Muutosten tuulia

Blogi jatkaa osoitteessa virpivaistomaa.net/blogi

Muutosten tuulia

Koko elämässä ja (vaikka) siksi blogissakin...

Blogi siis muuttaa ja on siksi hetken tauolla.

Syyskuun agit

Syyskuussa aloitettiin Hurjan kanssa uuden koutsin opeissa, uudessa ryhmässä.

Tiedä sit mistä johtuu mut treenit on mennyt enempi kuin hyvin. Oma asenne oli (ja on edelleen) jo kuukauden päivät ennen treenien alkua huisin korkealla ja motivaatio kohdallaan. Nyt mä odotan keskiviikkoa innolla, kun enne oli asenne enempi jaah... tänään olis treenit...

Se on varmaan tuo mun asenne, joka on vaikuttanut Hurjankin asenteeseen. Huua on ollut varsin mukavalla asenteella liikenteessä joka viikko.

Koiralla on vauhtia, se haluaa tehdä mun kanssa ja nimenomaan alikiitoa =o) Mun valssit on jo huomattavasti paremmin kohdallaan ja muutamia lähes täysiä nappisuorituksiakin on tullut (nimenomaan valsseissa, joissa oon niin tumpelo). Luotto Huuaan on kasvanut ja (ennen) Huuan mielestä niin kummallisesti sijoitetut putket sujuu jo ainakin 90%

Ens viikonlopun kisat on itelle nyt melkoinen näytön paikka. Pitäis saada se sama fiilis ja suoritukset siirrettyä treeneistä kisoihin...

Hemi on joka viikko ollut mukana hallilla. Hemin treenit on koiran fiilikisstä (ja ehkä hiukan ohjaajankin) olleet kontaktipainotteisia ja muutaman kerran on oteettu kontakteja ja keppejäkin taas pitkästä aikaa. Hemin kanssa on kiva treenailla, kun mulla ei ole agin suhteen mitään tavoitteita sen kanssa. Aika näyttää...

"Nuoriso" kiihdyttelemässä

En mä ehkä Hurjaa ihaa nuoriso -kategoriaan enää laske, mutta onhan se toki lauman toiseksi nuorin. Nuoriso tulee siitä, kuin lähtiessäni koirien kanssa johonkin ilmoitan aina isännälle, millaisella kokoonpanolla oon lähdössä kulkuun: tyyliin nuoriso, ääripäät, beaglet jne.

No juu mutta siis asiaan.

Lauantaiaamu alkoi uintireissulla Rinsessan kanssa Nakkilan uimahalliin. Tempaisin Huuan ja Hemin kyytiin mukaan ihan siltä varalta, että keli suosii ja ajellaan samaa kyytiä Kirjuriin Lännen vinttikoirien järjestämään (perinteiseen?) koirien kiihdytyskisoihin.

Ja sallihan se sää. Mikään kovin lämmin keli ei, tuulesta johtuen, ollut mutta aurinko jaksoi paistaa.

Kisoissa vedettiin siis vinttareiden viehettä pitkin nurmikkoa ja otettin aikaa eri sarjoissa.
Hiukan epäilin, mitä mahtaa beaglet sanoa vieheestä, kun eivät ole koskaan moista nähneet ja etenkin ku se viehe oli muovipussi... Eniten ehkä epäilytti Hemin touhut, näin jo ilmoittautumisessa sieluni silmin, kun se lähtee täysin päinvastaiseen suuntaan tai vaihtoehtoisesti ryntää yleisön joukkoon kavereita moikkaamaan.

Apuohjaajat Heidi ja Tuija menivät koirien kanssa lähtöpaikalle ja minä Rinsessan kanssa maaliin odottamaan.
Kumpikin koira oli jo lähdössä hiukan kuula jumissa. Hurja kuulemma lähes pelästy viehttä, kun se tipautettiin maahan...

Alkuun päästyään Huua tuli vieheen perässä ilmeellä: "Mikähän juttu tää nyt on" ja oli (ilmeisesti?) yllättynyt löytäessään mut maalissa, viehe ei oikeastaan sit vissiin kiinnostanut...
Hemi ei meinannut päästä jutun juonesta kiinni. Lähti heti alussa kaartamaan pois päin vieheestä. Yllättävää kyllä, kun huomasi vieheen liikkuvan hieman kauempana, lähti perään (takellellen) ja tuli sen perässä maaliin asti.
Ei sit ihan onnistuttu beagleja muovipussilla huijaamaan ;)

Hurjan aika oli 10.942s (32,9km/h) ja Hemin 14.062s. (25,6 km/h)

Kivaa oli (ainakin mulla ja Rinsessalla ja vissiin koirillakin), seura ja sää suosi. Ensi vuonna ehkä sitten uudelleen ja tiedä vaikka keväällä (vuoden suunnittelun jälkeen) saisi aikaiseksi poikettua maastojuoksuihin, joita kiihdytyksetkin järjestänyt yhditys pitää.

Vielä parit kuvat pojista. Kuvat on ottanut Merja Marttila, kiitos!

Aamupäivän reenit Tupalassa.

Kokoonpanona Mää, Rinsessa, Hemi, Hupi + Janika & Minna koiruuksineen.

Aiheena tottis (ja pikkumalikka sai maistella makkaraa jäljellä).

Hemin kanssa treenit meni lähinnä mun seisoskeluksi narun nokassa kentällä. Hemi treenaa nykyään vain, kun itse tyrkyttää. Nyt kokeilussa siis tällänen beaglen kanssa... minä passiivinen, koira aktiivinen (in my dreams =oP). Eniveis, hyvin on luonannut jo Ulasoorissa ja näyttelytreeneissä, Tupalassa ei vielä hyvin kertaakaan. Toki, Tupalassa on nurmikko (=paaaljoon haisuja) ja tänään lisänä Janika kusettamassa sakkiaan.

Mulla ei siis hermo ole sieltä pisimmästä päästä ja 30s tuntuu iäisyydeltä. Tänään hermo kuitenkin piti sen verran hyvin, että Hemi sai palkkaakin. Aikansa hörhöiltyään (narun nokassa) ja Janikan sakin haukuttuaan, tyrkytti pariinkin otteeseen maahanmenoa ja saatiin kaksi palkkaamisenarvoista sivulletuloakin (nämä pienillä avuilla). Jei (pieni sellainen). Ehkä tämä tästä.

Hupin kanssa piti treenata ruutua mutta merkit jäi kotiin... Otettiin sit seuraamista, huomio erityisesti käännöksissä ja nimenomaan niiden loppuunasti viemimisessä niin ettei napsu yli kuitenaan. Fiilikset oli kokonaisuutena jees ja huomatus piti antaa muutaman kerran.

Noutoa piti sit tietty kokeilla kans. On se vaan kumma, et se ensimmäinen palautus pitää jättää kilometrin päähän :o( Tälle on nyt pakko tehdä tosiaan jotain, jos meinaan vielä joskus tuon rakkineen kanssa kisata...

Kuvasaastetta ©Janika

Ei oo lepäilty laakereilla...

… vaikka blogi niin ehkä antaa ymmärtää. Koska selityksiä pitää aina olla, niin on nytkin (niiden toimivuudesta ei anneta takuuta). Oli tuossa ”työn alla” yks kirjoitelma ja isäntä on lomalla, niin hiukan on kirjoitteluhalut ollut heikolla. Ja sit kun ei ole kuvia, on jotenkin vielä hankalampi aloittaa kirjoittelua.

No jaa... nyt on kuitenkin jotain taas rustailtu... ja syyskuussa kun elämä palaa arkirytmiin saattaa tulla tekstiä säännöllisemmin...

Näytelmiä

Joku kummallinen näyttelykärpäsenpoikasen purema on saanut aikaan jokusen ilmon laittamisen. Pääsääntöisesti mukana on ollut Hirmu mut mutta Hurja ja Hemikin on päässyt sahapukkeilemaan. Hupi pääsee aikasintaan vetskuihin (jos sinnekään), Hupilta on nimittäin yks alaetuhammas (huomasin sen kyllä heiluvan) jäänyt jonnekin matkan varrelle, niin tiedä sitten kuin tarkkoja noi tuomarit on..

Kotinäyttelyyn Porin Inttiin 30.7 piti (tuomarista huolimatta ;o)) laittaa joku... Laitoin sit Hirmun ja Hurjan. Ensimmäistä kertaa poika voitti isänsä ja Huua oli VSP kera CACIBin, Hirmu ei Arvo Rajalan mielestä ollut SAn arvoinen mutta ROPvetsku kuitenkin ja ison kehän pyörähdys päästiin suorittamaan.

Turun KR näyttelyyn 14.8 ilmoitin Hirmun ja Hemin hyvän tuomarin perässä. No juu, ylläri pylläri beaget oli tuomarimuutoksen kourissa... En mä sitä sano et Erja Nummikaan paska on mutta päähän otti kyllä vietävästi, kun kerrankin olis voinut olla ihan oikea, ulkolainen tuomari... Tuloksiin pitää olla tällä(kin) kertaa tyytyväinen. Hemi PU2 ja SERT, Hirmu PU3 ja ROPvet. Riikalle kiitsa mahtavasta reissuseurasta ja Hirmun esittämisestä. Kotiin autossa matkasi 2x SERT (Hemi ja Wilson ), ROP & RYP2 (Veeti )ja ROP vet (Hirmu)

Kolmeen näyttelyyn on nyt koiria ilmoiteltu, seuraavana vuorossa Tervakoski, jonne autossa matkaa Hirmu ja Hupin tyttö Hilla.