Lenkkeilyä

Tällä erää on koirilla (Hurria lukuun ottamatta) jonkun sortin kunnonkohotuskausi meneillään. Olen melko laiska remmi/tiellä lenkkeilijä ja kun tällä maalla ei kukaan auraa tai aja kelkalla) mulle lenkkireittejä, menee lenkit väkisinkin umpihangessa. Tällä lumimäärällä saa koirat lyhyemmälläkin lenkillä normaalia enemmän lihaskuntoilua. Viikolla tehdään lenkit pääsääntöisesti otsalampun valossa, viikonloppuisin sitten pääseekin hiukan helpommalla.

Reilun viikon on viikonloppulenkit mennyt ainakin osan matkaa metsässä valtaojan pohjaa. Ojat noin reilun metrin syviä. Mikäs sen helpompaa kuntotreeniä, kuin juoksuttaa koiria ylös alas ojan penkkoja. Hupi (yllättäen =o)) on kohtuullisen helppo uunottaa kepillä, lelulla tai vaan käskemällä ojan pohjalta metsän puolelle. Kummasti vaan beagletkin (siis Hirmukin) oppi namin avulla kiipee käskyn merkityksen (=Hirmulle hyödyn).

Laitetaas vielä parit kuvat yhdeltä peltolenkiltä.














Hurri lenkkeilee pidemmän lenkin porukassa kerran pari viikkoon, muina päivinä lenkki tehdään privaatisti tietä pitkin tai vaihtoehtoisesti Hurri lenkittään itse itsensä pihapiirissä. Hurri kyllä tulis samat lenkit muiden kanssa. Kroppa ei vaan enää kestä samaa määrää, mitä pää veisi. Eipä tämä järjestely silti tunnu Hurri haittaavaan, nykyään Hurri tietää jo jostain (mistä?) onko lähdössä muun porukan mukaan vai ei.

Kisakauden korkkaus

Tänään agiliideltiin (luulin tosin aamulla, että menis enempi alikiidoksi) WeCAn perinteisissä loppiaiskisoissa.

Ilmoitin molemmat kisakoissut (=Hupi & Hurja) kaikkiin kolmeen starttiin. Juostavana oli siis kuusi starttia.

Jo eilen illalla aloi auton tuunaus ja vaatteiden kasaus, sen verran oli pakkasta luvattu. Mitä ilmeisimmin esivalmistelut onnistuivat, kun kukaan meistä kolmesta ei palellut . Itseltä jäi käyttämättä yhdet vilasukat ja kaksi fleeceä, koirat ei tarvinneet kuin yhdet takit vaikka mukana oli molemmille kaksi takkia.

Auton sikaosaston (=mun hienon uuden autohäkin) tuunasin pohjasta normin jumppapatjan & karvapeiton lisäksi uretaanilevyllä ja täkillä. Häkin päälle vippasin kisapaikalla EA – pakkauksesta avaruuspeiton. Pikkusen kyllä harmittaa, ettei tullut sitä lämpimittaria mukaan, olis ollut kiva katsoa, kuinka lämmin koirien omassa avaruusaluksessa oli. Joka tapauksessa koirat tarkeni ja häkki tuntui selvästi lämpimältä.

Tulokset sitten. Ne meni kyllä yli odotusten.

Hurjalle mukava, joskin hitaat radat. Ekan radan hitaus taisi tulla keinulta, toisella radalla Hurja oli kovin puutuneen oloinen. Toisen radan jälkeen oli jo varma, ettei kolmannesta tule mitään. Vielä mitä, Hurja otti sopivan mittaiset kauneusunet ja kolmannella radalla meno oli taas varsin mukavaa. Em. ongelmien lisäksi meitä vaivasi Hurjan kanssa taas putki. Hurjalla kun on aika ajoin tapana mennä aivan selvästä putken suusta ohi tai vaihtoehtoisesti heittää uukkari putkella.

Hurjan tulokset:
kisa A: aikavirhe +0,01, ratavirheet 5, tulos 5,01, sijoitus 3/10
kisa B: av. 0,76, rv 10, tulos 10,76, sijoitus 6/12
kisa C (hyppyrata): av. 0,39, rv 5, tulos 5,37, sijoitus 4/10

Hupin kanssa olin takuuvarma, että koiruus lähtee totaalisesti vanttuusta. Hupin kanssa en ole treenannut puoleen vuoteen ja ryhmässä olen sen kanssa ollut viimeksi ties koska.

Hupipa päätti olla tänään kiltti poika ja enemmän kuin hyvin kuulolla. Kuuloelinten ja ehkä hiukan ohjaajankin ansiosta päivä päättyi mukavasti Hupin ensimmäiseen nousunollaan =o)

Erityisen iloinen olen kepeistä ja kontakteista, jotka meni ihan kuin niitä olisi paljonkin treenattu.

Hupin tulokset:
kisa A: av. -10,43, rv 5, tulos 5, sijoitus 5/35
kisa B: HYL
kisa C (hyppyrata): av. -7,11, rv 0, tulos 0, sijoitus 4/30!!

Päivälle tuli taas ihan kivasti mittaa, vaan mikä siinä on hyvässä porukassa päivää viettää. Ja taisin saada päivän aikana ainakin yhdessä ihmisessä lievän shokki – ilmiön aiheutettua ;O)

Vuodenvaihteen ajatuksia

Vuosi 2009 oli kaikin puolin, ja ennen kaikkea kokonaisuudessaan, mukava. Toki niitä vähemmän mukaviakin kokemuksia mukaan mahtuu, niiden vatvomista liiaksi en koe kovin järkeväksi kenenkään kannalta.

Tuloksia ei mahdottomasti ole aikaiseksi saatu, jotain sentään kuitenkin. Ennen kaikkea suhteeni oikeastaan kaikkiin koiriini on kehittynyt aina vaan parempaan suuntaan.
Lauma kokonaisuudessaan rupeaa olemaan tasapainossa ja se, ainakin minulle niin tärkeä, jokapäivänen elämä on mukavaa ja antoisaa.
Käytännön hommissa metsällä käytiin kovin vähän, muutama kerta kuitenkin.
Vuoden aikana olen taas saanut uusia mukavia tuttavuuksia niin koira kuin muultakin rintamalta.
Jotkin kaverisuhteet ovat kehittyneet ystävyydeksi mutta valitettavasti myös toisinpäin.

Hupin jälkeläiset ovat aloittaneet harrastusuransa mukavasti ja kuullun perusteella koirien omistajat ovat koiriinsa varsin tyytyväisiä.

Tuloslista vuodelta ei ole kovin pitkä... Ehkä ihan tarkoituksella ;O)


Hurri
2x VSP vet , SERT

Hurrin vuosi meni mukavasti, ilman kummemipia kremppoja. Yksi pieni kasvain leikattiin ja luonnollisesti vanheneminen näkyy jokapäiväisessä elämässä.

Jos Hurri pysyy kunnossa, päässee se tänäkin vuonna muutamiin näytelmiin. Muutoin toivotaan terveitä päiviä paljon lisää.

Hirmu
Liettuasta 2x ERI
Eestistä: SERT, CACIB, VSP ja EEV09

Hirmun vuosi oli enemmänkin vapaaherran elämää.Suhdetta on kehitelty ja TOKOa jonkin verran treenailtu.
Tänä vuonna mahdolliset näyttelykäynnit sijoittuvat pääosin loppuvuoteen, Mr. Itsetunto kun saavuttaa elokuussa veteraani-iän. Ulkomailta olisi tavoiteena se yksi CACIB.
TOKO-startti? Ehkä.

Hupi
PK: 6 koetta, joista neljästä tulos (II)
Näyttelyt: EH & ERI
AGI: 5 starttia, kaksi tulosta
TOKO: se perinteinen startti ei tuonut tällä treenimäärällä tulosta ;o)

Hupin kanssa kehitettiin suhdetta entisestään ja siinä taidettiin onnistuakin =o)

Ykkösen metsästys Hausta jatkuu...
Näytelmissä käydään, jos käydään ja ehkä se perinteinen TOKO starttikin.
Agia liidellään molempien iloksi ilman sen kummempia tavoitteita. Jokunen startti varmaan kuitenkin.
Jännityksellä tietenkin odotetaan myös jälkeläisten (terveys)tuloksia.

Hurja
Näyttelyt:
Liettuasta 2x ERI & Lt CAC
Suomesta: 3x SERT, CACIB, RYP2 2x ROP & VSP
AGI: 5 virallista starttia, joista 3 tulos.

Hurja kasvoi koirana ainakin aikusuuden rajoille. Agiliito jatkuu, kuten myös näytelmät jossain määrin.

Metsälle olisi tarkoitus suunnata tihenevään tahtiin.


Tämä vuosi tuo taatusti ainakin jonkin verran muutoksia tullessaan. Muutoksista toivotaan positiivisia ja antoisia =O)

Kiitokset kuluneesta vuodesta kaikille ystäville ja tuttaville!

Pidetään yhteydet vähintään yhtä tiivinä tänkin vuonna!

V09 ja PMV09

Tänä vuonna autoon tuli pakattua kolme koiraa, joista tosin vain yksi oma, Hurja.

Aamusella siis Passatti kohti Ulvilaa (ja innokkaiden poliisisetien puhallutuksen jälkeen) Riikan pihaan. Auton pakkaaminen sujui yllättävänkin nopsaan, huolimatta kaiken maailman pussukoista ja nyssyköistä, joita Riikalla oli matkassa Wekon ja Lahja jenkin valiokinkereitä varten.

Matka sujui ilman yllättäviä mutkia ja oikealla taktikoinnilla ei Messarin parkkiksellekaan jouduttu (kumpanakaan aamuna) jonottamaan varttia kauempaa.

Lauantaina Hurjan kehä oli vasta puolen päivän jälkeen, joten mukavasti jäi aikaa turista kultsuihmisten kanssa ja seurata hiukan kehiäkin.

Hurjalle lauantaina ERI

Ryhmien jälkeen matka jatkui kohti Käpylää ja Oy Halpamatkat Ab:n varaamaa hotellia.
Kummelistakin tutun respan sedän pienoisten ”ongelmien” jälkeen saatiin koko lössi huoneeseen. Hurja parka ei ollut uskoa silmiään nähtyään Lahjan. Hurja mielestä Lahja oli selvästi hivenen epäilyttävä ja Lahjaa oli parempi tarkkailla sängyn päältä (liekö johtunut siitä, että Lahjan tassut eivät Hurjalle(kaan) asti näkyneet ;O) ).
Ravintolassakin piti käydä syömässä (etukäteen oli listaakin tullut netistä katseltua). Respan sedän (sen kummelista tutun) mielestä kun ruuhkaa oli ja kokkikin ihan paska. Vai oliko se sittenkin hidas?!
Palvelu Halpamatkoilla onneksi kuitenin pelaa ja koirien lenkityksen aikana asiantuteva matkanjohtajamme järjesti pizaaa ravinnoksi. Ja osaahan ne karvaranteet stadissakin lättyä vääntää..

Pizza napaan ja unta kuulaan oli siis loppu illan ohjelma.


Sunnuntai meni joltiseenkin lauantain kaavalla, Hurja sai tosin vain EH:n, kylläkin aivan koiran näköisellä arvostelulla. Shoppaillakin piti mutta kun tarjouksia ei oikeastaan ollut ja mitään suurta tarvetta ei millekään roinalle ollut, jäi shopailutkin suorittamatta. Noh, säästyipä rahnat.

Vaikka kotimatka alkoi heti kultaisten kehän jälkeen, kotipihaan pääsin vasta iltakymmenen jälkeen. Ajokeli ei mieltä ylentänyt ja pitihän sitä syömässäkin käydä.

Viikonlopun reissu oli hyvin onnistunut ja äippä ja Juha viihtyivät ilmeisen hyvin neljän koiran taloudessa (Hurri, Hirmu ja Hupi olivat äippällä hoidossa): ISO kiitos!!

Kiitos koko Halpamatkalaisten seurueelle ja kiva oli tavata beagletuttujakin, mukaan lukien molempien omien beaglejen kasvattajat.

Ja Passattikin sai tällä reissulla sen varsinaisen tulikasteensa ja neitsytmatkansa, Treen reissu (autossa vain yksi koira & ihminen) oli vain alkulämmittelyä. Ja hyvinhän P reissun rasitukset kesti =o)

Tre RN

Tänä vuonna itsenäisyyspäivä tuli vietettyä kostean kylmässä Niihaman maneesissa.

Omista koirista mukana oli vain ”ilmainen” vaarikoira, joka kyllä sekin meinasi jäädä kotiin, kun edellisenä iltahan harjasin reilun muovikassillisen karvaa pois. Noh, vaarikoiralla on onneksi mistä ottaa.

Hupin jälkeläisistä neljä: Oliver, Hilla, Hilma ja Hilda oli ilmoitettu niin ikään näyttelyyn. Pikku Hoot tekivät näin ollen näyttelydevyyttinsä virallisessa luokassa. Oliverille ja Hildalle H, Hilla ja Hilma saivat EH:t. Aikaahan nuoriso vielä tarvii ja toki jokaisella on virheensäkin, arvostelut oli kaikilla kuitenkin ihan mukavaa luettavaa.

Hurri voitti veteraaniluokan ERIllä ja oli lopuksi VSP veteraani. Erityisesti mieltä tietenkin lämmittää tuomarin maininta koiran hyvästä kunnosta =o)

Superonnittelut Riikalle, Merjalle ja tietenkin kasvattajalle Wenla Wekottimen valioitumisesta tyylillä!!

Jälkiä talven kunniaksi

Koska keli sallii, niin miksei käyttäisi sitä kerrankin hyväkseen.

Kävin nyppäämässä lähimetsään aamusella kolme verijälkeä.

Hurjalle tein reilun 500m kahdella kulmalla ja lisäksi pari lyhyempää jälkeä kulmalla nuorisoa ajatellen. Hiukan ennen kolmannen jäljen loppua alkoi (luonnollisesti) vesisade...

Ennen ”illan” pimeyttä Hakke saapui tapahtumapaikalle ja pääsi elämänsä ensimmäiselle jäljelle. Jälki kiinnosti alun lyhyen pätkän melko mukavasti, jonka jälkeen piti sitten ryhtyä lisäämään vauhtia, jonka seurauksena nenä nousi tietenkin maasta. Loppuun asti päästiin pienien vauhdintiputtamisien jälkeen kohtuullisesti. Sorkan Hakke nosti haulla ja nappasi sen välittömästi mukaansa.

Seuraavaksi jäljelle pääsi Huua. Jälki oli Huualle toinen. Alku tarkaan ja suht rauhallisesti. Ensimmäisellä suoralla piti otta pari vauhtipyörähdystä =O/ Ensimmäisen makauksen merkkasi melko hyvin, ei kuitenkaan tarkistanut mitenkään erityisen hyvin. Toinen suora menikin jo sitten paljon rauhallisemmin ja paremmin, muutaman kerran ajautui sivuun jäljeltä, jonne palasi kuitenkin hyvin nopsaan ja omatoimisesti. Toinen makaus tutkittiin jo paljon tarkemmin ja pitipä siihen konttiakin nostaa. Loppusuoralla vaan paransi menoaan ja jäljesti suoraan sorkalle, jonka nappasti suuhun.

Koska Niilo ei pelipaikalle päässy, pääsi Hakke ajamaan toisenkin jäljen. Nyt meno lähenteli jo jäljestämistä ja kun narun yläpäässäkin oli rauhallisempaa, malttoi Hakkekin keskittyä työn tekoon. Tosin, vieläkin piti välillä yrittää lisätä vauhtia hurjasti. Vauhti tiputettiin kuitenkin maltillisesti ja hiljaa pysähtymällä ja annettiin Hakken itse miettiä, mitä oltiinkaan tekemässä. Makauksen Hakke merkkasti tällä jäljellä syömällä. Sorkasta mentiin aavistuksen ohi mutta vain aavistuksen.

Hakkella varsin mukavat ensimmäiset jäljet, eikä Hurjankaan meno hullumpaa ollut. Voisin jopa väittää, että Hurjan häntä kertoi nyt (minullekin), koska tehtiin tosissaan töitä. Mikäli kelit sallii, niin eiköhän me jokunen jälki vielä vedetä.

Pikakuulumiset

Johan on taas mennyt aikaa kuulumisten kirjoittamisesta...
Eikä ole oikein mitään hyvää tekosyytäkään, rehellisesti sanoen, ei ole vaan jaksattanut.

Josko sitä taas kerran yrittäisi (vaikka pimeiden iltojen iloksi) ryhdistäytyä.

Pentutreffit tuli pidettyä ja mukavata oli! Oikein mukavan oloisia nuoria koiria kaikki, jotka treffeille pääsivät. Kuvia treffeiltä löytyy Tuohorven galleriasta.

Hupin PK kisakausi on ohi. Valitettavasti kisakausi loppui keskeytettyyn kokeeseen Ylöjärvellä =o( Vain yksi ukko nousi metsästä...

Hurja on treenannut kesätauon jälkeen ahkerasti agiliitoa ja koska edistysmistäkin tapahtuu mukavasti, voi kisakalenteriakin ryhtyä vilkuilemaan.

Hurri porskuttaa vielä reippaasti, joskin entistäkin valikoivamman kuulon kanssa, eteenpäin.

Hirmun kanssa on tahkottu TOKOa häiriöttä ja sen verran pitäisi itsestään repiä irti, että lähtisi treenaamaan pikkuhiljaa häiriössäkin.

Hakke -pojasta on kasvanut jo iso poika ja kehitys ensi syksyn koitoksia ajatellen näyttää tosi mukavalta.

Näillä mennään nyt eteen päin.

Nyt jäämme odottelemaan innolla huomista hierojavisiittiä, edellisestä kerrasta onko jo hävyttömän paljon aikaa =o/