Kisakausi korkattu haun osaltakin
Kalevin kisoihin on melkein pakko mennä, vaikka oli treenitkin jääneet vähälle.
Ja Hupin ukkotreenit on kyllä jääneet tosi vähälle, tänä vuonna yhdet treenit takana.
Kisa alkoi ukoilla. Arvonnassa saatiin Hupin kanssa viimeinen nummero, eli odotteluaikaa oli sellaiset kolme tuntia. Yllättävän nopsaan tuo aika meni, muiden kisailijoiden kanssa höpistessä ja sakumaanikko pennun touhuja katsellessa.
Eka ukko nousi ihan keskilinjan vierestä, 20m:stä, vasemmalta. Ensimmäiseltä pistolta tullessa näin kyllä että luukku oli kiinni ja Hupi poikkesinkin piilolla, ei kuitenkaan aloittanut ilmaisua. Jätin asian sikseen ja laitoin oikealle etu nurkkaan. Oikean piston jälkeen jäin keskilinjalle aavistuksen ennen piiloa ja lähetin vasemmalle. Hupi kurkkasi piiloon ja aloitti ilmaisun. Ilmaisu oli katkonainen ja koira levoton. Puutteellinen.
Toinen nousi (muistin mukaan) reilusta 200 oikealta, avoin piilo. Hyvä ilmaisu, eikä tullut vastaankaan oikeastan lainkaan. Erinomainen.
Kolmas ukko nousi ummparista hiukan ennen 300m. Ekalla lähetyksellä kuulu hau hau ja koira hiljeni. Kutsuin pois ja lähetin uudelleen. Nyt hieno ilmaisu, vaikka edelleen rauhaton, Hupi pyöri ympäri piiloa tapansa mukaan. Erinomainen.
Pistoja taisi tulla kaiken kaikkiaan 9 tai 10. Työskentely oli alkuun hyvää mutta pitihän pirun käydä kertaalleen katon kautta ympäri (tämäkin paha tapa, josta yritetään koko ajan pois) ja nosti konttiakin ainakin kerran. Työskentelystä meni sitten niitä pisteitä...
Tulos ukoilta 148p.
Melkein suoraan maastosta tottikseen. Keli oli lämmin ja mitä ilmeisimmin kunto ei ole ihan kohdallaan, sen verran oli kieli pitkällä. Seuraaminen ei ollut meidän tasoa, seurasi toki mutta hiukan oli kontakti hakusessa. Istuminen ok. Meidän varmassa liikkeessä, maahan menossa tarvitsi kolme käskyä ja seisomisessakin kaksi. Noudot muuten ihan tason mukaiset mutta muisti taas, että kapulaahaan voi kantaa laipastakin (hypyssä) ja putosihan se sitten. Eteenmeno muuten hyvä mutta eteni käskyn jälkeen muutaman mittansa. Paikallaolossa tuli koiralle vissiin joku oikosuku, nousi toisen ohjaajan käsksytä istumaan ja hetken päästä seisomaan, eteni muutaman askeleen ja ilmeestä päätellen tässä kohtaa muisti, että olis viissin pitänyt maata (näkyi puskan läpi) ja meni takaisin maahan. Pisteitä 78, eli ei tosiaankaan mennyt odotusten mukaan.
Tottiksesta taas suoraan esineisiin. Nyt oli väsymys meidän puolella. Hupi haki hyvin ja rauhallisesti ravaten koko ajan. Normaalisti juoksee alkuun, kuin päätön. Kaikki esineet nousi ja pisteitäkin 28.
Tulos siis kevään ekoiksi kisoiksi ihan jees, II pisteillä 254.
Tästä on hyvä jatkaa ja kuntokin on TuplaPotkun takia hyvässä noususuhdanteessa =O)
Kiitokset Harjavaltaan taas kerran loistavasti järjestetyistä kisoista ja kisakumppaneille hyvästä seurasta.
lauantai 16. toukokuuta 2009
maanantai 11. toukokuuta 2009
Vuoden ekat haut
Juu, ei oo mitenkään jäänyt... Mut niinhän ne sanooo, jotta lahjattomat treenaa.
Koirassa yllättäen virtaa enemmän kuin EU-laki sallii. Onneksi oli itsella sen verran järkeä päässä, että lähidin lämmittelemään ajossa.
Pistot.
Oikea etu: suora pisto, aloitti hyvin ilmaisemaan mutta tuli pois tohkeissaan. Takaisin keskilinjalle ja uusi lähtetys. Ilmaisu muuten hyvä mutta pää kävi piilon sisällä.
Vasen etu, L, avoin piilo: Lähetin etunurkasta, josta oikaisi jonkun verran. Avoin piilo. Hyvä ilmaisu mutta tapojensa mukaan levonton piilolla. Sen mitä näin, välillä ilmaisi hienosti makuulta piilon edestä mutta kiersi piilon mielestäni ainakin kaksi kertaa. Kävi lippstä ”koittamassa” pari kertaa.
Kolmas edellistä vastapäätä, L, täysin avoin: Treenimäärään nähden järkyttävän hieno ilmaisu. Ilmaisi lähes koko ajan maaten ja sen minkä liikkui, varoi ukkoa.
Mukana oli myös vaarikoira 11v.
Vaarille otettiin yksi pisto (ei tuo kroppa enää kestä sitä, mitä pää veisi). Moppella oli ainakin kivaa ja nakkejakin tuli. Ja kun ukkoja oli vain yksi, kävi Hurri tarkistamassa vielä alueen, josko olisi joku eksynyt vielä metsään jäänyt.
Olipa pitkästä aikaa hauskaa kuunnella kahta täysin erilaista ilmaisijaa. Hupin haukku on kimakka ja nopeatempoinen. Hurrin enempi katu-uskottava, tasainen ja jos vakuuttava.
Kiitos, Minni, Janika ja Linda
Koirassa yllättäen virtaa enemmän kuin EU-laki sallii. Onneksi oli itsella sen verran järkeä päässä, että lähidin lämmittelemään ajossa.
Pistot.
Oikea etu: suora pisto, aloitti hyvin ilmaisemaan mutta tuli pois tohkeissaan. Takaisin keskilinjalle ja uusi lähtetys. Ilmaisu muuten hyvä mutta pää kävi piilon sisällä.
Vasen etu, L, avoin piilo: Lähetin etunurkasta, josta oikaisi jonkun verran. Avoin piilo. Hyvä ilmaisu mutta tapojensa mukaan levonton piilolla. Sen mitä näin, välillä ilmaisi hienosti makuulta piilon edestä mutta kiersi piilon mielestäni ainakin kaksi kertaa. Kävi lippstä ”koittamassa” pari kertaa.
Kolmas edellistä vastapäätä, L, täysin avoin: Treenimäärään nähden järkyttävän hieno ilmaisu. Ilmaisi lähes koko ajan maaten ja sen minkä liikkui, varoi ukkoa.
Mukana oli myös vaarikoira 11v.
Vaarille otettiin yksi pisto (ei tuo kroppa enää kestä sitä, mitä pää veisi). Moppella oli ainakin kivaa ja nakkejakin tuli. Ja kun ukkoja oli vain yksi, kävi Hurri tarkistamassa vielä alueen, josko olisi joku eksynyt vielä metsään jäänyt.
Olipa pitkästä aikaa hauskaa kuunnella kahta täysin erilaista ilmaisijaa. Hupin haukku on kimakka ja nopeatempoinen. Hurrin enempi katu-uskottava, tasainen ja jos vakuuttava.
Kiitos, Minni, Janika ja Linda
perjantai 8. toukokuuta 2009
Kepit ja esinneet hakusessa.
Pike pörähti aamutuimaan tyttölaumansa kanssa pihaan. Tarkoituksena oli tehdä koiruuksille jäljet ja esinruutu.
Aloitettiin jälkien tallaamisella. Hupille Pike teki yhden kulman ja kolmen kepin jäljen, Hupin ensimmäinen vieraan tekemä jälki.
Jäljet jätettiin vanhenemaan ja esineruutua kohti siis. Emma ja Mindi ottivatten esineet ensin ja Hupi ”pääsi” hajuilla varustetttuun ruutuun. Perinteiden mukaan Hupi aloitti risteilemällä kuin NATOn risteilyohjus mutta tällä kertaa tähän ei saatu aikaa kulumaan kuin puolisen minuuttia normaalin kolmen sijaan. Kaksi esinettä tuli hienosti. Toista esinetta palauttaessa pongasi viimeisen ja kieppui hetken paikallaan vaihtaen esineestä toiseen. Päätin, etten puutu asiaan, vaan ”Mr. Ei penaalin terävin kynä ” saa ratkaista ongelmansa itse. Ja tulihan se sitten ratkaistua.
Ennen kolmatta Hupi hokasi Mindin pissat ihan ruudun etureunassa ja pitihän sitä jäädä nuoleskelemaan. Kiitos oman opiskelun ja Piken ”tsempin” kävin vaan hakemassa koiran hyvin nätisti pois ja lähetin uudelleen. Viimeinen esine nousi ihan jees ja luonnollisesti se oli taas se lähimmäinen. Tarttee muistaa nyt pistää Hupille tuohon etureunaankin esineitä, se kun tuntuu olevan se haastavin paikka.
Esineiden jälkeen vaihdettiin kamppeet ja mentiin jäljelle.
Lähetin suoraan jälken alusta, jonka Hupi bongasi jäljen tosin jo kyllä metrejä ennen. Alku ok, suorastaan ihmeellisen rauhallinen pätkä suoraviivaista jäljestämistä. Ekan kepin bongasi ilmasta ja sitten alkoi mahton hakeminen (ilmavainulla). Keppi löytyi, kuten aina (Hupi ei keppiä etsimättä ja nostamata jätä, jos on siitä käryn saanut).
Matka jatkui hyvin tökkien, kulman tisin suoritti yllättävän hyvin. Ennen toista keppiä taas pikkupätkä rauhallista jälkeä ja taas ilmasta kepin käry. Loppu taas siksakkia ja epävarmaa riekkumistakin mutta mutta loppuun asti päästiin.
Pike kulki matkassa koko jäljen ja saatiinkin hyviä vinkkejä treenamista ajatellen. Sen verran vähän on PK jälkiä tullut tehtyä, että niitä neuvoja juuri halusinkin. Tästä jatketaan ja eiköhän menokin rauhoitu, kun Hupi tajuaa jutun juonen.
Tän päiväinen jälki oli Hupin elämässä neljäs jälki, että siitä mielessä olen tyytyväinen. Ja näyttää se niin menvän, että koirani edes joten kuten tunnen. Aavistelin jo ennen kevään ekoja jälkiä, että kepit nousee taatusti mutta varsinainen jäljestys on haave vaan. Nyt siis ryhdytään treenaamaan rauhallista (joo, Hupin kanssa, rauhallista) jäljestystä ja siinä samalla opiskelen lukemaan koiraa jäljelläkin, jotta voi joskus tulevaisuudessa siellä kisassa luottaa sen verran, että meen perässä kuin juna ja todella luotan koiraan.
Kiitos Pike vinkeistä!
Aloitettiin jälkien tallaamisella. Hupille Pike teki yhden kulman ja kolmen kepin jäljen, Hupin ensimmäinen vieraan tekemä jälki.
Jäljet jätettiin vanhenemaan ja esineruutua kohti siis. Emma ja Mindi ottivatten esineet ensin ja Hupi ”pääsi” hajuilla varustetttuun ruutuun. Perinteiden mukaan Hupi aloitti risteilemällä kuin NATOn risteilyohjus mutta tällä kertaa tähän ei saatu aikaa kulumaan kuin puolisen minuuttia normaalin kolmen sijaan. Kaksi esinettä tuli hienosti. Toista esinetta palauttaessa pongasi viimeisen ja kieppui hetken paikallaan vaihtaen esineestä toiseen. Päätin, etten puutu asiaan, vaan ”Mr. Ei penaalin terävin kynä ” saa ratkaista ongelmansa itse. Ja tulihan se sitten ratkaistua.
Ennen kolmatta Hupi hokasi Mindin pissat ihan ruudun etureunassa ja pitihän sitä jäädä nuoleskelemaan. Kiitos oman opiskelun ja Piken ”tsempin” kävin vaan hakemassa koiran hyvin nätisti pois ja lähetin uudelleen. Viimeinen esine nousi ihan jees ja luonnollisesti se oli taas se lähimmäinen. Tarttee muistaa nyt pistää Hupille tuohon etureunaankin esineitä, se kun tuntuu olevan se haastavin paikka.
Esineiden jälkeen vaihdettiin kamppeet ja mentiin jäljelle.
Lähetin suoraan jälken alusta, jonka Hupi bongasi jäljen tosin jo kyllä metrejä ennen. Alku ok, suorastaan ihmeellisen rauhallinen pätkä suoraviivaista jäljestämistä. Ekan kepin bongasi ilmasta ja sitten alkoi mahton hakeminen (ilmavainulla). Keppi löytyi, kuten aina (Hupi ei keppiä etsimättä ja nostamata jätä, jos on siitä käryn saanut).
Matka jatkui hyvin tökkien, kulman tisin suoritti yllättävän hyvin. Ennen toista keppiä taas pikkupätkä rauhallista jälkeä ja taas ilmasta kepin käry. Loppu taas siksakkia ja epävarmaa riekkumistakin mutta mutta loppuun asti päästiin.
Pike kulki matkassa koko jäljen ja saatiinkin hyviä vinkkejä treenamista ajatellen. Sen verran vähän on PK jälkiä tullut tehtyä, että niitä neuvoja juuri halusinkin. Tästä jatketaan ja eiköhän menokin rauhoitu, kun Hupi tajuaa jutun juonen.
Tän päiväinen jälki oli Hupin elämässä neljäs jälki, että siitä mielessä olen tyytyväinen. Ja näyttää se niin menvän, että koirani edes joten kuten tunnen. Aavistelin jo ennen kevään ekoja jälkiä, että kepit nousee taatusti mutta varsinainen jäljestys on haave vaan. Nyt siis ryhdytään treenaamaan rauhallista (joo, Hupin kanssa, rauhallista) jäljestystä ja siinä samalla opiskelen lukemaan koiraa jäljelläkin, jotta voi joskus tulevaisuudessa siellä kisassa luottaa sen verran, että meen perässä kuin juna ja todella luotan koiraan.
Kiitos Pike vinkeistä!
torstai 7. toukokuuta 2009
Maxiliitoa = Vihdoin Hupin kanssa treenaamaan ohjatusti.
Hupihan on siis ollut koko talven treenitauolla, muutaman kerran ollaan hallilla käyty mutta pääpaino on ollut Hurjan treenamisella. Ei vaan talvella jaksa roudata itseään kahtena iltana viikossa agiiin, jonne on matkaa 30km/suunta.
Noh, tauko on tehnyt Hupille (ja ilmeisesti myös mulle) erittäin hyvää. Koiruus oli hienosti kuulolla ja järjettömän pitkät kaarteet oli lähes tyystin tipotiessään. Ehkä kuitenkin ilosin olen tosiaan siitä omasta ohjaamisesta vaikka väsymys oli päivän uurastuksen jälkeen huipussaan.
Hurjan treenit olisi ollut Hupin treenien perään. Ei pystynyt, eikä jaksanut ja peruinkin menemiseni jo päivällä. Kaikki koirat oli kuitenkin mukana autoilemassa (kiitos uden verjän =O)) ja kun aikaa jäi, päätin ottaa Huuan kanssa lyhyen pätkän. Virhe!
Alku meni jotenkuten, pätkittäin oli vauhtia ja pätkittäin taas ei. Kepeille tökkäs. Oli sitten joku niin hyvä haisu, ettei Huua voinut mitenkään mennä ekaa väliä. Otettiin sitten pieni keskustelu aiheesta, laitetaanko nenä maahan vai ei ja keskustelu muuttui siinä kohtaa vakavammaksi, kun Huuan huulet meni ryppyyn. Ryppyhuulet on ainoa tapa, jolla Huua protestoi yhtään mitään. Eikä silloinkaan kuulu mitään ääntä, sitä vaan nyppii. Noh saatiin ne kepit sitten mentyä kuitenniin ja lopuksi hyvä nopea pätkä ja palkka iloisesta meningistä. Tää on niin tätä näiden kiipeleiden kanssa treenatessa....
Ja rata tietty vielä perään (ja ihan on taas pikapiirros).
Noh, tauko on tehnyt Hupille (ja ilmeisesti myös mulle) erittäin hyvää. Koiruus oli hienosti kuulolla ja järjettömän pitkät kaarteet oli lähes tyystin tipotiessään. Ehkä kuitenkin ilosin olen tosiaan siitä omasta ohjaamisesta vaikka väsymys oli päivän uurastuksen jälkeen huipussaan.
Hurjan treenit olisi ollut Hupin treenien perään. Ei pystynyt, eikä jaksanut ja peruinkin menemiseni jo päivällä. Kaikki koirat oli kuitenkin mukana autoilemassa (kiitos uden verjän =O)) ja kun aikaa jäi, päätin ottaa Huuan kanssa lyhyen pätkän. Virhe!
Alku meni jotenkuten, pätkittäin oli vauhtia ja pätkittäin taas ei. Kepeille tökkäs. Oli sitten joku niin hyvä haisu, ettei Huua voinut mitenkään mennä ekaa väliä. Otettiin sitten pieni keskustelu aiheesta, laitetaanko nenä maahan vai ei ja keskustelu muuttui siinä kohtaa vakavammaksi, kun Huuan huulet meni ryppyyn. Ryppyhuulet on ainoa tapa, jolla Huua protestoi yhtään mitään. Eikä silloinkaan kuulu mitään ääntä, sitä vaan nyppii. Noh saatiin ne kepit sitten mentyä kuitenniin ja lopuksi hyvä nopea pätkä ja palkka iloisesta meningistä. Tää on niin tätä näiden kiipeleiden kanssa treenatessa....
Ja rata tietty vielä perään (ja ihan on taas pikapiirros).
tiistai 5. toukokuuta 2009
Taipparikurssia
Tiistai -illat on tullut kulutettua melko vahvasti tuon taipparikurssin parissa. Ja nyt jo on kiva nähdä, miten kurssilaiset on treenanneet koiruuksiaan ja sekä ohjaajat ja koirat kehittyneet varsin mukavasti. Illat menee tosi nopsaan, eikä varmasti vähiten hyvän porukan ansiosta. Hyvä Te!
Tänään kurssilla oli pari alaikäistä vierailijaakin: Hakke ja Hilla. Sisarukset pääsivät seurustelemaan toistensa ja Herra Variksen kanssa.
Molemmat oli Herra variksesta enemmän kuin kiinnostuneita, Hilla ehkä turhankin kiinnostunut. Hillan käytös vaakulla toi mieleen Hupin käytöksen samassa iässä. Malttia siis Hillalle lisää ja perusoppeja ensin rutkasti ja vaakkua säästellen. Hakke kantaa vaakkua nätisti ja sille tehtiinkin pari markkeerausta. Hyvin pikkumies vaakun löysi ja miljonaa juoksi pillstä suoraan Juhan syliin.
Jatkakaa samaan mallin molemmat, niin hyvä tulee =o)
Tänään kurssilla oli pari alaikäistä vierailijaakin: Hakke ja Hilla. Sisarukset pääsivät seurustelemaan toistensa ja Herra Variksen kanssa.
Molemmat oli Herra variksesta enemmän kuin kiinnostuneita, Hilla ehkä turhankin kiinnostunut. Hillan käytös vaakulla toi mieleen Hupin käytöksen samassa iässä. Malttia siis Hillalle lisää ja perusoppeja ensin rutkasti ja vaakkua säästellen. Hakke kantaa vaakkua nätisti ja sille tehtiinkin pari markkeerausta. Hyvin pikkumies vaakun löysi ja miljonaa juoksi pillstä suoraan Juhan syliin.
Jatkakaa samaan mallin molemmat, niin hyvä tulee =o)
sunnuntai 3. toukokuuta 2009
Vappuvieras
Koko vappu tehtiin remonttia/pihahommia. Ja koska äippä ja Juhakin (kiitos vaan) osallistuivat hommiin, oli meillä pieni karvainen vappuvieraskin. Hakke.
Älyttömän reispas koiranalku onkin. Ei paljoa pikkupoikaa hetkauttanut vaikka koko mun lauma mölisi tarhassa, sinne olisi silti pitänyt päästä, vaikka sitten ulkopuolelta kaivamalla. Muutenkin kaiki rempontin äänet otti todella rennosti, niin lautojen irtirepimiset kuin hakkamisetkin. Eikä kompuran äänetkään aiheuttaneet selän taakse kurkkaamista kummallisempaa reaktiota. Kaikkiin mun koiriin Hakke pääsi mös tutustumaan (yksitellen) ja Hurrin kanssa vietti ihan vapaastikin pihassa aikaa. Kaikkien kimpussa oltiin sumeilematta mutta Hurrin vakuuttava varoitusmurina meni kuitenkin perille.
Hienosti Hakke myös osasi rauhoittua nukkumaan niin kodinhoitohuoneeseen portin taa kuin autoon häkkiinsäkin.
Sunnuntaina kaivoin pakkasesta ekstemporee peuran kontin ja tirpan. Molemmat kiinnosti ja lyhyt jälki lähipusikkoonkin suoritettiin alkutohelluksen jälkeen hienosti!
Ja kyllä on pikkukoiruus hienosti opetettu pilliin. Olipa Hakke sitten puskassa touhuissaan tai nurkan takana, niin pillistä juoksi täysillä aina luokse =o)
Isä ja poika
Kuin kaksi marjaa??
Älyttömän reispas koiranalku onkin. Ei paljoa pikkupoikaa hetkauttanut vaikka koko mun lauma mölisi tarhassa, sinne olisi silti pitänyt päästä, vaikka sitten ulkopuolelta kaivamalla. Muutenkin kaiki rempontin äänet otti todella rennosti, niin lautojen irtirepimiset kuin hakkamisetkin. Eikä kompuran äänetkään aiheuttaneet selän taakse kurkkaamista kummallisempaa reaktiota. Kaikkiin mun koiriin Hakke pääsi mös tutustumaan (yksitellen) ja Hurrin kanssa vietti ihan vapaastikin pihassa aikaa. Kaikkien kimpussa oltiin sumeilematta mutta Hurrin vakuuttava varoitusmurina meni kuitenkin perille.
Hienosti Hakke myös osasi rauhoittua nukkumaan niin kodinhoitohuoneeseen portin taa kuin autoon häkkiinsäkin.
Sunnuntaina kaivoin pakkasesta ekstemporee peuran kontin ja tirpan. Molemmat kiinnosti ja lyhyt jälki lähipusikkoonkin suoritettiin alkutohelluksen jälkeen hienosti!
Ja kyllä on pikkukoiruus hienosti opetettu pilliin. Olipa Hakke sitten puskassa touhuissaan tai nurkan takana, niin pillistä juoksi täysillä aina luokse =o)
Isä ja poika
Kuin kaksi marjaa??Lisää kuvia mun kuvagalleriassa.
lauantai 2. toukokuuta 2009
Intiaani punanaama...
kotiuitui kera ROP koiran Mouhijärven (Häijjään) näytelmistä.
Mukana oli vain Hurja ja se sieltä tuli mitä hakemaan mentiinkin, SERT ja ”kaupan päälle” ROP. Ryhmässä ei sitten enää katsottu edes päin ;O)
Kiva, aurinkoinen päivä kehän laidalla tuli siis vietettyä. Olin tosin suunnitellut pikaista reissua mutta venhyihän se, eikä vähiten siitä syystä, että kehä oli yli tunnin myöhässä. Ja Meinasipa siinä sitten jäädä ensin koko PU-kehä käymättä ja kun se huomatiin, niin naapurin Iippo oli jäädä pois. Marianne ilmeisesti kävi aiheesta sanomassa ja taas PU-kehä uudelleen... nyrt tosin ”PU3” oli EH:n saanut koira...
Oli kiva nähdä taas Anjaa, aina yhtä paljon riittää juttua, vaikke viime aikoina ole juuri muualla kuin näytelmissä nähty.
Mariannelle kiitos kuvista ja Onnitelut naapuriin Iipon varaSERTistä ja Nitan SERTistä ja VSPstä!
Mukana oli vain Hurja ja se sieltä tuli mitä hakemaan mentiinkin, SERT ja ”kaupan päälle” ROP. Ryhmässä ei sitten enää katsottu edes päin ;O)
Kiva, aurinkoinen päivä kehän laidalla tuli siis vietettyä. Olin tosin suunnitellut pikaista reissua mutta venhyihän se, eikä vähiten siitä syystä, että kehä oli yli tunnin myöhässä. Ja Meinasipa siinä sitten jäädä ensin koko PU-kehä käymättä ja kun se huomatiin, niin naapurin Iippo oli jäädä pois. Marianne ilmeisesti kävi aiheesta sanomassa ja taas PU-kehä uudelleen... nyrt tosin ”PU3” oli EH:n saanut koira...
Oli kiva nähdä taas Anjaa, aina yhtä paljon riittää juttua, vaikke viime aikoina ole juuri muualla kuin näytelmissä nähty.
Mariannelle kiitos kuvista ja Onnitelut naapuriin Iipon varaSERTistä ja Nitan SERTistä ja VSPstä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)