joka meni hyvin, joten siinä mielessä homma tällä hetkellä jees: mielummin Hilla olisi autoon jäänyt mutta kun ei ollut vaihtoehtoa, tuli mukaan ja pystyi ja teki hyvän, omantasoisensa ruudun. Toki paukkua pitää vielä treenata mutta en vielä(kään) sulkenut täysin pois mahdollisuutta tämän vuoden kokeelta. Ei tuntunut Hillaa juoksukaan haittaavan, vaikka päivät taisi olla tänään ne parhaat =o)
Heinäkuun lomailen ja elokuussa aloittelen uuden kurssin. Hilla ei tosin taida lomaa saada, Elinan kanssa oli hiukan puhetta kimppatreeneistä ja saattaa Hilla päästä viikon tehotreeniinkin, kun omistajat karauttavat etelän lämpöön.
Iso kiitos kaikille kurssilaisilleni!! Todella toivon näkeväni ainakin ne, jotka ei kesän aikana taippareita suorita, syksyllä. Mukava porukka ja todella kivoja koiria kaikki! Ja kiitokset tietenkin myös Rinsessan mummille, joka tänäänkin antoi Rinsessan viihdyttää itseään koko illan ;o)
Kuvia kurssilaisista täällä ja täällä
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)