Vaihteeksi siis Valloissa.
Kisa alkoi esineillä (ei hyvä.)
Yksi esine nousi, pisteitä 9
Hupi kyllä liikkui alueella hyvin, mutta lähinnä ulkoili. Pääsääntöisesti pysyi alueen takaosassa ja sieltä tuo yksi nousikin.
Eipä tullut yllätyksenä. Jos esineet on aamun ensimmäinen, siellä yleensä ulkoillaan. Niin nytkin, huolimatta aamulla tehdystä 45min lenkistä.
Ukot
Meidän vuoron tullessa (5/6) ei yksikään koira ollut nostanut kaikkia ukkoja. Fiilikset ei siis ollut ihan katon rajassa.
Alkuun Hupi työskentely hyvin ja nenäkin oli mukana.
Ekalla ukolla ilmaisu ihan jees, joskin kauempana olisi ukosta saanut olla.
Toisella ilmaisu tökkäsi jo enemmän, siitä 7.
Loppupätkällä olikin sitten pikkusen takkuamista. Lähti ihan jees mutta motivaatio rupesi laskemaan selvästi.
Hiukan ennen 300m laitoin (tai yritin laittaa) koiraa vasemmalle kahteen kertaan. Ekalla kerralla upposi säälittävät 10m ja toisella vielä huonommin. Hupista oli selvästi nähtävissä, ettei vasemmalla ole ketään. Pisto oikealle, hyvä 50m pisto, joskin olisi saanut edetä enemmän.
Ja sitten idiootti tyhmä ohjaaja yrittää vielä koiraa vasemmalle.... Noh, ei mennyt ei.
Uudelleen oikealle ja sieltä, melkein 300m. Nousi ukko kohtalaisella, katkonaisella ilmaisulla. 6p.
Kaikki ukot siis nousi ja ilmaisutkin aika lailla sitä meidän tämän hetkistä tasoa.
Työskentelystä sitten lähtikin ”ihan kivasti” ja juuri siksi, ettei Hupi suostunut lähtemään vasemmalle riittävän syvälle..
Hupin kanssa ei ole tyhjiä treenattu koskaan juuri lainkaan, kun omasta mielestä se on osittain koiran ”kusettamista”. Toisaalta pitäisihän sen mennä, kun käsken... Tulipa mieleen, josko pitäisi opettaa koiralle ihan oma käsky pistolle, jonka tiedän varmasti olevan tyhjä??
Ukoista 152.
Tottis viimeisenä.
Varsin mukava suoritus. Pisteitä meni maahanmenosta (omasta käskystä johtuen jäi istumaan), osasta sivulletuloja (Hupin tekee metriloikan siirtyessään luoksetulosta sivulle). Näihin loikkiin en aio puuttua, koska intoa on, häviävät itsekseen, jos ovat hävitäkseen.
Tasamaanoudon palautusasento on kaukana. Tätä on treenattu ja kyllä kapula nykyään jo tuleekin huomattavasti lähemmäs.
Paikallaolossa nousi hetkeksi seisomaan, meni kuitekin omatoimisesti maahan.
Pisteitä tottiksesta 88.
Kivointa tottiksessa oli ehdottomasti se, että koira oli koko suorituksen rento, ei tietoakaan aikaisempien kisojen paineesta, joka on purettu joko tasamaa noudossa tai pisteiden jaossa.
Kisasta jäi hyvä fiilis =O)
Pisteitä yhteensä siis 249 ja II palkinto
lauantai 4. heinäkuuta 2009
maanantai 29. kesäkuuta 2009
Kesä ja kärpäset (ja ne paarmat)
Eipä ole tullut viimeaikoina kirjoiteltua, joten tässä pikapäivityksen tapainen selostus.
Virossa käytiin kesäkuun alussa beaglejen kanssa voittajanäyttelyssä. Reissu oli sinällään ainutlaatuinen, että autossa matkasi koiruuksien ja minun lisäksi tuo isäntä. Perjantaina mentiin ja sunnuntaina palattiin.
Lauantai vietettiin näytemissä, josta Hurjalle EH (liian vähän huulia??) ja Hirmu VSP, CACIB ja EEV-09. Täytyy vissiin tuo kohta veteraani-ikään ehtivä ilmoittaa johonkin, ulkomaan matkalle ;O) Hannalle kiitos Hurjan esittämisest.
Lauantai – illalla ja sunnuntai harrastettiin isännän juttuja ja kyllä nekin oli ihan mielenkiintoisia... Ennen laivalle menoa tankattiin auto luonnollisesti sataman läheisyydessä ja jaksettiinpa purkaakin se ku kotia illalla päästiin.
Äippälle ja Juhalle taasen iso kiitos noutajien hoidosta!! Teille voi kyllä koirat luottaa, eikä tarvitse hetkeäkään miettiä, miten menee.
Juhannus viettiin perinteiden mukaan saaressa. Tänä vuonna mukana oli koko serkuskatras + muut asiaan kuuluvat henkilöt. Ruuasta ei tänäkään vuonna ollut pulaa ja hyvin mahtui viisi koiraa samaan mökkiin muitta mutkitta nukkumaan.
Vaihtelevasti on tullut Hupin kanssa treenailtua. Esineitä, tottista ja jälkeäkin jonkun verran. Hurja opettelee ALO – luokan liikkeitä ja Hirmu opettelee tottelemaan ALO-luokan käskyjä. Hurri viettää vaarikoiran eläkeläiselämää, entistä valikoivammalla kuulolla.
NOU/NOME kurssi saatiin alkukesän osalta päätökseen ja yksi koirista taipuikin. Onnea Hanna ja Dumle!
Remppa etenee niin sisällä kuin ulkona. Viime aikoina kelien vuoksi enempi ulkona... sateita odotellessa...
Lopun kesäkuuta on tullut tehtyä hommia, omia ja vieraalla. Välilä raskastakin mutta silti tosi mukavaa.
Näillä mennään heinäkuulle. Luvassa on muutamat kokeet, parit näytelmät jokusia muitakin "tapahtumia", niistä sitten tuonnempana.
Mitään tiivistä bloginkirjoitustahtia en ensi kuullekaan lupaa, yritän kumminkin.
Virossa käytiin kesäkuun alussa beaglejen kanssa voittajanäyttelyssä. Reissu oli sinällään ainutlaatuinen, että autossa matkasi koiruuksien ja minun lisäksi tuo isäntä. Perjantaina mentiin ja sunnuntaina palattiin.
Lauantai vietettiin näytemissä, josta Hurjalle EH (liian vähän huulia??) ja Hirmu VSP, CACIB ja EEV-09. Täytyy vissiin tuo kohta veteraani-ikään ehtivä ilmoittaa johonkin, ulkomaan matkalle ;O) Hannalle kiitos Hurjan esittämisest.
Lauantai – illalla ja sunnuntai harrastettiin isännän juttuja ja kyllä nekin oli ihan mielenkiintoisia... Ennen laivalle menoa tankattiin auto luonnollisesti sataman läheisyydessä ja jaksettiinpa purkaakin se ku kotia illalla päästiin.
Äippälle ja Juhalle taasen iso kiitos noutajien hoidosta!! Teille voi kyllä koirat luottaa, eikä tarvitse hetkeäkään miettiä, miten menee.
Juhannus viettiin perinteiden mukaan saaressa. Tänä vuonna mukana oli koko serkuskatras + muut asiaan kuuluvat henkilöt. Ruuasta ei tänäkään vuonna ollut pulaa ja hyvin mahtui viisi koiraa samaan mökkiin muitta mutkitta nukkumaan.
Vaihtelevasti on tullut Hupin kanssa treenailtua. Esineitä, tottista ja jälkeäkin jonkun verran. Hurja opettelee ALO – luokan liikkeitä ja Hirmu opettelee tottelemaan ALO-luokan käskyjä. Hurri viettää vaarikoiran eläkeläiselämää, entistä valikoivammalla kuulolla.
NOU/NOME kurssi saatiin alkukesän osalta päätökseen ja yksi koirista taipuikin. Onnea Hanna ja Dumle!
Remppa etenee niin sisällä kuin ulkona. Viime aikoina kelien vuoksi enempi ulkona... sateita odotellessa...
Lopun kesäkuuta on tullut tehtyä hommia, omia ja vieraalla. Välilä raskastakin mutta silti tosi mukavaa.
Näillä mennään heinäkuulle. Luvassa on muutamat kokeet, parit näytelmät jokusia muitakin "tapahtumia", niistä sitten tuonnempana.
Mitään tiivistä bloginkirjoitustahtia en ensi kuullekaan lupaa, yritän kumminkin.
tiistai 26. toukokuuta 2009
Uimaseltaan
Tiistai on aina yhtä leppoisa päivä... Töiden jälkeen ei oikeastaan istumaan ehdi, kun pitäisi ehtiä omat koirat lenkittää ennen illan taipparitreenejä. Treenien jälkeen kun ei yleensä ole kauhesti intoa enää pidemmälle lenkille lähteä.
Tänään oli kuitenkin hiukan enemmän aikaa. Meinasin ensin tehdä tuon nuorisin kanssa lyhyen kelkkalenkin tuohon kuopille uimaan mutta päätin kumminkin, että vaarikoiran pitää päästä kanssa. Vaarikoira ei enää tee juurikaan lenkkejä, kun tuntuu tuo toinen etukontti välillä vaivaavan. Niinpä päätinkin pakata noutajat autoon ja mennä uittamaan. Uiminen on Hurrin kontillekin parempaa liikuntaa. Siispä beaglet lenkille ja sen jälkeen noutajien kanssa kuopille.
Molemmat oli tietenkin onnesta soikeana, kun pääsivät uimaan mutta Hurri erityisesti. Hurrin riemua nosti myös automatka ( muutaman kilometrin), Hurri rakastaa yli kaiken autoilua.
Tänään oli kuitenkin hiukan enemmän aikaa. Meinasin ensin tehdä tuon nuorisin kanssa lyhyen kelkkalenkin tuohon kuopille uimaan mutta päätin kumminkin, että vaarikoiran pitää päästä kanssa. Vaarikoira ei enää tee juurikaan lenkkejä, kun tuntuu tuo toinen etukontti välillä vaivaavan. Niinpä päätinkin pakata noutajat autoon ja mennä uittamaan. Uiminen on Hurrin kontillekin parempaa liikuntaa. Siispä beaglet lenkille ja sen jälkeen noutajien kanssa kuopille.
Molemmat oli tietenkin onnesta soikeana, kun pääsivät uimaan mutta Hurri erityisesti. Hurrin riemua nosti myös automatka ( muutaman kilometrin), Hurri rakastaa yli kaiken autoilua.
sunnuntai 24. toukokuuta 2009
Kepitystä
Tein Hupille tuohon lähimetsään keppijäljen. Ongelma Hupilla siis ei ole kepeissä, ne nostaa kyllä ainakin 95% varmuudella. Ongelma on siinä jäljessä niiden keppien välillä. On tokikin jäljestävinään mutta suhaa jäljen päällä ees taas. Tai, ei kai tuokaan ongelma ole, niin kauan kuin itse tiedän missä jälki menee mutta ei tollaseen kyllä merkkaamattomalla jäljellä kovin mielellään luota...
Jälki oli vajaan tunnin vanha, suora ja 8 keppiä. Idea oli siinä, josko malttaisi jäljestää, kun keppejä tuleekin tiuhaan tahtiin (kepit on Hupille siis SE juttu jäljellä).
Alkun bongasi kaukaa mutta tapansa mukaan sähelsi taas alkumatkan, vaikka pidin aika lähellä. Kolmenne kepin jälkeen meno rauhoittui selvästi ja jos oikein positiivisesti ajattelee, voisi kuvitella koiran ”älynneen”, että niitä keppejä sieltä tosiaan nousee tiuhaan tahtiin.
Kaikki kepit nousi ja jokaisella kepillä riemu oli yhtä suuri löytämisen jälkeen.
Tarkoituksena on tässä päivänä eräänä tallata jälki jonnekin pellon tapaiselle ja kuorruttaa se nameilla, ihan vaan mielenkiinnosta. Tosin osaan jo arvata mitä tälläsellä jäljellä tapahtuu: Hupilla napsahtaa iso pyörä käyntiin tyyliin: ” Ei hitto täällä on nameja ja täällä ja täällä. Mistä näitä nameja oikein tulee? ” Ja koira pyörii jäljn päällä akselinsa ympäri...
No juu, mä nyt en tätä jälkitreenaamista ota niin kovin vakavasti. Opiskellaan molemmat pikkuhiljaa ja koitan eri vinkkejä joita saan. Katsotaan mihin johtaa, josko vaikka JK1 tulisi joskus ;oP
Jälki oli vajaan tunnin vanha, suora ja 8 keppiä. Idea oli siinä, josko malttaisi jäljestää, kun keppejä tuleekin tiuhaan tahtiin (kepit on Hupille siis SE juttu jäljellä).
Alkun bongasi kaukaa mutta tapansa mukaan sähelsi taas alkumatkan, vaikka pidin aika lähellä. Kolmenne kepin jälkeen meno rauhoittui selvästi ja jos oikein positiivisesti ajattelee, voisi kuvitella koiran ”älynneen”, että niitä keppejä sieltä tosiaan nousee tiuhaan tahtiin.
Kaikki kepit nousi ja jokaisella kepillä riemu oli yhtä suuri löytämisen jälkeen.
Tarkoituksena on tässä päivänä eräänä tallata jälki jonnekin pellon tapaiselle ja kuorruttaa se nameilla, ihan vaan mielenkiinnosta. Tosin osaan jo arvata mitä tälläsellä jäljellä tapahtuu: Hupilla napsahtaa iso pyörä käyntiin tyyliin: ” Ei hitto täällä on nameja ja täällä ja täällä. Mistä näitä nameja oikein tulee? ” Ja koira pyörii jäljn päällä akselinsa ympäri...
No juu, mä nyt en tätä jälkitreenaamista ota niin kovin vakavasti. Opiskellaan molemmat pikkuhiljaa ja koitan eri vinkkejä joita saan. Katsotaan mihin johtaa, josko vaikka JK1 tulisi joskus ;oP
torstai 21. toukokuuta 2009
Talvinen kelkkalenkki
Aamulla satoi oikein huolella ja kun päivä hiukan kirkastui päätin lähteä katsomaan TVA Pori ry:n TOKO -kisoja tohon ”kylille”.
Vaikka koko matka on asfalttia, päätin lähteä Hupin ja Hurjan kanssa kelkalla, matkaa ei kuitenkaan ole suuntaansa kuin ~4km.
Hyvin lähti matka käyntiin, mitä nyt muutama hämmästynyt katse tuli ohiajavista autoista. Ei olla juurikaan tuossa kylillä käyty kelkkailemassa, niin olihan se ahkä näky.
Hurjalle ei asfalttireitti sopinut siinä mielessä, että mennessä olisi pitänyt joka helvatun heinänkorsi olisi pitänyt haistella. Hupi veti reippaasti eteenpäin ja Hurja nyppi taaksepäin...
Kunnialla selvittiin kuitenkin koepaikalle ja melkein samantien alkoi sade uudelleen. Muutaman kerran jyrähtikin oikein kunnolla ja sitten alkoi tulemaan räntään taivaan täydeltä. Eipä sitten jääty sen kummemmin kisoja seuraamaan, muutama sana tuli sentään tuttujen kanssa vaihdettua.
Kotimatka sujui Hurjankin osalta jo pääsääntöisesti huomattavasti enemmän eteenpäin pyrkien. Kotipihaan päästyämme räntää oli tullut jo niin paljon, että maa oli paikoitellen valkoisena.
Noh, olipa koirille mukavan viileä keli ja tulipa hallinta ”ihmisten ilmoilla” kelkkaillessakin testattua.
Vaikka koko matka on asfalttia, päätin lähteä Hupin ja Hurjan kanssa kelkalla, matkaa ei kuitenkaan ole suuntaansa kuin ~4km.
Hyvin lähti matka käyntiin, mitä nyt muutama hämmästynyt katse tuli ohiajavista autoista. Ei olla juurikaan tuossa kylillä käyty kelkkailemassa, niin olihan se ahkä näky.
Hurjalle ei asfalttireitti sopinut siinä mielessä, että mennessä olisi pitänyt joka helvatun heinänkorsi olisi pitänyt haistella. Hupi veti reippaasti eteenpäin ja Hurja nyppi taaksepäin...
Kunnialla selvittiin kuitenkin koepaikalle ja melkein samantien alkoi sade uudelleen. Muutaman kerran jyrähtikin oikein kunnolla ja sitten alkoi tulemaan räntään taivaan täydeltä. Eipä sitten jääty sen kummemmin kisoja seuraamaan, muutama sana tuli sentään tuttujen kanssa vaihdettua.
Kotimatka sujui Hurjankin osalta jo pääsääntöisesti huomattavasti enemmän eteenpäin pyrkien. Kotipihaan päästyämme räntää oli tullut jo niin paljon, että maa oli paikoitellen valkoisena.
Noh, olipa koirille mukavan viileä keli ja tulipa hallinta ”ihmisten ilmoilla” kelkkaillessakin testattua.
maanantai 18. toukokuuta 2009
Ilmaisut kuntoon?
Juu, ei niitä tokikaan kerralla saa mutta siihen näilä treeneillä tähdättiin.
Neljä ukkoa laitettiin metsään, kaikki valmiina. Meinasin ensin, josko laittaisi kaksi ekaa yhtä aikaa pakenevina mutta päätin päästää ukot helpommalla. Hupi kun lähtee täysillä ja kierrokset punaisella ukolle ihan ilman pakenemistakin, niin olis voinut kone keittää yli, jos olis laittanut pakenevat.
Kaikilla ukoilla palkkana pallo, joka heitetään muutaman metrin päähän piilosta ja revitään vielä, jos/kun Hupi sitä maalimiehelle tyrkyttää. Nyt otetiin lisäksi vielä ukon suulliset, reilut kehumiset mukaan.
Kaikki neljä ukkoa oli ainakin jonkin sotin piilossa, kaikkia ei umppareiksi saatu mutta sellaisiin piiloihin kuitenkin, ettei Hupi pääse häiritsemään. Lähetin suorilla pistoilla piilolle ja kun ilmaisu alkoi, kävelin rauhallisesti kohti piiloa ja kehuin Hupia aina välillä. Vielä piilolle päästyänikin, piti koiruuden ilmaista kunnolla ja vasta mun luvalla sai maaimies palkata. Hallintaa ei näissä treeneissä otettu muuten kuin, että Hupi joutui seuraamaan maalimiehen perässä keskilinjalle. Yhdeltä ukolta otti loikan pois piilolta, kannustin ilmaisemaan uudelleen. Yllättävää kyllä, viimeisellä ukolla oli paras ilmaisu (täysin umpinainen piilo) ja haukku yltyi vaan, kun kysyin Hupilta: ”onko äijä siellä?”
Sen verra reippaasti koiruus haukkui, että valkoinen vaahto tuli suupielistä, joka ei Hupille ole kovin tyypillistä.
Hyvät treenit, kiitos Janika, Minna ja Mika.
Viimeiseltä ukolta tullessa Hupi oli jo menossa kierimään. Kielsin. Nyt on otettu se linja, että kieriminen on ehdottomasti kielletty radan alueella (ennen sai viimeisen jälkeen huvitella pyörimällä, kun siitä niin nauttii). Alueelta mentiin poiskin hallitusti.
Ja koska pyhästi olen niin päättänyt, niin nytkin lämmittelin ja erityisesti jäähdyttelin koiran huolella: Ensin pikku hölkkää (jotta Hupi ravaa rauhallisesti) ja kävelyt päälle. Kävelyn jälkeen Hupi sai vielä vapaasti touhutta hetken pusikossa.
Neljä ukkoa laitettiin metsään, kaikki valmiina. Meinasin ensin, josko laittaisi kaksi ekaa yhtä aikaa pakenevina mutta päätin päästää ukot helpommalla. Hupi kun lähtee täysillä ja kierrokset punaisella ukolle ihan ilman pakenemistakin, niin olis voinut kone keittää yli, jos olis laittanut pakenevat.
Kaikilla ukoilla palkkana pallo, joka heitetään muutaman metrin päähän piilosta ja revitään vielä, jos/kun Hupi sitä maalimiehelle tyrkyttää. Nyt otetiin lisäksi vielä ukon suulliset, reilut kehumiset mukaan.
Kaikki neljä ukkoa oli ainakin jonkin sotin piilossa, kaikkia ei umppareiksi saatu mutta sellaisiin piiloihin kuitenkin, ettei Hupi pääse häiritsemään. Lähetin suorilla pistoilla piilolle ja kun ilmaisu alkoi, kävelin rauhallisesti kohti piiloa ja kehuin Hupia aina välillä. Vielä piilolle päästyänikin, piti koiruuden ilmaista kunnolla ja vasta mun luvalla sai maaimies palkata. Hallintaa ei näissä treeneissä otettu muuten kuin, että Hupi joutui seuraamaan maalimiehen perässä keskilinjalle. Yhdeltä ukolta otti loikan pois piilolta, kannustin ilmaisemaan uudelleen. Yllättävää kyllä, viimeisellä ukolla oli paras ilmaisu (täysin umpinainen piilo) ja haukku yltyi vaan, kun kysyin Hupilta: ”onko äijä siellä?”
Sen verra reippaasti koiruus haukkui, että valkoinen vaahto tuli suupielistä, joka ei Hupille ole kovin tyypillistä.
Hyvät treenit, kiitos Janika, Minna ja Mika.
Viimeiseltä ukolta tullessa Hupi oli jo menossa kierimään. Kielsin. Nyt on otettu se linja, että kieriminen on ehdottomasti kielletty radan alueella (ennen sai viimeisen jälkeen huvitella pyörimällä, kun siitä niin nauttii). Alueelta mentiin poiskin hallitusti.
Ja koska pyhästi olen niin päättänyt, niin nytkin lämmittelin ja erityisesti jäähdyttelin koiran huolella: Ensin pikku hölkkää (jotta Hupi ravaa rauhallisesti) ja kävelyt päälle. Kävelyn jälkeen Hupi sai vielä vapaasti touhutta hetken pusikossa.
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Treen agiliidot
Mukana oli molemmat kisatykit. Tykkien käyttöohjeet on vaan vielä hiukan hakusessa.
Hupin startit.
Ekalla ihan jees menoa, kielto ja pari rimaa alas + kammottavan pitkät kaarteet.
Toinen kisa lähti alusta ihan jees käytiin. Oma ohjausvirhe veti koiran ohi nelosesteen.
Ja joopa joo, U -putkelle lähetettäessä koiruus sitten päätti lähteä haistelemaan kentän reunan kukkasia.
Ei ollut kok koira oma itsensä ja täysin ulkona kuvioista. Liekö eilinen painanut vai mikä? Vaan enpä jaksa nyt moisesta stressata... Ei vaan jaksa
Hurjan kisat menikin sitten hiukan paremmin.
Molemmista starteista 15 ja yliaikaa sählingeistä.
Ekalla tais tulla jonkun esteen ohi ja yksi rima alas + kepeiltä 5, kun en jarrannut tarpeeksi.
Toka rata oli ihan sairaan hyvää menoa. Vaikea alkukin saatiin menemään virheettä. Mutta, mun pikku keinulla iäisyden viihtyvä kiipelini teki lentokeinun! En sitten tiedä, sekoittiko puomiin vai oliko syynä aivan järjetön vauhti??
Toiseksi viimeisellä esteellä, renkaalla, meni ensin omasta mokasta ohi ja toisella yrittämällä väärästä raosta.
Hurjan suoritukseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, olin lähes varma, että lähtee radalta, kun ei ole vuoden sisään treenattu kertaakaan ulkona. Hyvä Huua =O)
Hupin startit.
Ekalla ihan jees menoa, kielto ja pari rimaa alas + kammottavan pitkät kaarteet.
Toinen kisa lähti alusta ihan jees käytiin. Oma ohjausvirhe veti koiran ohi nelosesteen.
Ja joopa joo, U -putkelle lähetettäessä koiruus sitten päätti lähteä haistelemaan kentän reunan kukkasia.
Ei ollut kok koira oma itsensä ja täysin ulkona kuvioista. Liekö eilinen painanut vai mikä? Vaan enpä jaksa nyt moisesta stressata... Ei vaan jaksa
Hurjan kisat menikin sitten hiukan paremmin.
Molemmista starteista 15 ja yliaikaa sählingeistä.
Ekalla tais tulla jonkun esteen ohi ja yksi rima alas + kepeiltä 5, kun en jarrannut tarpeeksi.
Toka rata oli ihan sairaan hyvää menoa. Vaikea alkukin saatiin menemään virheettä. Mutta, mun pikku keinulla iäisyden viihtyvä kiipelini teki lentokeinun! En sitten tiedä, sekoittiko puomiin vai oliko syynä aivan järjetön vauhti??
Toiseksi viimeisellä esteellä, renkaalla, meni ensin omasta mokasta ohi ja toisella yrittämällä väärästä raosta.
Hurjan suoritukseen olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen, olin lähes varma, että lähtee radalta, kun ei ole vuoden sisään treenattu kertaakaan ulkona. Hyvä Huua =O)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)